Ghettoblaster Soundin rivistössä nykyisin sekä tuottajana, muusikkona että laulajana vaikuttava Nopsajalka on omankin määritelmänsä mukaan suomalaisen reggaen nuori veteraani. 
Soul Captain Band, Komposti Soundi ja Kapteeni Ä -ni ovat osiltaan toimineet pysäkkeinä ja resursseina tiellä, joka on tuonut tanssihallikuninkaan Tontille Taas.
Suomalaisesta nykyreggaesta tai dancehall -soundista on vaikea puhua käyttämättä Antti Nopsajalan nimeä. Helsinkiläinen suupaltti, sanaseppä ja soittaja-tuottaja on kenties suurin yksittäinen vaikuttaja koko kentän kehitykseen, aliarvioimatta yhtään sen paremmin esimerkiksi Bommitommin, Jukkapojan kuin vaikkapa Levitators -konkarien osuutta alan akuuttiin kukoistukseen. Yksi tekee yhtäällä, toinen toisaalla, yksi kokoaa, yksi hajoittaa.
Päähenkilömme tuntuu tekevän näistä kaikkia, mutta on silti soololevyissään vasta debyytin kohdalla.
Monsp Recordsin kautta julkaistava Tontilla Taas on lukemattomien Nopsa -kosketuksen saaneiden levyjen sarjassa ensimmäinen, jonka isännäksi on merkitty vain ja ainoastaan Nopsajalka.
- Nyt ku tän levyn tekeminen on hellittänyt, niin alkaa muistaa kaikenlaisia asioita.
Salamaryhmä, Kapteeni Ä -ni, Kompostikopla, Komposti Soundi, Ylivoima, Tulenkantajat, Ritarikunta... Ainakin noissa tai noiden levyillä oon ollut mukana.
- Ainahan nää samat tyypit on pyörineet ympärillä, että ei siinä sen kummempaa.
Jossain vaiheessa kyllä se rupes ihan vihlomaan, et miksei oo sitä omaa juttua saanu sen valmiimmaksi? Jonkinlaisesta ylivilkkaudesta on ollut paljolti kyse. Ei oo pystynyt itteään pitämään sillä lailla aisoissa, että sais tehtyä. Asiat alko muuttumaan pari vuotta sitten kun aloin DJ Svengalin kanssa tekemään yhteistyötä. Sillä on kuitenkin sellanen hyvä jalat maassa -asenne kontrana tälle mun ailahtelevaisuudelle. Enhän mä oo sille edes kehdannu mennä mitään paskaa esittämään kun se dumaa sen heti. Sit on joutunut vaan kehittämään tätä biisinkirjotusta.
Missä asiassa, millä tekemisen alueella olet mielestäsi artistina urasi aikana kehittynyt tai muuten muuttunut eniten? Mikä dancehallin tekemisessä on tärkeintä?
- Toinen jalka on seurannut toista. Jos ois jäänyt jollain osa-alueella laahaamaan perässä ni ois jääny kokonaan paikalleen. Meinaan, että on ihan mahdotonta sanoa vaan yhtä asiaa ku on kuitenki alusta asti opiskellut musiikin tekemistä ihan kokonaisvaltaisesti. Sillonkin kun treenasin rokkia, niin opettelin kitaran lisäks bassokuviot, laulut ja rumpukompitkin. Jatsin kans treenasin sit sillä bassolla ne fonisoolotkin; puhaltimia en oo koskaan osannu kun mulla on niin iso suu ettei se oikein pysy kiinni.
- Dancehall -musiikissa on tietenkin omat sääntönsä, ja se on mun mielestä siinä siisteintä, miten pystyy tiukkojen rajojen puitteissa aina keksimään jotain uutta. En mä siinä oikeastaan ajattele mitään musiikkia tai sisältöä eriksensä; rytmit ohjaa lyriikoita ja lyriikat toistaa rytmin idean kielellisessä muodossa. Dancehall on jamaikalaista kulttuuria ja siinä on hirveen tärkeässä osassa verbaalinen ulosanti. Hyvällä introlla voi saada paskankin biisin toimimaan, toisaalta taas voi mokata parhaankin biisinsä sanomalla väärän sanan väärään aikaan. Paljon joutuu vaan luottamaan siihen flowhun, että on joku johdatus siinä ja pystyy sen viemään loppuun asti. Word!
