Deathrash - love it or hate it

Kuopiolainen Deathchain ottaa kolmannella Cult Of Death -albumillaan aimo harppauksen ulos sekunnissa päähän tarttuvien thrash-tykytysten maailmasta ja materiaali on huomattavasti vaikeammin omaksuttavaa kuin yhtyeen kaksi ensimmäistä julkaisua, jotka nostivat bändin korkeaan arvostukseen suomalaisessa metalliskenessä. Paitsi vaikeampi pala haukata, on Cult Of Death myös yhtyeen synkin levy. Kuuntelu kuuntelulta ahdistus levyn äärellä vain lisääntyy, mutta samanaikaisesti huulenpieleen etsiytyy kiero virne. Kolmas kiekko on vaikein, synkin ja samalla yhtyeen paras levy tähän asti. Se on paljon sanottu, koska myös kaksi ensimmäistä tuotosta ovat death- ja thrash metalin mestarillisia liittoja.

Meteli.net otti suuntimen Kuopioon ja soitti yhtyeen kitaristille Corpselle. Puhetta syntyi muun muassa Morbid Angelista, H.P. Lovecraftista sekä savolaisuuden ja pohjalaisuuden eroista.

Levy ehti jo jonkin aikaa ennen julkaisuaan olemaan saatavilla Internetissä, joten onko palautetta ehtinyt tulemaan jo? Henkilökohtaisesti tuntuu, että kyseessä on yhtyeen vahvin levy tähän asti.
- Mukava kuulla, tässä on vähän ootellu mitä porukka tykkää, kun tyyli on kuitenkin vähän muuttunut, siis monipuolistunut. Mitä nyt muutaman arvostelun lisäksi on lukenut esimerkiksi mitä porukka jossain messulaudoilla pölisee, niin siellä on ollut vähän fifty-fifty, että osa porukasta on tykännyt helvetisti ja osa on ollut sitä mieltä, että ihan paskaa. Moni on kysynyt mitä varten on vaihdettu toimiva idea, että miksi on vaihdettu tyyliä tällä tavalla. Vaikka kun sitä enemmän kuuntelee, niin ei se niin kauheasti ole edes muuttunut, vaikka kuitenkin eteenpäin on menty. Sitä harmaata aluetta ei palautteista ole löytynyt, "love it or hate it" -meininki on näyttänyt olevan.

Ristiriitaista palautettahan pidetään usein hyvän levyn merkkinä. Deathchainin suosio on ollut noususuhdanteinen kahden edellisen levyn jälkeen. Onko bändillä jotain odotuksia uusimman levyn myynnin suhteen, esimerkiksi ulkomailla?
- En tiedä odotuksista, pikemminkin ne ovat haaveita. Jenkeissä ja japseissa olisi helvetin mukava käydä. Ylipäätään Euroopassa olisi mukava saada lisää jalansijaa. Jos bändin nimen saisi ns. vakiinnutettua ja jos pääsisi kiertämään enemmän.

Deathchainin edustama äärimateriaali on viime vuosina ollut kovassa nosteessa. Tiedä sitten johtuuko tämä metallin helpommin sulatettavan laidan siirryttyä koko kansan tietoisuuteen niin Euroviisuissa kuin Idolseissakin vai siitä, että ihmiset löytävät nykyään helpommin uusia bändituttavuuksia esim. Internetin kautta. Corpse myöntää, ettei ensimmäisen levyn aikaan osannut kuvitella heidän edustamansa musiikkityylin nousevan näin vahvaan asemaan. Kasvu on ollut hidasta, mutta huomattavaa. Corpse pohtii, että kenties hevin nouseminen valtavirrankin suosioon voi vaikuttaa siihen, että ihmiset alkavat haluta hyllyynsä myös musiikkia, joka on suuren rahan sijaan tehty suurella sydämellä ja innostuksella omaan asiaan.

