Ikämiehet juurevan rockin äärellä

Nykyajan trendi on, että hyvin nuorista jäsenistä koottuja bändejä tuodaan valtavien markkinakoneistojen voimalla esiin. Rockelämään muutenkin liittyy paljon ikuisen nuoruuden ihannointia, jota tavoitellaan joskus hieman noloin keinoin. Bänditoiminta vaatii usein täydellistä antautumista musiikille eivätkä sen eteen tehdyt ponnistelut välttämättä juuri näy kukkaron paksuudessa laisinkaan. Ehkä sen takia varttuneemmat rokkarit eivät enää uskalla niin hanakasti hypätä intohimojen perässä bändimaailmaan. Kolmisen vuotta sitten perustettu Zook on mielenkiintoinen poikkeus rock'n rollin valtameressä. Neljän ikämiehen musiikilliset visiot loksahtivat niin hyvin yhteen, että he päättivät perustaa bändin, jonka eteen täytyy tehdä intohimoisesti töitä. Yhtyeen rumpali Sami Kuoppamäki kertoi Meteli.netille bändin alkutaipaleesta ja nykytunnelmista.

Zook perustettiin hieman yli kolme vuotta sitten, kun 90-luvun alkupuolella psykedeelisestä rockia paahtaneessa Kingston Wallissa vaikuttanut rytmiparivaljakko Kuoppamäki ja basisti Jukka Jylli jamittelivat yhdessä kitaristi Rocka Merilahden ja laulajakitaristi Bryn Jonesin kanssa. Nelikon musiikilliset ja henkiset arvot leijuivat sen verran hyvin samoissa sfääreissä, että homma tuntui alusta asti todella luontevalta. Yhtyetoverit olivat törmänneet toisiinsa sattuman kautta.

- Yhtyeemme alun juuret juontavat periaatteessa jo seitsemän vuoden taakse, kun walesilainen Bryn Jones muutti Suomeen ja kovana musiikkimiehenä alkoi heti etsiskellä soittokavereita. Hän törmäsi tuolloin Rockaan, joka oli tullut taas minulle ja Jukalle jo aiemmin tutuksi musiikkimeiningeistä. Aikojen myötä satuimme sitten vain soittelemaan tämän nelikon kanssa yhdessä ja yhteinen kemia löytyi heti, Kuoppamäki selittää.

Bändin musiikki on perinnetietoista rock'n rollia, joka pohjautuu pitkälti juureviin soul- ja bluestunnelmiin. Yhtyeen äänimaailmassa pysytellään loitolla turhasta puritanismista, mikä tuo mieleen vahvasti 70-luvun rockin kulta-ajat.

- Kyllähän meidän musiikissamme kuuluu selkeästi tietenkin ne bändit, joita tämän ikäpolven miehet ovat kaikki ovat kuunnelleet. Toki meille kaikille on tullut tutuksi 70-luvulla soittaneet orkesterit, joten tietenkin vaikutteita on ammennettu esimerkiksi Rollareilta ja Led Zeppeliiniltä. Silti kun meilläkin jokaisella on jo kolmosella alkava ikä mittarissa, niin olemme kuulleet jo niin tuhottoman paljon eri bändejä, että mitään tiettyä juttua emme ole alkaneet seuraamaan täysin, vaan vivahteita on tarttunut mukaan sieltä ja täältä.

Yhtyeen jäsenten taustat ovat myös tuoneet musiikkiin lisää värikkyyttä. Kuoppamäki on ammattirumpalina soittanut lukemattomissa kokoonpanoissa ja sessioissa, joten hänen skaalansa venyy helposti kokeellisesta jazzista rankkaan rockiin. Kingston Wall -toveri Jylli on rockmeininkien lisäksi vaikuttanut useissa irlantilaismusiikkia esittävissä kokoonpanoissa. Rocka Merilahti on puolestaan soittanut muun muassa Remun ja Micheal Monroen bändeissä, kun taas Bryn Jones on kerännyt kokemusta eri yhtyeiden laulajana useissa Euroopan maissa.

- On erittäin positiivista, että soittajillamme on niin kirjava tausta. Yhtenäinen linja löytyi kuitenkin melkoisen nopeasti, sillä kaikki halusimme lähteä tekemään tällaista roots-henkistä rockia. Toisaalta meidän bändimme on vielä sen verran uusi, ettei olla ehditty heittämään kuin noin sata keikkaa, joten linja tietyllä tapaa hakee edelleen itseään. Toivottavasti saamme kaivettua jostain vielä lisämausteita soitantaamme. Silti tiedämme, että suunta on aikalailla tässä perinteisessä rockissa, joten sellainen aivan uutta ilmaisua etsivä progemeininki on tästä bändistä kaukana. Zook perustuu hyvään svengiin.

