Seremoniamestari on lyhentänyt nimensä, mutta neljäs peräkkäinen studioalbumi Spinefarmille on suorituksena mittava. Mitä Vain nimi muuttunut pitää sisällään, miten sen tekemiseen riitti aikaa, ja onko Sere suomirapin vanhempi valtiomies?
Sere on leppoisa mies, mutta toteaa heti haastattelun alkuun, että hänellä on sanottavaa kaikesta.
Mitäs äijä uudella levyllä sitten sanoo?
- Mun tekemisen tapa on sellanen, että lopputuloksesta puolet on omaa terapiataidetta ja päiväkirjaa, ja sit on ihan sellasta matskua millä pidetään se kynä terävänä ja näytetään vähän et kyllä sitä ennenki on räpätty. Esim. Se en oo minä on sellanen biisi jossa piti vähän kokeilla sellasta nopeeta läppää mitä ei o musta oikeen tehty vielä täällä. Nopeiten syntyneet tekstit tulee sitte siitä ku joku asia ottaa aivoon. Vain nimi muuttunut esimerkiks on just sellanen että viimenen verse tuli kirjotettua melkeen yhdellä istumalla. Mitään varsinaisia fiktiotarinoita mä en oikeen tee, et aika sillee omasta arjesta noi kaikki on. Neljännen levyn kohdalla sitä rupee kelaamaan asioita suoraan riimin muotoon, niin että tekstit saattaa saada lopullisen muotonsa aika nopeesti. Toisaalta taas mä en osaa tehdä mitään albumeita, vaan biisejä. Joku jossain sano että tää on yhtenäinen kokonaisuus, mut se on kyllä täydellinen vahinko. Esimerkiks mun pöytälaatikko on ihan tyhjä, että kaikki biisit mitkä mä teen valmiiks, julkastaan.
Mitä oot kuunnellu viime aikoina?
- No vanhaa Commonia on tullu kuunneltua, ja Pharcydea. Niiltä ehkä lähti idikset noihin triolikikkailuihin mitä on tossa levyllä. Jotenki tuntuu et nää nykyiset tuplariimit ja thug -läpät jne on jotenki jähmettäny ilmasua. Kun kuuntelee jotain 90 -luvun alun juttuja, ni siellähän on ihan kipeetä flow -meininkiä, jota kuulee nykypäivänä aika harvoin. Tuli oikeen haettua vanhemmasta matskusta sellasta skibidiskibidi -settiä. Mut kuitenki niin että muoto ei pääse viemään sisältöä, joka pysyy ykkösenä aina.
Raaka peli- ja Miten Helvetissä -biiseissä on aikamoista karjuntaa. Ootko hurahtanu kuuntelemaan myös M.O.P:tä?
- Niinnii, ne on niinku tän levyn räppiläpät. Mut ei kyllä se tyyli tulee ennemminki joltain DMX: ltä, joka on ihan hauska viihdemies. Ei kuitenkaan kuulu mihinkään supersuosikeihin, vaikka täytyy mainita tässä siltäki When I'm Nothing -biisi, joka on loistavaa viihdemusiikkia.
Tossa levyllä on nopeeta, hidasta, siel on lepposaa, möykkäämistä, iskulinjaa, tarinaa... joku jossain arvostelussa vaati että pitäs olla enemmän erilaisia tyylejä, mitä mä en oikeen enää tajua. Pitäskö ruveta räppäämään kiinaks? Tollasia vaihtelu -asioita kuitenki tulee ajatelluks aika paljon ku pukkaa tällast soololevyä, ja toisaalta ku kuuntelee noita jenkkilevyjä, ni kyllähän vaihtelu on tosi harvinaista vaikka jollain 50Centillä.
Ensimmäisellä sinkkubiisillä Uudestaan laulaa kertosäkeen Nylon Beat.
Mitenköhän ihmeessä siinä niin pääsi käymään?
- No kaikkein ilmeisin linkki on tietty se että Skillstersin Okke soittaa niiden bändissä ja pojat on myös remiksannu yhen biisin niille. Toi oli eka biisi joka tuli kirjotettuu albumille, ja se oli aika sellanen hook -lähtönen ratkasu. Heti tuli mieleen, että mähän en tätä laula, että ku ois siihen joku kiva emäntä tai useempiki. Suurin osa suomalaisista naislaulajista on vähän rokkiosastoo enemmän, ni ajattelin et miks ei kokeilis tätä yhdistelmää. Ja hyvinhän se sit toimi.
