Husky Rescue ei välttämättä ole tullut vielä tutuksi suomalaiselle
suurelle yleisölle, mutta ulkomailla se on ehtinyt niittämään jo
enemmän mainetta. Sen musiikkia on soinut suosikkisarjojen taustalla
ja pääsipä yhtye ensimmäisenä suomalaisena bändinä esiintymään myös
maineikkaille Lollapalooza-festareille Chicagoon. Nyt toisen albumin
julkaisun kynnyksellä bändi on kiinnostavampi kuin koskaan. Meteli.net
kyseli yhtyeen biisien koostajalta Marko Nybergiltä uusista
tuulista bändin ympärillä.
Husky Rescuen fanit ovat odottaneet kuumana yhtyeen kakkosalbumin
Ghost Is Not Real julkaisua jo pitkään. Alun perin levy piti
olla ulkona jo lokakuussa, mutta promootiopuolen viivästyksien
johdosta levy julkaistaan tammikuun lopussa. Puhelinlangan toiseen
päähän tavoittamani Marko Nyberg kuulostaa selkeästi huojentuneelta.
- Fiilikset ovat tällä hetkellä mainiot, kun albumi vihdoinkin tulee
ulos. Julkaisun viivästys oli tietenkin vähän harmillista, mutta se
kuitenkin tapahtui niin sanotusti positiivista syistä. Levy-yhtiö piti
uudesta albumista niin paljon, että sille haluttiin antaa vähän aikaa
ja tässä välissä julkaistiin muutama single ja pari musiikkivideota,
yhtyeen Nyberg toteaa.
Albumi on ollut valmis jo viime kesästä, kun viime vuoden joulukuussa
alkanut puolen vuoden studioprosessi sai päätöksensä. Tiukat aikarajat toivat työskentelytapoihin eroavaisuuksia verrattuna
debyyttialbumi Country Fallsiin, jota Nyberg pystyi rakentamaan
pitempään.
- Studiosessio oli uuden albumin suhteen huomattavasti kompaktimpi
kuin debyytillä, jonka tekeminen oli vähän sellaista kaveriporukan
kanssa hengailua. Nyt levy-yhtiö laittoi odotuksia deadlinen suhteen
ja myös itse asetin tiukan aikarajan tuotokselle. Puolen vuoden
levyntekojaksossa riitti haastetta, sillä samanaikaisesti syntyivät
myös albumin kappaleiden sävellykset.
Debyyttipitkäsoiton ja uuden tuotoksen välillä Husky Rescuelle
tapahtui muutos, kun sen elävä livekokoonpano muodostui niin sanotusti
ihan oikeaksi bändiksi. Nyt julkaistava albumi onkin hieman
bändivetoisempi kuin edellinen, mutta silti studiossa ei soitettu
juurikaan yhtäaikaisesti, vaan Nyberg rakensi sitä kerros kerrokselta
kuin Lego-taloa.
- Vaikka lopputulos kuulostaa soitetulta, rakensin albumia kuin
palapeliä studiossa äänitetyistä pätkistä. Tällaisella metodilla
syntyvä kerroksellisuus on se juttu, joka minua eniten kiehtoo
musiikissa ja siinä saan käyttää eniten itselleni rakkainta
instrumenttiani: studiota.
Pitkäsoiton selkäranka rakentuu yhtyeen livekokoonpanossa bassoa
soittavan Nybergin lisäksi laulaja Reetta-Leena Korholan,
kitaristi Miika Collianderin, kosketinsoittaja Ville
Riipan ja rumpali Anssi Sopasen ilmaisun ympärille. Tämä
viisikko muodostaa myös yhtyeen elävän orkesterin. Levyllä kuullaan
myös muutamia vierailijoita debyyttilevyn tapaan.
- Lassyn Timo kävi soittamassa alttohuilua ja kaivelin jostain
kätköistä Mäkysen Tepon soittaman vibrafonisamplen.
Vierailevista muusikoista Paatelaisen Miikalla oli iso osa
levyn kitaraosuuksista. Häntä voikin kutsua hyvällä syyllä Husky
Rescuen viralliseksi kummisedäksi, Nyberg naurahtaa.
