Vaikka Stoner Kings on ollut olemassa jo useamman vuoden ja takana on yksi albumi, on se edelleen suurelle yleisölle varsin tuntematon yhtye. Kova keikkailu ja peräänantamaton asenne ovat mahdollistaneen toisen täyspitkän julkaisun ja riivatun määrän livekeikkoja. Keskustelut bändin Kanadalaissyntyisen nokkamiehen Starbuckin kanssa uuden levyn tiimoilta kantoivat hedelmää ja samalla saatiin selvitettyä mistä tässä kaikessa on kyse. Bändin ohella mies ehtii vielä touhuamaan suomalaisen showpainikoulun kanssa, vaikkei siitä bändinsä yhteydessä kovaa meteliä pidäkään.
Aloitetaan edellisen albumin, Brimstone Bluesin jälkitunnelmista.
- Tuon levyn julkaisemisen jälkeen olimme eräänlaisen tuulitunnelin päässä. Jostain käsittämättömästä syystä stonerrock -skene oli huuhtoutumassa takaisin syvälle undergroundiin, mistä se oli tullutkin. Eipä sillä, emme me nimenneet bändiä Stoner Kingsiksi ratsastaaksemme jonkun hetkellisen muotiaallon harjalla. Minä kastoin bändin tällä nimellä, koska rakastan sydämestäni stoner rockia. Rakastan sen soundia, rosoista rehellisyyttä, bluesahtavaa pohjavirettä, sen Sabbath-perinnettä, kaikkea tätä. Tämän lisäksi olen aina pitänyt itseäni retro-tyyppinä. Olen tavallaan tässä modernissa kulttuurissa yhtä kiviaikainen ilmentymä kuin Retu Kivinen. Tunnen vahvempaa yhtenäisyyttä Hell's Angelsiin kuin tämän päivän metroseksuaalisen paskayhteiskuntaan. Oikeastaan voin sanoa katsovani koko ilmiötä vähän kuin lasin takaa, ulkopuolelta - siellähän ne apinat rimpuilevat. Kuten sanottua, Stoner Kings on sopiva nimi tällaisen kiviajalta nykymaailmaan eksyneen ihmisen bändille.
- Brimstone Bluesin julkaisun aikaan ihmisillä tuntui olevan hankaluuksia ymmärtää meidän lähestymistapaamme, etenkin Suomen kohtuullisen kapeassa skenessä. Millä sanankäänteillä Stoner Kingsiä olisi voinut kuvata, jotta markkinointi ei olisi mennyt täysin perseelleen? Me vain teimme omaa juttuamme ja saimme tuntea sen omissa nahoissamme. Hommat menivät siihen pisteeseen, että soundimme oli joidenkin mielestä "eilispäivää" ja meitä oli kuulemma mahdoton markkinoida niin levymyynnin kuin keikkojenkin osalta. Näin siis siitäkin huolimatta, että arviot keikoistamme olivat järjestään ylistäviä niin musiikillisen kuin visuaalisen dynamiikan puolesta. Me vain päädyimme jollekin hylkiölistalle, johon kukaan ei uskaltanut koskea tikullakaan.
- Kenties voin ottaa osan syystä omille niskoilleni, sillä myönnän olevani kohtuullisen värikäs ja hankala persoona, vaikka en tahallani hankkiudukaan varsinaisiin umpikujatilanteisiin. Ette usko sitä vihaisen sähköpostipalautteen määrää, mitä sain Brimstone Bluesin julkaisun jälkeen. Tietenkin tuo johtui osaltaan Internetin anonyymisuojan antavasta luonteesta, sillä netissä on hyvä aukoa päätään vaikka jokaiselle vastaantulijalle ilman minkäänlaisia seuraamuksia. Saimme osaksemme järkyttävän määrän vihaa ja mustamaalausta kaikenlaisilta vastapelureilta. Kaikki tuntuivat kysyvän, keitä me oikein luulimme olevamme. Ihan kuin me olisimme kusseet ihmisten muroihin. No, vitut siitä, sillä emme me koskaan väittäneet olevamme niin sanottujen stonerrock-jumalten (Kyuss, Fu Manchu, Monster Magnet jne.) yläpuolella - haluamme edelleen vain pitää vähän hauskaa omassa pienessä valtakunnassamme.
