Nykyajan trendi on, että hyvin nuorista jäsenistä koottuja bändejä
tuodaan valtavien markkinakoneistojen voimalla esiin. Rockelämään
muutenkin liittyy paljon ikuisen nuoruuden ihannointia, jota
tavoitellaan joskus hieman noloin keinoin. Bänditoiminta vaatii usein
täydellistä antautumista musiikille eivätkä sen eteen tehdyt
ponnistelut välttämättä juuri näy kukkaron paksuudessa laisinkaan.
Ehkä sen takia varttuneemmat rokkarit eivät enää uskalla niin
hanakasti hypätä intohimojen perässä bändimaailmaan. Kolmisen vuotta
sitten perustettu Zook on mielenkiintoinen poikkeus rock'n
rollin valtameressä. Neljän ikämiehen musiikilliset visiot loksahtivat
niin hyvin yhteen, että he päättivät perustaa bändin, jonka eteen
täytyy tehdä intohimoisesti töitä. Yhtyeen rumpali Sami
Kuoppamäki kertoi Meteli.netille bändin alkutaipaleesta ja
nykytunnelmista.
Zook perustettiin hieman yli kolme vuotta sitten, kun 90-luvun
alkupuolella psykedeelisestä rockia paahtaneessa Kingston Wallissa
vaikuttanut rytmiparivaljakko Kuoppamäki ja basisti Jukka Jylli
jamittelivat yhdessä kitaristi Rocka Merilahden ja laulajakitaristi
Bryn Jonesin kanssa. Nelikon musiikilliset ja henkiset arvot leijuivat
sen verran hyvin samoissa sfääreissä, että homma tuntui alusta asti
todella luontevalta. Yhtyetoverit olivat törmänneet toisiinsa sattuman
kautta.
- Yhtyeemme alun juuret juontavat periaatteessa jo seitsemän vuoden
taakse, kun walesilainen Bryn Jones muutti Suomeen ja kovana
musiikkimiehenä alkoi heti etsiskellä soittokavereita. Hän törmäsi
tuolloin Rockaan, joka oli tullut taas minulle ja Jukalle jo aiemmin
tutuksi musiikkimeiningeistä. Aikojen myötä satuimme sitten vain
soittelemaan tämän nelikon kanssa yhdessä ja yhteinen kemia löytyi
heti, Kuoppamäki selittää.
Bändin musiikki on perinnetietoista rock'n rollia, joka pohjautuu
pitkälti juureviin soul- ja bluestunnelmiin. Yhtyeen äänimaailmassa
pysytellään loitolla turhasta puritanismista, mikä tuo mieleen
vahvasti 70-luvun rockin kulta-ajat.
- Kyllähän meidän musiikissamme kuuluu selkeästi tietenkin ne bändit,
joita tämän ikäpolven miehet ovat kaikki ovat kuunnelleet. Toki
meille kaikille on tullut tutuksi 70-luvulla soittaneet orkesterit,
joten tietenkin vaikutteita on ammennettu esimerkiksi
Rollareilta ja Led Zeppeliiniltä. Silti kun meilläkin
jokaisella on jo kolmosella alkava ikä mittarissa, niin olemme
kuulleet jo niin tuhottoman paljon eri bändejä, että mitään tiettyä
juttua emme ole alkaneet seuraamaan täysin, vaan vivahteita on
tarttunut mukaan sieltä ja täältä.
Yhtyeen jäsenten taustat ovat myös tuoneet musiikkiin lisää
värikkyyttä. Kuoppamäki on ammattirumpalina soittanut lukemattomissa
kokoonpanoissa ja sessioissa, joten hänen skaalansa venyy helposti
kokeellisesta jazzista rankkaan rockiin. Kingston Wall -toveri Jylli
on rockmeininkien lisäksi vaikuttanut useissa irlantilaismusiikkia
esittävissä kokoonpanoissa. Rocka Merilahti on puolestaan soittanut
muun muassa Remun ja Micheal Monroen bändeissä, kun taas
Bryn Jones on kerännyt kokemusta eri yhtyeiden laulajana useissa
Euroopan maissa.
- On erittäin positiivista, että soittajillamme on niin kirjava
tausta. Yhtenäinen linja löytyi kuitenkin melkoisen nopeasti, sillä
kaikki halusimme lähteä tekemään tällaista roots-henkistä rockia.
Toisaalta meidän bändimme on vielä sen verran uusi, ettei olla ehditty
heittämään kuin noin sata keikkaa, joten linja tietyllä tapaa hakee
edelleen itseään. Toivottavasti saamme kaivettua jostain vielä
lisämausteita soitantaamme. Silti tiedämme, että suunta on aikalailla
tässä perinteisessä rockissa, joten sellainen aivan uutta ilmaisua
etsivä progemeininki on tästä bändistä kaukana. Zook perustuu hyvään
svengiin.
