Modernia kotimaista lähiötrubadurismia parhaimmillaan edustava Juhani julkaisi hiljattain
laskentatavasta riippuen kuudennen tai seitsemännen albuminsa, nimeltään Älä Totu Liikaa.
Monsp Recordsin kautta ilmestynyt levy merkitsi Juhanin uralle eräällä tavalla uutta alkua, ja itsekin livenauhoituksista ja muista harvinaisemmista julkaisuista diggaileva rap-taiteilija huomasi ilokseen mm. pääkaupungin kulttuurikanavan soittavan omaa biisiään bootlegina. Muutenkin kokonaan uuden yleisön mielenkiinto oli herännyt.
Juhani on tunnustautunut pyöräilyn ystävä, ja fillari vilahtaa biiseissäkin vähän väliä, niin harrastusvälineenä kuin kulkupelinä.
Kertaalleen jo keikkailusta kokonaan luopunut mies keskeyttää haastattelun vuoksi funtsailun siitä, miten pakkaisi levysoittimen ja mikserin polkupyörän kyytiin matkalla keikalle. Illalla hän esiintyy taideopiskelijoiden klubilla samoissa bileissä kuin Nieminen & Litmanen -duo.
Meteli-kuumotus kesken kaiken aloitetaan pohtimalla sitä, mitä on olla aito.
Aitous on yksi rap-piirien suurimmista kliseistä, ja sen todellinen läsnäolo on muutamien harvojen
Juhanin kaltaisten tekijöiden touhuja lukuunottamatta tuotoksissa melko kyseenalaista.
- Niin, siit paljon puhutaan. Kyl se on mulle sitä, et on rehellinen itelleen, ja pystyy allekirjottaa juttunsa. Jossain samplauskeskustelussa vuosia sitte Sampo (DJ Anonymous, Lifesaver records) oli sanonut, että sitä ärsyttää tyypit, jotka on elämässään ostaneet kymmenen levyä, ja sitten hankkii MPC:n ja uskoo olevansa tuottajia. Mä olen ollu ties kuinka kauan aika kova erilaisten levyjen metsästäjä, ja se oli maininnut siinä yhteydessä, et mun tyyli on aito.
Sun samplaustyyli onkin muuten melko erilainen melkein kaikkiin kotimaisiin tuottajiin verrattuna.
- Niin no, teknisesti se on kyl täsmälleen sama. Mun omasta mielestä mun tapa on vähän samanlainen ku jollain Biz Markiella oli alkuaikoina, ja oikestaan nyt uusimmillaki julkasuilla. Et ei tarvi olla just miltään tietyntyyppisiltä levyiltä löytyneitä juttuja. Mä etsin mielellään matskua tosi erilaisilta levyiltä, ja siis kyllähän esim. loistavia rumpubreikkejä saattaa löytää ihan mistä vaan.
Diamond D - Karjalainen - Peitsamo - Juhani
Juhani tekee kaiken levyillään alusta loppuun itse, ja nauhoittaa vokaalit enimmäkseen yhdellä otolla. Varsinkin uutta albumia edeltäneellä, ristiriitaisen vastaanoton saaneella Pallo Hukassa -levyllä pääosissa olivat rap -levylle melko epätavallisesti kitaravetoiset, blueskaavaakin koluavat rock -loopit. Monen vanhemman hiphop -sukupolven edustajan tavoin myös Juhanin musiikkimaun laajentuminen tapahtui oman kulttuurin ehdoilla. Nykyinen kosketuspinta musiikkiin tekee lähes täyden ympyrän.
- Joskus yläasteella mä olin kyl melko ehdoton räppijäbä.
Sen jälkeen sit on iän myötä aika luontevasti tullu kiinnostuttuu kaikenlaisest muustaki musasta.
- Tosin kyllä mä kaikest bluesista, rokista ja muusta pääsin perille oikestaan just samplejen etsinnän kautta. Kun roudaa divareista ja kirppiksiltä himaan paljon erilaista materiaalia, niin kyllähän siin vähänki oikeesti musasta kiinnostunu löytää kaikkee muutakin uutta ku käyttökelposia breikkejä.
- Nyt mä oon oikestaan just taas alkanu fiilailee 90-luvun alun räppiä. Löysin uudestaan Diamond D:n Stunts, Blunts and Hiphop -albumin, ja sehän oli paljon kovempi ku muistin! Älyttömän hyviä biittejä, ja varsinki tarinoita. Ihmettelin, et miten sillä onki noin hyvii stooreja biiseissä, kunnes se heitti jossain et I walk the line like Johnny Cash. Et kyl seki varmaan on kuunnellu noit tarinamestareita. Toinen levy, joka mul on ollu viime aikoina paljo kuuntelussa, on Mike Bloomfieldin ja Al Cooperin Live Adventures vuodelt '68. Myös Del Tha Funkee Homosapienin loistava No Need For Alarm on palannu mun kuunteluun, samoin jotku Extra Prolificit jne.
