Ruudolfin Doupeimmat Jumala seivaa -albumi, ja sitä edeltänyt Bodausanthem -ilottelu ovat kautta aikain varauksettominta ylistystä keränneet, isompaan julkisuuteen päätyneet kotimaiset rap-julkaisut.
Eivät aiheetta, sillä jo vuosia omakustannelinjalla mm. Vähäiset Äänet -ryhmässä, sekä useilla eri taiteilijanimillä soolona suosiota hankkinut helsinkiläinen lyö kilpailijat laudalta teknisellä ja asenteellisella arsenaalillaan huonompanakin hetkenä.
Meteli.net sai kiireisen Ruudolfin huomion hetkeksi.
Arvioissa ja muussa kirjoittelussa Helsingin Herttoniemeä tunnetuksi tekevää MC:tä on pidetty poikkeuksellisena mm. siksi, että tämä puhuu biiseissä omista tunteistaan.
- Nää suomitoimittajat on vaan niin ulkona monesta asiasta. Jos on yhtään enempää kuunnellu räppii niin ymmärtää että se on aika yleistä puhua tunteista, eri asia sit tietenkin että puhutaanko siellä rehellisesti tunteista.
Biiseissään mies muistaa ihmissuhteilujen lisäksi useasti mainita olevansa mm. meksikolainen, intiaani, sekä rautaa pumppaava bodari. Mitenkähän lienee kaiken tämän todellisuuspohjan laita?
- Varmaan about kaikilla jutuilla on jotain todellisuuspohjaa: neljäs-osa meksikolainen oon oikeesti,
myös jotain intiaani verta on siitä osa ja urheilemassa tykkään käydä.
Se, mikä hulvattoman tarinointikyvyn lisäksi todella on poikkeuksellista, on Rudyn positiivinen viesti ja asenne.
Lipat viivasuorassa ja suupielet alaspäin mimmeistä ja masseista, bisseistä ja blosseista enimmäkseen tyhjästä nyhjäistyjä tarinoitaan ölisevät riimittelijät ovat ulkopuolisessa tarkastelussa Suomessakin muodotuneet jonkinlaiseksi hiphop -prototyypiksi.
Tyystin tämän kuvan toiselta puolelta tyylillä, asenteella ja taidolla potkiva Ruudolf rikkoo skenetabuja olemalla välitön, hauska ja iloinen. Rohkeutta vaativan tyylin taustalla on osaltaan kristinusko, mutta jo ennen sen löytämistä tämä MC oli yksi harvoja omaperäisiä alan kotimaisia tekijöitä.
Vuonna 2001 rapin Suomenmestaruuden voittanut, tuolloin Rudy Rääväsuu -nimeä käyttänyt mikkimies on yksi kaikkien aikojen parhaita tunnettuja improvisoiden, vapaalla tyylillä läppää laskettelevista freestyle-räppäreitä.
Freestyle vaatii treenaamisen ja luovuuden lisäksi hirveän määrän itseluottamusta.
Moni maailmalla vaikuttavista, todella taidokkaista rap -artisteista on tavalla tai toisella uskossa.
Näetkö mitään yhteyttä siinä, että olet huippufreestailaaja, ja et sulla on nykysin vahva elämänkatsomus, usko?
- No tässä nyt on pieni ristiriita, koska mun noi taidot oli huipussa ennen ku mä tulin uskoon.
- Huippufriistailaajan titteli ei siis päde ainakaan enää nykyhetkessä. Se vaan johtuu siitä että ei oo enää ollu samalla tavalla intoa ja aikaa harrastaa ja harjoittaa sitä.
