Hiphopin suomalaisista tekijöistä vakavin, tai ainakin vakavimmin otettu julkinen hahmo on taas esillä. Palefacen pitkään odotettu kakkosalbumi Quarter Past ehti kuin ehtikin ennen joulua kauppoihin. Soundi on kokonaisuudessaan selkeämpi ja suoraviivaisempi kuin muutama vuosi sitten, kun taas tekstit lähestyessään lähteensä päätä ovat tavallaan entistäkin monisyisempiä. Tunnelma on läsnä, ja selkeitä hittiraitojakin löytyy.
Miltä valmis levy tekijästään tuntuu suhteessa edelliseen? Entä sen saama palaute?
- Oon Quarter Pastiin kaiken kaikkiaan oikein tyytyväinen. The Pale Ontologist
oli sellainen aika haastava, high-rolling-kokonaisuus.
QP ei oo yhtä vaikeaselkoinen, kuin edeltäjänsä. Biitit on suoraviivaisempia ja lyriikat aika
lailla arkisempia/henkilökohtaisempia. QP on julmetun räppinen levy, jonka inspikseksi tuli pyöritettyä hip-hoppia pääosin 88 vuodesta tonne ysärin alkuun.
Palaute on ollut oikein asiallista. Etenkin ulkomailta on tullut hyvää supporttia ja mä luulen, että moni heitteri korjaa lätyn kuultuaan asenteitaan. Varsinainen kritiikki - siis levyarvostelut - ei mua oikeastaan pahemmin edes kiinnosta, paitsi Ilkka Mattilan...
Asko "Idols" Kallonen kertoi Imagen haastattelussa pitäneensä sulle puhuttelun tämän levyn sisällön suhteen. Ei kuulosta ihan tyypilliseltä Paleface-toiminnalta ottaa ordereita levy-yhtiön suunnasta. Miten itse kuvailisit tätä BMG-akselia?
- Joo. Lueskelin juttua aika huvittuneena. Kyllä toimittajat, etenkin aikakauslehti-sellaiset on taitavia tulkitsemaan. Yhdentekevää miten ajatusten vaihto on oikeasti edennyt. Mulla ja Askolla on oikein taspainoinen suhde. Ei siinä oo bossia ja lakeijaa - eikä kumpikaan pidä tolla tavalla toiselle
puhuttelua. Mun, Lexin (tuottaja Lex Luthor, toim.huom) ja Bemarin (BMG-levy-yhtiö, toim.huom) välit perustuu aitoon respectiin. Ei näitä hommia vois tehdä ilman aivan tietynlaista ilmapiiriä. Meidän pitää luottaa Askon näkemyksiin ja kuunnella sen ajatuksia - ja Pääkaljun on vastaavasti imuroitava koko ajan vaibeja meidän suunnalta. Me pidettiin koko session ajan yllä oikeinkin verevää keskustelua levyn teemoista ja sisällöstä. Eräänlaista public relations-hommaahan toi A&R-pomonkin duuni on. Kyllähän siinä yhtä lailla ollaan skidiä legendaa rakentamassa; tyyliin, että näin jykevä levy-yhtiöpamppu sitä ollaan. Mut maailmanluokan propsit Askon suuntaan.
Jukka Immonen tuotti mainiosti onnistuneen Colgate soulmate -sinkkubiisin, jossa Emma Salokoski laulaa kertsin. Tarkoituksellista pehmistelyä?
-Tarkoituksellista ja tarkoituksellista, kunhan ei itsetarkoituksellista. Puhuttiin Jukan kanssa pitkään biiteistä ja äijä heitti jossain vaiheessa mulle ton rytmin skidisti alkeellisempana version. Sain välittömästi kuunneltuani biitistä aika selkeitä visuaalisia fiiliksiä ja aloin kirjoittaa. Teksti syntyi
aika nopeasti. Hukki antoi sen sijaan odottaa itseään. Hukki-laini taas ilmestyi kuin salama kirkkaalta taivaalta eräänä aamuna heti herättyäni. Emman kanssa oon rokannut lukisia kertoja eri jazz-kokoonpanojen kanssa. Meidän saundit synkkaa kivasti ja oli jo pitkään ollut puhetta yhteistyöstä. Träkin kruunasi Pettisen Mikon muheva trumpettisoolo. Äijä on Suomen kovimpia puhaltajia ja soitti soolon aamu-yhdeksän-kymmenen aikaa Jukan pajalla. Levylle päätynyt otto tais olla kolmas teikki. Phew... Just give me five seconds at Fried Records...
