Ville Leinonen teki levyllisen tulkintoja mm. Katri Helenan ja Juhamatin ikivihreistä iskelmistä. Eturivin esiintyjänä ja hienona artistina jo viime vuosituhannelta lähtien vakuuttanut Leinonen halusi päättää yhden aikakauden urallaan tyylikkäällä ja panostuksella toteutetulla kunnianosoituksella omille kotimaisille suosikeilleen. Meteli.net haastatteli maestroa projektin taustoista ja tunnelmista rattoisasti rupatellen.
Tätä ollaan odotettu. Monia vuosia aikoinaan iskelmä-prinssinä markkinoitu Ville Leinonen tekee iskelmä-kokoelman. Tuntuisi ihan luontevalta, vai kuinka? Asia ei kuitenkaan ole yhtään niin yksioikoinen, sillä mikään tangomarkkina-artisti Leinonen ei yhtä hämmentävää poikkeusta lukuunottamatta ole ollut koskaan eikä suomalainen iskelmä sen kaikkine melkoisen imeline mielikuvineen ole oikein missään vaiheessa sopinut miehen musiikkiin. Toki mies on laulanut kaiken maailman keijuista ja luottanut myös rautalankaiseen kitarointiin.
Mutta missä mielessä nämä taas liittyvät iskelmään, sitä sopii miettiä. Leinosen musiikissa laulelmat ja iskelmälliset mausteet ovat olleet monessa kohtaa mukana, mutta nykyäänkin mies mieltää itsensä lähinnä punk-yhtyeen rumpalina. Siihen nähden suomalaisia iskelmä-standardeja tulkitseva Hei! on yllättävän perinteisen kuuloinen iskelmä-levy.
Leinosen Valumo-yhtyeen ura koottiin tyylikkäästi yhteen viimevuotisella Jalokivi-kokoelmalla. Se toimi ikään kuin yhden aikakauden päätöksenä. Jotain tuntui kuitenkin vielä puuttuvan, jotta mies olisi valmis siirtymään eteenpäin. Niinpä pitkään suunnitteilla ollut iskelmä-versiointi -levy päätettiin toteuttaa heti Valumo-kokoelman perään viime kesänä.
Leinonen toteaa, että ensimmäistä kertaa hän tuntee olevansa tarpeeksi vanha laulamaan ikivihreitä iskelmiä. On kertynyt tarpeeksi elämänkokemusta, jotta pystyy pääsemään sisälle biiseihin ja niiden tarinoihin. Biisien valinnassa vaikutti Leinosen mukaan paljon se, että hän asui kokoelman teon aikaan Porissa, jossa esimerkiksi Yyterissä on helppo "katsoa autiota hiekkarantaa".
- Melkein kaikki levyn biisit kuvaa etenkin sanoituksillaan paria viime vuotta. Ne ovat aika henkilökohtaisia kappaleita. Kävin paljon ulkomailla ja soitin aika paljon keikkoja. Levy on siis eräänlainen matkapäiväkirja siitä hullunmyllystä. Fonalin jutuissa olen ollut mukana, ESin kanssa olen ollut säestäjänä. Tehtiin keikkoja Euroopassa, meillä oli molemmilla pienet CASIO-syntikat ja efekti-laitteet, äänimaisemointia.
Kysymykseeni millä perusteella Hei! on enemmän kuin jälleen yksi cover-levy, Leinonen vastaa:
- En mää tiiä. Tykkäät sää siitä? Vastaan, että kyllä vain ja Leinonen jatkaa:
- Eikö se ole hyvä peruste, tehdä sellaista musiikkia mistä ihmiset pitää? En mä ajattele tätä cover-levynä, koen biisit jotenkin omaksi. Hei! on jatkumo kaikesta aiemmin tehdystä, musiikillinen päivitys sekä biiseille ja omalle jutulle. Nyt kun tämä on tehty, niin voi sanoa, ettei iskelmä varsinaisesti kiinnosta yhtään, se on ihan perseestä.
