Väinämöinen työstää rautaa

Ensiferum on yksi suomalaisen folkmetallin lupaavimmista orkestereista. Bändin omaa nimeä kantanut debyytti keräsi ylitsevuotavan positiivisia palautteita ja nyt kakkoskiekko Iron lataa pitkän odotuksen jälkeen soittimeen sellaista tappopolkkaa, että bändin seuraavaa tuotosta voi jäädä odottamaan pelkästään jännityksensekaisella pelolla. Ellei bändi ole yksi seuraavista suomimetallin maanalaisemmista menestyjistä on Euroopan kansoilla mennyt norjalainen hapankala väärinpäin korviin.

Meteli.net tavoitti bändin perustajajäsenen ja biisinikkarin, Markus Toivosen hyvin kiireisenä. Haastattelua seuranneella viikolla Ensiferum suuntasi Eurooppaan yhdessä Finntrollin kanssa. Yhtyeen aika on kulunut treenatessa kiertueelle, jossa bändistä levyn valmistuttua poistuneen laulaja-kitaristi Jari Mäenpään tontin hoitaa Northerin Pete Lindroos. Bändikaksikko kiertää tiukalla aikataululla mm. Itävallassa, Saksassa, Alankomaissa ja Englannissa.

Bändi on saanut positiivista palautetta Keski-Euroopasta, esimerkiksi Saksassa bändille on jopa tehty omat väkeä vetävät fanisivunsa. Toivonen on toisaalta jalat maassa odotusten suhteen, koska monet bändit puhuvat kotimaassa menon olevan villeintä. Espanjasta ja Portugalista bändi on saanut myös paljon palautetta, mutta näihin maihin kiertue ei valitettavasti tällä kerta ulotu. Ironilla Ensiferum on lähtenyt debyyttiä folkimmille urille ja tuloksena on samanaikaisesti vihainen, tarttuva ja koskettava albumi.

Ensiferumin debyytti ilmestyi jo 2001. Mistä näin pitkä tauko johtui, varsinkin kun ensimmäinen kiekko sai niin hyvän vastaanoton?
- Mulla biisinteko on aina ollut hidasta ja nytkin meni tiukille, että biisit ylipäänsä valmistuivat nauhoituksiin mennessä. Viimeinen biisi syntyi pari viikkoa ennen studioonmenoa. Toisen levyn kanssa tuli jotenkin aivan älyttömät paineet, kun ekasta tuli niin hyvää palautetta. Mikään idea ei kuulostanut hyvältä. Haluttiin saada parempi levy kuin ensimmäinen tai edes yhtä hyvä ja biisinteosta tuli tosi vaikeaa. Biisejä hiottiin ja hylättiin matkalla rankasti.

Varmasti biisientekoajan venymiseen vaikutti sekin, että siihen ryhdyttiin puhtaalta pöydältä. Debyytillä biisit olivat kuitenkin pidemmältä aikaväliltä.
- Totta, ekalla levyllähän vanhin biisi on vuodelta -96, ekalta demolta. Tokalta demolta oli myös yksi biisi ja kolmannelta kaikki. Loput eli ainoastaan noin puolet tehtiin varta vasten debyytille.

Ensiferum kävi nauhoittamassa albuminsa Tanskassa, Metallican tuottamisesta kuuluisaksi tulleen Flemming Rasmussenin johdolla. Albumin vanhahtavat soundit saattavat jakaa mielipiteitä, mutta Rasmussenin taitoja ei silti käy kiistäminen. Markus kertoo ehdotuksen tulleen levy-yhtiön suunnalta ja syöttiin tarttuminen kannatti, vaikkei matkasta mitenkään edullinen tullutkaan. Bändillä oli nauhoituksissa ongelmia aina sairasteluista lähtien ja studioaika venyikin neljästä viikosta kuuteen.

Levy on positiivisella tavalla hyvin poukkoileva kokonaisuus. Mahtipontisista vyörytyksistä siirrytään minimalistisiin kansanmusiikkimelodioihin, rankasta jyrästä rauhallisiin ja kauniisiin tyyniin. Hyvä esimerkki on intron keinuvanrauhallisen suvannon muuttuminen Iron-kappaleessa massiivisuun vyörytykseen. Onko intro bändin omaa käsialaa vai kansanmusiikkilaina?
- Sitä Ironissa haettiinkin, se saatiin masteroinnin jälkeen kuulostamaan juuri halutulle kun leikkaukset saatiin kohdalleen. Intro on kyllä oma sävellys, mutta nykyään on ongelmana, että kaikki mitä sävellät kuulostaa tutulta. Toisaalta vaikutteet ovat kansanmusiikista, toisaalta intron jälkipuolisko on länkkärimeininkiä.
- Ekalla levyllä balladit ja metallit oli sotkettu samoihin biiseihin ja tässä taas on selkeämmin balladit erikseen ja metallit erikseen. Biisijärjestys on myös yritetty katsoa tyylillisesti vuoronperään.

Kansanmusiikkituopin äärellä

Kiertueelle lähdettäessä Ensiferumin settiin tulee vain kolme uutta kappaletta, koska materiaali ei ole sinkkua lukuun ottamatta ehtinyt vielä myyntiin. Tale Of Revengen lisäksi setissä ovat mukana aggressiivinen Slayer Of Light ja jo mainittu mahtipontinen Iron. Slayer Of Light kuulostaa ainakin henkilökohtaisesti oikealta valinnalta, biisi suorastaan pakottaa nyrkinheilutukseen. Toinen hyvin liveystävälliseltä kuulostava kappale on Lone In Despair.
- Slayer Of Light on saanut eniten positiivista palautetta niiltä, jotka levyä ovat jo kuulleet. Se tuli vähän yllätyksenä, koska biisi syntyi paniikissa juuri ennen studiota. Onhan levyllä muitakin rankkoja kappaleita, mutta se on ehdoton metallipala. Siinä piti näyttää, että kyllä mekin osataan thrashata, Markus nauraa.
- Lone In Despairia soitettiin livenä jo pari vuotta sitten, se on Ironin vanhin biisi. Toinen, joka on ollut kauemmin valmiina on Lai Lai Hei, ne ovat molemmat syntyneet jo ekan levyn nauhoitusten paikkeilla.

