Kymmenen vuoden vasaratalkoot

Alamaailman Vasarat on rikastuttanut kotimaista musiikkikenttää omalaatuisella musisoinnillaan jo kymmenen vuoden ajan. Yhtye on vastikään julkaissut neljännen pitkäsoittonsa Maahan, joka on jälleen täysin instrumentaalista vasarointia. Edellisen pitkäsoiton Kinaporin Kalifaatin bändi teki yhdessä Tuomari Nurmion kanssa. Vasaroiden sopraanosaksofonisti Jarno Sarkula kertoo Meteli.netille instrumentaali- ja lauluvetoisen musiikin eroavaisuuksista sekä tunnelmista uuden albumin äärellä.

Alamaailman Vasaroiden uutukaisen albumin väririkasta elämöintiä kuunnellessa ei voi uskoa, että yhtye sai vuosikymmen taaksepäin alkunsa siitä, kun myös kreivi Stakulana tunnettu Jarno Sarkula osti itselleen sopraanosaksofonin, ja soittimillehan piti heti saada käyttöä. Nyt alkuräpellykset ovat vain sinapinsiemenen kokoinen muisto menneisyydessä, sillä yhtye valloittaa jo maailmaa. Mikä parasta, vuosien varrella joukkion tahti ei ole kangistunut, vaan uusi albumi on laadukkainta Vasara-musiikkia koskaan. Tämän mielipiteen jakaa myös Sarkula, vaikka himpun verran levyltä jäi myös kaivertamaan hampaankoloon.

- No, ainahan sieltä löytyy raita tai muutama, johon tekisi mieli koskea, mutta sitä ei voi välttää. Jokunen roso piti ollakin levyllä, että siinä on tarpeeksi ajan kuvaa. Liika hierominen vain pyöristää särmät ja tekee matskusta tasapaksua. Yleisesti ottaen olen hyvin tyytyväinen levyyn ja niin on koko bändi. Parasta vasarointia tähän mennessä.

Uusi studio ja uudenlaista demokratiaa

Yhtyeen edellisestä instrumentaalimusiikkiin perustuneesta Käärmelautakunta -levystä on aikaa jo nelisen vuotta. Jotkut tuoreen albumin biiseistä on alkujaan jo tältä ajalta tai jopa jo aiemmilta vuosilta.

- Osa materiaalista oli olemassa jo ennen Nurmion kanssa tehtyä levyä, ja jos tarkemmin muistelen, niin jokunen teemoista saattaa olla jopa kymmenen vuoden takaa. Matskua syntyy koko ajan. Osa jää mieleen pyörimään ja marinoituu alitajunnassa. Osa taas syntyy hetkessä, melkeinpä improvisoiden äänityksen lomassa. Tärkeintä tällaisessa musassa onkin pitää luomisprosessi mahdollisimman monipuolisena, ettei ala jumittua kaavoihin.

Yhtyeen soundiin lähdettiin hakemaan myös tuoreita sävyjä uudelta studiolta, mutta myös vanhat tutut äänitystilat olivat mukana albumin synnytysvaiheissa.

- Olimme ensimmäistä kertaa paljon kehutuilla Petrax-studioilla Hollolassa. Eristetty ympäristö, hyvää maalaissafkaa ja rento ilmapiiri. Luulenpa, että nimenomaan äänitykset sieltä jäivät eniten mieleen. Loput matskusta tehtiinkin sitten tutuissa pajoissa Seawolf Studioilla Suomenlinnassa, omassa mestassani Stakula Housessa siinä vieressä ja Ohjaamossa Krunikassa.

Alamaailman Vasaroiden musiikki on perustunut jo ensimmäiseltä Vasaraasia-albumilta lähtien vaskipuhaltimien, sellojen, koskettimien ja rumpujen yhteissinfonialle. Bändissä vaikuttavat Sarkulan lisäksi pasunisti Erno Haukkala, sellistit Marko Manninen ja Tuukka Helminen, kosketinsoittaja Miika Huttunen sekä rumpali Teemu Hänninen. Luulisi, että tiukkaan hitsaantuneelle porukalle vakiintuisi metodit, joilla levyjä tehdään. Uuden albumin teossa oli kuitenkin isojakin eroavaisuuksia edellisiin kiekkoihin.

- Tämä on varmastikin demokraattisin Vasara-levy, mikä tarkoittaa sitä, että kaikilla oli enemmän sanottavaa sisältöön kuin aiemmin. Kokeilu oli onnistunut, koska se samalla helpottaa omaa duuniani ja myöskin inspiroi enemmän bändiläisiä. Uskoisin, että teemme jatkossakin matskua samaan tapaan.

Yhteistyöhaaveita Waitsin ja Madonnan kanssa

Jos metodeissa on eroavaisuuksia, Maahan poikkeaa edellisestä Kinaporin Kalifaatti -pitkäsoitosta tietysti siitä syystä, että tämä oli yhteistyöprojekti Tuomari Nurmion kanssa. Yhteismarssi jäi vain yhden levyn mittaiseksi - mutta ylistystä keränneeksi - rykäykseksi. Kollaboraation saamista huomionosoituksista voi mainita esimerkiksi arvostetun Teosto-palkinnon vuodelta 2005. Vaikka itse näen uutukaisen pitkäsoiton paluuna instrumentaalimusiikin äärelle, Sarkula ajattelee asiaa hieman toiselta kantilta.