Toisaalta monesti on tullut mieleen, että tämän hetken kahden- ja kolmenkymmenen välillä olevat musiikinkuluttajat ja tästä vanhemmat ovat jo silloin vanhan liiton bändien ollessa pinnalla olleet riittävän vanhoja innostuakseen niistä. Nyt kun samaisella ikäryhmällä on innostusta ja rahaa käydä keikoilla ja ostaa levyjä löytävät vanhan liiton henkeen vannovat uudemmatkin bändit kuulijoita.
- Mitä bändejä itsekin kuuntelee ne on aikalailla sitä vanhaa koulukuntaa. Tietysti oma ikäluokka ja vähän vanhemmat, kun on työssäkäyvää porukkaa, jaksavat myös kannattaa niitä bändejä, mistä diggaavat oikeasti. Ehkä nuorilla se on enemmän sellaista, että joka viikko löytyy uusi ja parempi bändi ja se hirveästi sitten vaihtelee. Vanhemmalla porukalla usein tulee jäädäkseen ne bändit mitä kuuntelee.

Siinä tuntuu näkyvän se tietty jatkuva suosikin vaihtaminen musiikissa, että vuosittain tulee paljon debyyttialbumeita niin, että toisen levyn kohdalla bändiltä ovat jo paukut lopussa.
- Siksi on hienoa, että itse ollaan saatu tähän tällainen jatkumo, jonka suunta on nimenomaan ylöspäin koko ajan. Ei ole lässähtänyt ainakaan vielä, tiedä sitten miten tämä uusi levy lähtee myyntiin. Itse mitä huomaan, kun tulee uusia bändejä, niin ensimmäinen levy on sitä hetken huumassa tehtyä, sitä genreä mikä on sillä hetkellä suosittua. Tyyliä vaihdellaan sitten sen mukaan mikä myy enemmän, ei olla uskollisia lähtösoundille.

Kiärme essiin

Niin kuin jo puhetta oli, tuo Cult Of Death muutoksia Deathchainin tähän saakka suoraviivaiseen ilmaisuun. Aikaisemmin kun biisien sisäiset vaihtelut olivat nopeasta vielä nopeampaan ovat yhtyeen hitaammat elementit löytäneet tiensä myös kappaleiden sisään. Moneen otteeseen kuunnellessani hämmästyin, kuinka hitaasti ja samalla tarttuvasti bändi osaakaan mennä.
- Niin kuin sanoit niin viime levy oli sitä että nopea biisi nopean biisin perään, sitten ehkä hidas biisi ja loput täysillä. Nyt muutokset ovat itse kappaleiden sisällä. Muutos on ollut luonnollinen ja syntyi sitä mukaa kuin biisitkin. Serpent Of The Deep oli eka joka valmistui ja se oli hitaasti käynnistyvä, hitaat välikohdat ja loppu. Se ei tuntunut liian hitaalta, vaan enemmänkin tunnelman ja myös livetilanteen takia haluttiin tehdä vaihtelevia biisejä.

Mainittu Serpent Of The Deep iski omaan korvaani jo nähdessäni bändin keikalla pääsiäisen aikaan. Nyt levyltä kuunneltuna siitä on tullut yksi omista suosikeistani. Corpse yhtyy mielipiteeseen ja lisää, että hänellä se on yhden suosikin asemassa jopa koko heidän tuotantoaan ajatellen. Saadun palautteen mukaan biisi on iskenyt moniin ja myös sellaisiin ihmisiin, jotka eivät edes pidä metallista.
- Niille jää kertosäe riivaamaan päähän kertakuuntelun jälkeen kun sitä hoetaan ja hoetaan. Minusta siinä kappaleessa on oikein sellainen manaava tunnelma. Se on loistavasti onnistunut musiikki ja lyriikka käsi kädessä.

Shamanistinen tunnelma kuvaa erittäin hyvin biisin musiikillista tunnelmaa, jota sanat tukevat. Olenko aivan väärässä, että sanat ovat peräisin H.P. Lovecraftin tuotannosta? Itse en ole hänen teoksiaan toistaiseksi lukenut, mutta käytetyt hahmot kuulostivat tutulta.
- Siinä on juuri sellainen kutsuva, manaava, shamanistinen tunnelma ja sehän niissä lyriikoissakin on ideana, että manataan kiärme essiin. Se on peräisin Necronomiconista, mikä ei ole sinänsä itse Lovecraftin, vaan hänen faniensa kirjoittama, muistaakseni kolme fanaatikkoa on kirjoittanut sen. Mutta se perustuu täysin Lovecraftin hahmoihin ja myytteihin. Kyllä se siis vahvasti Lovecraftilta siis on ja se on lainattu melko suoraan sieltä, kirjoitin sen vaan lyhyempään tarinan muotoon.

