Mitä tulee ulos kun samaan huoneeseen laitetaan Nightwishin kitarateknikko, Kotiteollisuus-Hynysen pikkuveli sekä Mokoman ja Stam1nan äänittäjä/tuottaja/miksaaja? Ei, se ei ole kotimaisen metallin sillisalaatti, vaan aikuisten miesten rock-bändi Monsteriser. Bändin johtohahmo Miitri Aaltonen joutui Meteli.netin tentattavaksi ja tässä on tulos.
Monsteriser pitää kotipaikkanaan Imatraa, jossa Aaltonen asuu. Mies itse on tunnettu tuottamis-, äänitys- ja miksauspuuhistaan kotimaisen metallin kärkinimien Mokoman ja Stam1nan kanssa, mutta nyt hän näyttää taitonsa kitaristi/laulaja/biisintekijänä.
Monsteriserin muut jäsenet ovat rumpali Janne "Jounin veli" Hynynen, kitaristi Antti Toiviainen, jonka meriittilistaan kuuluu mm. Nightwishin kitarateknikkona toimiminen sekä erinäisissä orkestereissa vuosien varrella vaikuttanut basisti Tommi Suonpää. Alkusyksystä julkaistiin bändin raskaasti riffittelevä debyyttialbumi The Long Snap To Zero.
Kun lukee albumin saatekirjettä ja bändin biografiaa nousee esiin aikuisuus ja äijämäisyys. Miitri itse kuitenkin vähättelee asiaa ja toteaa etteivät he lähtökohtaisesti halua korostaa mitään.
- Orastava keski-ikä orkesterissamme on karsinut tietyt poikamaisuudet pois, mistä olen tyytyväinen. Musiikissamme vanhenemisen huomaa laiskanpulskeissa tempoissa ja ylimääräisen kohkaamisen pois jäännillä.
The Long Snap To Zero kuvaa hyvin bändin sisäistä olotilaa. Meno on varman oloista kun herrat tietävät mitä tekevät. Pätemisen tarvetta ei ole ja rehellisyys ennen kaikkea itseään ja omia tekemisiään kohtaan on tärkeintä.
- Ei viitti lähtee rakentaan vitunmoisia, maailmaa syleileviä arreja ja köörejä ja jousia, ku ei niitä kuitenkaan vois livenä tai kämpillä toteuttaa. Rehellistä rokettirollia ihmisille, joita tämä nykyajan pandarock-skene ei kiinnosta vittujakaan.
Etenemistä omalla painolla
Monsteriser on ollut jo vuosia olemassa - vaikkakaan ei kovin aktiivisesti. Iso pyörä alkoi pyöriä vasta viime vuoden alussa kun Toiviainen liittyi remmiin mukaan. Miitri kertoo, että sen jälkeen kaikki on sujunut omalla painollaan. Turhaan laskelmointiin tai miettimiseen ei ole kulutettu aikaa. Aika oli nyt kypsä debyytin julkaisulle siinäkin suhteessa, että jäsenten perhetilanteet sen sallivat.
Miitrin mukaan bändille ei ole asetettu minkäänlaisia tavoitteita. Mies ei myöskään lämpene uteluilleni aikovatko he keskittyä nyt ennen kaikkea Monsteriseriin ja jättää muut työt vähemmälle.
- Monsteriser on yhtä korkeella ku mikä tahansa muukin elämän alue. Ei tätä kokonaisuutta pysty pilkkomaan pieniks paloiks. Kaikki on tasan yhtä merkityksettömiä.
Tuo edellä oleva kuulostaa kyynisen aikuisen miehen puheelta, mutta selkeästi herra haastelee pieni pilke silmäkulmassa. Vaatimattomuus, mutta toisaalta myös itseluottamus, paistaa läpi. Repiminen ja riuhtominen on tarpeetonta kun tietää, että hommat ovat hyvässä jamassa.
Hyötyä vai haittaa?
Kuten alussa oli puhetta on Miitri ainakin vielä toistaiseksi paremmin tunnettu tuottajana ja miksaajana kuin muusikkona. Luonnollisesti, sillä onhan mies istunut tiskin takana paljon enemmän kuin elämöinyt sen edessä.
- Välillä tuntuu, et täs ollaan joku helvetin ammattimies jossain, toisinaan taas tuntuu et sitä on täys urpo. Muusikkona en oo pitäny itteäni koskaan.
Miitri ei osaa sanoa kumpi homma on hauskempaa, sillä molemmissa on sekä hyvät että huonot puolensa.
- Välillä äänityshommat tuntuu täysin toivottomilta ja loputtomilta. On myös hetkiä jolloin siistiä sisätyötä osaa arvostaa. Soittaminen elävän yleisön edessä taas on välillä aivan älyttömän mukavaa ja joskus täyttä hevonpaskaa. Ota siitä sitten selvää - aina joku vituttaa, koskaan ei oo hyvin.
