Surinapop-yhtye visiosta lihaksi

Tamperelainen sarjakuvapoppia lelysynalla, tummalla konetaustalla ja rokkaavilla kielillä soittava I Was A Teenage Satan Worshipper on reilun vuoden olemassaolonsa aikana kasvattanut suosiotaan pikkuhiljaa ja voi nyt debyyttilevynsä ilmestyessä melkein luottaa siihen, että keikoille kokoontuu joukko omia pikku palvojia. Vai voiko, idean isä ja yhtyeen biisintekijä, laulaja-kitaristi My Lovin Martian, alias Pasi Viitanen?

- Kyllähän sinne alkaa pikkuhiljaa ilmestyä niitä uskollisia ystäviä. Ja se on alkanut olla ihan joka paikassa. Oltiin soittamassa Oulun Qstockissa ja oikein hämmästytti se kuinka paljon ihmisiä oli varmaan uteliaisuuttaan tullut katsomaan. Välillä joku laulaa mukanakin. Mikä on hauskaa, kun mä välillä ite laulan ihan väärin, ni voi tarkistaa sieltä että miten ne biisit menee. Yleisön tanssiminen keikoilla riippuu ihan siitä kuinka humalassa ihmiset ovat. Viimeksi Helsingissä oli ihan mahtava yleisö joka huusi meitä pitkään takaisin lavalle. Mietin pitkään ja tulin lopulta siihen tulokseen, että kai ne oli vaan niin humalassa. Hyvä vastaanotto on ollut, ei olla saatu pulloja päähän.

Yhtye kehittyi Viitasen graafisen viestinnän koulutuksen lopputyönä, mielikuvituksellisena surinapop-yhtyeenä. Hommasta tuli sen verran uskottava, että videon ja nettiin pistettyjen biisien perään alettiin kysellä, että milloinkas tätä bändiä näkisi livenä? Ja siitähän seurasi kosketinsoittaja Blackie Lovelessille alias Utulle tanssilattialla töksäytetty Tuuxä mun bändiin?. Basisti Tuomo alias Nekrokitten löytyi kaveripiiristä. Vielä kun lähes jokaisella keikalla hommassa tuntuu olevan säännöllisistä teknisistä ongelmista huolimatta sellainen vähät siitä ja rokataan!-henkinen draivi, voisiko sanoa että IWATSW on yhtye, joka ei ota itseään turhan vakavasti?

- Tottakai ollaan tosissaan, muttei kyllä oteta itseämme liian vakavasti. Vakavissaan, muttei totisesti, vai miten päin sen nyt voisi sanoa? Mutta jos nyt keikalla sattuu kaikenlaista äänen pätkimistä tai muita ongelmia, niin se on toisaalta vain showta. Meillä on jo ihan riittävän monta keikkaa mennyt putkeen, että tiedetään että sekin joskus onnistuu. Kahdella edellisellä keikalla tekniset ongelmat meni ihan naurettavuuksiin asti. Yleisö tuntui... niillä tuntui olevan ihan hauskaa katsella niitä toilailuja.

Spekuloimme hetken, että entäpä jos koko live-säätäminen kuuluukin suunnitelmiin? Jospa Worshipperin keikat suunnitellaan kaikkine pätkimisineen ihan millintarkasti: Nyt alkaa Utun urku pätkiä... Mutta ei, kyllä ne taitavat tulla ihan satunnaisesti. Mutta salaliittoteorioita sopii toki viritellä. Kun kerran lämmetään spekulointiin, maalaan Pasille kuvan keikasta tulevaisuudessa, jossa jostain kumman syystä Yo-talo on täynnä väkeä ja kaikki bailaavat lavanedustalla. Lämppärinä on ollut joku The Strokes tai jotain. Lähtevätkö herrat surffaamaan aallonharjalle?

- Totta hitossa, jos tällainen juttu pääsis käymään. Mä voin luvata tän ihan koska tahansa. Tykätään itsekin nähdä ittemme livenä.

Alussa I Was A Teenage Satan Worshipper oli yhden miehen visio, joka on kasvanut ihan oikeaksi bändiksi viimeistään live-kokoonpanon muotoutumisen myötä. Vaikka Viitanen tekeekin biisit ja pohjatyön sekä vastaa äänityksistä, toimii kolmikko bändinä demokraattisesti, idean isäkin voidaan äänestää hiljaiseksi. Toisaalta herra myöntää kyllä, että tykkää lyödä nyrkkiä pöytään oman näkemyksensä puolesta, jonka takia ketään ulkopuolista äänittäjää ei ole edes mietitty. Worshipper ei siis jouda hautaan vain jos Viitanen sattuu siihen kyllästymään. Levyprosessi oli siinä mielessä paluuta internet-juurille, että Viitanen vastaa levyllä lähes kaikesta.

