Alun perin Kauhajoelta lähtöisin oleva trio Cosmobile tahkosi jo 2000-luvun alkupuoliskon. Silti yhtye katsoo nykyisen historiansa alkavan vasta vuonna 2005 tapahtuneen, pitkän hiljaiselon jälkeisen, aktivoitumisen jälkeen. Uudella basistilla varustettu kokoonpano ja entistä aikuisempi asenne tekemiseen johti siihen, että yhtyeen pitkään valmisteilla ollut debyytti Travels julkaistaan viimein helmikuun lopussa. Meteli.net jututti yhtyeen laulaja-kitaristia ja aktiivisinta biisintekijää Tuomas Palosta pari viikkoa ennen julkaisua.
2000-luvun alussa yhtye soitti keikkojaan vielä selkeästi räkäisemmin ja hivenen hälläväliä-mentaliteetilla. Vuonna 2005 tapahtuneesta uudesta alusta Tuomas kertoo:
- Oli ihan uudet biisit käytössä ja tyylisuuntakin oli muuttunut popimpaan ja kokeellisempaan suuntaan ja samalla keikoilla alettiin kiinnittää enemmän huomiota siihen, miten ne vedetään. Hommaa tehtiin astetta vakavammin, muttei toki ryppyotsaisesti. Ollaan nähtävästi aikuistuttu.
Tuomas ei toki häpeile aiempia tekemisiä, mutta nykysoundiin hän kertoo olevansa todella tyytyväinen. Hän kokee kehittyneensä biisintekijänä ja toteaa, että Cosmobilelle on kehittynyt pikkuhiljaa ihan oma soundi, mikä johtuu myös ahkerasta ja hommaa hiovasta bändisoitosta. Pyydän Tuomasta määrittelemään, mistä Cosmobilen musiikissa on kyse ja pienen miettimisen jälkeen hän toteaa:
- Tietysti trio-kokoonpano tekee aika paljon. Joitain lisämausteita toki on, mutta perussoundi on aika pelkistetty. Minua kiehtoo sellainen kertosäettä toistamaton biisirakenne. On levyllä silti ehkä pari kertsibiisiä. Yhdelle kaverille soitin levyä ja se totesi ettei näissä ole kertsejä ollenkaan. Silloin tajusin, että eipä olekaan. Ennustettavuus on huono juttu, tyyliin "jaahas, tässä tulee taas se kertosäe..." Yksi periaate ja tavoite on, että biisejä jaksaa kuunnella monta kertaa. Kuuntelua kestäviä biisejä, se on ohjenuora. Ja vaikka soundissa on paljon melodiaa, eivät koukut saa olla liian imeliä.
Samalla levyllä on sekä unista junnausta, hölmöä surffipoppia, synkkää maniaa että groovea laukkaa. Silti kaikki kuulostaa kovin yksinkertaiselta ja vahvasti Cosmobileltä. Tuomaksen mukaan Cosmojen perussoundi koostuu vanhasta 60-lukuisesta rock-estetiikasta, 70-luvun lopun post punkista ja 80-90-lukujen indierockin viehtymyksestä vinksahtuneisuuteen. Lisäksi keitoksessa on vahvasti mukana pop-elementtejä: tarttuvuutta ja koukkuja. Mausteina käytetään monenlaisia juttuja, levyn päättävällä A Different Lightilla soi muun muassa kontrabasso. Mausteet eivät kuitenkaan saa peittää perussoundia. Eiväthän ne silloin mitään mausteita olisikaan...
Sekä livekeikoilla että levyllä kaksi yksittäistä osasta varastaa huomion. Ensimmäinen on Tuomaan oma laulusoundi, joka tuntuu helposti taipuvan aina falsettiin asti. Mitenkään paljon Tuomas ei kuulemma treenaa, ehkä enemmän nuorempana. Toinen huomiota keräävä yksittäinen osanen on Olli Noroviidan kepeästi junnaava bassosoundi. Huomasin levyä kuunneltuani vihelteleväni bassokuviota vielä seuraavana päivänäkin, eli hyvin jää päähän. Bassosoundiin ja sen vahvaan esillä oloon Tuomas kommentoi:
- Tietysti Ollin oma soitto vaikuttaa paljon. Toisaalta mä taas tykkään tehdä biisejä, joissa kitara ja basso tekee paljon samaa. Kitara ei meillä ole niin korostettu, se ei ole soolosoitin. Luulen, että se palautuu mun Fugazi-diggailuun. Haetaan tiettyä pelkistettyä soundia, kuten esimerkiksi Clinicillä.
- Mulle on tärkeää kuunnella paljon erilaista musiikkia. On suuri seikkailu ottaa selvää mitä muut tekee ja sitä kautta avartaa omaa näkemystä. Oma kokemus vaikuttaa kaikkeen tekemiseen. Cosmobilen treenit on vähän niin kuin verstas, jossa särmät hiotaan. Me ei vedetä hallusinogeenejä ja hilluta, me työskennellään.
Cosmobileä voisi kutsua melkoiseksi pidemmän tien kulkijaksi. Joko nyt palikat alkavat osua paikalleen, sekä soitollisesti että kuulijamäärien suhteen? Tuomas ainakin toivoo niin, sillä ainakin bändin osalta homma toimii. Ja koska levy on hyvä ja bändi on siihen tyytyväinen, niin luulisi yleisönkin sen löytävän. Tuomas toteaa innostavaksi seikaksi sen, että yhtyeen palattua uusin eväin keikkalavoille, olivat ihan tuntemattomatkin ihmiset tulleet kiittelemään ja yleisö osoitti innostusta.
Toukokuussa 2006 Cosmobilen keikalla Tuomas heitti välispiikissä, että jos joku haluaa julkaista levymme, niin tulkaa nykimään hihasta. Silti tuolloin oli jo jotain keskustelua käynnissä levyn lopulta julkaisevan Jukebossin kanssa. Eli ei kukaan tainnut lopulta tulla nykimään hihasta, vaan Bossin herratkin lämpenivät asialle pikkuhiljaa. Loppukeväästä yhtye tekee paljon keikkaa, toivottavasti myös kesällä. Samoin loppuvuodelle Tuomas toivoo sopivasti keikkoja. Sitten saattaisikin olla aika suunnata kohti jatkoa. Tuomaksella on asiasta aika vahva visio, jota hän ei kuitenkaan vielä halua paljastaa.
Levyltä löytyy monipuolisesti erilaisia kappaleita moneen fiilikseen. Levy on tehty nimenomaan kestävää kuuntelua varten, Tuomas toivoo että se tarjoaa jotain vielä kymmenen vuodenkin päästä. Muutamasta kappaleesta ovat kuulemma pitäneet kaikki, mutta suosikkikappaleina ovat monet maininneet ihan eri biisejä. Negatiivista palautetta ei ainakaan vielä ole liiemmin tullut. Se, miten kansa vastaa, jää nähtäväksi.
