Turun Romantiikan toinen levy Metamorfoosi ilmestyi syyskuun alkupäivinä. Muutosprosessin kohteeksi joutui - tai pikemminkin pääsi kun ottaa huomioon turkulaisbändin jatkuvaa kehitystä vaalivan ominaislaadun - yhtyeen koko työskentelyprosessi ja tulos poikkeaakin selkeästi orkesterin aiemmasta materiaalista. Siinä missä Turun Romantiikan debyyttialbumi muistuttaa satunnaisten otosten vyörystä koottua kollaasia, on Metamorfoosi kuin kokoelma maalailevia, pysähtymistä vaativia panoraamakuvia. Meteli.net tapasi Turun Romantiikan laulavat kitaristit Ramin (R) ja Peten (P) Tampereen Yo-talolla. Palavasilmäisen ideologian ja sopuisan harkinnan välisellä akselilla luontevasti liikuskellut parivaljakko kertoi haastattelussa mm. Igor Stravinskista, Beyoncen pakaroista ja siitä, voiko punkkia soittaa polku-uruilla.
Mitkä ovat mietteenne Metamorfoosista nyt kun julkaisusta on vierähtänyt jo tovi ja olette ehtineet soittaa levyn biisejä keikoillakin enemmän?
P:- Olen edelleen samaa mieltä kuin olin silloin kun levyä viimeisteltiin eli kyseessä on tummasävyinen ja melankolinen Turun Romantiikka goes pop -levy.
R:- Ajan kanssa levy varmasti vielä elää ja voi olla, että siitä ajattelee jonakin toisena päivänä eri lailla kuin toisena. Olen kyllä helkkarin tyytyväinen. Meillä oli aika selkeä ja tarkka visio lopputuloksesta jo etukäteen. Pyrimme kuitenkin aina täydellisyyteen ja on sanottava, että ajan kanssa mieleen tulee varmasti aukkojakin. En ole sellainen ihminen, joka sanoo aina että en vaihtaisi nuottiakaan. Terve itsekriittisyys on ainakin henkilökohtaisesti kaiken a ja o. Nyt julkaisusta on pari kuukautta ja tällä hetkellä en ole levystä oikeastaan enää edes kovin kiinnostunut vaan katse on siirretty eteenpäin.
Tuntuu, että uusi levy on debyyttiinne verrattuna hienovaraisempi eikä niin uhmakas, aivan kuin olisitte pyrkineet vaikuttamaan enemmän rivien välistä ja vähemmän osoittelevasti.
P:- Se oli ihan tietoinen valinta. Toistetaan nyt vielä sama mitä olemme joutuneet monessa haastatteluissa sanomaan eli että vain lamaantuneet toistavat samaa. Me haluamme tehdä aina erilaisia levykokonaisuuksia. Ajatus on kapinaa oli in your face -tyyppinen uhkaava levy ja nyt pyrimme syventämään tekstimaailmaa sekä ehkä myös tekemään soundista ja sävellyksistä tavallaan siistimpiä.
R:- Olet tulkinnut asian samalla tavalla kuin mekin. Nimenomaan tekotapa oli erilainen, tekstinkirjoittaminen ja muu. Meillä ei ole enää mitään todisteltavaa sillä saralla ja mielestäni vallankin musiikillisesti uusi levy oikeuttaa olemassaolomme rockyhtyeenä.
P:- Ja kuka tietää mitä teemme seuraavaksi.
Metamorfoosi kuulostaa välillä melkoisen murheelliselta. Täysin lannistuneeksi levyä ei sentään voi sanoa, mutta aika lailla debyyttiä alakuloisemmaksi. Ette kai ole sentään heittäneet kaikkea toivoa menemään?
R:- Kun aloimme kirjoittaa kappaleita huomasimme, että tulossa on huomattavasti synkempi levy eikä voi kielttää etteikö esim. maailmanpoliittinen tilanne olisi vaikuttanut teksteihimme. Mielestäni on sinänsä aika jännää kuinka pienessä roolissa politiikka levyllä on. Meistä puhutaan aina voimakkaasti poliittisena bändinä, mutta Metamorfoosilla henkilökohtaiset asiat ovat isommassa roolissa. Elämäntilannekin toi melankoliaa mukaan, koska elämä on sellaista toisinaan.