Intohimoista bänditoimintaa
Yhtyeen jäsenistöstä kaikki hankkivat elantonsa musiikin kautta,
mutta itse Zook ei ainakaan vielä leipää pöytään tuo. Kuoppamäen
mukaan tällaisen bändin toiminnassa jylläävät eri arvot.
- Tähän bändiin lähteminen tuntui hyvin luontevalta, koska me kaikki
tiesimme, että tässä on nyt hyvin vähän kyse toimeentulosta. Zook on
enemmän henkinen juttu. Jotenkin heti alusta asti on ollut soittaessa
sellainen mystinen tunnelma päällä, jossa soittajien kesken naamalle
nousee väkisin hymy. Tässä ilmapiirissä on hyvä työstää bändiä
eteenpäin.
Lukuisat muut musiikilliset projektit vievät aikaa bändin
toiminnalta, mutta Kuoppamäki näkee muut soittohommat positiivisena
lisänä, vaikka usein niissä onkin kyse myös toimeentulon
hankkimisesta.
- Me teemme kaikki bändin lisäksi omia juttujamme, minkä näen vain tietynlaisena muusikon rikkautena. On hienoa, että pystyy
soittamaan erilaisissa projekteissa ja sessioissa. Silti jos minua
kysytään soittamaan esimerkiksi Utsjoelle ennestään tuntemattomien
soittajien kanssa, useimmiten ensimmäisenä nousee mieleen kysymys,
saako siitä palkkaa. Zookin kanssa lähestymistapa on tyystin
erilainen. Vaikka taloudelliselta kannalta bändi ei välttämättä ole se
tuottoisin proggis, niin se on tällä hetkellä musiikin saralla
prioriteetti, Kuoppamäki toteaa vakuuttavasti.
Yhtyeen ensisijaisuus näkyy esimerkiksi siinä, miten kalenteria
täytetään; Zookin toiminnalle määritellään selkeitä aikoja, milloin on
keikkakiertue ja missä kuussa treenataan. Vaikka bändin eteen tehdään
määrätietoisesti töitä, ei hommaa oteta liian vakavasti.
- Vaikka Zook on tällä hetkellä sellainen ykkösjuttu, tuskin meistä
kukaan tekee mitään niin radikaalia päätöstä, että esimerkiksi ensi
vuonna ei tehdä mitään muuta kuin musiikkia tälle bändille. Etenemme
rauhassa ja joustavasti, joten otamme huomioon myös soittajien muun
elämän. Eli jos joku haluaa pitää vähän lomaa, niin silloin se
sallitaan.
Biisejä julki oman levy-yhtiön kautta
Zookin ensimmäisellä keikalla vuoden 2003 joulukuussa yhtyeellä oli
mukana jo kourallinen omia biisejä, mutta settilistassa oli myös
cover-kappaleita. Osa näistä lainoista on edelleen ohjelmistossa ja ne
ovat uusina versioina alkaneet tuntumaan jopa bändin omilta
kappaleilta. Treenisessioissa syntyy kuitenkin koko ajan uusia
sävellyksiä, jotka tuodaan ihmisten ilmoille hyvin tuoreeltaan.
- Me olemme siinä suhteessa perinteinen rock'n roll -bändi, että
tuomme uudet biisit usein jopa hiukan keskeneräisinä keikoille, missä
niistä toiston kautta kehittyy se lopullinen kokonaisuus. Bändille on
elinehto, että sävellysprosessi on koko ajan käynnissä. On tärkeää,
että treenauksen ja keikkojen välillä on oikeanlainen balanssi. Jos
kappaleita runnoo liikaa harjoituksissa, niin ne eivät välttämättä
löydä sitä eläväistä muotoaan ollenkaan. Toisaalta taas liian pitkät
keikkarupeamat samalla setillä aiheuttavat biiseille tietynlaista
urautumista.
Kappaleita on syntynytkin hyvää tahtia ja valikoimaa on
riittävästi. Yhtye julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa Root Canal
Recovery tammikuussa. Runsaasta biisikatraasta oli pienoisia
vaikeuksia valita oikea kokonaisuus.
- Äänitimme kaikkiaan materiaalia noin puolentoista levyn tarpeisiin.
Vaikka aluksi tuntui, että kokonaisuus muodostuu todella helposti,
totuus olikin toinen. Pitkällisen demokraattisen väännön ja käännön
jälkeen kuitenkin osa kappaleista tippui tältä albumilta pois. Näin
jälkikäteen katsasteltuna osuimme valinnoissamme täysin nappiin, sillä
kokonaisuus tuntuu toimivalta. Ennen kaikkea on hienoa, että
live-esiintymiset tukevat hienosti levyä. Mikäli tulee meidän keikalle
ja pitää siitä, mitä ilmeisimmin myös albumi uppoaa hyvin. Yhtälö
toimii myös toisinpäin, Kuoppamäki järkeilee.
