Toimituksen valinnat 2005

Tässä artikkelissa Meteli.net -tiimi nostaa esiin vuoden parhaimmat kokonaisuudet vinkiksi joulun musiikillisia paketteja ajatellen. Metelin toimituksen sisällä vuoden menestyksiksi osoittautuivat System Of A Downin Mezmerize, joka keräsi maininnat kaikkiaan neljältä toimittajaltamme sekä jaetulla kakkossijalla Tuomari Nurmion ja Alamaailman vasaroiden Kinaporin kalifaatti ja Swallow The Sunin Ghosts Of Loss kumpikin kahdella äänellä.

Hannan valinnat:

Swallow The Sun
Ghosts Of Loss

On merkillistä, että deathdoomilla voi nauttia jopa listasijoituksista, mutta tämän todeksi teki Jyväskylän synkkä kuusikko, jonka kakkoslevy lunasti debyytin kaksi vuotta aiemmin asettavat kovat odotukset. Albumin henki on kyynisen kaunis ja kylmä, ja albumi tuntuu sujahtavan läpi hyvin nopeasti, vaikka biisien pituus on lähempänä kymmentä kuin viittä minuuttia. Albumin hienoutta tukevat keikat, joissa kappaleet ovat lopullisesti paljastaneet valovoimansa.

Opeth
Ghost Reveries

Swallow The Sunin kanssa samoihin aikoihin listoilla keikkunut Opeth on aina tapaus julkaistessaan uuden levyn ja Ghost Reveries tarjosi kuluneelle syksylle oivallisen soundtrackin yhdistellessään tehokkaasti vuonna 2003 julkaistuja ääripää-albumeja Deliverance ja Damnation. Opeth on kauniin ja raadollisen yhdistämisen mestari, joten haasteellisuutta kuunteluelämyksiinsä kaipaavalle kuulijalle tämä on pakko-ostos.

Children Of Bodom
Are You Dead Yet?

Vasta kahden viimeisimmän levyn kohdalla olen alkanut ymmärtämään, mistä Bodomissa on kyse miesten muutettua yhtyeen linjaa kohtalaisen rankasti. Iskevällä kokonaisuudella rankaisevaa albumia on vaikea purkaa osiin siinä, mitä biisit istuvat levyn parhaimmistoon, mutta sinne asettuvat mm. Living Dead Beat, Bastards Of Bodom ja Thrashed, Lost & Strungout.

System Of A Down
Mezmerize

ADHD-metallin mestarit vastaavat vuoden toiseksi kovimmasta ulkomaanjulkaisusta. Vaikkei yhtyeen säksätys ole missään tapauksessa heikon fysikaalisen olotilan musiikkia on se sitäkin enemmän intensiivisessä illanvietossa. Keikkajärjestäjät: tämä bändi Suomeen ja heti!

Sentenced
Hautajaiset

Viidenneksi listalle on pakko lätkäistä kokonaisuus. Sentenced paitsi ilmoitti lopettamisestaan selkeästi, myös hoiti kuoppaamisen kunnolla. The Funeral Album on hieno jäähyväislevy yhdistellessään Sentencedin parhaita puolia matkan varrelta ja tuodessaan samalla mukaan myös uusia elementtejä. Yhtye hoiti myös keikkansa kunnialla ja faneille jäi jäähyväiskeikasta varmasti mitä muistella, jos ei paikan päältä niin DVD:llä tulevana vuonna. Itse jäähyväiskeikka oli yksi yhtyeen koskettavimpia koskaan ja nousee korkealle myös parhaimpien koskaan nähtyjen vetojen sarjassa.

Bubbling Under

Koska viisi paikkaa ei millään riitä vuoden kaikkien kohokohtien löytämiseen listaan loppuun muutaman kunniamaininnan ansaitsevan kotimaisen kiekon: Deathchain: Deathrash Assault, jonka jättäminen pois viiden kärjestä tekee suorastaan pahaa, Searing Meadow: Corroding From Inside, Amoral: Decrowning, Moonsorrow: Verisäkeet, Charon: Songs For The Sinners, ShamRain: Someplace Else, My Fate: Kill The Light, Sunride: The End Justifies The Means, Fall Of The Leafe: Vantage ja Vanguard: Succumbra.