P:- Sävellyspuolella halusimme osoittaa että osaamme tehdä muutakin kuin tarttuvia riffejä...että osaamme tehdä myös hienoja melodioita.
R:- Ihmiset ovat sanoneet, että levyä kuunnellessa saattaa tulla jopa luovutusmieliala, mutta on meillä sen kaiken negatiivisuudenkin alla toivon pohjavire mukana - vaikka levy loppuukin tosi lohduttomiin ja toivottomiin tunnelmiin.
Täytyy myöntää, että ainakin minua viehättää uudessa materiaalissa eniten juuri sen stadionrockin suuntaan kurkottava suurieleisyys. Mikä oli tuottaja Jyri Riikosen osuus prosessissa ja miten vertaisitte Riikosta ja ensimmäisen levyn tuottanutta Otraa keskenään?
P:- Suurieleisyyttä ja koskettimia oli mukana jo levylle tekemissämme demoissa eli se lähti kyllä ihan meistä itsestämme. Jyri toimi sitten visioidemme toteuttajana.
R:- Jyrin kanssa oli helppoa ja välitöntä tehdä töitä. Kun otit Otran puheeksi niin täytyy huomauttaa, että meillä on nyt ollut kaksi hullua itäsuomalaista tuottajaa ja kummallakin levyllä myös ulkomaalainen änitysassisentti. Ensimmäisellä Hendelmeier...
P:- ...Ja toisella Richard Anderson.
R:- Richard Dean Anderson!
P:- Kansainvälinen meininki siis.
R:- Jyrin panos oli merkittävä. Otra sanoi ennen ekaa levyä ettei osaa tehdä isoa soundia ja silloin mentiin sen ehdoilla. Uuden levyn kappaleet huusivat isoa soundimaailmaa ja sitä Jyri osaa tehdä. Otra oli enemmänkin fiilistuottaja ja Jyri puolestaan tosi tarkka ja ammattimainen. Ja me itse pyysimmekin Jyriä ruoskimaan meitä koko ajan parempaan.
Puhtaita jauhoja pussissa
Stadionrock-elementit tuovat musiikkiinne myös tiettyä ristiriitaa, koko musiikkityylihän symboloi usein mammonaa ja laiskanpulskeaa hyvinvointia eli aika lailla vastakkaisia asioita kuin ne mistä te laulatte.
P- Noh, onhan joku U2 myöskin aika kantaaottava bändi.
R:- Angstia massoille!
P:- Ei mutta siinähän tuollaisilla uukakkosilla ja meidän kaltaisilla stadionrock-yhtyeillä (naurua naapuripöydästä, jossa muu Turun Romantiikka-seurue majailee) juuri on kyse, että haluamme levittää tätä sanomaa suurille massoille.
R:- Eikä meidän tarkoitus ollut laajentaa soundia, jotta saisimme enemmän levyjä myytyä. Tuntui vaan hyvältä tehdä poppilevy, koska biisit joita olimme tehneet menivät siihen suuntaan. Puhtain jauhoin tässä mennään.
Ja kyllähän tuollainen ristiriita voi olla hedelmällinenkin...
P:- Niin. Ja ihmiset ovat olleet muutenkin yllättyneitä, kun odottivat ehkä toista Ajatus on kapinaa ja sitten tuleekin stadionrokkisoundia vastaan.
Kuulin, että nauhoituksista jäi aika paljon materiaalia myös yli. Millaista se on?
P:- Viisi biisiä jäi studiossa nauhoitetuista yli ja kymmenisen sellaista, joita ei nauhoitettu mutta jotka ovat muuten valmiita biisejä. Matsku on mielestämme aivan yhtä hyvää, mutta halusimme tehdä hyvän albumikokonaisuuden ja nämä viisi olivat liian erilaisia. Kokeellisempia juttuja, jotka jätettiin odottamaan sopivampaa hetkeä.
R:- Punkkia polku-uruilla. Ja nyjähtänyttä Tuomari Nurmio-biittiä...
P:- Suobluesia.
R:- Niin, eikä se oikein istunut Metamorfoosille. Ja nyt kirjoitamme jo uusia biisejä ja saa nähdä näkevätkö ylijäämäbiisit koskaan päivänvaloa.
P:- Paitsi tietysti boksilla.