Yhtyeen juureva live-soitanta toden totta paistaa esiin myös bändin
pitkäsoitolta. Asia voisi olla myös toisin, sillä studiossa ollessaan
nelikko teki erilaisia kokeiluja ja äänityksissä vieraili myös
ulkopuolisia muusikoita.
- Haimme hetken aikaa sitä linjaa, jolla lähdemme levyä tekemään.
Ensin pitkäsoiton äänimaailma oli hyvin paljon monipuolisempi, koska
kokeilimme mukana esimerkiksi koskettimia ja muita soittimia.
Päädyimme kuitenkin siihen, että tätä kokonaisuutta palvelee parhaiten
tällainen riisuttu ja yksinkertainen meininki. Myöhemmissä
julkaisuissa voinemme taas kokeilla eri juttuja, josko ne sitten
asettuisivat uomiinsa paremmin.
Vaikka bändille löytyisi varmasti kiinnostuneita julkaisijoita eri
levy-yhtiöistä, itsensä kaupittelu ja esitteleminen ei liiemmin
houkuttelut bändin jäsenistöä. Kuoppamäki perustikin bändin puitteissa
oman levy-yhtiönsä Kuru Recordsin, jonka siipien alla yhtye on nyt
julkaissut pitkäsoiton lisäksi yhden singlen.
- Idea omaan levymerkkiin syntyi juuri tämän bändin mukana. Kun
halusimme alkaa tehdä julkaisuja, olimme erittäin haluttomia lähtemään
sellaiselle levy-yhtiökierrokselle. Itsekin olen ollut näissä
kuvioissa mukana sen verran pitkään, että tiedän, miten karua bisnestä
tämä ala pahimmillaan on. Vaikka aiemmin minua ei ole tämä
julkaisupuoli kiinnostanut laisinkaan, niin nyt se jotenkin vain alkoi
tuntua hyvältä idealta. Tässä puuhaillessa tämäkin ala on alkanut
tuntua mielekkäältä. Loppuvuodesta levymerkiltä voikin tulla jo ulos
myös toisen artistin tuotoksia.
Hyppy tuntemattomana keikkalavoille
Yhtye on ehtinyt uransa aikana heittämään jo ison määrän keikkoja,
mutta suuri osa niistä on sijoittunut Etelä-Suomeen. Pitkäsoiton
julkaisun jälkeen bändi lähti kuitenkin kiertämään maamme rokkiluolia.
Vaikka vannoutuneimmat Kingston Wall -fanit ovat varmasti noteeranneet
vanhan rytmiparin soittavan jälleen yhdessä, ei bändin nimi
välttämättä ole vielä kiirinyt kovinkaan monen tietoisuuteen. Tämä loi
tietynlaista epävarmuutta alkukeväästä heitetylle kiertueelle.
- Oli hyvin mielenkiintoista lähteä kiertämään Suomea, koska ei ollut
minkäänlaista tuntumaa siitä, miten yleisö löytää paikalle. Valitsimme
soittopaikoiksi hyviä rockmestoja, mikä oli hyvä valinta, sillä
esimerkiksi Oulun 45 Specialin, Kuopion Henry's Pubin ja Jyväskylän
Bar 68 ovat erinomaisia keikkapaikkoja. Esiintymiset onnistuivatkin
tosi hyvin, kun porukkaa saapui mukavasti paikalle ja tunnelma nousi
helposti korkealle.
Bändin laulajan taustojen ollessa Brittien saarilla mieleen nousee
helposti kuviot kansainvälisistä suunnitelmista. Yhtyeen takana on
kuitenkin tällä hetkellä sen verran pienet resurssit, että vielä ei ole
välttämättä oikea hetki tiirailla rajojen ulkopuolelle.
- Kyllähän hinkua sinne ulkomaillekin riittää, mutta pitää olla sen
verran realistinen, että tällä hetkellä julkaisuresurssit ja jakelut
ovat sen verran pientä toimintaa, ettei vielä ole sinne saumaa lähteä.
Ulkomaan keikkojen eteenkin kuitenkin tehdään koko ajan töitä, mutta
sitä en osaa sanoa, milloin me sinne lähdemme. Se voi olla vaikka ensi
syksynä tai sitten neljännen levyn jälkeen.
Kuoppamäen rauhallisesta, mutta innostuneesta olemuksesta hehkuu
sellainen kiireettömyys ja intohimo, joista varmasti monet nuoremmat
yrittäjät voisivat ottaa mallia. Bändihommissakin vanha sanonta käy
varmasti toteen.
- Ei tässä kannata liikaa asioita kiirehtiä, vaan katsella rauhassa ja
tehdä töitä bändin eteen. Hissukseen tästä hyvä tulee.
