Riihimäkeläisen Sister Flon debyyttialbumi Boys Of Cat ilmestyi vuonna 2001. Alusta asti yhtenä yhtyeen suurimmista vahvuuksista on ollut Sami "Samae" Koskisen utuisen persoonallinen lauluääni ja -tyyli. Kun yhtye oli nauhoittamassa kakkosalbumiaan Tragician´s Hat yhdessä tuottaja Riku Mattilan kanssa, tuli Samae puhuneeksi Rikulle halustaan tehdä suomenkielinen soolo. Pitkälti Rikun innostumisen ansiosta asiat etenivät siten, että Samae Koskisen Vol. 1 -soololevy ilmestyy helmikuun 8. päivä. Kun levyn rakentuminenkaan ei tapahtunut ihan perinteisimmällä kaavalla, tuntui Samaen jututtaminen aiheesta kutkuttavalta.
Tapasimme Samaen luona Riihimäellä, ihastellen joululahjaksi tulleita Office -sarjan kokoelmia, Samaen sinkun komeita kuvia sekä juttelimme teekupin ääressä musiikista.
Samaen soolo rakentui siten, että mies sävelsi kappaleita, lähetti niitä kotimaisille lyyrikoille, jotka lähettivät takaisin sanoituksia. Sami oli korkeintaan tarjonnut muutamia avainsanoja tai aihepiirejä paa-pa-paa-nauhotteiden oheen. Metodi nostaa mieleen ajan, jolloin Love Records riisui rajoja korkeakulttuurin ja popin väliltä. Tähän suuntaan Samaekin tunnustaa homman kumartavan, nykypäivänä vastaavanlaisia projekteja on vähemmän. Perimmäiseksi syyksi siihen, ettei itse sanoittanut levyn kappaleita, Samae kertoo että halusi sanoitusten olevan saman tein sävellysten tasalla.
- Koska mä en ole itse koskaan tekstittänyt mitään suomeksi, pelkäsin että tekstit olisivat voineet olla jopa vaivaannuttavia. Mä halusin myös, että soolossa olisi selkeä ero yhtyeeseen. Eli kun bändin biisit on englanniksi, tän on pakko erota siitä. Samalla se konsepti on aika hauska, juuri se Love Recordsin henki. Yhtälöstä tulee paljon mielenkiintoisempi, kun sekotetaan eri kulttuurimuotoja. Tuntuu, ettei mitään yhteistyötä enää tehdä, ei ole kulttuurivaihtoa. Soolon kohdalla yritetään samalla häivyttää näiden muotojen välisiä rajoja.
Sami myöntää oppineensa prosessissa paljon tekstittämisestä, samoin kuin tällaisesta työmuodosta.
- Kun mä sain tekstin käteen, niin mä olin ensiksi että täähän on helvetin hyvä. Mutta sitten kaikki tekniset puolet... Tekstihän on luettuna ihan erilainen kuin sitten kun sitä alkaa laulamaan. Silloin siihen mahdollisesti tarvitsee tehdä muutoksia ja tästäkin vaiheesta oppi valtavasti. Kaikki sävellyshän on tehty ennen sanoja. Mä oon tehny demoja, joissa lauletaan vaan paa-pa-paa-paa-paa ja lähettänyt niitä eteenpäin. Jotkut on ollu tosi hyviä asettelemaan tavuja biiseihin, joissain tapauksessa on pitänyt tehdä paljonkin muutoksia koska biisiä ei ole pystynyt laulamaan.
Projektissa mukana olevat sanoittajat ovat Sanna Karlström, Inka Nousiainen, Tomi Kontio, Kauko Röyhkä ja Saila Susiluoto. Sami tunnustautuu kaikkien kirjoittajien faniksi, samoin kaikki olivat jotain kautta ennestään tuttuja. Sami on lukenut kaikkia, mutta nostaa Sannan omaksi suosikikseen.
Kun mukana on Kauko Röyhkän kaltainen kokenut kehäkettu biisinteon alalla, täytyy kysyä onko biisintekijän tekstityksissä selkeästi eroja runoilijan teksteihin verrattuna. Samin mukaan Kaukon osalta ainakin työskentelyprosessi on nopea, paljon ei tuhlata aikaa. Kokemuksen huomaa myös siitä, että tekstejä on äärimmäisen helppo laulaa. Kaikki tavut ja muut on tehty biisiä kunnioittaen. Huomaa että on tehty ennenkin sanoja kappaleisiin. Sanoituksista Sami kertoo, että sanoittajille annettu viitekehys on ollut löyhä. Kaukon kanssa Sami teki yhteistyötäkin tekstien kanssa.