Intohimoista bänditoimintaa

Yhtyeen jäsenistöstä kaikki hankkivat elantonsa musiikin kautta, mutta itse Zook ei ainakaan vielä leipää pöytään tuo. Kuoppamäen mukaan tällaisen bändin toiminnassa jylläävät eri arvot.

- Tähän bändiin lähteminen tuntui hyvin luontevalta, koska me kaikki tiesimme, että tässä on nyt hyvin vähän kyse toimeentulosta. Zook on enemmän henkinen juttu. Jotenkin heti alusta asti on ollut soittaessa sellainen mystinen tunnelma päällä, jossa soittajien kesken naamalle nousee väkisin hymy. Tässä ilmapiirissä on hyvä työstää bändiä eteenpäin.

Lukuisat muut musiikilliset projektit vievät aikaa bändin toiminnalta, mutta Kuoppamäki näkee muut soittohommat positiivisena lisänä, vaikka usein niissä onkin kyse myös toimeentulon hankkimisesta.

- Me teemme kaikki bändin lisäksi omia juttujamme, minkä näen vain tietynlaisena muusikon rikkautena. On hienoa, että pystyy soittamaan erilaisissa projekteissa ja sessioissa. Silti jos minua kysytään soittamaan esimerkiksi Utsjoelle ennestään tuntemattomien soittajien kanssa, useimmiten ensimmäisenä nousee mieleen kysymys, saako siitä palkkaa. Zookin kanssa lähestymistapa on tyystin erilainen. Vaikka taloudelliselta kannalta bändi ei välttämättä ole se tuottoisin proggis, niin se on tällä hetkellä musiikin saralla prioriteetti, Kuoppamäki toteaa vakuuttavasti.

Yhtyeen ensisijaisuus näkyy esimerkiksi siinä, miten kalenteria täytetään; Zookin toiminnalle määritellään selkeitä aikoja, milloin on keikkakiertue ja missä kuussa treenataan. Vaikka bändin eteen tehdään määrätietoisesti töitä, ei hommaa oteta liian vakavasti.

- Vaikka Zook on tällä hetkellä sellainen ykkösjuttu, tuskin meistä kukaan tekee mitään niin radikaalia päätöstä, että esimerkiksi ensi vuonna ei tehdä mitään muuta kuin musiikkia tälle bändille. Etenemme rauhassa ja joustavasti, joten otamme huomioon myös soittajien muun elämän. Eli jos joku haluaa pitää vähän lomaa, niin silloin se sallitaan.

Biisejä julki oman levy-yhtiön kautta

Zookin ensimmäisellä keikalla vuoden 2003 joulukuussa yhtyeellä oli mukana jo kourallinen omia biisejä, mutta settilistassa oli myös cover-kappaleita. Osa näistä lainoista on edelleen ohjelmistossa ja ne ovat uusina versioina alkaneet tuntumaan jopa bändin omilta kappaleilta. Treenisessioissa syntyy kuitenkin koko ajan uusia sävellyksiä, jotka tuodaan ihmisten ilmoille hyvin tuoreeltaan.

- Me olemme siinä suhteessa perinteinen rock'n roll -bändi, että tuomme uudet biisit usein jopa hiukan keskeneräisinä keikoille, missä niistä toiston kautta kehittyy se lopullinen kokonaisuus. Bändille on elinehto, että sävellysprosessi on koko ajan käynnissä. On tärkeää, että treenauksen ja keikkojen välillä on oikeanlainen balanssi. Jos kappaleita runnoo liikaa harjoituksissa, niin ne eivät välttämättä löydä sitä eläväistä muotoaan ollenkaan. Toisaalta taas liian pitkät keikkarupeamat samalla setillä aiheuttavat biiseille tietynlaista urautumista.

Kappaleita on syntynytkin hyvää tahtia ja valikoimaa on riittävästi. Yhtye julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa Root Canal Recovery tammikuussa. Runsaasta biisikatraasta oli pienoisia vaikeuksia valita oikea kokonaisuus.

- Äänitimme kaikkiaan materiaalia noin puolentoista levyn tarpeisiin. Vaikka aluksi tuntui, että kokonaisuus muodostuu todella helposti, totuus olikin toinen. Pitkällisen demokraattisen väännön ja käännön jälkeen kuitenkin osa kappaleista tippui tältä albumilta pois. Näin jälkikäteen katsasteltuna osuimme valinnoissamme täysin nappiin, sillä kokonaisuus tuntuu toimivalta. Ennen kaikkea on hienoa, että live-esiintymiset tukevat hienosti levyä. Mikäli tulee meidän keikalle ja pitää siitä, mitä ilmeisimmin myös albumi uppoaa hyvin. Yhtälö toimii myös toisinpäin, Kuoppamäki järkeilee.

