Kansanmusiikin iloiset sanansaattajat

Kun puhutaan suomalaisesta kansanmusiikista, on ihme, ellei keskustelu jossain välissä kohdistu Värttinään. Monet ovat jopa valmiita laittamaan yhtäsuuruusmerkin yhtyeen ja musiikkigenren välille. Ja tottahan se on, että 23 vuotta sitten Rääkkylässä perustetulla yhtyeellä on suuri vaikutus nykykansanmusiikin suosion ja arvostuksen nousuun. Värttinä ei ole ainoastaan pyyhkinyt paksua pölykerrosta Kalevalan kannesta kotimaamme rajojen sisällä, vaan se on lähtenyt levittämään suomalaisen kansanperinteen ilosanomaa aina Japaniin, Australiaan ja Brasiliaan saakka. Yhtyeen perustajajäsen Mari Kaasinen kertoi Meteli.netille yhtyeen toimista aina alkuajoista nykypäivän saavutuksiin.

Katsellessani Värttinän viimeisempien meriittien listaa pieni jännitys alkaa nakertaa äänihuuliani. Luettelen mielessäni: MIDEM-musiikkimessut, kaikkien aikojen kalleimman teatteriproduktion musiikin sävellystyö ja konsertteja niin monessa maassa, että Madventuresin kaksikko jää yhtyeen rinnalla toiseksi. Sormien painellessa puhelinnumeroa mieleeni herää pieni pelko, millainen maailman nähnyt diiva langan päässä vastaakaan. Hermostukseni osoittautuu kuitenkin täysin turhaksi, sillä Mari Kaasisen äänestä paistaa läpi mitä miellyttävimpiä piirteitä. Laulajattaren kertoessa pohjoiskarjalaisella murteellaan yhtyeen vaiheista rivien välistä hohtaa sopivassa suhteessa nöyryyttä ja rempseyttä. Päällimmäisenä mieleen jää into, jolla Kaasinen suhtautuu bändiinsä. Innokkuudesta hehkuu sitä voimaa, joka selittää, miksi Värttinä on saavuttanut nykyisen arvostetun asemansa.

Vaikka Värttinä perustettiin jo vuonna 1983, nykyisin tunnettu modernia kansanmusiikkia esittävä yhtye syntyi 90-luvun alussa. Bändin oli tuolloin päätettävä, laitetaanko pillit pussiin vai ryhdytäänkö tekemään musiikkia ammattimaisemmin.
- Kutsumme toimintaamme vuoteen 1989 asti vanhan Värttinän ajaksi. Tuolloin olimme esittäneet perinteisempää kansanmusiikkia ja lukion päätyttyä meidän oli tehtävä päätös jatkosuunnitelmistamme. Minä, siskoni Sari, Janne Lappalainen, Kirsi Kähkönen ja Minna Rautiainen muutimme kaikki Helsinkiin ja aloimme tehdä musiikkia ihan tosissamme. Tällöin uramme lähti etenemään aivan uudella tavalla, Kaasinen selittää.

Helsingissä yhtyeeseen liittyi uusia jäseniä, jotka omalta osaltaan toivat ryhmään uudenlaista väriä. Värttinä oli aiemmin esittänyt ja sovittanut paljon vanhaa perinteistä kansanmusiikkia, mutta muutosten tuulten jälkeen kokooma alkoi säveltää omaa materiaalia. Ryhmän luoma tyyli sekoitti kansanmusiikkia rokkiin, jazziin ja pop-musiikkiin, mikä oli tuolloin ennenkuulumatonta. Uusi musiikki kiinnostikin yleisöä ja vuonna 1991 ilmestynyt pitkäsoitto Oi dai löi bändin läpi kotimaassa.
- Silloin suosiossamme oli todellinen piikki, jonka ansiosta pääsimme kiertämään ympäriämpäri Suomea. Hiljalleen levyn menestys alkoi kiinnostaa keikkapromoottoreita eri puolilla maailmaa ja avasi mahdollisuuksia konsertointeihin ulkomailla. Otimme tietenkin uudet haasteet avosylin vastaan.