Myytti vaikeasta kakkosalbumista
Yhtyeen debyyttialbumi ansaitsi mediassa ja yleisön keskuudessa
huomattavan positiivista suosiota, joten jo myytin asemaan noussut
paineita nostattava kakkosalbumi pääsi hieman luikertamaan myös
Nybergin mieleen, mutta epäileväiset ajatukset oli vain suljettava
pois.
- Uuden levyn tekeminen oli vaikea aloittaa, mutta kun pääsi
liikkeelle, homma alkoi sujua. Oli vain pakko olla ajattelematta, että
tämä olisi jotenkin vaikeaa. Toki luontaisesti teki vertailua
debyyttiä kohtaan. Pohdin muun muassa sitä, että menettääkö
äänimaailma jotain, kun tuomme uudenlaista ilmaisua mukaan. Lopulta
oli kuitenkin vain suljettava mielestä kaikki tämä vertailu ja
pohtiminen ja antaa vain palaa.
Levyllä soittava viisikko määritteli Husky Rescuen uutta suuntaa,
mutta silti vanhat tutut unenomaiset ja lipuvat piirteet ovat vielä
voimissaan, vaikka kehittymistä myös toisaalle on tapahtunut.
- Toki bändin soundin on kehityttävä, ettei homma menisi ihan
copy-paste-asteelle. Olen aika tyytyväinen, että pystyimme syventämään
kuvausta siitä maailmasta, joka jo Country Fallsilla
esiteltiin.
Husky Rescuen musiikki hohkaa positiivista värihehkua, mutta mukana on
myös haikeita sävyjä. Näiden piirteiden ristiaallokko synnyttää
särkyvän kauniin maailman, josta bändin kuvat kumpuavat. Tämä
lapsenomainen kuvasto oli myös yhtenä toisen albumin teemoista.
- Lähdin kokoamaan heti alusta lähtien enemmän kokonaisuutta kuin
yksittäisiä biisejä. Albumi on tietynlainen ajankuvaus siitä
ajanjaksosta, joka studiossa vietettiin. Toisaalta levyltä nousee
esiin sellainen lapsen näkökulma asioihin, jota ei toivottavasti
tarvitsisi koskaan menettää.
Kiertelyä rapakon takana
Yksi uuden albumin määrittävistä tekijöistä oli tiedostus siitä, että
kappaleita tullaan soittamaan elävänä. Yhtye on heittänyt viimeisen
parin vuoden aikana lukuisia keikkoja ulkomailla, mutta mitenkään
suoraan tai ainakaan tietoisesti maailmalla seikkaileminen ei ole
tarttunut bändin sointiin.
- Laskeskelin tässä vastikään, että meillä on ollut kaikkinensa noin
80 keikkaa, joista vain kymmenisen esiintymistä on sijoittunut
Suomeen, Nyberg ynnää.
Hurjaan eroon ulkomaiden ja kotimaan keikkojen määrän välillä on
luonnollinen selitys, sillä bändin levy-yhtiö on maailmankuulu
brittiläinen indielafka Catskills Records. Täten myös suurin osa
keikoista on sijoittunut saarivaltion rajojen sisälle. Suomessa bändin
on voinut nähdä muutamilla ykkösklubeilla tai kesäfestivaaleilla.
- Britannia on ollut meidän selkeää pääaluetta keikkarintamalla, mutta
konsertteja on myös ollut muun muassa Venäjällä ja heitimme menneenä
syksynä melko kattavan kiertueen Yhdysvalloissa.
Yhdysvaltojen kiertueen keikkapaikat ovat vakuuttavaa katseltavaa,
sillä sen yhteydessä yhtye pääsi muun muassa ensimmäisenä suomalaisena
yhtyeenä osallistumaan Chicagon Lollapalooza-festivaaleille, jossa
tänä vuonna olivat mukana myös esimerkiksi The Raconteurs,
Queens of the Stone Age, Gnarls Barkley, The Flaming
Lips ja Red Hot Chili Peppers. Muuten bändi kiersi
enimmäkseen pieniä klubeja.