Tuotanto-osastolta löytyy Quarter Past: illa aika useita tekijöitä useasta eri suunnasta
-Suurin osa matskusta on jälleen mun ja Luugerin (Lex Luthor) käsialaa. "Suomen Premo"
Tiedemies teki yhden biitin (Supahero and a Sidekick) ja sit oli tosiaan toi
kollabo Immosen kanssa. Yks mielenkiintoisimpia hankkeita oli albumin päätösraita Voices. Tutustuin Eternal Erectionin jäbien kautta Lawrence Hodge -nimiseen kosketinsoittaja/multi-instrumentalistiin. Kuulin hepun soittoa parilla keikalla ja äijähän gruuvas, niin että nyytit jäätyy. Kävi ilmi, että mies tekee jonkun verran sävellysduunia ja pyysin läjän biittejä kuunteluun. Voicesin kantaversio erottui heti r'n b-tyyppisestä saundskeipistä edukseen. Aloin kirjoittaa ja aika tollainen ahistavan krapulainen häntä-koipien-välissä-takas-himaan-tyyppinen pläjäyshän siitä tuli. Lawrence ehti muuten soittaa aikanaan jonkun tovin Kool and the Gangissa...
Tähän astisen hip-hop-urani kohokohta on kyllä That's When, jonka pääsin
kirjoittaan pitkäaikaisen lyyrikko-esikuvani Bladen kanssa. Blade on varmasti
vanhan mantereen ol' skooleimpia äijiä. Oli jo 80-luvulla itseoikeutettu lämppäri aina kun Lontooseen tuli joku Enemy tai Ultramagnetic MC's.
Itse asiassa kun Eminem teki debyyttivierailun Englantiin siellähän se Blade taas
oli haippaamassa yleisöä. Britti-Kiertue äijien kanssa pari vuotta sitten oli
jonkinmoinen käännekohta räppärin urallani. Blade on työmies henkeen ja vereen - kölvi todella tietää miten räppikeikka pannaan pystyyn ja vääntää sen kokoon vaikka tyhjästä. Äijä opetti, että vähintään puolet MC'n ammatista on lapioduunia!
Monet britti-hip-hopin klassikoista on Mark B:n käsialaa. Taskforcen koko eka
levy ja tietysti Mark B & Bladen the Unknownit sun muut. Pyöriteltiin eri biittejä pitkän aikaa ja lopulta uskaltauduin kysymään Bladea mukaan. Mark B and Bladehan on virallisesti jo hajonnut ja jäbät ei todennäköisesti tuu enää ikinä tekeen yhteistyötä. That's When jäänee herrojen viimeiseksi yhteisbiisiksi - mikä on tietysti suuri kunnia.
Vellun (Dj Slow, toim.huom) kanssa taas ollaan puuhasteltu jo jonkun aikaa. Arvostan Slow'ta todella korkealle orkkiksena Helsinki Ol' Skool dj'nä ja miehenä jolla on yksi maamme mittavimmista hip-hop-levy-kokoelmista. Oltiin kyhäämässä Vellun Tea Time -pajalla jotain ihan muuta biittiä, kun Vellu session päätteeksi soitti biitin josta oli tuleva 'Til the Break of Dawn... Meinasin lentää perseelleni. Haukoin henkeäni ja Vellu burnas mulle heti instrun mukaan. Olin pari päivää Cosmicilla (Cosmic -studio Tamperella, toim.huom) ja sylkäisin tekstit sisään ekalla teikillä. Tunnelma oli niin vaivaton, että ajateltiin julkaista sellaisenaan.
Levyllä on raita nimeltä Wannabe emcees, jolla Paleface opastaa uhoavia vasta -alkajia mikrofonismin saralla. Mistä moinen? Onko koko levyn suhteen mahdollista nimetä jotain seikkoja, jotka potki kirjottamaan?
- Onhan se ns. "hip-hopin tila" aina yksi sellainen liikkeelle paneva voima. Hip-hop on aina klassisesti "luisumassa vääriin käsiin jne." Eniten mua nykymeinigissä vituttaa se, että yhteys ol' skooliin on vuosien varrella katkennut. Ei millään pahalla, mutta jonkun Elastisen eka hip-hop-kiekko on Busta Rhymesin The Coming (oisko 1994?)... ja nyt liikkeellä on jo uusi räppi-sukupolvi joka on nimenomaan Fintelligensin innoittama. Jengi ei tunne tyylien lähtökohtia ja se surettaa. Mulla ja Dj Slow'lla alkaa 17.1. viikottainen hip-hop-spesiaali Grooven taajuuksilla (Helsinki 91,1 MHz, Jyväskylä 104,5 MHz, Tampere 105,2 MHz, Turku 106,4 jne.). Ohjelman nimi on Burner ja sillä just tällainen yleissivistävä tehtävä.
Mitä kuuluu Karri Miettisen / Palefacen suunnitelmiin juuri nyt?
Levy kiertää nyt heti alkukeväästä keskeisillä pelaajilla ympäri ämpäri eurooppaa. Katotaan kenen kanssa tehdään varsinaisia muuvsseja. Keikat jatkuu tammikuun puolen välin korvilla. Pitäkää silmällä webisaittiani www.paleface.fm. Käännän parhaillaan jazz-pianisti Joe Albanyn elämäkertaa Lowdown, jonka pitäis valmistua helmikuun loppuun.
