Tee se itse -orkesteri Nicole on saavuttanut kunnioitettavan kymmenen vuoden iän ja juhlistaa sitä samaa aikaa julkaistuilla albumilla ja dvd:llä. Sivu syyttömistä -cd:n ohella bändin edesottamuksia voi tiirailla myös Tasavalta-dvd:ltä.
Meteli.netin tenttaustunnille saapuu yhtyeen kitaristi ja puhemies Olli Ketola. Mies on hieman pöllämystyneen oloinen, sillä viime viikkoina bändikiireet ovat pitäneet huolen siitä, että hädin tuskin on nukkumaan ehtinyt. Ollilla on tuore Killswitch Engage -paita päällä, joten jutustelu on hyvä aloittaa juuri tuosta bändistä - lämmittelihän Nicole ko. orkesteria vain pari päivää ennen tämän haastattelun tekoa ja Olli tunnetusti on bändin kova fani.
- Viime päivät on menny niin vauhdilla, ettei oo oikein ymmärtäny mitä tapahtuu. Toi bändi on mulle suurin kaikista, mutta kiireen keskellä oli vaan sellanen olo, että tuli sitten lämpättyä sitäkin bändiä.
Mies kuitenkin myöntää, että keikkaa edeltävänä päivänä tuli hieman jännitettyä idoliensa tapaamista. Olli kertoo olleensa varma, että jokin menee pieleen, mutta jännitys kuitenkin karisi pois jo ennen omaa vetoa kun bändi ja kamat pääsivät ehjänä Nosturiin. Pääbändinkin herrat osoittautuivat todella mukaviksi ja maanläheisiksi kaveruksiksi, joiden kanssa tuli hengattua ja höpöteltyä niitä näitä.
Hiottua tylyyttä
Nyt kun keikoista tuli puhetta, jatketaan samoilla linjoilla. Olen nähnyt Nicolen pari kertaa livenä ja olen pannut merkille, että yleisöä ei juurikaan kosiskella - tai ylipäätään edes kommunikoida näiden kanssa. On harvinaista jos keikoilla kuullaan parin kiitoksen lisäksi mitään muuta juttelua.
-No joo, meidän laulaja on aika vähäsanainen. Toisaalta se kuvastaa tän bändin nöyryyttä ja sitä mentaliteettia, että tässä nyt vaan vähän soitellaan ja pidetään keskenämme hauskaa lavalla. Sellanen hehkuttelu ja starailu puuttuu.
Kyselen Ollilta onko hommassa tarkoituksenmukaista haettua tylyyttä, eikä mies sitä suoralta kädeltä kielläkään. Tärkeintä on antaa musiikin puhua puolestaan. Nicole ei ole mikään show-bändi.
-Show alkaa vasta keikan jälkeen, nauraa Olli ja viittaa mm. Tasavalta-dvd:ltä välittyvään tunnelmaan.
Palataan tuohon teemaan juttutuokiomme lopuksi. Nyt keskitytään ensin hieman vakavampiin asioihin, kuten esimerkiksi siihen, että uusi Nicole-albumi ilmestyi kauppoihin tammikuun viimeinen päivä. Bändin tunnistaa levyltä, vaikka saatekirje kertookin, ettei varman päälle ole pelattu, eikä olla kangistuttu aiemmin toimiviksi havaittuihin kaavoihin. Mitä mitä? Eivätkö Pohjanmaan pojat ole kuulleet sanonnasta "why fix it, if it ain't broken"?
-Niin no joo... toisaalta toi on tossa saatteessa vähän väärin sanottu, koska kyllä jotkut ekan levyn biisit sopivat meidän nykyiseenkin keikkasettiin. Mutta toi ettei toisteta vanhaa tarkoittaa sitä, että niistä joistakin hittimeiningeistä on otettu harppaus rankempaan suuntaan. Biiseistä vaan tällä kertaa tuli sellaisia.
Uusiin kappaleisiin sopi puhtaan laulun sijasta paremmin huutaminen. Myös kappaleiden perinteistä rakennetta rikottiin aivan tarkoituksella.
-Tehtiin sinne vähä sellasia koukkuja... Voi olla siis silleen että kun biisi alkaa tulee säkeistö, sitte kertsi, väliosa, säkeistö ja sitte tulee c-osa ja d-osa ja sitte biisi loppuu, eli koko kappaleessa tulee kertsi vaan kerran. Haettu vähä tollasia uusia lähestymistapoja biiseihin. Tai eihän noi nyt tietenkään yleisesti musiikin tekemisessä mitään uusia tapoja ole, mutta meille se oli erilaista sovitus/sävellystyyliä.
