Sadepäivien aikuistumistarinoita

Leijonamieli on ollut oleellinen tekijä kotimaisen hiphopin kentällä koko sen nykymuotoisen olemassaolon ajan. Kautta 2000-luvun Flegmaatikot -trion DJ/MC: nä tunnetun miehen nimi on alkanut viime aikoina kuulostaa tutulta yhä useammissa korvapareissa, perus -räppiyleisöä laajemmalla pohjalla.

Radiosoittoakin kelvosti kerännyt Lauluja Sadepäivän Varalle -albumi on ehtinyt olla kansalle kaupan jo hyvän aikaa. Meteli.net kyseli siviilissä Tuukka Rihkola -nimeä käyttävän, nykyisin Putkimiehet -nimistä orkesteria johtavan tamperelaisen mietteitä levystä ja sen teemoista.

- Fiilis levystä sen saaman yllättävän suuren hypen jälkeen on edelleen hyvä, ja oon albumiin enemmän kuin tyytyväinen. Mulla on erikoinen kyky kuulla lopputulos päässäni jo ennenkuin itse biisi on lähelläkään valmista. Täytyy myöntää, että paria hassua poikkeusta lukuun ottamatta albumi kuulostaa juuri siltä kuin pitikin. Aina voi tottakai jossitella olisiko jokin yksittäinen saundi tai läppä voinut olla parempi, mutta toisaalta mun mielestä liiallinen pilkunnussinta tappaa kyllä fiiliksen itse musiikista.

Paljon on muuttunut niistä ajoista, kun Leijonamielen riimejä edellisen kerran kuultiin levyllä. Sadepäivä -levyllä on äänessä huomattavasti aiemmasta poikkeavan kuuloinen vokalisti. Myös levyn tekstien kirjoittaja on aiheissaan melkoisen paljon keskiverto -räppäriä syvemmällä. Kehitys ja muutos ovat kirvoittaneet voittopuolisesti positiivisia kommentteja yleisöltä ja medialta.

- Palaute, jota me ollaan saatu, on ollut käsittämättömän positiivista. Tavoite oli tehdä musiikkia, jota jengi pystyisi fiilistelemään ikä- tai genrerajoihin katsomatta, ja siinä me ollaan selkeästi onnistumassa. Selkääntaputusta on tullut nuorilta, vanhoilta, hoppareilta, rokkareilta, musapoliiseilta jne. Totta kai joukkoon mahtuu aina myös niitä ihmisiä, joille meidän musa ei uppoa ollenkaan ja niitä, joiden mielestä Flg-matsku oli parempaa, mutta tähän pätee vanha sanonta kaikkia ei voi, eikä edes pidä miellyttää.
- Mun äänenkäyttö ja ns. uus tyyli on herättänyt paljon keskustelua ja jengi on selkeästi jakautunut kahtia sen suhteen; toiset rakastaa, toiset vihaa. Parempi joka tapauksessa näin päin kuin olla harmaata massaa. Tyylit takaisin!. Palautteesta huomaa, että mun ääneni ei oo kuitenkaan estänyt ketään fiilistelemästä kokonaisuutta, mikä on hieno homma.

Aikuiseksi kasvaminen on yksi tekstien isoista teemoista. Onko niiden tekijä mielestään kasvanut aikuiseksi kirjoittajana?

- Tähän on pakko sanoa kohtuullisen epämääräinen "joo ja en".
"Joo"-kantilta ikä ja sen mukanaan tuoma kokemus on antanut äärettömän paljon perspektiiviä ja varmuutta teksteihin. Sellaiset lyyriset itsestäänselvyydet ja yksinkertaisuudet on saanut karsittua pois ja oma tyyli kirjoittaa on selkeästi löytynyt.
"En"-kantilta katsellessa mä toivon, että kasvaminen kirjoittajana jatkuisi, eikä tulisi sellaista paikallaan junnaavaa fiilistä, missä mikään kirjoitettu asia ei tunnu enää fressiltä.

- Yksi sellainen teema levyllä, josta mä en hirveästi ole huudellut haastatteluissa on kronologisuus. Albumin aloittava Kääntöpiste on levyn muiden biisien summa, eli kokonaisuus käytännössä alkaa biisistä Yksi yö. Siitä eteenpäin jokainen biisi on kronologisessa järjestyksessä eli kuulija voi tavallaan eläytyä mun fiiliksiin ja niiden ailahtelevaan luonteeseen paremmin. Idea kronologisuudesta syntyi jo ennen kuin 3/4 biiseistä oli edes syntynyt.

Rapin esittäminen livebändin kanssa on melko lailla eri asia kuin genrelle perinteisempään tapaan dj -taustoilla. Putkimiehet on jo ehtinyt hioutua toimivaksi, joskin keikkojen mukaan hieman muuntuilevaksi masiinaksi.

- Bändin kanssa homma skulaa erinomaisesti. Meitä on keikoilla lavalla kuudesta kahdeksaan tyyppiä pyörimässä riippuen siitä, onko laulaja sekä saksofonisti mukana. Asenne keikkoihin on vanhetessa muuttunut sen verran, että nykyään lavalle ei enää mennä kännissä mölisemään omaksi iloksi, vaan lauteilla ollessa pyritään oikeasti tarjoamaan jengille sitä parasta. Mitään selkeää roolijakoa miellä ei poikien kanssa ole, koska jokainen tyyppi on osa kokonaisuutta, mutta kyllähän meikäläinen keikoilla sen supliikkipuolen hoitaa.

Joko kynäsormi syyhyää uusien tekstien kimppuun?

- Syyhyää ja paljon, mutta silti rehellisyyden nimissä myönnän, että yhtään tekstiä ei ole vielä syntynyt. Mun on ehkä pakko katsella ja tarkkailla taas vähän aikaa maailman menoa, ennen kuin ne hyvät tekstit alkavat syntyä. Toivon mukaan se ei vie pitkää aikaa, koska bändin pojilta on jo alkanut tippumaan tolkuttoman hyviä uusia biittejä.

Onko suunnitelmissa tehdä vielä ns. perinteisempää hiphop -levytystä?

- Ei mulla oo valmiita suunnitelmia samplebiittejä koskien, mutta ei mulla ole myöskään mitään niitä vastaan. Putkimiesten kanssa on kuitenkin tarkoitus jatkaa niin kauan kuin homma toimii ja tuntuu hyvältä. Juuri nyt veikkaan, että mun osalta paluu sampleihin tapahtuu samoihin aikoihin Flg:n comebackin kanssa...