Jukan valinnat:

Sydän Sydän
Auto

Piristävä uutuus suomalaisen indie rock kenttään. Levy kuulostaa erittäin tuoreelta ja bändin live-esiintymisissä on hurjaa voimaa.

Blake
Planetizer

Blake on hionut tyylinsä viimeinkin puhtaaksi ja paukauttaa pöytään täydellisen esimerkin siitä, mihin se kykenee. Räväkän rockin suomalaisia huippuja.

Swallow The Sun
Ghosts Of Loss

Death ja doom -metalin täydellinen sekoitus, jossa bändi käyttää myös kevyempiä musiikillisia keinoja. Melankoliaa ja synkkyyttä yhdisteltynä kauniisiin melodioihin.

Reverend Bizarre
II: Crush The Insects

Perinteisemmän doom-metalin virstanpylväs, varsinkin Suomessa, mutta sijoittuu korkealle myös kansainvälisessä vertailussa. Periksiantamattomuudella ja tinkimättömällä laadulla pääsee pitkälle.

Aivolävistys
Tyhjiä pulloja, bensaa ja tulta

Uutta suomalaista punkia, jonka ulosannissa käytetään metallista lainattuja keinoja. Tehokas ja lyhyt rykäisy, jonka parissa ei pääse kyllästymään.

Bubbling Under

Sinisthra
Last Of The Stories Of Long Past Glories

Pitkänlinjan metallistit luovat nahkansa muuttamalla nimensä ja saavat samantien levytyssopimuksen. Pitkään kysytettyä laadukasta materiaalia on helppo äänittää ja julkaista, niin tässäkin tapauksessa.

Ilkan valinnat:

System Of A Down
Mesmerize

Vuoden metallilevy ei ole metallia nähnytkään. Kauneutta, melodisuutta, mutta ennen kaikkea sekopäistä luovaa paahtoa. Ei kyllästytä pitkälläkään ajalla.

Sergio
Swords

Yksi vuoden komeimpia debyyttejä jäi samalla yhtyeen joutsenlauluksi. Iskevää, synkkää ja syöksyilevää indierokkia sieltä paremmasta päästä.

Supergrass
Road To Rouen

Perus-hörhöstä brittipopistaan moninaisempaan ja sävykkäämpään ilmaisuun kasvanut oxfordilaisbändi hallitsee niin tanssipyörteisen rock-marssin kuin kuvankauniin tunnelmoinnin. Vuoden ehdottomia kohokohtia!

Redrama
Street Music

Redraman entistäkin tiiviimpi kakkosalbumi tarjoaa sitä itseään eli komeaa ja iskevää kotimaista hiphoppia. Ei ehkä toista Hang It Upia, mutta kokonaisuutena debyyttiä iskevämpi.

Kometa
Like A Light Bulb

Raskassoutuista kitarajyrää mielikuvituksellisiin taustakilkutuksiin, omapäisiin tahdinvaihtoihin, kepeisiin ja svengaaviin jazz-väliosiin, menevään melodiaan ja pilventuoksuiseen laiskaan psykedeliaan yhdistelevä kotimainen trio jatkoi väkevästi jo esikois-ep:llään vakuuttaneella tiellä.

Uusista nimistä esiin nostaisin myös

Kirlian Crossing
Kirlian Crossing

Utuisen kaksikon musiikillinen maailma lähti ideasta yhdistää akustisia folk-lauluja venäläiseen science fictioniin Tarkovskin hengessä. Eteerisen kaunista kelluskelua ja komeaa huminaa.

Astrid Swan
Poverina

Kohtalokkaan kuuloista piano-poppia tekevä kotimainen laulaja-lauluntekijä onnistui heti debyyttilevyllään luomaan koskettavan, monipuolisen ja kypsän albumin. Hienoutta.

