Komposti -selektori Bommitommin Birthday bash oli yksi mahtipontisen reggae -alkuvuoden merkkitapauksista. Päivänsankarin vieraslista oli mittava niin esiintyjien kuin yleisönkin osalta, ja ovimiehellä oli tekemistä vippien setvimisessä. Tavastia -klubin salintäyteisellä yleisöllä ei kuitenkaan ollut ongelmia tunnistaa ohjelmiston laadukkuutta; niin tutut kuin tuntemattomammatkin esitykset olivat kautta linjan tilaisuuden arvokkuuden mukaisia.
Kotimaan takuuvarmoista viihdyttäjistä Raappana oli menettänyt äänensä, mutta yritti silti viimeiseen pihahdukseen saakka jatkaa yrttiin ja ihmissuhteisiin tekstisisällöiltään painottunutta settiään. Paarman kanssa esitetyn Sensimillan lisäksi kuultiin mm. aina rehtiydellään ja avoimuudellaan vakuuttava Kotipoika -anthem. Lahtelaislaulajan ehdoton, vilpitön ja positiivisella tavalla lapsenomainenkin lavaolemus on yksi tärkeimmistä yksittäisistä tekijöistä, jotka ovat valaneet uskoa kotimaiseen reggaekenttään viime vuosina.
Laajemmin katsottuna alan vahva tilanne johtuu pienen ydinjoukon uskomattoman tiukasta asialleen omistautumisesta ja suuresta työmäärästä kulttuurin eteen. Yksi näistä työmyyristä on ilman muuta laulajan hommia lukuun ottamatta kaikilla reggaekuvioihin vähänkin liittyvillä sektoreilla häärivä Bommitommi.
Juhlakaluna olemisen lisäksi maestro ehti mm. soittaa yhden huikeimmista dubplate -sessioista aikoihin, ainakin mitä tulee toisaalta spesiaalien ajanmukaisuuteen, toisaalta niillä esiintyneiden korkeaan profiiliin. Chaka Demus & Pliers -yhdistelmän klassikkohitti Murder She Wrotea ei olisi kuumana koko ajan käyvästä dubikaupasta huolimatta osannut odottaa kuulevansa suomisoundille omistettuine linjoineen. Kompostille läheinen Knut Posse -posse oli myös sessioissa mukana kuultujen uusien remixien voimin. Niitä kelpaa esitelläkin, sillä mm. merkittävän saksalaisen reggaetukun myyntilistan kärkitilaa piti jokin aika sitten hallussaan juuri helsinkiläisryhmän Collie Budz -remix.
Varmasti osin omien selektorihommiensa kiihkeän tahdin vuoksi Bommitommin toimituksen osaksi ilmaantunut kulttuurituonti oli nytkin poikinut Tavastialle myös mm. laadukkaista levyistä ja kirjoista notkuneen myyntipöydän. Vaikka kilpailu soundien ja selektorien välillä on tiukkaa, on jakamisen meininki vielä voimissaan; rahalla ostettuja dubplateja lukuun ottamatta erikoisuuksiakaan ei pidetä pelkästään omien joukkojen hallussa.
Vaikka Tavastian tapahtuman kokonaisannin suhteen virkistävimmältä tuntui perinteisen laulun suuri osuus sessioissa, ei millään muotoa voi väheksyä maanista energiaansa edelleen tiukemmin kohdistavan Puppa J: n räyhäkästä esitystä. Tasottavat -yhtyeenkin vokalistina tunnettu Puppa on hionut settiään yhdessä laulajatar Yonan ja DJ/selektori Polarsoulin kanssa pitkin talvea tehdyillä keikoilla, ja sen kyllä huomaa. Saumattomuus on ehkä huono termi käytettäväksi rikkonaisuuteen välillä suorastaan pyrkivää tanssihallitoimitusta, mutta varmaksi ja joustavaksi trion yhteistyötä voi kehua.
