Hämypoppia ilman indie-estetiikan kahleita

Valtavirran ulkopuolella muhii Suomessa hurja määrä hyviä ja mielenkiintoisia bändejä, joille soisi enemmänkin huomiota. Yksi tällaisista yhtyeistä on Underwater Sleeping Society, Riihimäen ja Hyvinkään välisenä kulttuuriyhteistyönä perustettu mutta nyttemmin etupäässä Helsinkiin valunut kollektiivi. Bändi julkaisi viime vuoden lopulla ensimmäisen virallisen äänitteensä, myöhemmin selitettävästä syystä erikoisella tupla-ep-nimikkeellä markkinoidun 4 Sparrowsin, jonka monelta suunnalta vaikutteita haaliva musiikki polveilee neurooseistaan parantuneen Musen tunnelmista tummasävyisen 80-luvun popin kautta varhaiseen psykedeliaan. Meteli.net tapasi orkesterin laulajan Okon (O) ja basistin Jussin (J) Tampereella.

Kutsutte mainiota, pitkäsoiton tunnusmerkit vaivatta täyttävää 4 Sparrowsia sitkeästi tupla-ep:ksi. Mistä moinen?
J:- Noh, meistä vain tuntui, että kahdeksan biisiä ei vielä ole pitkäsoitto ja omasta mielestäni kokopitkän täytyisi myös kestää yli 40 minuuttia. Tarkoituksemme oli alun perin julkaista ep, mutta se vain...
Molemmat: -Venähti!
J:- Niin, venähti. Alun perin tarkoitus oli kyllä jättää pari biisiä siltä pois. Saimme kuitenkin kokonaisuuden toimimaan järkevästi ja siksi se on niin pitkä. Pitkäsoittoa pitäisi myös myydä kalliimmalla, näin saamme levyä paremmin levitettyä.

Miltä tuo ep nyt sitten omissa korvissanne kuulostaa?
J:- En ole kuunnellut sitä aikoihin. Kai se on ihan... jotenkin tulee sellainen olo, ettei omia tuotoksia jaksa kuunnella enää sitten kun ne ovat valmiina. Junassa kyllä kuuntelin hiljattain ostettuani kannettavan cd-soittimen ja kuulosti pitkästä aikaa ihan hyvältä. Kai se on ihan onnistunut.
O:- Minun mielestäni olemme livenä parempia, mutta mukavahan tuotakin oli tehdä.

Levyn kansissa lukee "tätä levyä ei tuotettu, me vain soitimme". Kuvastaako kyseinen lausahdus asennettanne musiikin tekemiseen ylipäätään?
J:- Joo, alun perin oli oikeastaan tarkoituskin vain tehdä mökillä demoja nauhoittaja- ystävämme kanssa, mutta sitten kaikki menikin niin hyvin, että päätimme katsoa homman loppuun asti ja julkaista levyn. Kuten jo aiemmin sanoin, levy muodostui kokonaisuudeksi pikku hiljaa itsestään. Viisi biiseistä on aika vanhoja ja alkuperäinen idea oli vain saada ne nauhalle, pois mielestä, että pääsee tekemään uutta.

Kertoisitteko hieman orkesterinne syntyjuurista.
J:- Kerro Okko sinä.
O:- Hyvä on...halusin perustaa vähän kokeellisemman poppibändin muutama vuosi sitten. Kävimme Tomin (Tiittanen, kitara) kanssa samaa koulua ja ryhdyimme yhdessä puuhaan. Jussi tuli melkein heti Tomin kaverina mukaan ja osoittautui huippujäbäksi. Ollikin (Varis, kosketinsoittaja) löytyi aika pian ja oikeastaan sen jälkeen vain rumpalit ovat vaihtuneet. Nyt ei tosin ole enää sitäkään ongelmaa, sillä uusi mies Sampo (Fagerlund) on meidän rumpalimme.
J:- Teimme edellisen rumpalin kanssa yhden ep:n, mutta se oli semmoinen kotona tehty nauhoitus. On sekin kyllä ihan hyvä, akustinen teema-ep. Mutta vasta nyt, uuden rumpalin myötä, olemme tosiaann vasta löytäneet linjamme.
O:- Sampo täytti paikan.
J:- Haukkumatta mitenkään edellisiä rumpaleita!
O:- Niin, niin.