Monella bändillä debyyttilevy kokoaa alkuajan materiaalia useamman vuoden ajalta. Worshipperin Bees & Honey-nimeä kantava seitsemän biisin minialbumi, joka ilmestyi 18.10, on siinä mielessä erilainen, että yhtyeen historia juontaa oikeasti vain viime vuoteen asti, joten mitään viiden vuoden takaisia juttuja ei ole edes tarjota levylle. Viitasen mielestä yhtye elää edelleen sitä alkuaikaa. Yhtyeen lyhyehkölle debyytille on otettu enemmän niitä bailaavia biisejä, jo ensi vuoden aluksi luvattua pitkäsoittoa varten voi varata niitä kauniimpiakin sävellyksiä. Ei mitään varsinaisia slovareita, mutta nättiä vastapainoa tanssilattia-riekkumiselle. Ja ei, nimellä ei tarkoiteta Suosikin klassikkopalstaa, vaan se vain mainitaan yhdessä biisissä.

Vaikka Worshipperin musiikki vaikuttaa helpolta, soundit ovat harkitun viilaamattomia, monessa kohtaa ratkaisut kuulostavat yksinkertaisilta ja pienet tekniikan pätkimisetkään eivät paljoa haittaa, vaativat biisit välillä paljonkin työtä. Toiset biisit pääsevät samana päivänä nettiin, kun niitä on alettu väkertämään. Toisia taas joutuu hinkkaamaan ihan hampaat irvessä. Biisit eivät synny ihan tuosta vaan lonkalta, kyllä niitä pitää keskittyä ajattelemaan. Bändillä on monia tribuutti-biisejä ja Viitanen myöntääkin, ettei plagiointia edes koiteta aina varoa. Olemme kuitenkin molemmat sitä mieltä, että ihan vastaavanlaista soundia ei ainakaan Suomen rajojen sisältä ole tullut vastaan. Tosin Viitanen kertoo löytäneensä netistä myös yhtyeitä, jotka tekevät hiukan samanlaista materiaalia.

Papatusta, surinaa ja lelumaiset koskettimet

Yhtyeen soundi koostuu Viitasen mukaan papattavasta rumpukoneesta, surisevasta bassokitaravallista ja melodisista lelumaisista kosketinsoundeista, jotka jäävät päähän soimaan. Ja tietysti kuiskaavan hönkivä laulu. Viitanen nostaa esiin Jesus & The Mary Chainin, My Bloody Valentinen ja Primal Screamin tietoisina esikuvina, joskaan ihan suoraan en myönnä yhtyeen kuulostavan noista miltään. Toki jokaisesta bändistä löytää jotain samaa. Tarjoan eräänlaiseksi verrokiksi Stereo Totalin leikittelevän elektro-fuusion ja Viitanen myöntää Worshipperin saaneen yhtyeeltä paljon ennen kaikkea live-esiintymisen rentoon kieli poskessa-asenteeseen. Viitasen mielestä rokkiposeeraus on ihan naurettavaa, siksi Worshipper vetääkin kukkoilun tahallaan överiksi.

- Yleisöllä pitää olla jotain katottavaa. Ne voi sitten keikan jälkeen sanoa, että onpa urpoja jätkiä. Ei sitä edes yritetä, se tulee luonnostaan.

Viitasen mukaan Worshipperin soundi alkaa jo olla löytynyt, hän ei usko että joku puolen vuoden päästä vastaan tuleva hehkutus tarttuisi enää bändin juttuun. Vaikka hän kuuntelee tosi paljon ja monipuolisesti musiikkia, pyritään Worshipperin soundia kehittämään nykyisellä ilmeellä. Tavoitteena on mahdollisimman paljon oma soundi, ettei kuulostaisi heti joltain muulta.

Viitanen myöntää olleensa nuorempana splatter-leffojen ystävä, hän oli mm. koulussa pitänyt esitelmiä b-luokan kauhupätkistä. John Watersin seitsemänkymmentäluvun tuotanto on vaikuttanut valtavasti hänen huumoriinsa. Silti hän ei usko, että Worshipperin faneja löytyisi sen enempää kauhuleffojen ystävistä, eivätkä ne edes enää nykyään ole niin pienten piirien kulttijuttuja. Enemmän faneja taitaa löytyä sieltä indie-piireistä. Mitä I Was A Teenage Satan Worshipperissä sitten tapahtuisi, jos se olisi se 50-60-luvun b-luokan kauhuleffa?