- Hommaa tehdään hauskanpidon nimissä hyvässä hengessä, mutta jotkut rassukat ymmärsivät koko konseptin hieman väärin. Vähän niin kuin jotkut vanhemmat väittävät Ozzyn Suicide Solutionin kiihottaneen lastaan tekemään itsemurhan. Tuohon voi lisätä vielä bändin sisäiset henkilökemiat. Kuten kaikissa ihmissuhteissa, kitka hankaa ihmiset välillä eri suuntiin. Kun Massacre Records pudotti meidät listoiltaan, otimme kaikki sen henkilökohtaisena iskuna. Jossain vaiheessa vaikeudet kasaantuivat sen verran pahasti, että kyseenalaistin koko homman jatkamisen mielekkyyden.
- Toisaalta ajattelin, että musiikkialalla asiat kulkevat sykleissä, ja jos me jaksaisimme tehdä töitä, voisimme nousta toistamiseen aallonharjalle. Sitä kutsutaan periksi antamattomuudeksi tai yksinkertaisesti päättäväisyydeksi. Juuri tämä samainen ominaisuus tuntuu puuttuvan tämän päivän ihmisistä. Katso vaikka avioeroprosentteja; pointti todistettu. Parin jäsenen oli siis lähdettävä bändistä ja uutta verta piti saada tilalle. Uusi basistimme Blackie oli suoranainen taivaan lahja bändille. Hänen tulonsa bändiin merkitsi selkeästi uutta alkua meille. Vain muutamaa kuukautta myöhemmin haluamme antaa maailmalle takaisin sen mitä me saimme sitä ennen kokea - FUCK THE WORLD!
On mukavaa olla vihattu
Korviini on kuitenkin kantautunut, että bändi harkitsi jossain vaiheessa tosissaan myös nimensä vaihtamista. Joko ehditte keksiä orkesterille monta hyvää uutta nimeä, ja mitkä ovat puolestaan nykyisen nimen hyvät ja huonot puolet?
- Pirulauta, sinähän olet saanut käsiisi sisäpiirin tietoa. Olihan noita varteenotettavia vaihtoehtoja pää täynnä itse kullakin. En tietenkään halua listata niitä kaikkia, sillä joillekin niistä saattaa jonain päivänä tulla vielä käyttöä muiden projektien yhteydessä. Joitakin mainitakseni, Void Indigo, Leviathan, Hulk's Blood, Scum Of The Earth ja Torque. Muutama noista on tosin jo olemassa. Me kuitenkin päätimme pitäytyä Stoner Kings -nimessä. Ihmiset selkeästi reagoivat siihen, vaikka sitten negatiivisesti, mutta reaktioitahan me haluamme ihmisissä herättää. Tämän nimen muistaa kun sen on kerran kuullut. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin yhtye, joka on musiikillisesti tai nimen puolesta harmaan hajuton ja mauton.
- Kloonien kloonit ovat melkoisen laimeita tapauksia. Pelkkään huomioarvoonkin vedoten kannatti pitää vanha nimi. Stoner Kings on mahtipontinen, koppava, uskalias, asenteikas ja erittäin macho nimi - sellaista heavy rockin pitäisikin olla! Katso vaikka legendoja kuten - Mötley Crüe, WASP, Twisted Sister, Ozzy Osbourne, tai vaikkapa Marilyn Manson. Tämä on meidän julkilausumamme. Minulla ei ole pienintäkään mielenkiintoa kuulua mielikuvituksettomaan valtavirtaan. Mieluummin erotun joukosta, hyvässä tai pahassa. Kuten James Hetfield on sanonut, "on mukavaa olla vihattu". Siinä on haastetta. Tuossa tuli siis jo nimemme hyvätkin puolet.
