Niskalaukauksen tähänastinen historia on koottu yksiin kansiin, runonkerääjinä rocktyöläiset Timo Isoaho ja Matti Riekki. Meteli.net arvioi, kuinka työssä on onnistuttu.
Timo Isoaho & Matti Riekki:
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus
Ranka Kustannus Oy
Niskalaukaus on yksi harvoista suomalaisista bändeistä, josta voi puhua kokonaisvaltaisena ilmiönä. Vaikka monien omasta täydellisyydestään vakuuttuneiden "true" -fanien mielestä bändin suosio onkin ajat sitten ylittänyt uskottavuuden rajan, oletettavasti kukaan ei voi kiistää, etteikö Niskalaukaus olisi tehnyt vaikutusta laajaan kuulijakuntaan huomattavasti omaehtoisemmin kuin moni muu tuhatpäisille yleisöille esiintyvä bändi.
Aikanaan moni puki päälleen bändin paidan tietämättä mitä kantoi ja keskisuomalainen junttausryhmä herätti hämmennystä keikkarintamalla. Ajan hengen vastaisesti suomenkielellä esiintyvä ryhmä ei ensimmäisten tiedotteidensa mukaan tehnyt lauluja rakkaudesta, eroottisista jännitteistä tai hyvistä fiiliksistä, mikä vaikutti syvästi tyhjänpäiväisempään sanottavaan tottuneeseen kuulijakuntaan. Ensimmäisten levytysten ympäristöteemat tekivät lohduttomuudellaan ja uhkaavuudellaan lähtemättömän vaikutuksen ollessaan hätkähdyttävän konkreettisia. Äänitteillään ryhmä ei tähdännyt kansainvälisille markkinoille ja alkuaikoina kyse oli enemmän Rautiaisen sooloprojektista kuin bänditoiminnasta.
Omasta mielestäni Niskalaukauksen suosio on väitettyjen itsensämyymislaskelmointien sijaan selitettävissä oikealla ajoituksella. Niskalaukauksen myötä markkinoilla ovat uuden arvonsa saaneet monet pidemmän linjan raskaammat tekijät ja tietoisuuteen on noussut paljon uusia yrittäjiä. Ilmapiiri on selkeästi muuttunut avoimemmaksi myös säröiselle ilmaisulle, jonka ajoittain on voinut kokea jopa häiritseväksi samanlaisen kitaravallin hypätessä vastaan jokaisella suomalaisella albumilla.
Bändi on kieltämättä toiminut vaikuttajana sikäli monelle ajoittelevalle ryhmälle, että ilmiön lopullinen laajuus ja vaikutus suomalaiseen rock-soundiin voidaan nähdä vasta muutaman vuoden päästä, ehkä sitten kun Niskalaukausta itseään ei enää ole. Näistä lähtökohdista bändistä julkaistava kirja on mielenkiintoinen ja kannatettava ajatus. Niskalaukauksen päästyä jopa koulutehtävien aiheeksi voidaan puhua jynktologian eli teollisuushallien kokoisten kitaravallien lyöneen läpi kokonaisvaltaisesti.
Isoaho ja Riekki ovat varmasti valtakunnan parhaimmistoa Niskalaukaus-teoksen koostajiksi. Molemmat ovat tunnetusti taitavia kirjoittajia ja ovat myös roikkuneet viljalti bändin mukana, arvatenkin Isoaholla on bändistä useamman rullan verran kuvamateriaalia, kenties eniten Suomessa. Miesten kirjoitustaito näkyy varmana tapana käsitellä materiaalia ja tuottaa tekstiä, ajoittain kuitenkin jopa liian varovasti. Luulisi, että tekstillisesti olisi mahdollista käyttää vieläkin elävämpää ja siksi rock-kirjan mielenkiintoisemmaksi lukuelämykseksi nostavaa tekstiä.
Kirja ei muhkeasta koostaan ( 238 sivua + diskografiat ) ja kattavuudestaan huolimatta aiheuta ahmimisreaktiota. Sinällään teksti ja kuvien tiirailu on mukavaa tunnin, pari illassa, mutta kertaakaan lukiessa ei tule tunnetta siitä, ettei malttaisi lopettaa.
