Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan, lauloi Irwin Goodman aikoinaan. Bitch Alertin HeiniE ja Maritta pistävät vielä paremmaksi ja ehdottavat, että tapaisimme Putka-baarissa jo puoli kuudelta. Sopiihan se minulle. Ei muuta kuin nauhuri kainaloon ja menoksi. Sisään astuessani huomaan, että molemmat tytöt ovat jo paikalla. Muodollisuudet vaihdettuamme käymme heti asiaan.
Syy miksi tulin Bitch Alertia tapaamaan on tietysti juuri ilmestynyt albumi I Can Feel Your Bones. Eroaako se jotenkin teidän aikaisemmista levyistänne?
HeiniE: - Sen järjestysluku on nelonen. Aikaisemmat on ollu yks, kaks ja kolme. Erilaiset kannetkin siinä on. Ja erilaisia biisejä - tai ainakin eri biisejä. Jossain mainittiin, että massiivisia grungeballadeja. Ja onhan siellä kantripunkkia ja muutakin. Meillä oli nyt sellaista kokeilumieltä paljon enemmän kuin aikaisemmin. Enemmän uskallusta.
Rohkeus tuli siitä, että levyä tehtäessä ei ollut minkäänlaisia paineita, ei omasta eikä levy-yhtiön puolesta. Treenikämpällä ja studiossa oli helppo luottaa itseensä ja omiin ideoihinsa.
Maritta: - Oli helppo tuoda omia ajatuksiaan esiin kun tunnelma oli niin avoin - tai ei se siis ennenkään mitenkään kireä ole ollut, mutta nyt käsittää musiikkia jotenkin eri tavalla.
Kaksikko arvelee tuon avoimuuden ja helppouden tulleen siitä, että bändi on viettänyt viimeisen parin vuoden aikana runsaasti aikaa yhdessä ja hioutunut yhteen ahkeran keikkailun ansiosta. Samojen naamojen katselu saattaa joskus alkaa pänniäkin, mutta tästä ei ole pelkoa Bitch Alertin kohdalla.
Maritta: - Me ollaan oikein sellainen working family unit. Me ollaan vähän niin kuin joku sitcom-perhe, jossa jokaisella on oma hölmö roolinsa.
HeiniE: - Perhe, jolla on muutama adoptiolapsi messissä!
Levoton mieli
I Can Feel Your Bones on siis Bitch Alertin neljäs albumi. Suoritetaan pikavisiitti ajassa taaksepäin ja katsotaan miten tähän on päädytty. Debyytti Pay For Orgasm ilmestyi vuonna 2001 ja se oli...
HeiniE: - Siihenastisen uran yhteenveto. Pöytälaatikkolevy.
Seuraavana vuonna ilmestyi ...Rriot!, joka oli...
HeiniE: -Se "vaikea kakkoslevy". Tehtiin hirveällä tohinalla. Se vain syntyi. Turboahdettu ja paksusoundinen.
Siirrytään pari vuotta eteenpäin eli vuoteen 2004. Silloin kauppoihin ilmestyi kolmas levy Kill Your Darlings, jota Maritta kuvailee erilaiseksi.
Maritta: - Haluttiin rosoisuutta ja räkäisyyttä soundiin.
HeiniE: - Sellaista indie-ja autotallimeininkiä.
Näin olemme edenneet loogisesti jälleen takaisin tähän päivään. I Can Feel Your Bones palaa soundiensa puolesta kakkoslevyn maisemiin. Albumi on tehty biisien ehdoilla ja kappaleet ovat yksinkertaisesti vain syntyneet. HeiniE kertoi eräässä toisessa haastattelussa, että kyseessä on erolevy. Nuori nainen korjaa toimittajaa välittömästi sanomalla, että tuo lohkaisu oli tarkoitettu vitsiksi. Lyriikoita tutkailemalla albumin teemana on enemmänkin yleinen levottomuus ja rauhattomuus.
HeiniE: - Niin, mä oon pitkästä aikaa sinkku. Levottomuus on valloillaan kun kukaan ei ole kahlitsemassa. Ei oo palloo jalassa. Mä oon lähteny lentoon! Toisaalta oon aina ollut hieman levoton. Jos joku juttu jatkuu liian pitkään niin sitten mä lopetan sen - tämä bändi on tietysti poikkeus.
Maritta: - Niin, mutta meitä ei olekaan tässä kaksi vaan kolme tyyppiä!
HeiniE: - Molemmilla puolilla on joku tukemassa!
Mistä tuollainen levottomuus sitten johtuu?
HeiniE: - Mulla taitaa olla päässä vikaa. Kun ei oo vain kasvanut aikuiseksi.