Biisejä on mietitty todella huolella. Tahdituksia ja melodioita on pohdittu tarkoin ja kaikki on jossain vaiheessa kyseenalaistettu. Kappaleita on hiottu ja muokattu vielä studiossakin.
-Kyllä meillä siinä mielessä on aika hiottua tuo kama... tarkkaan tuotettua, mutta ei mitenkään kuuntelijaystävällisesti. Ollaan ajateltu vain miten se olisi mielenkiintoista ja tarpeeksi rankkaa.
Sydämellä mukana
Nicole - tai tarkemmin sanottu Olli - päätyi alun perin perustamaan oman levy-yhtiön, koska bändi ei demojensa perusteella saanut levytyssopimusta. Tiedustelen orkesterin tilannetta nyt kun omilla ehdoilla ja itse tekemällä on saavutettu jonkin verran menestystä. Olli kertoo, että levy-yhtiöiltä ei suoraan ole tullut yhteydenottoja, mutta mutkan kautta on korviin kantautunut varovaisia tiedusteluja bändin tilanteesta. Toisaalta ei herra kaipaakaan mitään tarjouksia mistään suunnasta.
-Tän oman yhtiön ja Nicolen eteen on tehny niin paljon duunia monta vuotta, että sen kaiken luovuttaminen jonku toisen käsiin ois niin vaikeeta tässä vaiheessa. Että joku toinen keräis kaikki hedelmät mitä ehkä joskus tulee... Tähän asti on jaksettu ite niin miksei sitä jaksais tästä eteenkipäin - niin kauan kuin rahkeet riittää. Tosin sit ku meikäläinen saa burnoutin - nyt tuntuu että lähiaikoina... niin siinä vaiheessa aletaan miettimään jotain muuta. Nyt on vaan niin turvallista ku saa tehdä asiat just niinku ite haluaa ja on ihan perillä kaikesta, ettei tarvi luottaa johonki tyyppiin joka ajattelee tätä juttua vain rahan kannalta. Jos joku muu ottais nää hommat haltuun niin koko ajan ois sellanen olo että mitenkähän se nyt hoitaa nää jutut. Että hoitaakohan se nää jutut yhtä sydämellä kuin mä itte tekisin.
Olli myöntää, että oman polun kulkemisessa on tietyt rajoitteet, kuten esimerkiksi "oikeita" yhtiöitä huomattavasti pienemmät budjetit ja heikommat kontaktit. Pohjanmaan perukoilta on joskus hankala huudella pääkaupunkiseudun pöytiin. Pikkuhiljaa Olli on kuitenkin onnistunut kokoamaan Nicolelle vahvan taustajoukon, jossa kaikki ovat isolla sydämellä mukana touhussa. Kaikki asiat ovat hyvissä käsissä ja luottamus on sataprosenttinen. Näillä mennään, ellei tapahdu suuria muutoksia. Jos Nicole yhtäkkiä alkaa myydä lasteittain levyjä, niin sitten harkitaan toiminnan ulkoistamista.
-Siinä vaiheessa ku mä huomaan, etten mä enää pysty hoitamaan kaikkia asioita ja oon esteenä tän bändin kasvulle on pakko miettiä asiaa uudelleen. Toisaalta silloinkin diilin pitää olla aika helvetin hyvä, koska kaikki pohjatyö on tehty itse.
Tasavallan nimissä
Nyt voidaan palata siihen Tasavalta-dvd:hen, joka alussa jo mainittiin. Levyä katsoessa nimen alkuperä paljastuu varsin pian, eli Tasavalta-viinaa kuluu aikamoista tahtia poikien painaessa ympäri Suomenmaata. Haastattelun lomassa Olli kuitenkin nauttii vain limonadia, johon ei kuulemma ole lisätty terästystä lainkaan.
-Nyt täytyy ottaa yks tämmönen virkistysjuoma tähän väliin. Mulla on ollu niin rankkaa viimeiset kolme viikkoa, että jos nyt vetäisin bissee niin tippuisin saman tien - sen takia mulla on vähän vaikee hahmottaa näitä kysymyksiäkin. Mä puhun mitä sattuu.