Tuottajana toimineen Riku Mattilan roolista Sami kertoo:
- Se on periaatteessa silleen, että me kahdestaan ideoitiin tää koko juttu ja kahdestaan me ollaan tätä tehty. Nauhotettu jutut ensteks Helsingissä ja sit mä oon tossa ittekseni tehny Rikun työhuoneella loppusilaukset. Ei tätä sooloproggista olisi ikinä tullut tehtyä ilman meidän kahden yhteistä suunnittelua. Rikulle kuuluu siitä kaikki kunnia. Se on melkeen enemmän puskenut tätä eteenpäin kuin mitä minä. Me ollaan selkeästi lähdetty hakemaan jotain, kuunneltu levyjä, puhuttu ja mietitty että tällaista soundia voitais lähtee hakeen. David Bowieta, T-Rexiä, Frediä ja tommosta...
- Periaatteessa nauhoitusprosessi on ollut aika helppo, koska kaikki sovitukset ja biisit on ollu suhteellisen valmiina. Mä oon tehny 16-raiturilla treenikämpällä kaikki demot ihan valmiiksi, just ne paa-pa-paa-paa-paa-jutut. Niissä on ihan selkeästi ollut kuultavissa jo kaikki rummut ja muut. Aika pitkälti se juttu rakentuu pianon, akustisen kitaran, basson ja rumpujen ympärille. Viimeistellessä sinne on sitten tullut aika paljon lisää, esimerkiksi mellotronia, kellopeliä ja taustalaulujuttuja. Mä oon nauhottanut sinne ittekseni kellon tikitystä, syntetisaattoreita... Siellä on aika paljon semmoisia pikku yksityiskohtia, joita on ollut hauskaa tehdä.
Levyä on mainostettu soundeiltaan 70-lukulaisena. Sami näkee 70-luku-vertailun enemmän liittyvän tuohon tekotapaan. Toki levyllä soi lätinärumpuja. Loppujen lopuksi soolo kuulostaa musiikillisesti aika paljon Sister Flolta. Kysyttäessä omia suosikkibiisejä levyltä Sami nostaa esiin Lintuveljekset, koska siinä on sellainen Scott Walkermainen, jopa iskelmällinen fiilis. Leikkipuistossa on hauska, koska siinä on tavallaan semmoinen kuivakka Fredimäisyys soundissa. Aika pitkälti omat hehkutukset nousevat Samille soundijutuista. Myös Tomi Kontion sanoittama Kummitus on hyvä, koska siinä pyritään hakemaan sellaista tiettyä Stereolabmäisyyttä. Sinkkubiisi Hän asuu näillä kulmilla sekä keikalta mieleen jäänyt Universumi ovat Samin mielestä sellaisia helposti lähestyttäviä biisejä.
Samin taustasta löytyy Sister Flon lisäksi myös punkkia ja metallia. Mitään "terapiabändiä" indiepoppailun vastapainona mies ei kuitenkaan vanhoista jutuistaan kaipaa, ihan tarpeeksi pääsee popinkin parissa tarpeen vaatiessa raivoamaan. Sami kertoo että hänellä on kyllä hirveä himo päästä katsomaan Children Of Bodomia ja Rotten Soundia. Punk-jutuista viime aikoina kovin juttu on ollut Endstandin keikka, isot respektit lähtevätkin sinne suuntaan. Muista viime aikojen keikoista 22-Pistepirkon keikka Tampereen Klubilla on jäänyt mieleen, niistä tulee jotenkin hyvä fiilis. Bändi näyttää ja kuulostaa hyvältä ja keikassa oli selkeä draama.
Viime aikaisista musiikifanituksista Sami mainitsee Tony Joe Whiten, Stereolabin, Zombiesin ja Byrdsin. Kinks on vaikuttanut ehkä vähäsen. Ruotsalaisten jätkien Pugh Rogerfeldtin ja Cornelis Vreeswijkin alkupään tuotantoa Sami kertoo kuunnelleensa aika paljon hakiessaan fiilistä. Samoin kuuntelussa on ollut paljon vanhaa soul-musaa, Delfonicsia ja Charles Wrightia. Suomisoul on Samin mielestä hirveätä siideripaskaa.
- Mä tykkään jotenkin sellaisesta helvetin sovitetusta musiikista. Useinhan on tää Lennon-McCartney-vastakkainasettelu, että Lennon on se äärimmäisen kokeileva, äärimmäisen rock nero ja McCartney taas on sellainen perinteinen mulkku joka tekee ne pop-melodiat. Mä tykkään vitusti enemmän McCartneystä. Mulla se kallistuu sille puolelle, jotenkin semmoinen musikaalisuus ja semmoinen musiikki, siitä mä tykkään itte. Sitä mä varmaan haen tähän omaan juttuunkin. McCartneyn keikalle en kyllä nykypäivänä menisi. Sen soolotuotanto on sen verran epätasaista ja parhaat hetket on kuitenkin siellä Beatlesin aikakaudella.
