Päiväkirja albumillaan Laura on edellisen levynsä lailla pelkästään Laura ja se kuuluu myös musiikissa. Laura pysyy edellisen levynsä linjoilla popissa, johon yhdistyy siellä täällä aavistus iskelmää.

Avausraita Päiväkirja on vaan hieno, todella hieno biisi. Tyylikästä, kansainvälisen kuuloista poppia. Levy pyörii pääasiassa nopealla tempolla. Esimerkiksi biisit Uudelleen ja Nukke, jotka on levyn parhaimpia. Rytmikästä ja intensiivistä poppia. Levyllä on käytetty edellisiä enemmän konesaundeja, mutta toisaalta ei kokoajan. Avausraidan herättämän innon jälkeen jää levyltä kaipaamaan enemmän tuota tyyliä, jossa on kuultavissa aavistus jopa R&B:ta. Ei levyä tarvitse kuunnella silti pettymyksen mielialoin. Yö vain aikaa meille jää lopettaa levyn samaan henkeen, mutta hitaammin ja käheämmin. Ehkä noin voi sanoa?

Laura debytoi sanoittajana tällä levyllään. Biisit Päiväkirja, Nukke, Pakkomielle ja miehen kyynelistä ovat sanoiltaan Lauran käsialaa.