Metallipiireissähän Lovecraftin nimeen kumartavat varsin monet yhtyeet. Käsittääkseni teosten maailma on erittäin yksityiskohtainen ja kokonaisvaltainen.
- Se ei ole kirjoittanut kuin yhden romaanin ja novelleja pääosin. Se on just hyvä, että ei tarvitse kuukautta jankata yhtä teosta vaan sen yhden novellin lukee vaikka illassa. Niissä on niin loistava tunnelma, että suosittelen ehdottomasti. Sen luomasta Cthulhu-maailmasta on bändit ihan Metallicasta lähtien ottaneet inspiraatiota ja se on sellaista erittäin hyvää, tunnelmapohjaista kauhua, ei mitään Stephen King -tyylistä, ehkä enemmänkin Edgar Allan Poe -tyyppistä kauhua.

Sillä tavoin pahan manaaminen esiin nimenomaan käärmeen muodossa on mielenkiintoinen, paljon käytetty ja varioitu teema aina Harry Potteriin saakka.
- Joo, kyllähän tuo sama konsepti erilaisilla tarinoilla on varmaan käytetty tuhat ja sata kertaa, mutta minusta tuo on nimenomaan niin loistava tarina, joka oli pakko saada kuuluviin.

Savolainen, pohjalainen ja...

Levy vaikuttaa muutoksistaan huolimatta siltä, että se on syntynyt vapautuneesti. Corpse kertoo, että työn alkaessa tuntui kaikkea muuta kuin vapautuneelta. Aluksi levyä ruvettiin tekemään paineen alla, kun kyseessä oli vaikea kolmas levy.
- Yleensähän se on niin, että ensimmäisellä levyllä on kaikki demobiisit ja ei oikeastaan tiedä mitä on tekemässä. Toka levy on vain paranneltu veto ekasta ja kolmannella levyllä ollaankin tilanteessa, että kun on jo tehty se yksi ja se on vielä parannettu, niin ei sitä voi enää tehdä uudestaan. Jos siinä tokalla levyllä olet tehnyt kaiken niin kuin omasta mielestäsi parhaiten pystyt, niin pakko on mennä eteenpäin. Kyllä se lopulta oli vapautuneempaa sitten kun sai siitä kiinni, että mennään näillä mitä tulee. Otetaan riski ja katsotaan mihin se vie. Tehtiin niin kuin itsestä tuntuu ja mielestäni se kannatti.

Mielestäni tarttuvuus on teillä aina ollut yksi kantavia voimia ja tuntuu, että se on uusimmalla levyllä lisääntynyt entisestään, mutta nyt kenties enemmän kokonaisen biisin osalta eikä vain iskulauseiden tai kertosäkeiden.
- Se on totta, ekoille levyille panostettiin paljon erittäin tarttuviin kertosäkeisiin, Graveyard Witchery ja Napalm Satan ja vastaavat, kertsin toimivuuteen ns. heavy-metal -kaavalla. Nyt sinänsä pudotettiin vähän kertsien rokkaavuutta, mutta silti ne ovat iskeviä ja mieleenpainuvia. Mutta ehkä ne eivät ole niin heti avautuvia kuin viime levyllä. Siinäpä se ongelma olikin, että mitä livenä vedetään kun kaikki olisivat hyviä. Ei sitten oteta kuin viisi kappaletta, vaikka onhan sekin aika paljon.

Toiko livemiksaajanne Tuomaisen mukanaolo nauhoituksiin mitään uutta?
- Joo, kyllä se ainakin omaan soittoon toi sellaista rentoutta, Tupi on kannustava ihminen. Jos ei lähde heti niin se sanoo, että "no, otetaan uusiksi niin kauan kun menee". Eikä rupea silleen, että "ootpa paska, mitä sä siellä kopissa istut kun et mitään tajua". Kannustava meininki on positiivista ja paljon vapaampaa oli soitto sitten ja mukavampaa.

Kuinka paljon livetilannetta tulee ajateltua siinä, kun biisejä hiotaan levylle asti? Kun uusia biisejä kuulin livenä ensimmäistä kertaa ne laittoivat heti pään pyörimään ja levyltäkin kuunneltuina mikä tahansa biiseistä vaikuttaisi liveässälle.
- Loppupeleissä ei hirveästi, ainakaan enää. Ennen ajateltiin enemmän, mutta nyt tehdään vaan. Ehkä sen huomaa siitä, että on aika pitkiäkin biisejä uudella levyllä. Siinä mielessä ei ole ajateltu. Mutta toki niin, että mitään järjetöntä progea ei tehdä, eikä kyllä osattaisikaan tehdä. Joka tapauksessa biisit treenataan niska limassa, että osataan soittaa ne keikoilla.