Sisältö ja soitto
Tekstien osuus Nopsajalan tuotannossa on suuri, kuulija saattaa poimia niitä korviinsa ymmärtämättä varsinaisesta musiikillisesta tai kulttuurillisesta viitekehyksestä mitään.
Se on tekijälle ja hänen asialleen sekä kirous että siunaus. Ketä hän kirjoittaessaan miettii? Mikä on tekstin ja musiikin suhde niiden lähtöpisteestä käsin?
- Pitkäänhän sitä on kirjottanu biisejä keikoille, ja kyllä sitä yleisöä siinä kirjoittaessaan miettii ja saa siitä inspiraatiota. Nyt sitte on taas tähän omalle levylle tullu tehtyä lyriikoita kans ihan siinä mielessä, että miltä ne kuulostais laajemman yleisön korvissa. Mikä on kyllä siistiä kanssa! Kipein läppä näissä uusissa biiseissä on kyllä se, et ei niitä oo kaikkia edes kirjotettu, vaan osa on tullu ihan friistailina vastaan.
- Musiikki on teksien viestejä tärkeempää tietenkin! Jos ei se kuullosta hyvältä ni ei sillä oo mulle mitään arvoa. Sit täytyy muistaa, että ne lyriikatkin on osa sitä musiikkia vaan, enkä mitään pamfletteja rupee levittämään. Silloin kun se sanoma tulee niinku itsestään, ni yleensä se natsaa. Aina mulla on ollu tollasia sosiaalisia kommentteja mun musassa, ja se johtuu kai siitä, että on ollu asioita jotka on ollu esillä, puheenaiheita. Tietenkin mun pitää joku kanta ottaa.
- Ihmisten on paljon vaikeempi puhua musiikista kun ei niillä oo siihen mitään koulutusta. Siks on helpompi vetää esiin tällasia yhteiskunnalisiin keskusteluihin liittyviä elementtejä musasta, kuin lähteä opettamaan härmäläisille et tää menee niinku yy-kaa-koo-pumtsiki-pum-pum-remiksi-real-rockiin!
- Eli siis aina ollaan oltu lähtökohtasesti niinkun pelimanneja. Kyllä tähän tyyliin kuuluu se, että asiat pitää sanoa ymmärrettävästi, ja jotkut aattelee, että se on jollain tapaa niinkun naivia. Ja niin se varmaan onkin jos sä kuuntelet vaan yhden biisin etkä sitä versiota mihin tää biisi viittaa, jne...
Itse oon oikeastaan aina halunnu olla viemässä mun ilmaisua abstraktimpaan suuntaan, ja ehkä se vielä sinnepäin meneekin. Mut ensin mun täytyy ottaa yleisöni, kiitos.
Reggaen ja jamaikalaisen kulttuurin ymmärtäminen ottaa aikansa, samoin niiden alalokeroon lähtökohtaisesti kuuluvan dancehall -tyylin. Monenlaiset lainalaisuudet saattavat hämmentää juttuja ensi kertaa kuulevaa. Nopsajalan tuotannon kohdalla tällaisen tilanteen todennäköisyys on suuri, ja siksipä hän kiinnittääkin paljon huomiota vanhan toistamisen ja uuden luomisen suhteeseen. Dancehall -vokaalit kun oikeastaan aina perustuvat versiointiin ja asioiden toistamiseen.