Teillä on kulunut aikaa myös edellisestä live-esiintymisestä ja nyt lähdettekin suoraan Eurooppaan.
- Joo, viimeisimmästä on jo yli vuosi. On jännittävää, kuinka homma toimii varsinkin ekoilla keikoilla kun on varamieskin mukana. Meillä kävi tuuri kun saatiin Lindroos mukaan. Northeriltakin tuli juuri uusi levy, joten vaikuttaa tämä niidenkin tekemisiin. Täytyy nostaa hattua niiden positiiviselle asenteelle. Ne ovat ennenkin jeesanneet jos meillä on vaikka vahvistimet hajonneet ennen keikkaa.

Tale Of Revengen luulisi myös toimivan keikoilla, se on aika tyylipuhdas metalligenren sinkkubiisi. Tehän päädyitte listoillekin samanaikaisesti Finntrollin EP:n kanssa.
- Ainoa syy, miksi se saa olla sinkulla on, ettei se paljasta levystä liikaa. Mä en itse pidä sinkuista. Levyltä on ikään kuin jo jotain pois. Esimerkiksi Manowarin viimeisimmän levyn kohdalla sinkku oli ylivoimaisesti paras biisi, joten levy oli karmea pettymys. Mutta jos multa kysytään Tale of Revenge ei ole Ironin paras biisi, joten levyllä on vielä paljon annettavaa.

Bändissä pitkään mukana ollut laulaja-kitaristi Mäenpää luopui pestistään ajanpuutteen vuoksi kun hänen oman sooloprojektinsa Wintersun sai tulta alleen levytyssopimuksen myötä. Mäenpään saappaita kitaristina sekä puhtaan- ja örinälaulun taitajana ei ole helppo täyttää. Vaatimuslista uudelle jäsenelle onkin pitkä. Onko teihin otettu paljon yhteyksiä?
- Aika huonosti, varsinkin laulajista on pulaa. Kitaristeja on kyllä muutamia. Moni ei ehkä ole ottanut huomioon sitä, ettei saman ihmisen tarvitse olla välttämättä kitaristi ja laulaja. Muutkin kombinaatiot ovat mahdollisia, vaikkapa puhdas laulaja ja örinät osaava kitaristi. Vaatimuslista on aika kova, mutta toisaalta tarkoituksellisesti. Jaria voi olla todella vaikea paikata. Itse en ainakaan tiedä kovin montaa tyyppiä, joka osaisi sekä puhtaat että kurkkulaulut ja sen kitaran siihen päälle. Euroopasta paluun jälkeen alamme kuitenkin katselemaan vaihtoehtoja.

Albumin koskettavasti päättävä Tears-kappale on hieno taidonnäyte kansanmusiikin arvostuksesta. Vierailevana vokalistina kuullaan Kaisa Saarta Tarujen Saari -kansanmusiikkibändistä. Toivonen kiersi pari kesää sitten bändin keikoilla ja tutustui muusikoihin. Jo noihin aikoihin virisi kiinnostus saada bändi mukaan Ensiferumin levylle. Tarujen saari tekee aktiivisesti keikka ja on ehtinyt jo neljänteen pitkäsoittoonsa.

Kansanmusiikin arvostuksen nousun on voinut aistia parina edellisenä vuonna. Suomessakin on lukemattomia yhtyeitä, jotka enemmän tai vähemmän lainaavat kansanmusiikillisia elementtejä ja kehittelevät omia kuten Tenhi, Amorphis, Moonsorrow ja tietenkin Finntrollin peikkolauma. Debyyttinsä aikoihin Ensiferumiakin verrattiin varsin aktiivisesti Finntrolliin. Minusta se on sangen huvittavaa, koska te olette vanhempi orkesteri näistä kahdesta.
- Meille yksi vaikute on ollut esimerkiksi norjalainen Storm-projekti, joka soitti puhdasta folkmetallia. Niiden levy tuli joskus -94, Amorphiksellakin oli folk-juttuja ainakin sanoitusten puolella ja lisäksi ruotsalainen Dark Tranquillity, varsinkin alkuajoiltaan. Omaa bändiä perustettaessa yhdisteli itse hyvin voimakkaasti kaikenlaisia juttuja ja ekalta levyltä löytyykin sitten melkoinen tyylillinen ristisiitos, sieltähän löytyy jopa powermetallia. Nyt levy on painottunut folkimpaan suuntaan.

- Monissa haastatteluissa olen maininnut siitä harhaluulosta, että liikkuisimme Finntrollin perässä. Meidän bändi oli periaatteessa kasassa jo -95 ja Finntroll tuli vasta pari vuotta myöhemmin. Ekalla levyllä vertailun toisaalta ymmärtää, koska se on tehty samalla studiolla, jolloin soundimaailma on jossain määrin sama. Kummallakin on folkjuttuja ja ekalla levyllä meillä oli vielä Trollhorn (myös Finntrollin ja Moonsorrown riveissä vaikuttava Henri Sorvali, toim.huom.) koskettimissa vierailemassa ja se on tuonut siihen omaa soundiaan. Meillä ei tosin ole humppaa, Markus kuittaa ytimekkäästi yhteiskiertueelle suuntaavien helsinkiläisryhmien eron.