Toista kertaa järjestetty Europavox -festivaali kutsui touko-kesäkuun vaihteessa ranskalaisen Clermont-Ferrandin vuoristoisiin maisemiin musiikkialan toimijoita kautta maanosan. Musiikkiviennin ammattilaisosastot tarjoilivat Pro Villagessa musiikillista kirjoa ranskafolkista Puolan reggaetoimintoihin, belgialaisesta r'n'b: stä kyproslaiseen hiphoppiin.
Meteli.net ja muu suomalaisdelegaatio osallistui tapahtumaan sen päätösviikonloppuna. Ennen kansainvälisen median ja vienti-ihmisten paikalle saapumista oltiin jo kuultu mm. sellaisia nimiä kuin Asian Dub Foundation, DJ Vadim, Abd Al Malik, Paprika Korps ja Redbong.
Suomea edustettiin Musex:n voimin, Finnish Moosic -pisteessä oli Lordi-karkkien lisäksi tarjolla kattava cd-kokoelma meikäläistä kansainvälisen tason taidetta Valkyriansista The Crashiin ja Magyar Posseen. Suomi jakoi messupisteensä Tsekin tasavallan kanssa, ja kiinnostuneita molempien maiden tarjonnasta riitti mukavasti, vaikkei toimipiste aivan keskellä hallia sijainnutkaan.
Messuamista, vietnaminkielistä räppiä ja tylytystä
Hyvin varustellussa, leppoisan oloisessa messutilassa käyntikorttien, nettiosoitteiden ja muiden kontaktien kiivaan vaihdon ohessa kuultiin myös lyhyitä showcase -esityksiä. Ranskalais-aasialainen rapduo Shaolin esiintyi intiimillä lavalla DJ Dr. Vincen kanssa.
MC:t osoittivat erinomaista teknistä tasoa ja asennetta, jollaista on vaikea vain pienen, musiikkibisneksen ammattilaisista koostuvan yleisön edessä esittää. Osan setistä duo esitti itseään akustisin kitaroin säestäen, mikä olikin vakuuttavan kuuloista, samoin kuin vietnamin kielellä esitetty biisi, jonka tunnelma jaksoi vakuuttaa intensiivisyydellään kielimuurista huolimatta.
Paikallinen yleisö jonotti Place du 1er Mai -aukion puistikossa sijainneeseen tapahtumatelttaan jo tuntikausia ennen perjantain konserttitilaisuuden alkua. Sisällä teltassa oli karrikoidun ranskalainen tunnelma, kun yleisö määrättiin kokonaisuudessaan istumaan kuin sirkusesityksessä ikään. Tunnelman latistaminen tällä tavoin oli sääli ainakin tanskalaisen Broken Beats -yhteen kohdalla. Teknisistä ongelmista muutenkin kärsineen bändin reipas pop olisi varmaankin päässyt paremmin oikeuksiinsa, mikäli yleisön olisi ollut lupa tanssia. 
Genrerajoja hämmentävästä nimestään huolimatta ryhmä jätti itsestään hyvän ja sympaattisen kuvan, toisin kuin jollain lailla etäiseksi jäänyt, sisällä Coopérative -klubissa juuri ennen tanskalaisten telttakeikkaa esiintynyt italialainen Hormonauts. 
Etukäteen mielenkiintoiselta vaikuttanut, mm. rockabillyä, ska:ta ja surffimusaa supertrendikkääseen tapaan yhdistellyt trio toki soitti intensiivisesti, ja hymähdytti hetken mm. Stayin' Alive -coverillaan, muttei tuntunut saavan yleisökontaktia toimimaan riittävän hyvin. Brian Setzerin ja Fatty Bloodwesselin risteytystä ulkoiselta olemukseltaan muistuttaneen vokalistin asenne oli varmaankin tarkoituksellisen tyly, jollaiseksi osin muodostui myös yhtyeen saama vastaanotto.
Perjantain suomalaispanosta odotellessa oli Coopérative -talon klubipuolella tarjolla alkuperäiseen ohjelmaan kirjaamatonta ohjelmaa. Paikalla suoraa radiolähetystä tehneen Radio Arvernen toimittaja spiikkasi suht yllättäen lavalle Archive -bändin duokokoonpanon. Brittiyhtyeen laulaja-kitaristin ja kosketinsoittajan muodostama kaksikko toimitti huomattavasti illan päättäneestä spektaakkelista eronneen harmonisen ja eteerisen setin.