Teos sisältää mainittavissa määrin varmasti suurimmalle osalle lukijoista täysin uutta materiaalia. Kuvat ovat tosin saaneet suhteessa tekstiin aivan liian suuren painon, varsinkin kun bändeistä otetut keikkakuvat ovat ilman kyseisellä keikalla käyntiä varsin merkityksettömiä ja samankaltaisia. Keikkakuvia mielenkiintoisempia otoksia ovatkin bändin historiaan liittyvät kuvat ja keikkaelämän sivutuotteiden esittäminen.
Kiintoisinta materiaalia kirjassa ovat Lyijykomppanian ajoista ja Niskalaukauksen muodostumisesta kertovat luvut. On hienoa päästä myös lehtijuttuja todenmukaisemmin seuraamaan bändin saksankielisen levyn nauhoituksia ja sitä seurannutta kiertuetta sekä Rajaportin rakentamista. Kirja antaa aikaisempaa yhtenäisemmän kuvan Niskalaukauksesta nimenomaan bändinä ja yhdessä työskentelevänä ryhmänä. Vaikka poppoon livevedoista onkin voinut nähdä bändin yhteen puhaltamisen vahvuuden, antaa kirjan "takahuonemateriaali" yhtyeeseen selvästi inhimillisemmän leiman ja samalla nostaa esiin vahvan bändihengen.
Kirja tuo vahvasti esiin muun muassa Petosalmen roolin Niskalaukauksen soundin synnyssä ja esimerkiksi Rajaportin tekijänä.
Ilahduttavan paljon pääsevät ääneen bändin kaikki jäsenet ja bändiin vaikuttavat taustavoimat. Tuomo Valtosen puheenvuoro antaa mielenkiintoisen ulottuvuuden, ei vain Niskalaukaukseen, vaan yleensäkin levynteossa kohdattaviin hankaluuksiin. Rajaportin teosta kertovasta luvusta ja Valtosen haastattelusta voisi olla etukäteen kahlattavaksi kauhusimulaattoriksi monelle aloittelevalle muusikolle. Lavamiksaaja Sami Kokon kokemuksista on myös hauska lukea pelkästään siksi, että "sakset -Raija kiittää" on muodostunut suorastaan lentäväksi lauseeksi suomalaisessa festarikesässä.
Trio Niskalaukaus -kirja on sisällöltään mukavaa, kerran luettavaa ajanvietettä, joka tarjoaa huumoria sekä auttaa ymmärtämään bändin musiikillisia lähtökohtia ja tehtyjä ratkaisuja. On kuitenkin kyseenalaista saako kukaan muu kuin yhtyeen musiikista vaikuttunut henkilö kirjasta juuri mitään irti. Keikoilla sattuneista kommelluksista voi lukea rockjulkaisuista ilman kovia kansiakin. Riittääkö edes tosifanilla kiinnostusta lukea kirjaa useampaan kertaan? Tähän teos olisi tarvinnut vaihtelevampaa kieltä ja ehkä vielä enemmän bänditoimintaan liittyviä kokemuksia, jotka eivät ole tunnettuja haastatteluista.
Ensimmäiset omat elävät muistoni Niskalaukauksesta liittyvät Lopunajan merkkien aikaan. Toki olin eteläsavolaisena kuullut aikanaan jo Lyijykomppaniaa, kuitenkaan kiinnittämättä siihen muuta huomiota kuin sen, että miesten jäyhä julkisivu hieman hymyilytti. Silti Lopunajan merkit sai mm. Rekkamiehen, Lajinsa viimeisten, Venäjän orpojen ja edelleen yhden suosikeistani, Alavilla mailla -kappaleen myötä huomion kääntymään myös jynktologian puoleen. Noihin aikoihin olin lähtökohtaisesti enemmän kiinnostunut Kotiteollisuudesta, mutta Itku pitkästä ilosta sai minutkin, kuten monet muut, kiskaistua lopullisesti Niskalaukauksen fanikuntaan. Julkaisut ja paidat oli hankittava, videot nauhoitettava ja lehtijutut luettava suurella mielenkiinnolla.
Rajaportin jälkeen yltiöinnostunut kiinnostus on hitaasti vaihtunut hiljaisempaan kunnioitukseen, ja yhä useammin huomaan palaavani Niskalaukauksen tuotannossa vain yksittäisiin kappaleisiin albumikokonaisuuksien sijaan. Näistä lähtökohdista Riekin ja Isoahon teos on kuitenkin mielenkiintoista luettavaa, joten fanille kirja on varmasti tutustumisen arvoinen.
Pisteet:
Bändihistoriikkina 4/5
Viihdelukemistona 3/5
yle.fi/pop 