Tämän, ja aiemmatkin Sere -levyt on siis tuottanut Skillsters -kaksikko Infekto ja Okke. Miehet hääräävät tätä nykyä joka puolella Liekistä Bomfunkkiin käyden välillä eurooppalaisten breakbeat -listojen kautta.
Miten te ehditte edes tehdä tän levyn?
- No kyllähän se välillä vähän hirvittää, varsinki ton Oken meininki... Mut itehän se sanoo niin että ku on vaan niin paljo hyvii juttuja joita pitää tehdä. Kyllä kai se osaa sanoo myös ei, mut toivottavasti ei nyt ekana sano mulle kuitenkaan! Aikalailla säkällä kyl meni tää levy, et jos mä oisin tienny miten paljo siitä on vielä kesken pari päivää ennen masterointia ni mä en ois nukkunu varmaan. Mut kyl monen biisin kohdalla on niin mahtavia juttuja, et ei kukaan muu Suomessa tekis semmosta. Niinku nyt Parasta aikaa -biisinki kanssa. Monipuolisuutta siinä mielessä kyllä riittää. Sellasia tuotantoratkasuja ainakin tehtiin, ettei o tullu itellä vastaan. Ei se kikkailu kuitenkaan o mikään itsetarkotuksellinen juttu. Mä oon kuitenki sen verran konservatiivi räpin suhteen ettei liikaa voi temppuilla. Räppi räppinä.
Levyllä on mukana Tampere -nimistöä Silkinpehmeestä Leijonamielen kautta Spesialistiin, ja myös jyväskyläläinen Urbaanilegenda. Jotenkin aika yllättävä yhteys siinä?
- Joo, yllättävä kyllä. Mä menin tossa Jonin (Johnny Bro, Urbaanilegendan jäsen ja mm. Skandaalin tuottaja) studiolle ja sinne piti itse asias tulla ton Miettisen Karrin alun perin mut se sitte ei onnistunukkaan. Aloin sitte tekee yksin sitä biisiä, kunnes Joni ehdotti noiden mukaan tuloa. Se soitti jotain niitten uutta matskua ja ajattelin että "hitto, kokeillaan". Hyvähän siitäki sitte tuli, ne äijät on kehittyny kyllä huimasti. Leijonamieli on tässä mukana nimenomaan mikrofoniosastolla, vaikka muuten esintyyki enemmän DJ: n ominaisuudessa. Musta se vois nimenomaan räpäyttää useemminki. Siltä löytyy kirjottamismielessä niin paljo repertuaaria, että siltä luonnistuu esimerkiks just tollanen tarinameininki hyvin.
Oot vieläki Spinellä. Aika kova suoritus tehdä neljä suomihiphop -albumia putkeen, vielä samalle lafkalle.
- Niin ei mulla näin pitkää sopimusta oo ollu, vaan joka levy on ollu oma diilinsä.
Spinefarmin sivuja ku kattoo niin näytät olevan siellä smoothisti Kauko Röyhkän ja Viikatteen kanssa samalla osastolla. Sua näytettäis kohdeltavan mediassa sillä vanhempi valtiomies -statuksella. Suhun ei suhtauduta niinku räppäriin.
- Niin.. Mä sanoin jo ekalla sinkulla että mä oon Espoosta ja keskiluokkanen ja noin, et luulot pois. Mä en omalla kohdallani hirveesti vahvista näitä räppäreihin liittyvii stereotypioita, pikemminki oon koittanu purkaa niitä. Tuntuis siltä että yhtä artistia voi mediassa luonnehtia korkeintaan kahdella adjektiivilla tai asialla, että ehkä se vanhempi valtiomies -leima on sitte mun kohtalo. Ei kai se sitte täysin vääräkään kuva voi olla.
- Täl genrellä on niin teini -leima. Sit ne asiat mistä mä puhun levyllä ei kuitenkaan o kauheen teiijuttuja. Et kyl se silleen aika kaukana on Pikkugeestä se maailma mistä mä biiseissäni kerron.
- Tottakai räppi on yhteinen asia mut siinä ne yhtymäkohdat sitte melkeen onki.