Samanlaisen ympäripyöreän vastauksen saan kun tiedustelen onko tiskin molemmilla puolilla operoimisesta hyötyä vai haittaa. Miitri toteaa, että monessa tapauksessa on hyötyä, mutta jatkaa samaan hengenvetoon, että myös haittoja on vähintäänkin yhtä paljon.
- Hyötynäkökulmana voisi ehkä pitää sitä, että miksaajalle osaa antaa krediittiä, mutta ei kuitenkaan odota hänen tekevän ihmeitä, sillä keikkapaikan akustiikasta johtuen jokainen keikka on äänimiehelle erilainen haaste. Eikä paskasta lähtö/lavasoundista kukaan Copperfield taio hunajaa.
- Haittapuolena pitäisin tietoisuutta kulloisenkin tilan akustiikan ja pa-laitteiston ominaisuuksista. Sillä jos olen ollut itse kyseisessä tilassa miksaamassa esim. Mokomaa, eikä muistikuvat soundista imartele, niin on helvetin hankalaa lähteä lavalle mesoamaan ja soittamaan tosissaan rokkia. Vanha mies. Tosin tämä pätee myös toisinpäin - hyvässä paikassa on kiva lähteä lavalle roiskimaan ja räkeltämään.
Mono/stereo-helvetissä
Vaikka Miitri ei itseään muusikkona pidäkään, on hän kuitenkin musisoinut kauemmin kuin tehnyt studiohommia. Kitaraan hän tarttui jo 1980-luvun puolessa välissä, mutta studiohommat alkoivat vasta kymmenen vuotta sitten kun mies pääsi oppisopimuksella Imatran Music Bros -studiolle äänityshommia ja lavatekniikkaa opiskelemaan.
- Lähtökohtaisesti en tiennyt mm. mikseristä mitään. En ymmärtänyt sen toimintaperiaatetta enkä erottanut monoa stereosta. Tietokonetta en ollut käyttänyt sitten Commodore 64:n.
Hommat kuitenkin alkoivat selkiytyä ja vuoden päästä herra alkoi saada ensimmäisiä demoja äänitettäväkseen. Tuotokset olivat ilmeisen onnistuneita sillä pian asiakkaat alkoivat kysellä Miitrin mielipiteitä kappaleistaan. Mielipiteetkin saivat kannatusta ja asiakaskunta kasvoi nopeammin kuin vihamiehistö. Demoista edettiin sitten luonnollisestikin levyprojektien pariin. Miitri kuvailee kokopitkän albumin tekemistä henkilökohtaiseksi helvetiksi. Äänittäminen ja miksaaminen ovat stressaavaa puuhaa.
- Sama stressi tuntuu jatkuvan vielä tänäkin päivänä, eikä loppua näy; mahtavaa. Mielipidettä ja näkemystä vaihdan useammin kuin kalsareita.
Tutuksi päiväkirjan sivuilta
Jätetään studiohommat hetkeksi sikseen ja keskitytään siihen mitä Monsteriser oikeasti on, eli Miitriä lainatakseni: "yritys nostaa keski-iän kynnyksellä olevien miesten soittoharrastus uuteen nousuun". Tässä yrityksessä ja bändin esille tuomisessa on varmasti ollut hyötyä jo edellä mainituista Mokoma, Stam1ina, Kotiteollisuus ja Nightwish -yhteyksistä. Miitri kuitenkin naureskelee, että jos verrataan noiden yhtyeiden levymyyntiä heidän saldoonsa niin voidaan vetää helppo johtopäätös, että ei niistä kontakteista ole ollut mitään hyötyä - pikemminkin päinvastoin.
- Hyöty mikä noista bändeistä on ollut on se, että meidän jokaisen nimi esiintyy kyseisten yhtymien päiväkirjoissa sekä keikka- ja studioraporteissa. Tätä kautta nimet ovat ehkä tulleet tutuiksi tietylle osaa kuulijoita. Ja toki nämä bändit uutisoivat meidän levyn julkaisusta omilla nettisivuillaan, josta suuret kiitokset heille. Tärkeitä bändejä, hienoja ihmisiä.
Tulevaisuudessa moiset vertailut ja rinnastukset tulevat vähenemään. Eikä noilla yhteyksillä ole juurikaan merkitystä, poikkeaahan Monsteriser musiikillinen ulosanti hyvin paljon edellä mainituista orkestereista. Kun nuo muut ovat selkeästi kukin oman näkoistään metallia, luonnehtii Monsteriser omaa musiikkian hevigrungeksi. Juuret ovat enemmän Alice In Chainsin ja Soundgardenin suunnassa kuin vaikkapa Slayerin ja vastaavien. Tarkoituksella ei kuitenkaan ole alettu hakemaan peräeroa kavereiden bändeihin.
- Ei orkesteri voi lähteä miettimään, että millaista musiikkia se rupeaa tekemään, tai jos miettii niin yleensä lopputulos on silkkaa paskaa. Sitä tekee vaan ja kasselee lopussa, et mitä tuli tehtyä. Myö tehtii rokkilevy, ku ei muuta osattu.