Silloin livenä kuulemistani uusista biiseistä tuli mieleen Morbid Angel -henkisyys.
- Se on tullut aika monelle mieleen ja itse asiassa yksi riffi on, mikä on selkeästi Morbid Angel -henkinen, mutta minusta muut ei niinkään. Se nimenomainen riffi on In The Crypt Of Vengeancessa. Sellainen hitaampi venyttelykohta kitaralla, mutta sitä Serpent Of The Deepiä en täysin ymmärrä, vaikka monelle muulle se on ollut Morbid Angel -henkinen. Kieltämättä bändiä on tullut paljon kuunneltua, viimeisen viiden vuoden aikana vielä vähän enemmän, kun hurahdin siihen uudestaan. Toisaalta kuuntelen paljon muutakin.

Muutoksiin liittyy oleellisesti uuden laulajan, K.J. Khaosin astuminen miesvahvuuteen. Tähän saakka Khaos on tunnettu kenties paremmin Kai Jaakkolana, Deathboundin ja The Duskfallin keulakuvana. Kysymys siitä, kuinka pohjoisen mies on istunut mukaan savolaiseen remmiin johtaa humoristiseen keskusteluun itä- ja länsisuomalaisten eroista.
- Hemmetin hyvin se on sopinut, onhan sillä kokemusta jo pitkän aikaa. Studiossa työskentely oli paljon nopeampaa ja helpompaa ja hän osallistui sanoituksiin isolla panoksella. Lavalla mies on lisäksi erittäin karismaattinen esiintyjä, hyvä ääni ja mukava ukko. Toimii erittäin hyvin. En tiedä miten se meidän porukkaan sopii, me aina vaan vittuillaan sille ja murretaan sitä, mutta se on meidän porukan tyyli, Corpse nauraa.

Lähinnä tuli mieleeni, että savolainen huumori ei ehkä ihan aina välity länsirannikolla. Itse ainakin alkujuuriltani savolaisena olen tämän joskus huomannut.
- Kyllä meilläkin, ei meinaa Khaos oikein ymmärtää, milloin me vittuillaan ja milloin puhutaan totta ja siinä tuleekin se suurin ongelma. Ottaa siis kaikenlaisen paskanpuhumisen ihan todesta. On se nyt vähän oppinut, Corpse myhäilee.

Ehkäpä tilannetta helpottaa se, että Khaos on sentään Pohjois-Pohjanmaalta. Eteläisemmillä heimoveljillä saattaisi hermo mennä nopeamminkin.
- Voin kyllä uskoa, eikös se Pohjanmaa ole sellainen punaniskojen paikka. Turmion Kätilöiltä olen kuullut kauhutarinoita sieltä.

Sellaista pienimuotoista huumorintajuttomuutta (tai ainakin savolaisen huumorin) saattaa kyllä esiintyä pitäjissä. Corpse kertoo Khaosin päätyneen mikin varteen tuuraajan pestin kautta. Ensimmäisen levyn aikaan Deathchain teki Deathboundin kanssa muutamia keikkoja ja silloin miehet tutustuivat toisiinsa. Kun kahdella edellisellä levyllä kurkkuaan kurittanut Rotten lähti Kanarialle töihin, oli Deathchainilla kolme keikkaa sinä aikana. Rumpalimies Kassara ehdotti Khaosin pestaamista. Kun mies oli vetänyt kolme keikkaa ja kävi ilmi, että Rotten aikoo olla pidempäänkin Kanarialla, yhtye koki, ettei ole järkeä etsiä jatkuvasti tuuraajaa. Myös Rotten oli tyytyväinen tulokseen, koska inspiraatio hänelläkin oli vähän lopahtanut. Ainakin nähdyn keikan perusteella Khaos on ottanut keulakuvan paikan hyvin vastaan.
- Kyllä, kokemuksen huomaa ja mikäs siinä kun naiset tykkää ja miehillekin kelpaa.

Demonista musiikkia demonisilla lyriikoilla

Khaos on osallistunut sanoituksiinkin kiitettävissä määrin. Onko mies tuonut sanoituksiin jotain uutta? Tuntuu ainakin, että kauhuelementtejä hyödynnettäisiin entistä enemmän ja musta huumori, jota aikaisemmin viljeltiin paljon, olisi siirtynyt taka-alalle.