- Huono puoli on puolestaan se, että ihmiset yhdistävät meidät nopeasti edesmenneeseen genreen, minkä vuoksi potentiaaliset yhteistyökumppanit tai fanit kenties ohittavat meidät. Toisaalta, jos ihmiset kykenevät nousemaan väärien ennakkokäsitystensä yläpuolelle, heitä odottaa kokonainen kultakaivos.
Kuten yllä tuli ohimennen todettua, myös uuden levyn nimi on selkeä puheenvuoro koko maailmalle. Kanavoidaanko myös sanoituksissa tätä "minä vastaan muu maailma" -teemaa?
- Kaikki se viha, vahinko ja pahansuopuus, joka meidän suuntaamme on työnnetty on pullotettu Fuck The Worldin pohjaksi. Fuck The World on oikeutettu ja rehellinen vastaväite. Se on osoitettu jokaiselle bändille, joka on kieltäytynyt soittamasta kanssamme ja jokaiselle klubille, joka ei ole suostunut ottamaan meitä keikalle. Se on myös jokaiselle levy-yhtiölle, joka ei halunnut meitä, koska emme suostuneet tanssimaan heidän pilliensä mukaan ja jokaiselle, joka on hyljeksinyt meitä nimemme vuoksi. Koiraa voi lyödä vain tiettyyn rajaan asti, ennen kuin se iskee takaisin. Jos meidän tulee näytellä koiran osaa, valitsen Kerberoksen (Kreikan mytologiassa Manalan demoninen kolmipäinen vartiokoira, jolla on käärme häntänään -toim.huom.).
- Mitä lyriikoihin tulee, olen artisti ja artistina se, mitä haluan sanoa tulee ulos vertauskuvallisessa muodossa. Tavoite on saada kuulija kaivautumaan syvemmälle, jotta hän voi löytää sanomani pääkohdan. Kun he osuvat oikeaan, löytyy kaikenlaista hyvää. Uskallan sanoa, että lyriikat ovat yksi vahvimpia puoliani muusikkona ja jokainen, joka vaivautuu katsomaan sanoituksiani voi huomata, että ne ovat perusteellisia ja syvälle meneviä. Samanaikaisesti ne ovat kuitenkin hyvin sarkastisia ja kyynisiä ja tiettyyn rajaan asti ehkä myös täynnä mustaa huumoria. Tietyssä muodossa albumilta voi löytää purevaa tekstiä ja verbaalista myrkkyä, mutta se voi iskeä, kun sitä vähiten odottaa.
Kerro, millaisia henkilöstöllisiä muutoksia on tapahtunut ja miksi? Kuinka nykyinen kokoonpano mielestäsi toimii?
- Gonzo oli helvetinmoinen hahmo ja showmies. Ehkä hän ei ole teknisesti paras basisti, mutta ei ole myöskään Nikki Sixx, jos ymmärrät. Gonzo lähti bändistä osittain motivaation puutteen takia, silloin kun asiat näyttivät huonolta ja osittain henkilökohtaisista syistä, joita en kuitenkaan lähde käymään läpi julkisuudessa. Toivotamme hänelle kaikkea hyvää ja kiitämme niistä viidestä ja puolesta vuodesta, jotka hän antoi bändille. Wolfensteinin lähtö oli valinta, jonka hyvin pitkälle tein minä. Bändin musiikillisena keulahahmona tein päätöksen, koska huomasin hänessä motivaation puutetta. Menemättä yksityiskohtiin, voin sanoa, ettei tähänkään päätökseen sisälly sen enempää kaunaa.
- Shank (kitara) ja Crash (rummut) ovat olleet bändissä alusta pitäen ja mielestäni Blackie täydentää yhtyettä loistavasti. Kemia soittajien välillä on käsinkosketeltava ja se tulee varmasti näkymään myös live-esiintymisessämme. Olemme miettineet myös toisen kitaristin tuomista lavakokoonpanoon, mutta sillä ei ole kiire. Tällä hetkellä asiat näyttävät bändin suhteen oikein hyviltä.
Live-energiaa ja painia
Millaista palautetta uusi materiaali on kerännyt tähän saakka?