Dvd sisältää vuoden 2005 Provinssirock-liven lisäksi yhtyeen musiikkivideoita sekä varsin mielenkiintoisen kiertuedokumentin. Kyseessä on jo bändin toinen dvd-julkaisu ja Olli kertoo, että tällä kertaa varsinkin tuossa dokumenttiosiossa yritettiin pitää hieman asiallisempi linja kuin muutaman vuoden takaisella 120 minuuttia -dvd:llä, jossa oltiin kirjaimellisesti sekoilun ytimessä. Tosin on turha pelätä (tai toivoa), että täysin asialinjalla pysyttäisiin Tasavallallakaan.
-Yritin saada siihen mahdollisimman rehellisen fiiliksen. Että tässä ollaan vaan tällasia jätkiä, jotka tekee tätä hommaa ja kantaa ite kamoja ja niinku... Onhan siinä toki sitä hauskanpitoakin. Halusin saada siitä mahdollisimman syväluotaavan kuvan yleensäkin tästä koko meidän touhusta. Mun mielestä se onnistu aika hyvin. Siinä ei oo liikaa sellasta häröilyä, ei mee ihan överiksi...
Ylilyöntiosasto on levyllä erotettu omaan karsinaansa "poistetut kohtaukset" -otsikon alle. Sieltä löytyy oksentamista ja muuta vastaavaa. Olli toteaa, että nuo pätkät eivät naurata häntä yhtään.
-Siellä ne kuitenkin on tollasina hauskuutus-extroina, että jos jotakuta naurattaa moiset ördäykset ja sekoilut niin siitä vaan.
Vaikka Tasavaltaa kuluukin yhtyeen edesottamuksissa kunnioitettavia määriä on korkki pidettävä kiinni ennen keikkaa. Nicolen biisit ovat sen verran mutkaisia ja teknisiä, että kovin monta huikkaa ei etukäteen voi napata. Olli kertoo, että noin kerran vuodessa pitää koittaa onnistuuko kännissä soittaminen, mutta yleensä lopputulos on huono.
-Ei se vaan onnistu. Lavalle ei voi mennä kaatuilemaan, koska halutaan kuitenkin antaa ammattimainen kuva bändistä. Kaikille, niin soittajille kuin yleisöllekin, pitää jäädä keikasta hyvä maku. Toisaalta joku Andy McCoy pystyy vetään helvetisti kaljaa ja muuta ennen keikkaa ja klaaraa ne yleensä tosi hyvin - niin siis yleensä... Me ei moiseen pystytä.
Se on vaan se juttu!
Vaikka muukin alkoholi maistuu, on vuosien varrella juuri Tasavallasta tullut Se Juttu. Olli ei osaa kertoa (tai ei muista) miksi juuri Tasavalta, eikä vaikkapa rokkarien yleensä suosima Jaloviina.
-Meidän miksaaja esitteli tämän loistavan juoman meille. Kolmen-neljän kaljan jälkeen se maistuu ihan vedeltä. Ja jatkoilla se menee raakana tosi helposti! Siinä Tasavalta-dvd:llä meidän entinen basisti yrittää selittää mistä siinä on kyse. Se hokee vaan, että "tää Tasavalta on vaan tämmönen juttu, siis tämmönen juttu..." Eihän siinä oo mitään, siinähän se onkin se juttu!
Tasavalta on muutenkin kuin vain pullonpohjan läpi tarkasteltuna erittäin osuva nimi Nicolen dvd:lle. Olli pohtii, että siinä on sellaista kiertuemeininkiä - Nicolen tasavalta on siellä minne bändi ikinä meneekään.
Dvd on kyllä erittäin viihdyttävää katsottavaa, varsinkin juuri tuon kiertuedokumentin ansiosta. Yhtyeen toikkarointi ja läpänheitto päihittää monta kotimaista sketsisarjaa mennen tullen - ja kyllähän se musiikkipuolikin toimii kuin... Tasavalta.
Kuten alussa totesin tulee Nicolelle tänä vuonna kymmenen vuotta täyteen. Sehän on kiistatta merkkipaalu ja pienen juhlatilaisuuden paikka, joten ennen kuin päästän Ollin kohti uusia seikkailuja on pakko kysyä missä ja milloin on aikomus pitää viralliset 10-vuotisbileet.
-Eiköhän ne jossain tuolla Seinäjoen suunnalla ole... hirveet kekkerit missä on kaikki frendit... jotain spesiaalia pitää kehittää ja varata mukaan aika monta pulloa Tasavaltaa.