Miikan valinnat:

Kate Bush
Aerial

Musiikkibisneksen lainalaisuuksista täydellisen piittaamaton Bush palkitsi odotuksesta lähes nääntyneet faninsa tuplalevyllä, jolla henkäilee entisen ihmelapsen asemesta 47-vuotias, kotielämälle ja jälkikasvulleen omistautunut äiti. Kaikkien aikojen sooloartistin ylimaallisilla kyvyillä Kate tekee tempuista ihmeellisimmän, muuttaa arjen ilot ja kokemukset elinvoimaiseksi taiteeksi.

Greg Dulli
Amber Headlights

Sielua ja voimaa huokuva voimannäyttö tarunhohtoiselta Twilight Singers- ja Afghan Whigs-vokalistilta. Nauhoitettu jo vuonna 2001, mutta Dulli ei halunnut julkaista albumia heti läheisen ystävänsä, elokuvaohjaaja Ted Demmen kuoleman jälkeen.

Fall Of The Leafe
Vantage

Kissa pöydälle: ei ole pelkästään epäreilua vaan kerta kaikkiaan hämmästyttävää, että Fall Of The Leafen tasoinen bändi on jäänyt niin vähälle huomiolle. Vantage on harvinaisuus: raskaan rockin kaavat ohittava albumi, josta löytyy kestokuuntelussakin jatkuvasti uusia säikeitä. Tuomas Tuominen saattaa puolestaan olla jopa koko maan kyvykkäin metallivokalisti. Omintakeisen taipuisien laulumelodioiden ja hetfieldmäisten loppuärjähdysten yhdistäminen kappaleen ytimeen menevään tulkintaan on julmetun vaativa urakka, josta Tuominen selviää kansainväliset mitat täyttävällä varmuudella.

Fields Of The Nephilim
Mourning Sun

Synkkä messias Carl McCoy näyttää hurjistelun mallia kaikille sunnuntaigooteille. Mourning Sunissa on samanlaista uhkaavaa kauneutta kuin verenkarvaisessa horisontissa maailmanlopun alla - tai näin voisi ainakin kuvitella.

Pedestrian's Motor

Saran Jorma Korhonen ja Antti Tuomivirta sekä Lapkon Ville Malja löivät hynttyyt yhteen ja tuloksena oli yksi vuoden pienistä helmistä. Vallankin tiivistunnelmainen balladi The Quiet Heroes vakuuttaa, eivätkä A Perfect Circle ja NIN-vaikutteet ole kuin pieni osa totuudesta. Saralta ei sen sijaan ole tullut uutta materiaalia harmillisen pitkään aikaan. Studioon siitä, mars!

Bubbling under

System Of A Down
Mesmerize/Hypnotize

Myönnettävä se on: SOADin musiikillinen johtaja Daron Malakian on melkoinen taikasormi. Pelkästään tällaisen sävykirjon ja genremylläkän hallitseminen on lähes mahdoton tehtävä, mutta sen tekeminen suvereenisti lähestyy jo taikuutta. Näin haastavan - puhumattakaan armenialaistaustaisen yhtyeen suorapuheisuudesta - musiikin menestyminen on kiistattomimpia todistuksia siitä, että ihmiskunnalla on ehkä vielä toivoa.

Audrey Horne
No Hay Banda

Nippu norjalaisia black metal -veteraaneja teki positiivisessa mielessä yhden vuoden amerikkalaisimmista levyistä. No Hay Bandalla kaikki on massiivista ja selkeää kuin talvinäkymä Galdhøpiggenin huipulta. Äänimaisema on sukua 90-luvun Seattle-soundille, mutta ote on armottomampi ja modernimpi. Hektinen jännite ei raukea hetkeksikään, ja valtavat kertosäkeet seuraavat kirskuvasti tempoilevia riffejä kuin sinivalaat pyöriäisiä. Haittaa ei ole myöskään tyylikkäistä David Lynch ja Twin Peaks-viittauksista.