Popin eri vuosikymmenet kuuluvat Underwater Sleeping Societyn musiikissa varsin mielenkiintoisella tavalla. Erityisesti Okon laulu poikii hurjan määrän assosiaatioita.
O:- Voi kiitos. Minulle on tullut moni puhumaan asiasta ja useimmiten ihmiset tiputtelevat ihan eri nimiä.
J:- Ja arvosteluissakin mainitaan erilaisia vaikuttajia. Radiohead nyt mainitaan tietysti aina, mutta kai sekin on ihan positiivista. Tai ehkä joidenkin BMG:n markkinointipäälliköiden mielestä ei ole, mutta meidän linjamme on tehdä kaikkea ja sitten se toivottavasti kuulostaa meiltä.

Onko teillä mielestänne hengenheimolaisia muiden kotimaisten bändien joukossa?
J:- Ainakaan vielä ei ole tullut vastaan.
J:- Aivan. Kyllä niitä varmaan on, mutta ei ole vielä osunut kohdalle. Quietin kanssa soitimme viime keikalla ja se oli kyllä tosi hyvä bändi.
J:- Samanhenkisiä yhtyeitä on vaikea löytää varmaankin siksi, että meillä on raskaskin puolemme, jollaista monilla pop-bändeillä ei ole.

Tuleeko tuo raskas puoli esiin enemmän keikoilla?
J:- Enemmänkin kyllä.
J:- Ja kaikkein uusimmat biisimme ovat raskaita...ainakin kuunnella! No ovat hämyisempiä eivätkä aukea ehkä heti. Moni on sanonut ep:stämmekin niin, että se on avautunut pikku hiljaa ja vasta sitten on voinut alkaa tykkäämään kunnolla.

We just make music

Siirrytäänpä sitten hieman symbolisempaan kysymykseen, jonka on inspiroinut vaikuttajabändienne pitkä luettelo. Valitkaa seuraavista henkilöistä joku, jonka elämäntaivalta haluaisitte seurata: Arthur Leen, Paul McCartneyn, Syd Barrettin vai Jeff Buckleyn?
J:- (naurua) Huh huh. Vaikea kysymys...ainakaan emme haluaisi tehdä yhtä paskaa musiikkia kuin McCartney on soololevyillään tehnyt...Buckley on kuollut ja Barrett hullu.
O:- Joo, minä ainakaan en haluaisi mennä uimaan kännissä. Ja Arthur Lee...

J:- Se on ihan sekaisin.
O:- Mutta se on tehnyt silti hyviä levyjä.
J:- Ehkä mekin voisimme parinkymmenen vuoden kuluttua soittaa 4 Sparrows revisited-pohjalta jossakin Lontoossa...Äh, tämä on tosi hankala kysymys, hyvä mutta hankala. Ehkä minä olisin kuitenkin se McCartney.
O:- Minä voisin olla Buckley.
J:- Okei, ole sinä se, minä voin sitten tehdä niitä paskoja soololevyjä.
O:- Tomi olisi ehdottomasti Syd Barrett.

Oletteko oikeasti ärsyttäviä ja laiskoja paskiaisia kuten kotisivuillanne lukee?
J:- Pitkälti. Emme jaksa hoitaa mitään asioita. Olli on yrittänyt luoda meihin hieman kuria, mutta kukaan muu meistä ei saa oikein mitään konkreettista aikaan, ainakaan itsensä markkinoinnin suhteen. Nyt on tosin ollut hyviä arvioita, joten kai asioita tapahtuu pikku hiljaa itsestäänkin kun tarpeeksi hitaasti tallustaa.
O:- Emmekä me musiikin tekemisessä laiskoja ole, se on ainoa mihin panostamme.
Parempi kuitenkin ehkä niin päin, toisenlaisiakin esimerkkejä löytyy.
J:- Joo, we just make music!

Itse musiikin suhteen teillä tuntuu ainakin saatekirjeenne perusteella olevan varsin vankka luottamus ja usko omaan tekemiseen. Yleensähän rock-yhtyeet eivät mielellään puhu tavoitteistaan, koska rock-mytologiaan kuuluu tietty vapauden, spontaaniuden ilmapiiri. Onko teillä mitään tiettyjä tavoitteita, kun kuitenkin puhuitte myös jo itse levynmyynnistä?
J:- Ei muuta kuin että mahdollisimman moni maapallolla kuulisi musiikkiamme. En tiedä voiko tätä sanoa erikseen tavoitteeksi, mutta ulkomaille olisi mukava päästä soittamaan.