Jättifestivaaleja Brasiliassa ja intiimejä klubeja Belgiassa

Värttinä on uransa varrella esiintynyt lukuisissa maissa. Konsertteja on ollut Yhdysvalloissa, Japanissa, Australiassa, Brasiliassa ja ympäri Eurooppaa. Yhtyeen suosio on jakautunut tasaisesti eri mantereiden kesken. Kaasisen mukaan kuulijoissakaan ei ole ollut niin suurta eroa maiden välillä.
- Yleisö on yllättävän samankaltaista joka paikassa. Ehkä Japanista silti löytyy se hulluin kuulijakunta. Ensimmäisellä keikalla siellä meinasi sanat mennä täysin sekaisin, kun konserttisalin viisi ensimmäistä riviä lauloi seisaaltaan kanssamme karjalankielisiä laulujamme.

Kaasinen kertoo, että lukuisten ulkomaan konsertointien joukosta on hivenen hankala nimetä yksittäisiä huippukohtia, mutta eräänlaiset äärimmäisyydet jäävät parhaiten mieleen.
- Brasilian Rock in Rio -festivaalien esiintyminen oli kyllä yksi huikeimmista, mitä olen urallani kokenut. Paikalla oli 200 000 ihmistä ja tunne oli mieletön, kun ihmisjoukko ulottui silmän kantamattomiin ja Iron Maiden paahtoi toisella lavalla. Toisaalta ulkomailta on jäänyt kirkkaana mieleen myös aivan täyteen ahdettu pieni klubi Belgiassa, laulajatar tunnelmoi.

Värttinä on omien konsertointiensa lomassa päässyt tutustumaan valtavaan määrään eri puolilta maapalloa tulevaa perinnemusiikkia. Suomalaiselle kansanmusiikille ei ole löytynyt vastaavanlaista kumppania muualta, mutta yhtyeen oma musiikki on levittäytynyt laajalle.
- Muun muassa eräillä festivaaleilla Etelä-Amerikassa huomasimme brasilialaisbändin ottaneen ohjelmistoonsa meidän kappaleitamme, joita muusikot esittivät muunneltuina omalla tavallaan. Tällaisia yllätyksiä on ollut erittäin ihanaa huomata, sillä siinä jatkuu tavallaan tällainen suullinen perintö, mikä on yksi kansanmusiikin päätehtävistä.

Yhtyeen viimeaikaisista kansainvälisistä saavutuksista nousee esiin esiintyminen tammikuussa Cannesissa järjestetyillä MIDEM-musiikkimessuilla, joille Suomesta vietiin bändejä harvinaisen isolla ryminällä.
- Tapahtuma sinänsä oli jälleen loistava mahdollisuus tavata uusia ihmisiä ja luoda kansainvälisiä kontakteja. Messujen jälkeen kysyntää keikoille on taas riittänyt melkoisesti. Itse esiintyminen tuollaisissa kokkareissa ei ole mitään herkkua, kun ihmiset yrittävät yleisen hälinän ja samppanjalasien kilinän keskellä kuunnella esityksiä. Yleisesti ottaen kokemus oli kuitenkin positiivinen, Kaasinen toteaa.

Rääkkylästä Mordorin synkkiin onkaloihin

Vaikka MIDEM-messut ovat saaneet Suomessa julkisuutta ylettömät määrät, maailmalla Värttinän nimi on ponnahtanut viimeisten kuukausien aikana enemmän The Lord of the Rings -teatteriproduktion yhteydessä. Kaikkiaan noin 20 miljoonan euron projekti sai ensi-iltansa maaliskuun lopulla. Samalla yhtyeen kaksi ja puoli vuotta kestänyt uurastus esityksen puolesta koki huippunsa.
- Pääsimme mukaan tähän hienoon produktioon eräänlaisen sattuman kautta. Projektinvetäjät olivat alkaneet vain kuunnella läpi erilaisia levyjä ja hakeneet oikeanlaista tunnelmaa, joka sopisi Tolkienin luomaan maailmaan. Aluksi Tom Waitsin nimi oli ollut suunnitelmissa vahvalla sijalla, mutta sitten he olivat kuulleet meidän Ilmatar-albumilta kappaleen Äijö, jonka ilmapiiri on jännittävä ja hieman pelottava. Biisi valloitti kuuntelijansa niin vahvasti, että he päättivät ottaa meihin yhteyttä, Kaasinen selittää innoissaan.

Värttinä sävelsi musiikkia yhdessä suositun intialaisen Bollywood-säveltäjän A.R. Rahmanin kanssa. Molemmat tahot tekivät puolet esityksen musiikista.
- Sävellysprosessi oli enemmän äänitiedostojen ja ideoiden vaihtoa, sillä emme sinänsä istuneet missään välissä Rahmanin kanssa saman pöydän ääreen, vaan tuotimme materiaalia omissa oloisamme.