Sanoituksianne voisi sanoa yhdistelmäksi viittauksia, provosointia ja oikeamielistä paatosta. Moinen yhdistelmä on nykypäivän rock-musiikissa melkoisessa paitsiossa. Miten sanoitusprosessinne toimii?
R:- Hyvä kysymys. Viitteiden ja nopeiden mielleyhtymien käyttäminen on yksi tapa kirjoittaa tekstejä ja niiden viljeleminen on tehokeino, jota ainakin itse pidän sitä hyvänä. Siten tulee teksteihin lisää syvyyttä. Tekstitysprosessimme on kylläkin muuttunut matkan varrella. Pete?
P:- Niin ...ensimmäisellä levyllä saatoimme kirjoittaa jonkun tekstin niin, että Rami kirjoitti yhden rivin ja minä toisen perään ja siksi levyllä saattoi olla aika irrallisiakin lauseita. Nyt jompi kumpi pyrki tekemään kokonaisuuden, jossa kuitenkin oli joitakin aukkoja koska itse on kuitenkin usein liian lähellä omaa tekstiä. Sitten annoimme tekstin taas kiertoon ja toinen saattoi keksiä aukkoihin täydennyksiä tai jotakin uutta ideaa.
R:- Aivan.
P:- Syvä sukellus ihmisyyteen.
R:- (naurua) Levyn työnimikin oli Katso ihmistä... Ulkopuolelta aiheita tulee ihan jo seuraamalla uutisia, sitä mitä maailmalla tapahtuu ja mitä tuntemuksia se herättää.
Turun Romantiikalla on maine kirjallisena yhtyeenä. Mitä kirjoja luitte levyn tekemisen aikoihin?
P::- Luen koko ajan ja minulla saattaa olla monta kirjaa kesken yhtä aikaa. Ainakin turkulaiset runoilijat ovat aina jollakin tapaa esillä. En kyllä tiedä näkyykö se teksteissä, enemmänkin kriittiset kertojat ovat vaikuttavat. Chuck Palahniukin Eloonjäänyt oli ilmestynyt silloin kun teimme levyä ja se vaikutti Ramiin paljon kun Rami kirjoitti Dilemmaa.
R:- Länsimaisen ihmisen rappio kiinnostaa. Uudella levyllä on myös aika paljon Dante-viittauksia, esim. Menestyneen menettäjän "palaan tuleen puhdistavaan" on suora lainaus Kiirastulesta. Sandemosen Pakolainen ylittää jälkensä inspiroi Merihevosen tekstiä, siinä oli yhteisön painostusta ja yksilön taistelua sitä vastaan. Viittauksia löytyy myös Bukowskin Jäätyneeseen mieheen, pieniin novelleihin, joita tuli myös luettua levyn tekemisen aikana.
Mukana on paljon vaikutteita myös historiasta, josta olen erittäin kiinnostunut. Suuri & Mahtava -kappaleessa käytin Igor Stravinskia ja Aldous Huxleyta esimerkkinä ihmisistä, jotka ovat paenneet sotaisaa eurooppaa rauhan kukkuloille Hollywoodiin ja siitä ristiriidasta, joka Yhdysvaltojen ulkopolitiikalla oli näiden pasifistien ajatusten kanssa. Vastakkainasettelut ovat kiintoisia ja ensimmäiselläkin levyllä laitoimme Nokian ja leipäjonot samaan biisiin. Se on tapa saada ajatuksia heräämään, heitetään teksteihin älyllisiä jännitteitä ja koetetaan saada ihmiset tajuamaan asiat sitä kautta.
Uhreja, syypäitä ja adrenaliinipiikkejä
Satunnaisen kuulijan voi olla aika vaikeaa löytää kappaleistanne samastumisen kohteita, joille suuri osa kulutuspopmusiikista rakentuu.
P:- Meidän biisit ei ole mitään ihmissuhdelauluja.
R:- Minun mielestäni suomalaisissa rock-teksteissä on tällä hetkellä se ongelma, että toistetaan samoja juttuja, joilla on saatu edellinenkin levy kaupaksi. Joku Maija Vilkkumaa (osoittaa julistetta seinällä) tekee sellaisia tekstejä, joissa syyllistetään kolmas osapuoli. Kuulija samastuu Maijaan ja he voivat sitten olla yhdessä sitä kolmatta vastaan. Siellä on aina tämä syyllistäminen, sama kaava joka toistuu. On aina uhri ja yhteinen vihollinen.