Ykkösräppäri kritisoi Oukki Doukki -biisillä nykyään listoilla jyräävän klubihiphopin köyhiä kantimia:
...huomaa et jengil näkyy MTV / ja se tekee huonommaks tän meiän Helsingin... enkä mä tiedä kiinnostaaks ketään es enää musiikki / se on vaan jotain taustamölinää / minkä varjol ja tahtii / pääsee mammoi klubeil köyrimää ja tönimää...
ja jatkaa samalla raidalla TV -tarjonnan suuntaan:
...anna mulle haulikko ja mä ammun mun telkkarin...mä vetoon itsepuolustukseen / paskaohjelmil ei o oikeutt mun himaan puskee / joten jos sä haistat palaneen muovin katkuu / ni turha tulla perimään tv-lupamaksuu.
Täyttä tuomiota ei pinnallisinkaan nykymeininki kuitenkaan saa, vaan esim. tarunhohtoisen energisillä livekeikoilla saatetaan kuulla alkuperäisten biittien sijaan vaikkapa Alchemistin tai Dr. Dren tuotantoa.
- Jos disauttaa klubiräppi -meininkiä niin eihän se välttämättä tarkota että mä disautan nykybiittejä.
Noissa nykyhiteissä on paljo hyvii biittei mutta kaikki muu voiki sit olla vähä pielessä.
Ruudolfin maine kaikkine projekteineen on tähän asti perustunut repusta myydyille omakustanteille, ja takavuosien katu-freestylesessioihin, jotka muisteluissa ovat kasvaneet myyttisiin mittasuhteisiin.
Tuore albumi kuitenkin julkaistiin Monsp Recordsilla. Mies ei silti ole hylännyt alkuperäistä uugee -estetiikkaa.
- Kun aika kuluu niin mielipiteet muuttuu, oon kypsytelly hetken aikaa levyyhtiö-ajatusta ja nyt se sitte tapahtu. Itseasiassa ei tässä niin hirveesti asiat muuttunu, Monsp ainoastaan julkasee mun levyn ja kyseessä oli vaan yhen levyn diili joten en oikein koe olevani millään levy-yhtiöllä.
- Sitäpaitsi omakustanne on edelleen mun juttu, tää Monsp -homma on myös kokeilua että miten laajalla levityksellä homma toimis, tän jälkeen ei mikään estä mua tekemästä taas omakustannetta.
Nyt Monsp oli ainoo lafka, joka on lähestyny asiallisella diilillä ja ei siihen sen enempää tarvitakkaan.
Levyn nimi on Doupeimmat Jumala Seivaa.
Tosiaanko? Kun miettii maailman tilaa kantilta jos toiselta, pitää moinen ajatus kyseenalaistaa,
vaikkei sitä kirjaimelliseksi otettavaksi uskokaan.
- Doupeimmat Jumala seivaa on enemmänkin hyvän fiiliksen slogani, enkä mä tiedä onko se teologisesti vahva väittämä. Maailma on missä tilassa on koska ihmiset ovat saaneet toteuttaa omaa tahtoaan
ja ovat kääntäneet selkänsä Jumalalle. Raamattu sanoo että jokainen joka huutaa Herran nimeä, pelastuu.
Sitä vahvistaa uuden testamentin Joh.3:16 (josta Rudi siteeraa pätkän).
Tästä aiheesta voisin jatkaa erittäin pitkät pätkät mutta toivon että toi nyt selvitti asian ytimen.
Lähestulkoon poikkeuksetta kiitosta kyvyillään keräävän räppäri haastattelua on vaikea tehdä kysymättä mitään kotimaisesta alan tilanteesta. Nimilistoja en halua kuulla, mutta arvion siitä, miten montaa omasta mielestään hyvää meikäläistä alan tekijää mestari on kuullut.
- Emmä tiedä mikä ois hyvän määritelmä, oisko se semmonen että räppäri jota jaksasin kuunnella ite himassa vai räppäri joka on teknisesti hyvä tai riimeiltään mielenkiintonen? Vaikee vastata. Himassa en välttämättä kuuntelis 2-3 bändiä/emciitä enempää. Sit on jotain semmosii
mitkä on riimeiltä mielenkiintosii mut teknisesti ei niin hyvii. Niitki pystyy vähä kuuntelee.
- Emmä tiiä, vaikee kysymys.