- Se on ihan oma henkilökohtainen tietoinen valinta. Oli yleisesti puhetta siitä, että pistää vähän linjaa silläkin osastolla uusiksi. Itse juuri viljelin sitä mustaa huumoria ennen Graveyard Witcheryssä ja vastaavissa. Aina olen kuitenkin käyttänyt sellaisia kaksimerkityksisiä juttuja. Nyt ajateltiin, että kun musiikki kuulostaa jo itsessään tältä ilman sanoja, niin ei tähän käy enää yhtään sellainen huumorihomma, mustakaan. Khaoksen kanssa sovittiin periaatteessa pelisäännöt, että minkälaisia sanoituksia Deathchainille saa tehdä. Me ollaan Bobbyn kanssa aina vähän kirjoitettu tarinamuotoon niitä lyriikoita. Ei ole ollut sellaisia epäselviä lyriikoita, että miettikää itse mitä se tarkoittaa, vaan on aina ollut sellainen tarina missä on alku ja loppu ja sama linja jatkuu. Ehkä nyt mennään vähän monimuotoisemmalla tavalla, ehkä ne tarinat eivät ole enää niin suoria.

Tuntuu, että tämän albumin sanoituksellinen teema olisi pitkälti erilaiset demonit ja niihin liittyvät tarinat, mikä sopiikin hyvin Cult Of Death -otsikon alle. Onko Cult Of Death jokin kokonaisvaltaisempi keksintö, jonka alle levyä on alettu kasaamaan?
- Ei ole itse asiassa. Alun perin työnimenä tälle levylle oli Circle Of Death. Sitten yhtenä päivänä nettiä selaillessani huomasin, että Slugathorilta on tulossa sen niminen levy. No, sitten ajattelin, että Cult Of Death toimii yhtä hyvin. Kun otsikko oli keksitty niin sen pohjalta sitten musiikit siihen ja sitten lyriikat. Ei siinä sen kummempaa tarinaa. Kappale itsessään kertoo vanhasta salaseurasta, aikojen alusta, joka manaa esiin kuoleman jumalaa.

- Ennenhän meillä oli aina yksi sota-aiheinen biisi messissä, nyt ei ole yhtään. Kaikki ovat kauhu- ja occult-teemoja käsitteleviä. Demoninen on kyllä erittäin hyvin sanottu. Se sopii tosiaan hyvin tittelin alle, demonista musiikkia demonisilla lyriikoilla.

Sanoituksia tukee mielestäni hienosti myös albumin kuvitus. Corpse kertoo piirtäneensä itse ensin kuvitukset, omat näkemyksensä tikku ukkoina. Kuvittaja Janus eli Janne Vihonen piirsi sitten näiden ohjeiden mukaisesti lopulliset kuvat.
- Periaatteessa hän teki neuvojen mukaan, mutta kun en minä itse osaa piirtää. Kyllä hän on tehnyt ihan sellaista jälkeä kuin miltä ne minun päässäni näyttivät. Helvetin hienoa jälkeä. Sama mies tekee myös meille tatuointeja.

Albumin kuvituksesta tulee mieleen myös yhtyeen ylipäätään noudattama vanhan liiton kunnioitus paitsi musiikissa, myös visuaalisessa ilmeessä kuten paidoissa. Corpse on mielissään siitä, että ihmiset huomaavat mitä bändi on hakenut ja vanha liitto on se, mitä yhtye haluaa ylläpitää musiikissa, toki hieman päivitettynä, mutta ei liikaa. Paitoihin aina panostetaan, että ne olisivat hyvännäköisiä ja juurikin vanhan koulun mustavalko-paitoja. Oma suosikkini on ehdottomasti "chaos commands", jossa puupiirroksen kanssa on kuvattu 10 kaaoksen käskyä.
- Joo, ne puupiirroksethan ovat tosi hyvännäköisiä, mutta nyt ollaan käytetty melkein kaikki hyvät. Nyt pitää alkaa itse taas suunnittelemaan ja Januksella piirrättämään kuvia.