Yhtyeen juureva live-soitanta toden totta paistaa esiin myös bändin pitkäsoitolta. Asia voisi olla myös toisin, sillä studiossa ollessaan nelikko teki erilaisia kokeiluja ja äänityksissä vieraili myös ulkopuolisia muusikoita.

- Haimme hetken aikaa sitä linjaa, jolla lähdemme levyä tekemään. Ensin pitkäsoiton äänimaailma oli hyvin paljon monipuolisempi, koska kokeilimme mukana esimerkiksi koskettimia ja muita soittimia. Päädyimme kuitenkin siihen, että tätä kokonaisuutta palvelee parhaiten tällainen riisuttu ja yksinkertainen meininki. Myöhemmissä julkaisuissa voinemme taas kokeilla eri juttuja, josko ne sitten asettuisivat uomiinsa paremmin.

Vaikka bändille löytyisi varmasti kiinnostuneita julkaisijoita eri levy-yhtiöistä, itsensä kaupittelu ja esitteleminen ei liiemmin houkuttelut bändin jäsenistöä. Kuoppamäki perustikin bändin puitteissa oman levy-yhtiönsä Kuru Recordsin, jonka siipien alla yhtye on nyt julkaissut pitkäsoiton lisäksi yhden singlen.

- Idea omaan levymerkkiin syntyi juuri tämän bändin mukana. Kun halusimme alkaa tehdä julkaisuja, olimme erittäin haluttomia lähtemään sellaiselle levy-yhtiökierrokselle. Itsekin olen ollut näissä kuvioissa mukana sen verran pitkään, että tiedän, miten karua bisnestä tämä ala pahimmillaan on. Vaikka aiemmin minua ei ole tämä julkaisupuoli kiinnostanut laisinkaan, niin nyt se jotenkin vain alkoi tuntua hyvältä idealta. Tässä puuhaillessa tämäkin ala on alkanut tuntua mielekkäältä. Loppuvuodesta levymerkiltä voikin tulla jo ulos myös toisen artistin tuotoksia.

Hyppy tuntemattomana keikkalavoille

Yhtye on ehtinyt uransa aikana heittämään jo ison määrän keikkoja, mutta suuri osa niistä on sijoittunut Etelä-Suomeen. Pitkäsoiton julkaisun jälkeen bändi lähti kuitenkin kiertämään maamme rokkiluolia. Vaikka vannoutuneimmat Kingston Wall -fanit ovat varmasti noteeranneet vanhan rytmiparin soittavan jälleen yhdessä, ei bändin nimi välttämättä ole vielä kiirinyt kovinkaan monen tietoisuuteen. Tämä loi tietynlaista epävarmuutta alkukeväästä heitetylle kiertueelle.

- Oli hyvin mielenkiintoista lähteä kiertämään Suomea, koska ei ollut minkäänlaista tuntumaa siitä, miten yleisö löytää paikalle. Valitsimme soittopaikoiksi hyviä rockmestoja, mikä oli hyvä valinta, sillä esimerkiksi Oulun 45 Specialin, Kuopion Henry's Pubin ja Jyväskylän Bar 68 ovat erinomaisia keikkapaikkoja. Esiintymiset onnistuivatkin tosi hyvin, kun porukkaa saapui mukavasti paikalle ja tunnelma nousi helposti korkealle.

Bändin laulajan taustojen ollessa Brittien saarilla mieleen nousee helposti kuviot kansainvälisistä suunnitelmista. Yhtyeen takana on kuitenkin tällä hetkellä sen verran pienet resurssit, että vielä ei ole välttämättä oikea hetki tiirailla rajojen ulkopuolelle.

- Kyllähän hinkua sinne ulkomaillekin riittää, mutta pitää olla sen verran realistinen, että tällä hetkellä julkaisuresurssit ja jakelut ovat sen verran pientä toimintaa, ettei vielä ole sinne saumaa lähteä. Ulkomaan keikkojen eteenkin kuitenkin tehdään koko ajan töitä, mutta sitä en osaa sanoa, milloin me sinne lähdemme. Se voi olla vaikka ensi syksynä tai sitten neljännen levyn jälkeen.

Kuoppamäen rauhallisesta, mutta innostuneesta olemuksesta hehkuu sellainen kiireettömyys ja intohimo, joista varmasti monet nuoremmat yrittäjät voisivat ottaa mallia. Bändihommissakin vanha sanonta käy varmasti toteen.

- Ei tässä kannata liikaa asioita kiirehtiä, vaan katsella rauhassa ja tehdä töitä bändin eteen. Hissukseen tästä hyvä tulee.