Polarsoulin avoin suhtautuminen soundeihin, rytmeihin, ja niiden käsittelyyn levylautasilla on omiaan tukemaan Puppa J: n kykyä vaihtaa tyylejään tulikiven syljennästä sekunnin murto-osassa kauniisiin lauluosuuksiin. Samoin toimii tasapaino Yonan ja puppamiehen kesken vokaaleissa; sielun syöverit saadaan pintaan muutenkin kuin teksteissä. Luultavasti niin artistien kovasta livekunnosta kuin myös miksaajan asianmukaisesta toimituksesta johtuen sai myös tekstisisällöistä tällä keikalla hyvin selvää. Myös se, että miksauspöydän taakse löytyy kotimaan reggaebileissä nykyisin oikeita tekijöitä, kielii kentän kunnon kovuudesta. Ghettoblaster -Svengalin käsittelyssä saliääni oli melko lailla eri ulottuvuuksissa kuin siinä aiemmin valitettavan yleisessä tilanteessa, jossa milloin minkäkin suunnan rock -henkilökunnan edustaja on pakkotöissä avaamassa ja sulkemassa kanavia.
Rakkauden laulut eivät lakkaa
Jos reggae on oma maailmansa äänentoistomielessä, niin vähintään yhtä paksulla alleviivauksella se on sitä laulusuoritusten osalta. Bändisoittoa ei näissä bileissä kuultu, koska kyseessä olivat perinteiset tanssit eikä niinkään konserttitapahtuma, mutta laulettiinpa sitten levy- tai livetaustojen päälle, ovat molempien Komposti -laulajien kohdalla asiat paremmin kuin hyvin.
Paarman rutiini riittää jo jos jonkinlaisiin suorituksiin, mutta tämän illan parhaimmat pisteet keräsi selkeästi Bongo Rhino. Johtuneeko sitten niistä lukemattomista kerroista, joina Paarmaa on tullut kuultua, vai muusta seikasta, mutta varsinaista roihua ei nyt syttynyt. Liekit todella isoiksi onnistui puhaltamaan selektori Enricon kanssa pariinkin otteeseen laulanut Rhino, jonka aiemmin välillä turhan iskelmälliseltä kuulostanut ääni toimi nyt loistavasti. Britti-esiintyjävieraan kanssa samoilla linjoilla liikkuneen Kallio -romantikon tyylit koskettivat niin lavalla kuin salin puolella, ja nostivat mielet täsmälleen oikeaan tunnelmaan ennen laulajalegenda Bitty McLeanin saapumista estradille.
McLean, kuten Bongo Rhinokin esiintyi Enricon kanssa, rytmivalikoiman liikkuessa rocksteadysta ja skasta perinteisempään loversiin. Setissä ei kuultu sen enempää babylonin manausta kuin juurevuuden tai tiedostavuuden ylistystäkään, ainakaan sillä suurella paatoksellisuudella, jolla dancehall -tuomarit antavat ymmärtää maailmaan suhtautuvansa. Päinvastoin, rantareggae -tunnelmia pelkäämättä pop -maailmaankin taka-vuosikymmeninä tutustunut Bitty antoi rakkauden raikua läpi koko sessionsa. DJ -vetoisemman meiningin suurelle ystävällekin tähän suuntaan painottunut, tällä ammattitaidolla ja tunteella vedetty esitys toimi todella hyvin, vankistaen entisestään halua tutusta jamaikalaisen musiikin maailmaan syvemmin ja syvemmin.
Johtuen päivänsankarin keskeisestä asemasta suomalaisessa reggaeyhteisössä, oli paikallaolevan yleisön asiantuntemus varmasti keskimääräistä suurempi. Niin tapahtumaan osallistumisen tapa, kuin esitysten arviointikin liikkuivat melko korkealla tasolla, vaikka toki joukkoon osui muutamia yksilöitä muistuttamaan siitä, että edelleen ollaan Suomessa. jossa tunnelma tulee muovituopista.
Samaan aikaan Tavastian tapahtuman kanssa oli onnettomasti osunut mainion tamperelais-yksikön Voltti Reggae Night Tampereen klubilla, jossa esiintyi niin ikään legendaarinen laulaja Earl 16.
Ihan hiljaista ei siis reggaerintamalla tässä maassa ole, eikä mitään seestymisen merkkejä kesää kohti kuljettaessa ole edelleenkään näkyvissä.
