 |
Lapsuuteni kesät, sumuun vajoneet,
palasiksi muistojeni läjään hajonneet.
Palapelin kasasin paksuin rukkasin
ihmetellen, minne kaikki palat hukkasin.
En unta saanut, ja näin jäin miettimään.
Kaiken, minkä muistan, aika kutistaa.
Mä sitä pelkään, sua tahdon rutistaa.
Kuullut olen ikuisuuteen kaiken piirtyvän
ja kaiken suhteen kaiken siirtyvän.
Niin kuin kuuluu asiaan kaikki,
tähdet, kuu ja kaikki muu, aikakin,
niin myös aikanaan sinä lähdet,
pois häipyy taikakin.
Siksi rakastan sua nyt.
Oli mielessäni elämäni olemattomuus.
Kuun takaa mulle nauroi ikuisuus.
Ei huomista, ei eilistä,
vain tämän hetken voin nähdä peilistä.
Valovuosiensa takaa tähdet vilkkuen,
unelmille ihmisten hiljaa ilkkuen.
Tiedänhän, että pieni oon,
kun siltä tuntuu, mahdun hyvin kainaloon.
Aamu sarastaa, öiset hetket varastaa,
meidät valoon hukuttaa, meidät nukuttaa.
rekisteröimätön 12.7.2005
|
Epe's Levykauppa