Vanhan Hieroglyphics -materiaalin diggailu kielii selkeästi hyvän flown arvostuksesta.
Muutenkin Juhani kertoo ilman muuta kiinnittävänsä biisejä kuunnellessaan ensimmäiseksi huomiota niiden teksteihin. Omien kappaleiden työstöjärjestys on sitten sattumanvaraisempi.
Hieman varoen uskaltaudun kysymään rap -mieheltä, mitä mieltä tämä on koko-kansan-suosikki J. Karjalaisen tuotannosta, jonka tekstien tekotavasta löydän yhtäläisyyksiä tämän omaan tyyliin.
- Diggaan kyl paljonki! Tietenki jotkut ylisoitetut kestohitit ärsyttää, mut kylhän kaikkien on pakko myöntää et se osaa. Ei sitä voi vihata. Uudemmast suomimusasta laajemmin en oikeen osaa sanoa. Kyllähän mä oon täs tutustunu kaikenlaisiin tyyppeihin, mut se on sit eri asia et diggaanks mä niiden musasta.
- Noit kestosuosikkeja, Davee (Lindholm) ja Peitsamoo tulee kuunneltuu edelleen ihan tasasesti. Niillä on vaan niin omat tyylit. Ostin joku aika sitte Velton, Juicen ja kumppaneiden Välikausitakki -levyn, jolla ne parodioi just Davee ja Hectorii jne. Ite levy nyt on aika ankee, mut parodioistaki just hyvin huomaa, miten tunnistettavat tyylit noilla on! Mietin just et onks kellään uudemmist artisteista tollast noin selkeetä omaa tyyliä.
Odottelen innolla Daven seuraavaa suomenkielist levyy, vaik kyl toi englantimatskuki mulle putoo.
- Peitsamon vikaa levyy en oo kuullu, mut olin tos Factoryssa sen keikalla, ja kävin esittäytyy ennen settii. Kyl se oli kuullu musta, mut oli se aika yllättävää sit ku se huudatti jengii keikalla mun nimellä! Se oli siis tehny biisin musta. En tiä että oliks se valmiina, vai tekiks se sen siinä äkkiä ennen keikkaa. Jos se meni niin, ni sen vois kyl sanoo olevan sitä aitoo!
Bootlegejä ja kadonneita riimejä
Älä Totu Liikaa -levyn biiseistä on valtakunnallistakin radiosoittoa ansaitusti saanut mm. Kirpparilöytö. Päällisin puolin rakkauslaululta kuulostava raita pitää sisällään monta tasoa, ja sijoittuu kehyksiltään tekijälleen todella tuttuun ympäristöön.
Ei nähty puolestaan on hienosti etenevä, karu tarina vähemmän kaidalle tielle ajautuneen tutun kohtaamisesta.
- Joo, en oo kyllä jostain syystä koskaan aiemmin julkassu kirppis -aiheista biisiä, vaikka oon mä niitä tehny. Yhen aiemman kirppisbiisin materiaalit ainaki on mun ja Didierin kämpän välillä jossain kadoksissa. Mut ton tekstin nyt voi yhdistää ihan mihin vaan räppäreistä fillareihin tai stereolaitteisiin. Vikassa säkeistössä puhutaan löydöstä ajalta ennenku joku kaiken standardoi.
- Ei nähty taas on just se biisi, jonka mä yhtäkkii kuulin soineen Radio Helsingissä useempaan otteeseen jo ennen ku se oli julkastu. Niil oli siit kai joku livenauhotus. Se onkin kyl ollut valmiina ja livesetissä mukana jo joskus ennen sitä Karelia -levyä (jo kuopatun Kareliarecordsin julkaisema Uus tarina v. 2002).
- Se on sellanen tarina, joka vois olla totta ihan yks yhteen suoraanki, mut ei se kenestäkään yksittäisest tyypistä kerro. Tarina on oikestaan muuttunukki keikkareissuilla useempaan kertaan, mut nyt mä luulisin et se on ehkä valmis.
- Vaik mä oon tehnykki kokonaisten levyjen nauhotuksii yhes päivässä, ni mä diggaan kuitenki testailla ja muokkailla biisejä livenä ennenku ne päätyy levylle.