- Tämä on tietyllä tapaa kompakysymys, koska jokainen bändi sanoo uusinta tuotostaan aina parhaakseen. Ne, jotka albumia ehtivät kuulla ennen julkaisua (maaliskuussa 2006) ovat olleet kuitenkin sitä mieltä, että se on parasta tuotantoamme tähän asti. Myös albumin tekoon osallistuneet ihmiset ovat sitä mieltä, että levy kuulostaa erittäin hyvälle. Edellisestä levystämme on kuitenkin kulunut neljä vuotta joten uuden albumin on syytäkin olla parempi. Myös livenä uusista kappaleista on tullut hyvää palautetta. Jotkut tulevat tykkäämään levystä ja toiset eivät, eikä siinä minusta ole mitään ihmeellistä.
Bändi sai positiivista palautetta myös levynjulkaisukeikallaan Tavastialla 1. maaliskuuta. Starbuck kertoo, että bändin tarkoituksena on jokaisella keikalla mennä siihen malliin, ettei mitään jäisi hampaankoloon itselle eikä yleisölle. Hän näkee sen voimakkaasti ammattiylpeyteen liittyvänä.
- Jopa Timo Kotipelto, joka on hyvin kriittinen esityksen nyanssien suhteen ylisti meidät seitsemänteen taivaaseen ja hän varoitti minua ennen keikkaa, että tulee antamaan suoraa kritiikkiä shown jälkeen. Jotain on siis täytynyt mennä oikeinkin. Positiivista palautetta tuli myös vierailta ihmisiltä, joten kokemus oli kaiken kaikkiaan positiivinen.
Kun kysyin ennen keikkaa, millä mielellä olette menossa lavalle, bändi tuntui melko itsevarmalta ja valmiilta lavalle. Kuinka ilta mielestäsi meni?
- Bändi oli vedossa ja keikka voidaan rankata kaikkien aikojen top5:een meidän keikoistamme. Toivottavasti keikka poikii meille jotain positiivista tulevaisuudessakin. Mielestäni kuuluu ammattiylpeyteen, että keikalla ollaan selvin päin, jotta maksavat asiakkaat eivät pety. En usko, että edes pahimmat arvostelijammekaan voisivat täysin teilata Tavastian keikkaa.
On fakta, että kaikkein ankarimmat arvostelijat ovat yleensä ne aktiivisimmat. Ne juuri, jotka sanovat "tämä ja tämä on hyvää, mutta loppu ei". Olen sitä mieltä, että vastustajista nämä ovat juuri ne äänekkäimmät. Mitä heidän maailmankuvaansa laajentaakseen sitten voi tehdä, muuta kuin antaa heidän kasvaa aikuisiksi, kunnes he näkevät monenlaisen musiikin arvon?
- Nuorena voi olla aika typerä ja kaikki me olemme käyneet sen läpi. Se on kaikki osa kasvuprosessia kokonaisemmaksi ihmiseksi. Mitä voidaan tehdä ihmisten näkökulman avartamiseksi? Ei paljon, koska ihmiset ovat niin vaikeita. Erilaisia makuja ei millään voi miellyttää kaikkia. On vain kasvettava oman kuplansa ulkopuolelle ja väsyttävä tyhjiössä elämiseen. Silloin, mutta vasta silloin, on muutoksen aika.
Stoner Kingsin lähitulevaisuuteen kuuluu Starbuckin mukaan niin paljon keikkailua kuin keikkamyyjät kaupaksi saavat. Erityisesti festivaalikeikat ovat bändin toiveissa korkealla. Lopuksi Starbuck haluaa mainostaa Pro Wrestling Finlandian tapahtumia, joista seuraava on 26. toukokuuta Gloriassa Helsingissä. Starbuck pyrkii PWF:n mestaruuteen tänä vuonna.
- Put that in your pipe and smoke it!, mies päättää itsevarmasti.
Kääntämisessä auttaneet: Antti Korpinen, Hanna Valjakka
Kuvat: Mika Sirén