- En usko, että kyse oli niinkään paluusta instrumentaalimusiikin pariin, koska teimme siinä ohessa omaa matskua koko ajan. Nurmion kanssa väsätty juttu oli kuitenkin tilapäinen projekti eikä edes sinänsä sisältänyt paljon keikkoja. Mitä taas vokaalivapaaseen musaan tulee, täytyy sanoa, että sen väsääminen on selkeästi vaikeampaa. Ei voi luottaa sanojen voimaan, melodioiden pitää kantaa yksinään koko kappaleen paino ja samalla myös pitää mielenkiinto yllä osasta toiseen. Etuna instrumentaalikamassa on tietysti kielimuurit ylittävä fiilis ja kuuntelijan sekä esiintyjän päässä tapahtuvat mielenkiintoiset tulkinnat.

Koska yhteistyö Nurmion kanssa onnistui niinkin loistavasti, en ole varmasti ainoa, joka vesi kielellä on mielessään nostanut muitakin laulusolisteja lavalle yhdessä Vasaroiden kanssa. Kysyn, keiden persoonien kanssa yhtye voisi tehdä musiikkia. Lisätäkseni ajatusleikin mielikuvituksellista osioita annan vaihtoehdoiksi myös jo haudan lepoon vaipuneet taiteilijat.

- Olemme jo pohtineet, että jonkinlainen yhteistyö saattaisi hyvinkin olla mahdollista yhden tai useammankin artistin kanssa. Eikä yhteistyökumppanin tarvitse välttämättä olla edes musiikin alalta. Silti, muusikoista Tom Waitsin kanssa sitä tekisi mieluusti jotain, miksei myös Madonnan. Kuolleista, jos joku pitäisi mainita, niin miksei vaikkapa Enrico Caruso tai Jackson Pollock.

Katseet kohti ulkomaita

Maahan julkaistiin maaliskuun lopulla Suomen ohella myös Japanissa. Yhtye ehti jo hieman aiemmin käydä maistelemassa nousevan auringon maan tunnelmia. Tiedustellessani, miksi juuri Japani, saan jämerän vastauksen.

- Kävimme viime vuoden helmikuussa Tokiossa soittamassa ja silloin japsijulkaisusta tuli puhetta promoottorin kanssa, joka oli jo aiemmin julkistanut muun muassa Kimmo Pohjosen materiaalia kaverinsa levy-yhtiön kautta. Päätimme, että seuraava julkaisumme olisi hyvä lisensoida, koska Japanissa se on oikeastaan ainoa tapa saada levyä suurempaan tietoisuuteen paikallisilla markkinoilla. Toiveena on, että jatkossa se myös lisäisi keikkailua siihen suuntaan. Mikäs siinä, Tokio on upea mesta. Myyttisiä aterioita ja hieno meininki.

Ensimmäiseltä Japanin visiitiltä jäi hyvät tunnelmat, vaikka saarivaltion konserttikäyttäytyminen poikkeaakin aikalailla länsimaisesta elämöinnistä.

- Toinen keikkareissu osuu vasta nyt toukokuulle, mutta viime vuoden helmikuusta jäi tosiaan jo hyvä fiilis. Yleisönä samurait on kieltämättä silti outoa porukkaa. Kukaan ei liiku senttiäkään keikan aikana ja aploditkin ovat kuin jostain sanattomasta sopimuksesta on/off. Aluksi luulimme, että yleisö ei vain pidä musasta, mutta jälkeenpäin ymmärsimme, että se on vain maan tapa.

Orkesterin viime aikaista ulkomaanmatkailua lisäsi myös pääsiäisen alla ollut klubikeikka Moskovassa, jossa yhtye käväisi muutamien muiden suomalaisten vientipotentiaalia omaavien ryhmittymien kanssa. Pikavisiitiltä miljoonakaupunkiin jäi myös hyvä maku suuhun.

- Moskova on mielenkiintoinen kaupunki. Yhtä aikaa se on läävä-Venäjää eli likasta ja jotenkin onnetonta kuten aina, mutta toisaalta taas hyvinkin vireän oloinen ja länsimainen, ja myös äärimmäisen kallis, jos sattuu horjahtamaan väärään paikkaan. Keikkamesta oli hieno, kolmikerroksinen klubi kahdella lavalla ja yleisökin piti kovasti musasta. Kenties menemme sinne uudestaan ja tutustumme cityyn paremmalla ajalla.

Alamaailman Vasaroiden vuosittain suhteellisen vähälle määrälle jääneet keikat ovat viime aikoina sijoittuneet aika tasaisesti kotimaan ja ulkomaiden välillä. Nyt erinäisten Japani-kuvioiden äärellä voisi kuvitella, että bändillä on erityisesti nokka kohti ulkomaita.

- Kyllä Vasaroiden katse on aina ollut ulkomaille, ihan alusta alkaen. Ei näin marginaalisella säädöllä koskaan voi saavuttaa Suomessa mitään suurta sukseeta. Täällä ei vain ole tarpeeksi populaa sellaiseen. Niinpä on parempi pitää lippu korkealla nimenomaan ulkomailla ja näyttää kaikille, että pohjolasta kajahtaa kovempaa kuin muualta. Ja siksi toisekseen, mieluummin sitä esimerkiksi Tokiossa heittää keikkaa kuin sanotaan vaikka Keravalla.

Kymmenvuotisen uransa aikana yhtye on jo ehtinyt näkemään maailmaa, mutta vielä on myös mantereita valloittamatta ja matkaa jäljellä. Yhtyeen ensimmäiseltä vuosikymmeneltä on kuitenkin tarttunut matkaan myös hyviä oppeja.

- Tietty rentous musiikin tekoon ja vahva usko omaan makuun ja soundiin. Siinä varmaan ne selkeimmät, mitä mieleen tulee näin äkkihätään. Mutta paljon on vielä vasaroitavaa ennen kuin voi sanoa lautturille kunnolla maistaneensa.