- Maailma on täynnä väärinymmärrettyjä pikkutyttöjä. Mielestäni tuollainen on äärimmäisen kunnianhimoton ja tylsä tapa tehdä tekstejä, vaikka jotkut niistä vaahtoavatkin. Anssi Kela on ihan sama juttu, tosi mielenkiintoista kelailla vanhojen kaverien kuulumisia. Kun ensimmäinen levy myi hirveästi niin nyt uusi om vain vanhan toistoa. Voi helvetti, ikävää!
P:- Me emme sitten haukkuneet ketään vaan keskustelimme siitä miten muut tekevät tekstejä.
R:- No, minun mielestäni tuosta asiasta pitää silti puhua.
Mitä mieltä olette saamastanne medianäkyvyydestä. Oletteko saaneet riittävästi "ansaitsemaanne" huomiota?
R:- Siinä puhuu raha aika pitkälle. Olemme huomanneet konkreettisesti, että ilman rahaa ei saa naamaa lehtiin eikä biisejä radioon. Teimme mielestäni helkkarin kovan levyn ja siellä on kolme-neljä sellaista biisiä, jotka sopisivat mainiosti radioaalloillekin. Mutta tavallaan en edes odota sellaista. Olen niin kyyninen nykytilanteesta; raha puhuu ja on onnekas jos saa jonkun biisin sieltä valtavasta tarjonnasta esiin.
P:- Pointti on myös siinä, että monet jotka saavat nopeasti paljon huomiota, eivät ole välttämättä kovin pitkäaikaisia bändejä tai esiintyjiä. Mehän saimme hirveän huomion ensimmäisellä levyllä, vaikka siinä ei ollutkaan raha pelissä, koska se oli uutta ja kiinnostavaa. Tämä on alkanut kiinnostaa hitaammin. Uskon että jonakin päivänä kun lyömme suuremmin läpi myös vanhat levymme löytyvät silloin.
R:- On hyvä kun on hyvä, vahva ja laadukas back-katalogi. Sen takana on helppo seistä. Olisin ihan tyytyväinen kulttimaineeseenkin, ei meillä ole prioriteettina myydä paljon levyjä tai saada naamaamme lehtiin. Ajan kuluessa tavoitteet muuttuvat.
P:- Yksi selkeä tavoite on jatkuvuus, mahdollisuus saada tehdä jatkossakin levyjä.
R:- Ja sekin käy vaikeammaksi koko ajan. Levy-yhtiöiden vaikeuksien ja vastaavien vuoksi tässä maailman tilanteessa toiminta vaikeutuu.
Mihin suuntaan popkulttuuri ylipäätään on näkemyksenne mukaan menossa? Mielestäni on aika kuvaavaa, että kuluneella viikolla jopa Kylie Minogue joutui ottamaaan kantaa siihen, että musiikkia myydään liikaa seksillä...
R:- (naurua) Beyonce on käsittääkseni antanut seksillä myymisen vastaisia lausuntoja - ja keikuttanut samalla peppuaan.
P:- Joo...uskovainen Jeesuksen morsian...
R:- Jonkun Kylien olisi suorastaan moraalitonta sanoa mitään tuollaista. Mutta selvähän se on, että seksillä myydään. Ei tarvitse kuin vilkaista MTV:tä havaitakseen asian.
Voisiko tilannetta tervehdyttää mitenkään?
R:- Ehkä alakulttuureissa on kuitenkin se toivo. Se on tämä vanha juttu, että joka kymmenes vuosi tulee aina joku uusi kova nimi ja sanoo mitä tehdään.
P:- Aivan...ja täytyy itsekin uskoa omaan juttuun ja tehdä sitä, niin se palkitaan kyllä.
R:- Minä luulen, että ihmiset kyllästyvät nykymenoon ennen pitkää. MTV:n videoissakin naiset näyttävät ihan nukeilta, naamat on käsitelty tietokoneilla sun muilla. Mitä enemmän se menee tuohon suuntaan, sen todennäköisemmin homma romahtaa jossakin vaiheessa ja kupla puhkeaa.
Missä määrin musiikilla pystyy vielä vaikuttamaan asioihin tai mielipiteisiin?