- Se ois varmaan joku semmoinen fantasiaelokuva, jossa kaikki tapahtuu pään sisällä. Sellainen draamaelokuva, joka näyttää scifiltä.

Olet itse soittanut monennäköisessä kokoonpanossa, samoin Utu. Mitä IWATSW:issä on, mitä muissa ei ole/ollut? Vai ovatko kaikki bändit toisiaan täydentäviä temmellyskenttiä?
- Mä on vaan ajautunut soittamaan erinäisissä kokoonpanoissa ja samalla viritellyt tätä. Ei ne bändit oikeastaan täydennä toisiaan. Niitä vaan tehdään harrasteena, kaveripiirissä.

Yhtye näyttää livenä erittäin hyvältä, muttei sorru pelkkään poseeraukseen. Kuinka tärkeänä koet sen miltä näytätte livenä? Olethan kuitenkin itse visioinut bändin sarjakuvabändinä...
- Ei me kyllä olla vielä hirveästi vaivaa nähty sen eteen, miltä me näytetään. Mun mielestä rokkibändin pitäis välittää sellainen tietynlainen asenne. Homma tehdään tietyllä tyylillä. Me ollaan vaan niin siistejä tyyppejä... No, kyllä me parta ajetaan. Utu vallankin...

Oletko missään vaiheessa visioinut bändin keikkailevan Gorillazin tapaan? Animaatiota ja musiikkia...
- Se on sikäli liian myöhäistä, koska meillä on jo ollut naamat esillä tämän jutun kanssa. Jossain muualla se voisi vielä onnistua. Alun perin kyseessä oli kuvitteelliset hahmot, mutta se jäi jossain vaiheessa. Videoita todennäköisesti toteutetaan animaationa. Tulevalla videolla ollaan kyllä itse, mutta meidän liikkeitä animoidaan. Jatkossa voi olla piirrosanimaatiokin, jos vaan jaksaa vääntää...

Mikä on ollut oudoin keikkanne tähän mennessä? Miksi?
- Se oli edellinen viime lauantaina. Meillä oli teknisesti tosi epäonninen minikiertue, vaikka muuten olikin järjettömän hauskaa kolmen päivän aikana. Kierrettiin Lahdessa, Tampereella ja Turussa Elisabeth Undergroundin ja Murmanskin kanssa. Turussa ongelmat maksimoitui. Soundcheckissä kaikki oli vielä ihan hyvin, mutta sitten yllättäen suurin osa keikasta kului siihen että ihmeteltiin ja juteltiin yleisön kanssa. Soitettiin vähän vajaa määrä biisejä. Meinasi mennä hiukan hammasten kiristelyksi. Miksi tekniikka petti, on edelleen täysi arvoitus. Mutta yleisöllä tuntui silti olevan ihan kivaa, vihelsivät ja huusivat, eivät heittäneet pulloja.

Miksi levynne tuli ulos juuri Indie Jonesilta?
- Jones nappasi meidät. Meillä oli pitkään säätöä moneenkin suuntaan ja joskus vuosi sitten asiat olivat jo järjestymässä, mutta eipä sittenkään. Joten nyt vasta ensimmäinen ceedee. Pitkäsoitto tosiaan tulee lyhyellä aikavälillä jo alkuvuodesta.

Mutta miksi mini? Viitasen mielestä pitkäsoitto vaatii enemmän rakennetta ja miettimistä. Vaikka niiden ei tarvitse olla teemalevyjä, niiden pitäisi toimia kokonaisuutena eikä olla pelkkiä biisikokoelmia. EP:lle ja mineille moinen sopii.

Onko yhtye saanut huolestunutta palautetta nimestään? Joko albumiroviot käryävät ja yhtyeen vaikeaa lapsuutta ruoditaan keskusteluohjelmissa?
- Jotkut eivät vain tajua sitä ironiaa ja tulevat sanomaan että onpa teillä tyhmä nimi. Mä koitan olla selittämättä, koska se on aivan turhaa. On mukava aiheuttaa hämmästystä.

Mihin levyä tullaan vertaamaan?
- Ei sitä verrata, sitä vaan haukutaan. Ei vaan, toivottavasti sitä verrataan Jesus & The Mary Chainiin ja muihin kestolemppareihin, eikä siihen Hausmyllyyn.