Henrin valinnat:

Mew
And The Glass Handed Kites

Mew onnistui vetaisemaan allekirjoittaneen jalat alta kaksi kertaa kuluvan vuoden aikana. Ensin yhtye soitti niin tunnelmallisen keikan Provinssirockissa, että muistot lämmittävät vieläkin talvipakkasten kylmettämää sydäntä. Toinen tyrmäys tuli albumin muodossa. Syksyllä julkaistu pitkäsoitto And The Glass Handed Kites onnistui olemaan sekä taiteellisesti sopivan syvällinen että keveän viihteellinen. Progressiiviset häröilyt yhdistyvät hienosti meneviin pop-ralleihin.

KTU
8 Armed Monkey

Kimmo Pohjosen ja Samuli Kosmisen yhteistyötä King Crimsonin viimeisimmästä kokoonpanosta tuttujen muusikoiden kanssa on päässyt todistamaan Suomessa muutamilla keikoilla. Nyt kahdeksankätisen apinan pystyy vapauttamaan myös omaan olohuoneeseen, jossa livenä nauhoitetut biisit heräävät aina vaan uudelleen henkiin. Bändin luoma äänimaisema on haastava, mutta silti mutkattoman helppoa kuultavaa.

The Five Corners Quintet
Chasin' The Jazz Gone By

The Five Corners Quintet teki tämän vuoden hienoimman suomalaisen jazzalbumin, jonka modernissa soundissa hehkuu vanhojen hyvien aikojen nostalgiaa. Levyllä keveä tunnelma ja letkeä yhteissoitto on otettu etusijalle. Albumi saa piristettyä synkkää päivää positiivisella säihkeellään.

Porcupine Tree
Deadwing

Opethin levyjen tuottajanakin kunnostautuneen Steven Wilsonin johtaman bändin keväinen uutukainen on kuluneen vuoden kovin progressiivisen rockin albumi. Edes hieman muoviset soundit eivät onnistu pilaamaan tunnelmaa, jonka hienot sävellykset luovat. Porcupine Treen yhteissoitto on niin tiukkaa, että yli kymmenminuuttiset biisit pysyvät hyvin kasassa.

Tuomari Nurmio & Alamaailman Vasarat
Kinaporin Kalifaatti

Tuomari Nurmion ja Alamaailman Vasaroiden yhteistyö huipentui viime keväänä Kinaporin Kalifaatti -albumiin. Molemmat artistit ovat tuoneet toistensa ilmaisuun jotain uutta ja virkistävää. Nurmion särmikäs ääni ja syvälliset lyriikat puhuvat hienosti yhteen Vasaroiden voimakkaiden torvien kanssa.

Bubbling Under

Jeavestone
Mind The Soup

Jeavestone vakuuttaa debyyttialbumilla, että vanhan koulukunnan progelle on vieläkin tilausta. Vaikka yhtyeen vaikutteet kuuluvat levyltä välillä vähän liiaksikin, bändi on onnistunut tuomaan omalla hyväntuulisuudellaan musiikkiin persoonallisen sävyn. Vuoden suomalainen psykedeliapläjäys.

Toiskallion valinnat:

Hannibal & Soppa
Pahat viinit

Kotimaiseen rapkenttään uutta virtaa tuonut 3rdRail Music julkaisi vihdoin Hannibalin ja Sopan kuuloisen albumin. Tulenkantajissa oli toki omat pointtinsa, ja mutta tällaisena rollokaksikko on parhaimmillaan. Tylyä tekstiä tylyille biiteille, joista vastaa miellyttävän monipuolinen tuottajajoukko. Monte Carlo on yksi vuoden biiseistä.

Asa
Leijonaa Metsästän

Avain ei koskaan julkaissut kakkosalbumiaan, vaan kasvoi pojasta Asa -nimiseksi mieheksi. Leijonanmetsästys laittoi räppiteineille sormet suuhun teksteillään, joiden tulkinta ottaa aiheellisesti aikaa. Rytmi -ja tekniikkapuoli on koko levyllä valtaisan laadukasta, ja yhteistyö mm. Jukka Immosen ja Davon kanssa tuo Asan ulottuvuuksia hienosti esille. Rajaa uskottavan uugeen ja kaupallisen kosmetiikan välillä hämärrettiin soundeissa, tekstien uittasessa mieltä selkeästi vastavirtaan.