Harmaa suomalaisjuhla ja loistokas DJ -päätös
Eteerisyydestä ja harmoniasta voinee puhua myös suomalaisen Rubikin esitystä kuvailtaessa.
Bändi toki täytti noiden määreiden lisäksi vakuuttavalla otteellaan myös särmikkyyden, älyllisen tunnelman, ankaruuden, ja toisaalta lempeydenkin kriteerit. Itse soiton ja laulun lisäksi on ehdottomasti mainittava lähes kaurismäkeläisen tunnelman Coopérative De Mai -areenalle setin ajaksi loihtineen valaistuksen osuus. Valojen luomaa musta-valko-harmautta parempaa efektiä Rubikin sessiolle on vaikea kuvitella. Pääosin ranskalainen, mutta myös muita euroopan kansallisuuksia laajalti edustanut yleisö tuntui ottavan suomalaisryhmän toimituksen erinomaisesti vastaan, ja Musex-edustajamme hyrisikin seuraavana päivänä tyytyväisyyttään sekä onnistuneen setin että monelta suunnalta tulleiden kehujen vuoksi.
Nuoren norjalaisen 120 Daysin ja koti-ranskalaisen Kaolinin jälkeen perjantain virallisen live-osuuden päätti englantilainen, ranskan Warner Musicilla levynsä julkaiseva Archive. Monelle mitä ilmeisimmin festivaalin kohokohdaksi muodostunut setti räjäytti areenan täyteen roihuunsa, ja viritti valtavalta skaalalta vaikutteita imeneellä kokonaisuudellaan mielet kohti tulevaa.
Archiven oli määrä esiintyä samana viikonloppuna myös ranskalaisella Skabazak-festivaalilla, jonka etenemisen rankkasade kuitenkin keskeytti.
Europavox puolestaan jatkui isolle yleisölle lauantaina, ammattilaisosaston sitkeimpien jaksaessa jatkaa festivaalipäivien välistä yötä aamuviiteen kestäneellä klubilla.
Yön tunteina koettiin Dr. Vincen toimesta yksi parhaista DJ -seteistä, joita on vuosiin tullut vastaan. Musiikkimieltymyksiltään monenkirjavalle yleisölle valittuun soittosettiin mahtui musiikkia aina The Smithsistä Aerosmithin kautta Cypress Hilliin ja Fat Boysiin. Eklektisen kattauksensa Vince tarjosi hiphop -perinteen mukaisesti scratchein ja jugglauksin maustettuina.
Onnistunutta fuusiota, erotikkaa ja rikkosieluisuutta
Europavoxin päätösviikonlopun toiseen, ja ohjelman puolesta viimeiseen päivään nouseminen oli monelle suuren työn takana. Tarjolla oli kuitenkin niin paljon ja niin hyvää, että sääliksi käy hotelleille uupuneita.
Lähestulkoon tyhjälle klubille alkutahtinsa soittanut, unkarilainen Erik Sumo Band
vieraineen ei etukäteen vaikuttanut tapahtuman kiinnostavimpiin kuuluvalta ryhmältä.
Se soittaa musiikkia, joka voisi olla täysin yhdentekevää taustapuuroa, peri-eurooppalaisen orkesterin esittämä, mustan rytmimusiikin useiden lajien fuusioon perustuva tyyli ei useinkaan todella toimi. Nyt kuitenkin yleisö, joka onnekseen ymmärsi pikapuoliin täyttää lattian, sai eteensä upeasti svengaavan paketin, jonka kaksi upeaa laulajatarta kruunasi yhdeksi viikonlopun mieleenpainuvimmista tuokioista. Genret vaihtelivat funkista ja soulista ska:han, joka sivumennen sanoen oli festivaaleilla eniten kuultu musiikkityyli; lähes jokainen bändi soitti Jamaikan ylätempoa jossakin vaiheessa settiään.
Trendikkään pakollinen surffiosuuskin saa anteeksiannon tämän keikan kohdalla. Erik Sumo Bandin, kotimaassaan muissa yhteyksissä erittäin suositun, vierailevana laulajana kuullun Erzsi Kissin ja herttaisen vakiovokalisti Veronika Harcsan tarjoama elämys tuntui pohjoismaisin vertailukohdin kuvailtuna siltä kuin hieman rokimpi Fat Beat Soundsystem olisi kohdannut Veronica Maggion teatteriesityksessä. Erzsi Kissin oman pään ulkopuoliselle maailmalle tuntemattomalla kielellä esitetyt laulurevittelyt veivät homman paikoin hysteeriselle puolelle.