Paidoista tuli mieleen, että onko teidän kuvallisesta maailmastanne tai sanoituksista koskaan tullut sanomista metallipiirien ulkopuolelta? Metallia kuuntelevat ymmärtävät tiettyjen ilmaisutapojen olevan osa kulttuuria, mutta kuppa ja kuolema eivät usein muun väestön mielestä ole ymmärrettäviä laulunaiheita.
- Ei oikeastaan. Tietysti mummo kun on halunnut pojanpojan musiikkia tukea ja käynyt levyn ostamassa niin sitten on tullut, että "mitä herranjumala, kuolemasta vaan haaveillaan ja pääkalloja oli". Mummo ihan shokissa, mutta esimerkiksi mutsi vaan aina pyörittelee päätään. Ei ole tullut ulkopuolista sanomista, paitsi kerran meidän paidat piti vetää pois painosta kun niitä ei olisi saanut myydä Saksassa. Siinä luki "awaiting the holocaust" ja tietysti sitä ei Saksassa katsota hyvällä. Alun perin Deathrash Assaultin nimi piti olla Deathrash Holocaust ja se paita olisi meinannut levyn odottamista. Ihan ymmärrettäväähän se on, ettei se Saksassa mene läpi.

Monia ihmisiähän ei edes kiinnosta, mitä tämän suuntaisessa musiikissa on lyriikoissa ja se usein on nähtävissä siinäkin, ettei bändejäkään kiinnosta kuin kierrättää vanhoja kliseitä.
- Minusta se on tosi väärin. Kun ihmiset esimerkiksi hommaavat musiikkinsa netistä se on vaan ankea tiedosto koneella, mitä et voi hypistellä. Jos oikeasti musiikit olisivat vielä vinyyleinä, pitäisi aina käydä kääntämässä puolta ja se ois paljon mukavampi hypistellä, lukea ja katsella kuvia. Ainakin minusta on suuri elämys kuunnella musiikkia vinyyliltä. Siinä pitää nähdä tietty vaiva, et voi vaan pistää koneelta soimaan 4000 biisiä randomilla ja mennä tiskaamaan tai imuroimaan, se on ihan tyhjänpäiväistä. Vinyylit takas! En oikeastaan cd:itä osta miltään muilta kuin niiltä, joilta ei vinyylejä tule ja muutoin kaikki vinyyleinä.

Ainut huono puoli vinyyleissä on niiden muuttaminen asunnosta toiseen.
- Silloin se ois tietty hyvä kun ois vaan kaikki mp3:na ja ei tarttis kanniskella niitä.

Koti-Kuopio ja muut pitäjät

Deathchain tuo usein haastatteluissaan esille sen, että bändi on lähtöisin Kuopiosta ja vaikea sitä olisi salatakaan murteen tunkiessa vahvasti läpi. Onko Kuopio osoittanut teille tukea kun kuitenkin markkinoitte kaupunkia?
- Kuopion kaupunki ei ainakaan tue meitä millään tavalla. Haettiin tukea meidän treenikämpän vuokraan ja tuli että "ei voida maksaa kun ei makseta". Kyse oli jostain sadasta eurosta. Kyllähän täällä tietysti kaikki tuntee, mutta ei sen kummempaa. Levykin kun tuli pihalle niin pomo vaan sanoi, että onnea ja mene takasin töihin, Corpse hymyilee. Ei suurempaa glamouria, saa olla rauhassa ja kun ei meilläkään kusi ole noussut hattuun niin kaveripiiritkin on täysin samat. Tosin eipä tässä olisi syytäkään antaa kilahtaa hattuun.

Aika useinhan se on sellaista, että kaupungin päättäjät kyllä näkevät monen muun asian markkina-arvon kaupungille, mutta eivät pidä bändejä yhtään minään. Aina vain uskoo asioiden muuttuvan ja kaupunginisien oikeasti ymmärtävän yhtyeiden arvon kaupungille.
- Näin mekin nimenomaan luultiin, että jos jotain, mutta ei mitään. Ei, kun heidän pitää tukea jonkun jätkän matkaa kun se menee ottamaan valokuvia, ota 10 000 euroa. Tällaista ne tukevat, mutta ei bändejä. Täällä kun bändejä on niin pirusti niin voisi edes jonkin verran olla treenikämppiä, jossa nuorisokin vois treenata.

Tuosta tulikin mieleeni, että Kuopiohan on yksi niistä kaupungeista, joka on erityisen kuuluisa siitä, että samat naamat löytyvät todella monesta bändistä. Kuinka on Deathchainin suhteen, tuovatko useat kytkökset eri yhtyeiden välillä aikataulullisia ongelmia?