Maritta: - Se on selkeästi tämän nyky-yhteiskunnan yleinen ongelma, tämä valtava informaatiotulva. Maailmassa kaikki on niin hektistä ja irrallista.
HeiniE: - Sitä se on.
Ja musiikkiko on sitten se pakokeino?
HeiniE: - Se on keino purkaa sellaisia tunteita... siis musiikin tekohan on mahtava tapa purkaa aggressioita ja turhautumia. Paljon parempi kuin vaikka autojen varastaminen.
Pitääkö elämässä olla vastoinkäymisiä, että voi ylipäätään tehdä musiikkia?
HeiniE: - Ei varmasti. Tai se riippuu musiikin tyylistä.
Mutta jos puhutaan vain teistä.
HeiniE: - Mmmm... Jos elämässä ei olisi vastoinkäymisiä niin silloin ei mikään ilokaan tuntuisi miltään.
Maritta: - Ihminen oppii virheiden kautta.
HeiniE: - Tai sitten ei.
Maritta: - Eihän sitä kenellekään toivo mitään vastoinkäymisiä, mutta kyllä niitä tarvitaan.
HeiniE: - Pahinta on tämä curling-vanhemmuus!
Siis mikä? Onko tuo ihan oikea termi vai keksitkö sen juuri?
HeiniE: - On se oikea. Mä luin sen jostain. Se tarkoittaa sitä, että vanhemmat kasvattaa lapsensa pumpulissa lakaisemalla kaikki ongelmat niiden tieltä.
Maritta: - Jossain vaiheessa sitä sitten putoaakin aika korkealta.
HeiniE: - Kun kyntää pohjamudissa niin ei ole korkeaa pudotusta! Kunhan siellä keskellä suota on jonkinlainen kahdesta puusta kyhätty rata mitä kulkea - ja sitten tietysti se riippusilta, joka on katki!
Miten siitä selvitään?
HeiniE: - Heitetään helvetin pitkä tukki siitä yli ja mennään ryömien.
Henkinen tasapaino
HeiniE: - Mä olen itse juuri miettinyt noita sanoituksia ja mun mielestä niissä on paljon sellaisia älyttömiä machonarsistikohtia, joista joku voi vetää aivan väärät johtopäätökset. Jos otat yhden lauseen irti kontekstista, niin saat aivan väärän kuvan. Niissä on kuitenkin paljon ironiaa ja sarkasmia. Teiniangsti on nähty jo - ja käyty myös läpi. Selviytymiskeino on löytynyt.
Ja mikä se selviytymiskeino on?
HeiniE: - Henkinen tasapaino, tai siihen pyrkiminen.
Maritta: - Ai mikä oli kysymys?
HeiniE: - Että miten selviää! Siten, että lopettaa juomisen ajoissa ja menee nukkumaan. Et kyllä laita mitään tuollaista sinne!
Maritta: - Kyllä asioilla on usein tapana vain kääntyä oikein päin. Ja jos niitä katsoo eri kantilta niin eivät ne useinkaan ole niin pahoja kuin miltä ne aluksi näyttävät.
HeiniE: - Kyllä välillä pitää rauhassa rypeä!
Maritta: - Ei siihen saa mitenkään tuudittautua, että kyllä Jumala auttaa.
HeiniE: - Ei se ole Jumala vaan kohtalo!
Maritta: - Horoskoopit ja tähdet kertoo meille mitä tehdä.
HeiniE: - Iltapäivälehtien horoskoopit! Ja sitten me luetaan myös naistenlehtien kuukausihoroskooppeja.
Maritta: - Se on hyvä harrastus.
HeiniE: - Joo, ne kertoo yleensä milloin kannattaa lähteä baanalle.
Maritta: - Englannissa on yhdessä lehdessä tosi kryptisiä horoskooppeja. Ne on aivan mainioita! Yleensähän ne menee silleen, että "saatat kohdata tänään vastoinkäymisiä, mutta selviät niistä ystäväsi avulla", mutta nämä on pohjalta "kohtalo odottaa sinua viininpunaisen oven takana".
HeiniE: - Sitten me etsitään koko ilta sitä viininpunaista ovea!
Maritta: - Ja kerran oli sellainen, että "totuus on vihreän smaragdisormuksen takana"!
HeiniE: - No, toisaalta ihan mihin asiaan tahansa voi uskoa jos tarpeeksi haluaa. Paitsi itseensä.
Maritta: - Mä luin kerran jutun naisesta, jolla oli valtavan huono itsetunto. Se oli käynyt terapiassa ja käyttänyt kaikki mahdolliset keinot, mutta oli edelleen masentunut. Sitten se ajatteli, että okei mä olen niin pohjalla, että mulla on oikeus ostaa amerikkalainen elämänhallintaopas. Siinä oli sitten ohje, että mene joka aamu peilin eteen ja totea kolme kertaa, että olet hyvä tyyppi. Tuolla tavalla se sitten parantui masennuksestaan.