Liettualaisen Fusedmarcin pauhun kuvittelisi helposti esimerkiksi kotoisen Uuden Musiikin Festivaalin kokeellisemmalle puolelle. Laulajatar Cilia'voicen maagisuutta tavoittelevaa esiintymistyyliä on vaikea olla vertaamatta Björkiin, vaikkei moinen oikeutta kummallekaan teekään. Samalle suomifestille mahtuisi helposti myös ranskankielisenä Clermont-Ferrandin keikallaan ymmärrettävän suuren suosion saanut, joskin joidenkin tapahtumaan osallistuneiden maanmiestensä vähättelemä belgialainen Vive La Fête.
Jonkinlaisen Transvision Vampin, Sigue Sigue Sputnikin, Traci Lordsin ja Human Leaguen yhdistelmän nykypäivään tuoneen bändin eturivissä lähes alasti esiintyneen laulajattaren rinnalla heiluneiden kitaristin ja basistin osuutta musiikissa oli alkuun hieman vaikea hahmottaa. Rumpujen ja synavallien jälkeen, setin lopuksi nämäkin pääsivät kuitenkin irrottelemaan 69 Eyes -henkisillä rock-tyyleillä.
Ammattilaisraatien mielipiteitä jonkin verran jakanut, Neneh Cherryn kuorruttamana esiintynyt ruotsalainen CirKus oli tämän tekstin kirjoittajalle yksi Europavoxin parhaista uusista tuttavuuksista. Ympäri Eurooppaa asustelleen, nyttemmin taas kotimaahansa läntiseen naapuriimme asettuneen Cherryn vivahteikkaan uran varrelle on mahtunut monenmoisia projekteja, joista kaikki eivät ehkä ole olleet täysin onnistuneita. Nyt kuitenkin rap-kyvyiltäänkin melko vakuuttava, särmikäs laulajatar tuntuu löytäneen mahtavaa seuraa.
Julkisuusarvot sikseen, CirKus-ryhmän eturivissä esiintyy kolme täysin tasavertaista, joskin jokainen omalla sarallaan erottuvaa vokalistia. Nenehin ekstrovertin ulosannin vastapainoksi yksistä bändin monista koskettimista, ja toisesta naislaulusta vastaava Lolita Moon vakuutti sielukkuudellaan. Samoin ryhmän kapellimestarin elein lavan keskipisteestä istuimensa löytänyt masinisti / miesvokalisti, jonka laulutyyli muistuttaa etäisesti Finlay Quayen vastaavaa, kuulostaen reggaelta mitä tahansa taustaa vasten. CirKusin musiikillista antia voisi kuvata dub-sävytteiseksi, sen tarkempaan on uskaliasta ryhtyä. Broken Soul on myös kuultu määritelmä. Europavoxin promopaketin mukanakin tullut You're an asshole -biisi vaikutti täydelliseltä radiohitiltä, ja toivoa vaan sopii, että bändi saataisiin myös livenä Suomeen pikapuoliin. Lähes ainoat miinuspisteensä muutamista lievästi latteista välispiikeistään keränneestä, kaikin puolin laadukkaasta retkueesta erottui jo mainittujen lisäksi vuoroin virtuoosimaisesti akustista kitaraa ja vinyylisoittimia operoinut, nimensä osalta hämärään jäänyt jäsen.
Lauantain päätös tiivistyi CirKusin sielukkuuden jälkeen islantilaisen Gus Gusin ja ranskalaisen Agorian toimesta yhä kiivaampaan biitti- ja elektrotunnelmaan, joiden jälkeen retro-souliin ja jazziin painottunut DJ-sessio klubin puolella soitti vieraat syvyyksiin.
Kokonaisuutena Europavox tarjosi ensikertalaiselle valtavasti uusia tuttavuuksia niin bändien kuin muidenkin alan toimijoiden taholta, hienoja musiikkielämyksiä, ja muistutuksen ranskalaisen kulttuurin ainutlaatuisuudesta.
Teksti: Niko Toiskallio
Kuvat: Juho Toiskallio