Ghettoblaster Sound
Dancehall ja reggae hitit 2005

Vähemmän soundien keskinäisissä kahinoissa itseään kuluttanut Ghettoblaster ehti loppuvuodesta julkaisemaan reggaetansseissa kuultujen esitysten parhaimmistoa. Nopsajalka ja Svengali tuovat viiden eri rytmin voimin tanssihallisessioiden mystisen energian myös kauppojen hyllyihin, laulajinaan mm. loistavat Paarma, Nestori ja Raappana. Yksi vuoden merkittäviä kulttuuritekoja.

Lempi Joe
Rakkauden vuoksi

Lempi Joe alias HP teki yhden vuoden merkittävimmistä levyistä itse. Muutaman aputuottajan kanssa tehty, hyvinkin henkilökohtaisiin teksteihin perustuva albumi vei leveyspiiriemme hiphopin biittimielessä hyvällä tavalla parikymmentä vuotta taaksepäin. Riimiensä puolesta Lempi Joe liikkuu samalla tuoreuden asteella kuin omalla sarallaan abstraktimpaa ilmaisua etsivät Asa ja Davo.

Patrikin valinnat:

Timo Kämäräinen
Unea

Elokuvamaisista unistaan inspiraatiota hakenut Timo Kämäräinen tekee soololevyllään paljon ja taitavasti. Jazz-tausta kuuluu hyvin, mutta mm. Ismo Alanko Säätiöstä tuttu mies osaakin myös rokata kympillä. Instrumentaalilevy, joka ei nimestään huolimatta vie kuulijaa uneen. Saateteksit antavat hieman lisää valoa biisien outoihin, mutta hauskoihin käänteisiin.

Tuomari Nurmio & Alamaailman Vasarat
Kinaporin kalifaatti

Kun Alamaailman Vasarat käynnistää itämäisen bazaarinsa Tuomarin johdolla mitä tahansa voi tapahtua. Ja tapahtuukin. Hämmästyttävää. Minun puolestani tämä yhteistyö olisi saanut jatkua vielä pitkään. Jos sinua kiinnostaa vain Tuomari Nurmion omat aikaansaamiset, kokoelmalevy Tuhannen kapakan lauluja on hyvä valinta.

Liekki
Rajan piirsin taa

Keväällä tämä levy pyöri viikkokaupalla levysoittimessa. Muutama täytekappale löytyy, mutta siihen ei tarvitse kiinnittää huomiota, kun pääosa kappaleista on ykkösluokkaa. Mainstream-diggaajalle hyvä joululahja.

System Of A Down
Mezmerize

Suhtauduin epäilevästi tähän bändiin aiemmin, mutta täytyy myöntää etten silloin kuunnellut sitä kunnolla. Ah, miten virkistävää musiikki voi olla, ja täynnä yllätyksiä. Suhtautuminen musiikkiin tuo mieleen 80-luvun Red Hot Chilli Peppersin. Ehdottomasti syksyn kestosuosikkini.

Eri esittäjiä
Anna mulle lovee

Mainekkaan Love Records -katalogiin perustuva neljän levyn boksi on mainio läpileikkaus levy-yhtiön pop/rock-tuotannosta. Alunperin 1994 julkaistu kokoelma tuotiin uudelleen kauppoihin syksyllä, sopivasti kiitoksia saanneen Love Records -historiikin kylkiäisenä. Boksi on kulttuuriteko, jonka ainoa kauneusvirhe oli jättää tekstit päivittämättä uudelleenjulkaisun yhteydessä.

Bubbling under

Tapani Rinne
Silent Night

Vuodenaikaan sopiva valinta. Tapani Rinne osaa käsitellä myös joululauluja ennakkoluulottomasti. Jospa muutkin joulua äänittävät artistit pystyisivät samaan.

Meteli.net toivottaa rauhallista joulua!