Leinonen kokee levyn vahvuudeksi sen, että siihen on panostettu. Orkesteri on ollut iso ja toteutus viimeisen päälle. 70-luvulla huoltamo-kokoelmat olivat vielä laadukkaita, mutta sitten tapahtui jotain. Levy on tarkoitettu kotikuunteluun. Niinpä huhti-toukokuussa suunnitteilla olevaan suppeaan konserttikiertueeseen Leinonen suhtautuu hiukan kaksijakoisin tuntein. Toisaalta on hienoa kokea avantgardistia kokeiluja erilaisissa tilaisuuksissa, mutta toisaalta kappaleiden live-esittäminen arveluttaa. Markkinat kuitenkin painostavat konsertteihin, jotta levy pysyy pitempään puheenaiheena.
Ville Leinosen keikat ovat olleet lähes poikkeuksetta melkoisia elämyksiä. Useampaan kertaan on tullut seurattua, kuinka mies pistää sydänverensä kappaleisiin. Samaa vahvojen repivien tunteiden ja unenkauniin rauhan ristiriitaa ei tällä levyllä tule vastaan. Miksei?
- En ole asiaa miettinyt. Pyrin tottakai tekemään omasta mielestäni täydellistä musiikkia, koska rakastan sen nauhoittamista. Aika tarkkaan niitä musiikillisia juttuja on mietitty. En mä yritä väittää, että tämä olisi parempi tai huonompi kuin muutkaan levyt.
Leinosen mielestä kyseessä ei ole pelinavaus operaatiossa, jossa Ville Leinonen nostetaan indie-piirien suosikista iskelmätaivaan vakinimeksi. Se vaatisi monen vuoden työtä ja jatkumoa, Bumtsibumia ja muuta. Enemmän hän kokee Hei!:n olevan punkkarin tekotaiteellinen kokeilu. Jos hänestä tulisi toivottu lavatähti tansseihin, niin pokka ei kyllä enää pitäisi. Silti mies ei täysin tyrmää, etteikö vastaavia kokeiluja voisi tehdä jatkossa. Ainakin miehen toisen (vai kuinkahan monennen) yhtyeen Unilehdon jo neljättä vuotta melkein valmiina ollut, suomalaisia ja venäläisiä kansanlauluja pienellä kokoonpanolla tulkitseva levy tulee ulos jossain vaiheessa. Ehkä jo tänä vuonna. Se on kuulemma levy, josta tulee tiedostavien nuorten aikuisten kotibilelevy numero yksi.
Tokihan Leinosta kiinnostaa myös esimerkiksi Jori Sivos-osasto, 80-luvun syntetisaattori-kausi Kake Randelineineen. Tällä levyllä esiin nostetutuilta Raul Reimanilta ja Chrisse Johanssonilta löytyisi valtavasti muitakin hienoja kappaleita. Ainakin tällä erää Leinonen kokee, että kunnianosoitus omille suosikeille Katri Helenalle ja Juhamatille on tehty ja hyväksytty. Esimerkiksi Kesän lapsesta Katri Helena oli todennut, että nyt on löytynyt uusi viesti, tästä tulee hitti. Kyseinen biisihän on liiankin monelle tutuin Tapani Kansan liian nopeana ja kuvottavana versiona, vaikka myös Katri Helenalta on kuultu biisistä sensuelli motown-henkinen versio. Leinosen versio onkin kunnianosoitus ja flirtti nuorelle Katri Helenalle.
Viime vuonna Leinosta vietiin moneen suuntaan. Yksi aktiivisimpia musiikki-juttuja oli Risto-yhtyeen rumpalin palli, jolla Leinosen mukaan pitää varmasti kiirettä myös tänä vuonna. Itse hän ei edes ehdi kaikille keikoille. Hei!-levylle avaruusääniä soittaneella Risto Ylihärsilällä oli Leinosen mukaan melkoiset paineet ennen viime vuotista Aurinko aurinko plaa plaa plaa-levyä, mutta sukseen jälkeen seuraavan teko on varmasti leppoisampaa. Leinonen lähettääkin Ristolle terkkuja ja kehottaa nauttimaan työnsä hedelmistä!
Jatkossa Leinonen on suuntaamassa Espanjaan pohtimaan uutta suuntaa ja tekemään uusia biisejä. Suomessa kalenteri ja kännykkä vie liikaa aikaa luovuudelta. Mahdollisesta "uudesta" Ville Leinosesta saattaa antaa vihjeitä levyn viimeinen biisi, joka on Leinoselle aina jonkinlainen aasinsilta seuraavan levyn ensimmäiseen. Häivähdys tulevasta…