P:- Meillä on ollut alusta asti se pointti, että saataisiin ne ihmiset jotka meitä kuuntelevat ajattelemaan meidän tärkeäksi näkemiä asioita. Emme varsinaisesti halua käännyttää ketään kunhan ihmiset vain ajattelisivat juttuja, joista laulamme. Ja sanotaan, että niin kauan kuin biisimme eivät soi radiossa, tuskin ne kauheasti pistävät ketään ajattelemaankaan.
R:- Kohdeyleisö, joka voisi eniten saada virikkeitä omaan elämäänsä on ehkä nuoret. Vanhemmilla maailmankuva on usein jo muodostunut ja siihen on aika vaikea rock-musiikilla vaikuttaa.
Miten tämänhetkinen tilanteenne ja asemanne Suomen musiikkikuvioissa korreloi alkuperäisten tavoitteidenne kanssa?
P:- Alun perin halusimme olla adrenaliinipiikki suomalaisen kevyen musiikin perseessä ja luulen, että olemme sitä edelleen jokaiselle joka vain viitsii meihin tutustua.
R:- Aivan. Me ollaan onnistuttu laskemaan kutumme siihen sammakkolampeen, jota Suomen rockskeneksi kutsutaan (naurua). Olihan tässä sellaista naiivia ideologiaa alun perin ja osa on jäljelläkin, mutta ehkä se kaikkein lapsellisin puoli on varissut pois viimeistään tämän uuden levyn myötä.
P:- Toisaalta täytyy muistaa, että kaikki ideologiat ovat äärimmilleen vietyinä äärimmäisen naiiveja. Mutta jos niitä ei välillä vie äärimmilleen, on turha odottaa että kukaan kiinnittää mitään huomiota. Ketä kiinnostaa kulkea keskitietä? Asioita pitää alleviivata.
Road movie ihmisyyden valtatiellä
Imagonne on itse asiassa ollut paljon helpommin lokeroitavissa kuin tekstinne tai musiikkinne. Haastatteluissa on yleensä aina muistettu mainita, että meikkaatte ja muutenkin promokuvaosastolla yhtäläisyyksiä on voitu vetää Hardcore Superstarin kaltaisiin glampunkkareihin, joilla ei sinällään ole mitään syvempää sanottavaa. Oletteko koskaan miettineet, että imago voi syödä sanomaanne?
P:- Jos olet nähnyt uudet promokuvat, olemme niissä aika lailla hillitympiä.
R:- En haluaisi pilata uraani musiikintekijänä muutamalla vanhalla valokuvalla, jotka otettiin itse asiassa varsinaisen valokuvasession jälkeen kun päätimme pelleillä vähän. Ja sitten levy-yhtiö julkaisikin ne kuvat. Kyllähän tuollaiset ovat hauskoja juttuja, mutta niitä on turha toistaa. Olisi ehkä aika ristiriitaistakin uuden levyn yhteydessä soittaa Radiohead-tyylistä taidepoppia ja...
P:- ...Olla huulet mutrussa kuvissa. Alussa halusimme enemmän provosoida ja monet tarttuivatkin nimenomaan siihen, että me meikkaamme ja puhumme asiaa.
R:- Koska siinäkin oli ristiriita valmiina. Ainakin joidenkin mielestä.
Onko teillä käsitystä siitä miten kuulijakuntanne on muodostunut?
P:- Keikoilla ja lehtijutuista, vallankin kun ensimmäisen levyn aikaan annoimme tosiaan aika provosoiviakin lausuntoja tyyliin "meillä on Suomen parhaat tekstit". Ajattelemme toki edelleenkin niin, mutta emme vain sano sitä enää jokaisessa haastattelussa ... vaan oletamme että se on itsestään selvää.
R:- Heh heh.
P:- Olemme enemmän kuin tavallinen rokkibändi, joka yrittää vain rokilla breikata.
Muista bändeistä puheen ollen: onko sellaisia kotimaisia artisteja tai bändejä joita kohtaan tuntisitte läheisyyttä?
P:- Asenteelliset hengenheimolaiset ovat varmaan reggae- ja hip hop-piireissä, vaikkakaan emme juuri tunne ketään heistä. Rockin puolelta ei tule mieleen muita, jotka laulaisivat kantaaottavista asioista.