HeiniE: - Mulla oli oma keino silloin kun mulla oli paniikkihäiriö. Jos mulla vaikka kaupan kassalla kädet tärisi liikaa niin mä hoin mielessäni "Ozzy Osbourne, Ozzy Osbourne, Ozzy Osbourne..." Se oli mun mantrani. Ozzy tärisee vielä enemmän kuin minä... Ei kai me eksytty aiheesta?
Mikä kiinnostaa?
Bändiä haastatellaan yleensä aina siinä vaiheessa, kun se on julkaissut uuden albumin. Näin ollen on tietenkin hyvin luonnollista puhua juuri siitä tuoreesta levystä. HeiniE kuitenkin tokaisi eräässä ilmaisjakelurokkiaviisissa, että "älä puhu kirjasta, osta kirja". Tarkoittaako tämä, että teiltä on turha yrittää kysellä millainen uusi levy on ja miten se on tehty?
HeiniE: - Se on hassua, että kun tekee promoa joutuu hirveästi selittämään levyä. Jos se ei aukea sulle, niin ehkä sen ei ole tarkoituskaan aueta sulle.
Maritta: - Kun miettii sellaisia levyjä, mitkä on mulle kaikkein henkilökohtaisimpia, niin en mä ole koskaan lukenut mitä ne tekijät on niillä halunneet sanoa. Ei ole kivaa lukea jostain itselle tärkeästä biisistä, että "joo me pykättiin se studiossa kasaan kun oli hirveä kiire ja piti saada levy valmiiksi".
HeiniE: - Tai sitten jos selittää, että tämä biisi kertoo siitä ja siitä - vaikka mä itse olin ajatellut jotain aivan muuta.
Tai toisaalta haluaako kukaan myöskään lukea kuinka monta päivää olette olleet studiossa tai kuinka monta kitararaitaa siinä ja siinä biisissä on?
HeiniE: - En tiedä sitäkään kiinnostaako ketään jos me luetaan horoskooppeja!
Ehkä ihmiset kuitenkin haluavat lukea ennemmin teistä kuin miten se levy on tehty?
HeiniE: -Ai siis minkälaisia ne tyypit on? En mä tiedä. Sekin on jotenkin... Ehkä pitäisi vain lopettaa haastattelujen antaminen.
Onko tämä sitten teidän mielestänne tylsää tai vastenmielistä?
HeiniE: - Ei. Mun mielestä on aina kiva puhua itsestään!
Maritta: - Minä minä minä! Kyllä me ollaan aina oltu valmiina tekemään kaikki promo mitä pyydetään.
Mitä teiltä pitäisi kysyä haastatteluissa?
HeiniE: - Lempiväri, lempiruoka, toteemieläin... en minä tiedä!
Maritta: - Elämänhallintaohjeita.
HeiniE: - Mun mielestä parhaat jutut lähtee siitä, että ne vaan lähtee lentoon.
Maritta: - Me nyt ollaan sellaisia papupatoja, että yleensä kyllä lähtee.
Näissä haastatteluissakin olisi hyvä olla jokin punainen lanka. Se tarina ja kaari, joka on niin mielenkiintoinen, että jutun lukemista ei jätä kesken, vaikka bändi sinänsä ei kiinnostaisi. Tämän kaksikon kanssa jutellessa ajatus sinkoilee sen verran tehokkaasti sivuraiteille, että lankoja on vaikea pitää käsissä. Tai ne ovat ainakin hyvin pian solmussa.
No, eipä huolta, sillä suunnitelmat voi aina laittaa uusiksi. Tai sitten voi vain antaa nauhurin pyöriä ja katsoa mihin päädytään. Olemme jo ehtineet puhua mm. levottomuudesta, selviytymisestä ja horoskoopeista, eli koko ajan kuljetaan kohti positiivisempia asioita. Mikä olisikaan loogisempi lopetus tarinatuokiollemme kuin kysyä tytöiltä, mikä on tällä hetkellä parasta elämässä?
HeiniE: - Bändi ja kesä.
Maritta: - Yhdessä haastattelussa vastasin kysymykseen mitä kuuluu kesäpäivään. Huomasin yhtäkkiä, että mä olin kuvaillut keikallelähtöä. On kuuma kesäpäivä ja istutaan autoon, laitetaan jotain hyvää kesämusaa soimaan ja hiki valuu pitkin selkää. Nihkeää, mutta mahtavaa!