- Siitähän siinä koko jutussa on kyse. Porukka pitää pitää tossa hollilla, mutta myös varpaillaan, että ne jaksaa seurata mukana. Mä kelaan sitä ihan koko ajan. Haluisin käyttää kaikkia juttuja oikeestaan niin paljon ku mahdollista, kaikki riippuu oikeastaan aina siitä et meneeks ne läpi. Pystyykö seisomaan sen lainaamansa jutun kanssa samoilla tasoilla ja niinku omistamaan sen.
Ei se mee niinku lakimiehet sen ajattelis, että tehdään niinku tiliä toisen jutuilla.
Jos sä et oo uskottava sen sun samples kanssa, ni ei jengi sitä osta. Ei se mee läpi!
Bändi on vähän niinku soundi on vähän niinku bändi
Olet viime aikoina ollut esillä lähinnä Ghettoblaster Soundin joukoissa.
Mikä erottaa sen muista meikäläisistä soundeista?
- Ghetto Blaster nyt ei oo mikään tavallinen reggaesoundi, eikä me olla mihinkään kisoihin menossa. Svengali ja Ropeman vetää esimerkiks omaa ohjelmaa Bassoradiossa ja siellä kuulee rytmimusaa ihan foundation -reggaesta hyphyyn. Että aika laajalla skaalalla mennään.
- Itse en oo oikein enää mitään soundi -hostausta pystyny hoitamaan, vaikka se oiskin kyllä hauskaa. Lauluääni on nykyään niin herkillä, ettei semmosta mesoomista kestä ollenkaan. Enemmän kuin mihinkään sounditoimintaan tai edes klubijärkkäilyyn, ollaan keskitytty tähän tuotantopuoleen. Viime vuonna tuli Ghettoblaster -hitit 1., jolla oli kotimaisen reggaen parhaat palat, ja nyt tää mun levy, mikä on suurimmaks osaks omaa tuotantoa.
Olet esiintynyt runsaasti niin livebändin kuin dj -vetoisen soundinkin kanssa. Miten livetilanteet eroavat tuolla akselilla?
- Soundimeininki on tosi hauskaa kun siinä voi oikeestaan tehdä mitä vaan ja paljon enemmän irrotella tilanteen ehdoilla. Bändin kanssa pitää olla vähän selkeemmät kuviot, että kaikki pystyy seuraamaan mukana. Viime vuosina tosin on suomibänditkin ottaneet tohon säestyspuoleen ihan erilaista otetta, että niille voi sanoo et tästä poikki ja alkuun niin, että ne vielä seuraa mukana. Molemmissa on kyllä puolensa. Isommilla lavoilla bändi tietenkin näyttää ja kuulostaa paremmalta, pienemmässä tilassa soundi on mun mielestä luonnollisempi vaihtoehto.
Jo käyttämäsi kielenkin vuoksi Nopsajalka -levy luokitellaan suomireggaeksi.
Et varmaan kuitenkaan omassa kuuntelussa keskity mitenkään erityisesti kotimaiseen tuotantoon?
Kuunteletko suomalaista musiikkia ylipäätään? Mikä lajityyppi reggaen sisältä on kuuntelijana läheisin?
- Suomalaisesta musiikista kuuntelisin mieluiten fiftari -iskelmää. Vaatis vähän syventymistä kuitenkin, että osais sieltä poimia muutakin kun olavivirtaa. Musiikkia on nykyään saatavilla niin älyttömästi, että kauheen mielekästä sen tonkiminen ei oo. Enää en aio pilata korviani millään roskalla; parempi pitää hyvät suhteet hyviin dj:hin, muusikoihin ja tuottajiin. Ja aina voi tehdä ite!
Reggaen saatavuus on myös nykyään aika jees, ja kuuntelen kyllä ihan kaikkea.
Omaan valikoimaan koitan kerätä vaan kaikkein kovimmat hitit. Ihan vaan jälkipolven varalle. Meillä juniori diggaa eniten vaan fireman -meiningistä, Capletonista, Sizzlasta, Gentlemanistä ja sitä rataa. Onkin kyllä parempi, että jättää isojen poikien laulut sit vaan mun mankkaan..
