Trails

Puu-levyn jälkeen odotin seuraavaa levyä kieli pitkällä ja tässä on tulos.

Se kepeys ja naivius mikä ensimmäisellä levyllä hurmasi ja vietteli, tällä levyllä ärsyttää. Ja ne sanoitukset. "Band is playing music/people going crazy". Jos mahdollista, niin tämän levyn sanoitukset ovat kornissa naiviudessaan vielä vaivaannuttavia kuin ensimmäisen levyn.

"She's got fame and her calendar is full, she makes career and everything is new. But she cries, cries in the night. Oh she prays, prays in the night"

Johanna Iivanaisen äänellä on aina ollut meikäläiseen kaikki huolet sulattava vaikutus, mutta tällä levylä ääni synnyttää lähinnä massiivista pettymyksen tunnetta.

Keikoilla nähdään, älkää soittako tämän levyn kappaleita. Kitooos.

Probe 27.10.2006