O:- Olisi hienoa päästä vaikka kiertueelle Englantiin.
J:- Ja Keski-Eeurooppaan. Eihän meidän musiikkimme ole Suomen markkinoille, kuten sanottua Suomen indiemarkkinat on jo itsessään aika kyseenalainen käsite. Tavoite on päästä mahdollisimman pitkälle eikä ainakaan minua haittaisi, vaikka olisimme uusi Radiohead.
O:- Ei minuakaan.
J:- Tavoite elättää itsensä musiikilla.

Bändistänne tuntuu huokuvan pokkeuksellisen voimakas yhteisöllisyyden tuntu. Osaltaan se johtuu varmasti siitä, että useat teistä ovat tunteneet toisensa lapsuudesta asti. Mitä muuta yhtenäisyytenne takana piilee?
O:- Tomin, Jussin ja minun välillä kaikki kolahti heti, tuntui että näiden jätkien kanssa on pakko soittaa. Ollikin löysi paikkansa heti eli ehkä meillä on vain käynyt hyvä tsägä.
J:- Kemiat loksahtaneet klassisesti kohdalleen.
J:- Ja rumpalin vaihtaminenkin tuotti tulosta, pientä alkukankeutta siinä oli mutta yht'äkkiä vain huomasimme, että kaikki toimii paremmin kuin koskaan...ja tuskin tuleekaan toimimaan.

Onko kyseessä niin uniikki juttu, että jos joku lähtisi ette voisi enää jatkaa?
O:- Olisi se hankalaa. Pitäisi tehdä erityylinen ratkaisu, korvata joku vaikka koneella.
J:- (naurua) Koneella voidaan korvata mutta ei ihmisellä!
Ehkä teidän pitäisi perustaa oma geenipankki.
O:- Joo, pitäisi varmaan ottaa näytteitä talteen kuoleman varalta.

Yhteisön tuntu näkyy myös siinä, että bändeille tyypillisten valtataisteluiden sijaan teillä ei tunnu olevan liiemmin väliä edes sillä, kuka milloinkin soittaa mitäkin.
J:- Totta. En tiedä miten se on muotoutunut tuollaiseksi. Okko tekee pohjat kotonaan ja sitten alamme yhdessä väsätä päälle kaikkea. Uudemmista biiseistä Stress Control ja Haunted on tehty niin, että kappaleet on tehty kokonaan kämpillä yhdessä ja tuntuu, että olemme menossa siihen suuntaan muutenkin.
O:- Biiseistä tulee parempia niin ja kaikkien on mukavapi soittaa.
J:- Ja kaikilla on omat vaikutteensa. Meillä ei ole varmaan yhtään bändiä, josta kaikki tykkäsimme täysillä. Vaikutteet heijastuvat kun teemme musiikkia yhdessä ja keitoksesta tulee parempi kuin jos vain yksi sanoisi miten mennään. Eli kyllä se yhteisöllisyys on tärkeää, nyt pitäisi vain löytää lisäjäsen joka hoitaisi keikkoja ja markkinointia (naurua).

Mikä teitä inspiroi musiikin tekoon?
O:- Kaikki sellainen musiikki josta saa hyviä kicksejä, siitä saattaa tulla idea, joka saa omankin pään suoltamaan jotakin ulos.
J:- Minulle on tärkeää tehdä biisejä ja kun ne saa ensimmäistä kertaa kämpällä kuulostamaan hyvältä, on tunne aivan mahtava. Keikat, levynteko on vain jatketta sille perusprosessille. Uuden tekeminen ja laulujen saaminen kasaan inspiroi.

Entä musiikin ulkopuolelta? Arkiset, ei-arkiset sattumukset?
J:- Sanoitukseni saaattavat olla arkisista asioista tai mielentiloista. Noh, ei elämässä loppujen lopuksi ole paljoakaan arkista, välillä tuntuu että kaikki on vaan omituista ja sellaisista jutuista kirjoitan. Oikeastaan ihan mistä vaan.
Sanoituksissasi ei siis ole mitään selkeää aihepiiriä.
O:- Ei ole. Koetan tietoisesti pyrkiä siihen, että ei levylläkään olisi liikaa sama aihepiiri, minua ärsyttää esim. Curen Bloodfllowersissa kauheasti se, että siinä puhutaan koko ajan vanhenemisesta, avaudutaan vain siitä.
J:- Eli sinulla ei ole oikeasti mitään sanottavaa.
O:- Aivan.