Yhtye ei ollut koskaan aiemmin tehnyt musiikkia teatteria varten, joten heti ensimmäiseksi projektiksi valikoitui melkoinen haaste. Myös itse sävellystyö poikkesi kovasti aiemmin tehdyistä tuotoksista.
- Produktio oli äärimmäisen opettava kokemus ja minulle paljastui, miten monella eri tavalla voi säveltää. Välillä teimme kappaleita tuijottamalla tietokoneen ruutua ja siirtelemällä äänipalikoitten paikkoja edestakaisin. Toisinaan puolestaan oli vain tunti aikaa tuottaa materiaalia, mikä avasi taas tietä vahvasti improvisoidulle laululle.

Torontossa 23. maaliskuuta maailmanensi-iltansa saanut teatteriesitys tulee jatkamaan matkaansa ensi vuonna Lontooseen, josta sen odotetaan levittäytyvän ympäri maailmaa eri teattereihin. Kaasinen näki spektaakkelin Kanadan ensi-illassa.
- Esitys oli kerrassaan huikaiseva kokemus. Eri taiteenlajit yhdistyivät saumattomasti keskenään. Mukana oli mahtavia tanssiesityksiä, silmänkääntötemppuja ja lavatekniikka oli aivan uskomatonta. En olisi uskonut, että niin elokuvamaista jälkeä voidaan esittää elävänä lavalla.

Oma koti kullan kallis

Värttinä on lukuisten ulkomaan komennuksien vuoksi konsertoinut Suomessa viimeisten vuosien aikana harvakseltaan. Tänä vuonna kuitenkin yhtye juhlistaa uutta Miero-albumiaan kiertämällä kotimaan konserttipaikkoja enemmältikin.
- Tuntuu aivan mahtavalta ja hieman eksoottiseltakin päästä jälleen kiertämään Suomea. Odotamme innolla, että pääsemme esiintymään kesäfestareilla. Viime vuosina on mennyt niin monia juhannuksia Japanissa ja ties missä, että on todellakin mainiota vaihtelua kierrellä jälleen kotimaassa.

Yhtyeen musiikille löytyykin kiinnostusta laajalti. Bändi on ollut etuoikeutetussa asemassa, sillä sen rajoja rikkova musiikki on kelpuutettu niin jazz-, rock- kuin kansanmusiikkifestivaaleillekin. Ennen yhtyettä kansanmusiikin asema ei ollut yhtä hyvä kuin nykyään.1990-luvun alussa alkanut kansanmusiikkibuumi on tasoittunut ja kantanut nykypäivään asti saaden arvostusta osakseen.
- Ei ole mikään ihme, että kansanperinteeseen ja -musiikkiin voi liittyä koviakin ennakkoluuloja, kun muistan itsekin, miten nuorempana tuli pitkin hampain luettua Kalevalaa. Vuosien varrella on ollut kuitenkin hienoa huomata, että tätäkin musiikkia voi tehdä uudella ja hauskalla tavalla. On hyvä, että kansanmusiikki on hyväksytty vihdoin muiden musiikkilajien joukkoon. Sitähän voi opiskella nykyään muun muassa musiikkiopistoissa.

Vaikkei bändin konsertteja viime vuosina Suomessa ole kuultukaan, kotikunta Rääkkylän Kihaus-festivaali on ollut yhtyeen ohjelmassa miltei joka vuosi. Tänä kesänä ryhmää ei kuitenkaan musiikkijuhlilla nähdä, kun se matkaa toisille perinteisille kansanmusiikkifestivaaleille Kaustisille.
- Kihaus-festivaali on kyllä erittäin rakas asia meille, kun sieltä suunnalta tämä kaikki on saanut kuitenkin alkunsa. Ehkäpä tällaisen välivuoden jälkeen meidät otetaan Kihaukseen entistä sydämellisemmin vastaan, Kaasinen naureskelee.

Noin kolmen tuhannen asukkaan Rääkkylä ei ole rakas pelkästään festivaaliensa vuoksi, vaan kotiseutu kokonaisuudessaan herättää Mari Kaasisessa lämpimiä tunteita.
- Kyllähän se Rääkkylä kukkii siellä sydämessä ja sieltä musiikkimme usein kumpuaa.