R:- Tai ainakaan sellaisia, jotka tekisivät samalla tyylillä kuin me.
P:- Suuria vaikuttajia ovat Suomen Talvisota 1939-1940 ja Sielun Veljet. Yhteistyötä teemme varmaan enemmän runoilijoiden kuin toisten bändien kanssa, mutta olemme enemmänkin ajautuneet siihen kuin erikseen pyrkineet.
R:- Kaikenlaista yhteistyötä olemme tehneet ja nyt Parantola (Turun Romantiikan ja turkulaisten runoilijoiden yhteistapahtuma, joka koostuu kuunnelmista, akustisesta musiikista ja runoista) on saamassa jatkoa. Tulemme sen kanssa 2. joulukuuta Tampereellekin.
P:- Aivan. Me teemme pääasiassa rokkia, mutta meillä on tosi paljon myös musiikin ulkopuolisia projekteja mm. runoilijoiden kanssa. Minä näen meidät ihan ug-jatkumona, jossa on ollut Suomen Talvisodan jälkeen pitkä tauko ja välissä vaan joku Sielun Veljet ennen meitä.
Mikä on eniten mielestänne päin mäntyä maailmassa tällä hetkellä
P:- Yhdysvallat.
R:- Ja sen ulkopolitiikka.
Yhdysvalloillahan ei ole enää tasaveroista vastapoolia.
P:- Aivan. Voimalla pitäisi aina olla vastavoima, että asiat pysyisivät balanssissa. Nyt ei ole ja kun YK yrittää sanoa jotakin, ei sitäkään oteta millään lailla huomioon. Toivottavasti kansa tajuaisi jossakin vaiheessa kuinka perseellään asiat ovat. Eihän koko kansaa voi syyttää. Mutta ehkä jo seuraavissa vaaleissa!
R:- Yhdysvaltojen suuntaan kumartelu pitäisi lopettaa. Ei Suomen kaltaisten liittoutumattomien maiden pitäisi sulattaa sitä, että ihmisiä pidetään vankileireillä ilman syytteitä kuukausitolkulla. Ei sellaista saa sallia eikä sellaisen maan kanssa pitäisi tehdä kauppaa. Koko maa pitäisi asettaa kauppasaartoon!
P:- Kaikki kuvittelevat olevansa riippuvaisia Yhdysvaltojen kumppanuudesta ja siksi kukaan ei uskalla sanoa mitään.
Missä on sitten vielä toivoa?
R:- Ihmisissä. Siinä, että valveutuneisuus kasvaa ja ettei niellä sitä ristiriitaista potaskaa, jota USA syöttää.
P:- Ja nimenomaan tavallisissa ihmisissä. Ei päättäjissä, jotka kuitenkin kumartelevat.
Lopuksi vielä pari revolverihaastattelunomaista kysymystä. Mikä on Turussa romanttisinta?
R:- Sanoisin edelleen, että se pieni pätkä Aurajoen rantaa joka alkaa kaupungin kirjastolta ja päättyy Auran siltaan.
P:- Turku on meidän Pariisimme!
Jos Turun Romantiikan musiikki olisi elokuva, millainen elokuva olisi kyseessä?
R:- Ainakaan siinä ei olisi onnellista loppua. Ehkä me olisimme lohduton road movie.
P:- Road movie ihmisyyden valtatiellä.
Turun Romantiikka vaikuttaa yhtyeeltä, jolle suoraselkäisyys ja tinkimättömyys ovat enemmänkin edellytyksiä olemassaololle kuin osa juonikasta markkinointisuunnitelmaa. Yhtyeen asennoitumista kuvaa hyvin se, että keikkailtana bändi soitti pidennetyn soundcheckin seurueelle, joka ei olisi päässyt ikärajan vuoksi varsinaiselle keikalle. Itse näin Turun Romantiikan ensimmäistä kertaa 2. marraskuuta Tavastialla. Therapyn? lämmittelybändinä soitettu keikka oli linjakas esitys, jonka vaikuttavimmaksi anniksi nousi kokonaisuuden tiiviys, sen kuulas jännite. Jää nähtäväksi, mihin suuntaan vastakkainasettelujen vuoksessa luoviva orkesteri seuraavaksi suuntaa.
yle.fi/pop 