Eihän sitä myöskään tiedä mitä kirjoitat sitten kun olet samanikäinen kuin Robert Smith kirjoittaessaan Bloodflowersin biisejä.
O:- (naurahtaa) Niin, voihan se olla että kun ikä alkaa ahdistaa, on jokaisen biisin jokainen sana old.
J:- Hirveä valitus päällä koko ajan.

Jos lyriikoissa ei ole niin palavaa sanomisenhalua, mitä sitten haluatte musiikillanne viestittää?
O:- Olkaa sellaisia kuin haluatte.
J:- Aivan, että kukin voi tehdä mitä haluaa.

Iso kokeellinen taidelevy

Mikä on yhtyeenne nimen tausta...viittaako sekin jo sivuttuun laiskuuteenne?
O:- Nimiä on vaikea keksiä, minusta tuo kuvaa ainakin nykyään tosi hyvin musiikkiamme.
J:- Ja se oli paljon pidempi vielä alun perin. Eikö siinä ollut vielä jotakin living room-juttuja ja sitten se lyhennettiin.
O:- Taisi olla.

Mikä on ilahduttavin kokemuksenne musiikin parissa?
J: (naurua)
O:- Edellinen keikka, se on aina viimeisin keikka.
J: (holtitonta naurua)
Tässä tuntuu nyt tietty inside-jutun ilmapiiri...
J:- Minun täytyisi ehkä puhua Aikakoneen Makista, mutta en tiedä voinko oikein kertoa...

Kerro nyt ihmeessä kun kerran aloitit.
J:- No, joskus aikoinaan kun Pinetrees ilmestyi, Maki yht'äkkiä diggasi siitä, jossakin oli joku kilpailu ja lähetimme Makille selkeän hittibiisimme Roof Over My Head. Maki sitten kutsui meidät studiolleen juttelemaan, esitteli ensin paikkoja tyyliin täällä on sauna ja vastaavaa ja näytti jotakin Aikakoneen videota meille. Istuimme sitten alas, Maki rämpytteli kitaraa ja kysyi miltä meistä tuntuisi jos hän alkaisi tehdä meille biisejä. Olimme hiljaa viisi minuuttia ja sitten kaikki sanoivat kiitos ja lähdimme pois...se oli aika ilahduttavaa.

Aika absurdia myös.
O:- Minä en mennyt edes paikalle, en oikein nähnyt siinä ideassa tulevaisuutta.
J:- Noh...kuten Okko jo sanoi, keikat ovat aina ilahduttavia. Soitimme hiljattain kahtena iltana Factoryssa Helsingissä ja oli hienoa, että tupa oli kummallakin kerralla täysi. On hienoa huomata ihmisten tykkäävän, vaikka toki yleisössä ovat aina ne omat kaverit mukana pyörimässä.
O:- Eikä se haittaa vaikka vain ne kaveritkin tulisivat.

Mikä on yhtyeenne salainen ase bändien tulvassa?
J:- Okon lauluääni ja laulutapa, sitä aina hehkutetaan. Vuosien varrella meille on myös tullut hyvä käsitys siitä, millaisia biisejä osaamme tehdä ja mitä teemme hyvin. Mitäköhän nyt oikein selitän, en muista enää... niin, tavallaan yhteinen näkemys siitä, mikä on hyväksi ja mitä haluamme tehdä. Se se on.

Miten juhlistatte tapahtumaa, jos päätyisitte joskus kultalevytason orkesteriksi?
J:- Menemme vuodeksi studioon.
O:- Big time. Teemme ison kokeellisen taidelevyn.
J:- Juuri niin, tavoitteet kasvavat eikä mikään koskaan riitä.
O:- Vetäisimme hirveät perseet.

Teettekö uusia biisejä koko ajan?
J:- Kyllä, puoli vuotta on ollut tosi hyvä meininki. Vielä kun saisi sen sinkun tehdyksi, radiot eivät oikein ymmärrä tuollaista pidempää levyä eivätkä soita biisejämme.
O:- Ja kun on soitettu, on soitettu aina eri biisiä.