Sister Flon lisäksi lähimpänä sooloproggista on Flo-kitaristi Jarno Alhon vuoden 2001 satoa oleva Talo jonka pihalla pelto-levytys, jonka prosessi oli hiukan samankaltainen. Levyn kappaleet syntyivät, kun Jarno lähetti muutamille ystävilleen noin kymmenen lyhyenläntää sanoitusta. Näistä jokainen valitsi itselleen sopivan, josta sävelsi ja sovitti oman tulkintansa. Artistit tallensivat esityksensä rauhassa kotioloissaan, joka välittyy levylle lämpimänä kotikutoisuutena ja teeskentelemättömyytenä. Samaelta levyllä kuullaan kappale nimeltä Krakatau, joka on reippaampana versiona nostettu myös sinkkujulkaisun Hän asuu näillä kulmilla bonusraidaksi.
Vaikka kyseessä on sooloproggis ja Sami soittaa itse levyllä kaiken, tullaan livekeikoilla näkemään nelihenkinen orkesteri, jossa Samin laulun, pianon, synan ja kitaran lisäksi soittaa Janne Lastumäki rumpuja, Petri Nakari kitaraa ja Veli Kauppinen bassoa. Eli tuttuja herroja akselilla Sister Flo-Red Carpet. Sami kertoo halunneensa juuri nämä herrat mukaan, koska kaikki osaavat laulaa. Täten bändi voi tehdä moniäänisiä juttuja. Lisäksi pitkästä aikaa Flon ex-kitaristin Petrin kanssa soittaminen tuntuu mukavalta. Keikkoja on luvassa tammikuun lopulle ainakin Jyväskylässä ja Helsingissä. Myös soolokeikkoja tullaan todennäköisesti näkemään. Livesovituksissa bändi pyrkii olemaan uskollinen levylle, mutta osa mausteista karsiutuu.
Vaikka Sister Flo soittaakin pääsääntöisesti hempeää poppia, on yhtyeen keikoilla nähty riehakastakin liikettä. Olen itse ollut todistamassa kun Petri soitti kitaraa selällään kuin jossain raivotautikohtauksessa nytkyen. Myös Jannen meininki on ollut koskettimien takana välillä melko eläimellistä. Sami itse on tyytynyt lavalla pääasiassa hoitamaan soittoa ja laulua. Sami kärsii paniikkihäiriöstä, joka ei kuitenkaan estä esiintymistä. Ensimmäisen kerran kohtaus iski Samiin lavalla taannoin Nosturissa, jossa mies lämmitteli Red House Paintersistä tuttua Mark Kozelekia.
- Meillä oli ollut kaksi edellistä päivää Sister Flo-keikkoja ja mä olin nukkunut tosi huonosti. Soitin kaksi biisiä, multa puutu molemmat kädet ja niska. Mä olin silleen että "jos DJ pistää levymusiikkia, meikäläinen pitää pienen tauon." Olin takahuoneessa puuskuttelemassa, menin takaisin ja soitin vielä kolme biisiä, mikä oli ihan mahtavaa että uskalsi mennä vielä lavalla. En mä siitä onneksi mitään esiintymispelkoa kehittänyt. No, se siitä. Kozelek oli ihan sairaan mukava, vaikka se oli kuulema ollut lavalla aika kylmä. Kehui että meikäläinen kuulostaa Peter Gabrieliltä. Pelkkää bonusta.
Helmikuun kahdeksantena syntyvän soolodebyytin julkaisee KHY Suomen Musiikki Oy, joka on Samin mukaan muinaisesta Zen Gardenista tutun Kari Hynnisen yhden miehen levytehdas.
- Hynninen on ihan mahtava, innostunut ja kiinnostunut. Firma on uusi ja avoin hyvälle musiikille. Ja ei esimerkiksi John McGregor tai Egotrippi nyt mistään huonoimmasta päästä ole Suomen musiikkikentässä. Egotripin jätkät vissiin tykkäsivät Hynnisestä niin paljon, että halusivat tulla miehen mukana tähän uuteen firmaan.
Musiikkityylin laajuudesta viestii se, että mukana on mainittujen artistien lisäksi muun muassa a cappella-yhtye Fork ja Samin mukaan listoilla on myös joku trance-juttu.
Seuraava Samaen musiikillinen etappi on Sister Flon keväällä ilmestyvä levy, jota varten bändi on kokoontunut muutaman päivän sessioihin Samin luokse Riihimäelle. Sami kertoo arvostavansa suoraa palautetta, mitä bändin sisällä osataan antaa ja ottaa vastaan. Välillä soolo ahdisti, koska aina ei itseluottamus tahtonut riittää. Yksin puurtaminen antaa melkoisesti lisäarvoa bändin kanssa tekemiselle. Näillä näkymin sooloproggista ei ole tarkoitus jatkaa vaan energia keskitetään Flohon. Vaikka soolosta tulisi iso hitti, niin Sami kehottaa vain tulemaan Sister Flon keikalle, jos missaa levyn tiimoilta soitettavat keikat.
yle.fi/pop 