- Saimme melkoisen läpileikkauksen maasta, kun ajelimme pidennetyllä
vanilla ympäri eri puolilla maata. Aluksi heitimme keikkoja
itärannikolla, jonka jälkeen siirryimme kohti länsirannikon klubeja.
Vaikka Husky Rescue on maailmalla kuten myös Suomessa vielä ihan
indie-bändi, se kohtasi paljon kiinnostusta myös Yhdysvalloissa, jossa
sen tuotoksia ei ole laajemmalti markkinoitu.
- Ihmisiä riitti jokaisessa keikkapaikassa. Vaikka ne olivat pieniä
klubeja, oleellista oli se, että jokaisessa paikassa oli meille
entuudestaan tuntemattomia ihmisiä, jotka olivat tulleet katsomaan
juuri meitä. Se tuntui mielettömältä, sillä nykyään julkaisuja ja
bändejä on niin älyttömän paljon, että kaikille ei voi riittää sitä
huomiota.
Yhdysvaltojen kiertueen vastaanotto herätti mielenkiinnon aluetta
kohtaan. Suuressa valtiossa on paljon valloitettavaa ja sen eteen on
tehtävä tosissaan töitä.
- On jännittävää nähdä, mitä nyt tapahtuu, kun uusi albumi
julkaistaan. Yhdysvallat tarjoaa mielettömän määrän mahdollisuuksia,
mutta toisaalta se on järjettömän iso maa. Jos siellä haluaa saada
äänensä kuuluviin, on jaksettava puurtaa. On periaatteessa kierreltävä
osavaltio kerrallaan. Tällä hetkellä on suunnitelmissa, että tänä
vuonna mentäisiin sinne takaisin, jopa useampaan otteeseen.
Musiikin visuaaliset piirteet
Rapakon takana Husky Rescueta kohtaan on ollut myös toisenlaista
kiinnostusta, sillä sen kappaleita on valikoitunut muutaman suositun
TV-sarjan taustalle. Yhtyeen pari biisiä on soinut One Three Hill
-draamasarjassa. Tänä syksynä bändin New Light Of Tomorrow
-kappale pyörähti Suomessakin suursuosiota nauttivassa Sopranosissa.
- Tuo Sopranos-juttu meni minulta vähän ohitse, sillä kuulin itsekin
siitä vasta aika myöhäisessä vaiheessa. Siinä soi remix-versio tuosta
meidän singlestä. Sillä ei nyt hirveästi ole edes tekemistä sen
alkuperäisen version kanssa, mikä on aina vähän kyseenalaista. En
tiedä, onko tämän asian tiimoilta tullut jotain uutta kiinnostusta
bändiä kohtaan. Pitäisi oikeastaan kysyä tätä levy-yhtiöstä, Nyberg
pohtii.
Husky Rescuen lipuva ja maalaileva sointi on omiaan herättämään
mielessä visuaalisia kuvia ja täten se sopii myös mainiosti erilaisen
kuvamateriaalin taustoitukseen. Myös elokuvien soundtrackeille
pääseminen kiinnostaisi Nybergiä.
- Tottakai kiinnostaisi saada musiikkiamme jonkin elokuvan tai sarjan
taustalle. Kyllähän musa sopii hyvin rytmittämään jotain kuvia, mutta
myös synnyttämään niitä. Se oli jo alkujaan eräänlainen lähtökohta
tälle bändille, että herätellään visuaalisia kuvia. Parhaimmillaan
musiikki siirtää paikasta toiseen.
Vaikka visuaalisuus kiinnostaa, yhtye ei enää viime aikoina ole
käyttänyt keikkojensa taustalla videomateriaalia tai muita selviä
kuvallisia kiihokkeita. Yhtyeen lavaperformanssi on hyvin
minimalistista ja itse sävellykset päästetään nousemaan etualalle.
- Tällä hetkellä tällainen riisuttu linja on tuntunut hyvältä.
Ajatuksena on ollut sellainen hieno näkökulma, että musiikki itsessään
luo kuulijalle sen mielen valkokankaan.