- Tähän asti ainakin on mennyt ihan säkälläkin, että ei ole hirveästi ollut päällekkäisyyksiä. Mutta Deathchain on aina etusijalla. Jos jollakulla on toisen bändin kanssa keikka, niin se perutaan, riippuen tietysti siitä, kumpi on sovittu aiemmin. Jos esimerkiksi Harjun Shade Empire on sopinut keikan kuukausi sitten ja meille tulee myöhemmin tarjous, niin sitten ei voida ottaa. Mutta muuten kyllä otetaan kaikki mitä tarjotaan ja muiden bändien kanssa ei silloin ole toimintaa.

- Siksi itsekin lopetin De Lirium's Orderissa kun jätkät ovat kakkoslevyn nyt saamassa pihalle. Jos minä siinä olisin ollut vielä mölyämässä, niin ei siitä olisi loppupeleissä tullut mitään. Nekin kun alkavat tehdä enemmän keikkaa ja silloin olisi väkisin mennyt homma päällekkäin. Se ei olisi ollut oikein niitä kohtaan, että minä olisin ollut koko ajan pois ja niiden olisi pitänyt tuuraajia etsiä. Parempi oli jäädä pois jo ennen levyä.

Ensi kesänä teille on mukavasti luvassa keikkaa festivaaleilla ja näin kesäkauden kynnyksellä pitääkin kysyä miltä festarikesänne sinusta näyttää?
- Ihan mukavaa, että pääsee käymään ryyppäämässä muillakin pitäjillä. Näkee vanhoja tuttuja ja uusia ja vanhoja bändejä. Se on aina kuin lomalle lähtisi kun lähtee bändin kanssa keikoille. Tai siis silloin kun sinne lähtee. Kun sieltä tulee, niin tuntuu kuin olisi vankilassa koko elämänsä.

Corpse lisää, että olisi mukavaa päästä myös ulkomaisille festareille, erityisesti suuremmille eurooppalaisille kuten Wackeniin tai Summer Breezeen, mutta niitä ajatellen Culf Of Deathin olisi pitänyt tulla ulos jo tammikuussa.
- Too late, too late, niin kuin Lemmykin lauloi. Wackenissa ois kyllä helvetin mukava käydä ja mitä oon katsonut listoja, niin siellä on aika paljon sellaisia tuntemattomiakin ja pieniä bändejä. Kyllähän siihen mahdollisuuksia olisi. Toisaalta moni on sanonut Wackenissa olevan se huono puoli, että joutuu itse maksamaan kaiken päästäkseen soittamaan. Ne eivät maksa mitään, pääset vaan soittamaan sinne. Mutta se on vaan niin hyvä promootioarvo, että totta kai se kannattaa maksaa.

Kyllä, se kokemus mikä itselläni on Wackenista useammalta vuodelta niin siellä riittää yleisöä bändille kuin bändille.
-Siinä tapauksessa oot varmaan Morbid Angelinkin nähnyt siellä. Olen katkera, minä olen vaan katsonut netistä pätkiä Wackenista ja kuulostaa helvetin hyvältä ja kun on vielä ns. klassinen kokoonpano.

Niinhän se kuulosti. Mitä bändejä Corpse itse odottaa näkevänsä Suomessa?
- Morbid Angelhan se olis, mutta kun se ei oo tänne tulossa niin se on vaan haave. Silloin kun en Nummirockiin lähtenyt niin missasin sen. Olin tässä lähdössä kovasti myös katsomaan Venomia Ouluun, mutta meillä oli silloin keikka Kuopiossa. King Diamond on myös sellainen mitä odotan kovasti ja syksyllä sinne on päästävä. Immortalin olisin kyllä kovasti halunnut nyt kesällä nähdä, mutta meillä on silloin oma keikka muualla.

Katsomisen arvoinen on varmasti myös Emperor, ainakin sen perusteella miten kova se oli viime vuonna Wackenissa.
- Joo, kaveri, joka oli myös Wackenissa sanoi, että kovimmat oli Emperor ja Celtic Frost. Itse en hirveästi välitä Emperorista, mutta meidän rumpalilla, basistilla ja laulajalla kilahtaa varmaan päässä kun ne alkavat soittamaan. Hyviä muusikoitahan ne ovat ja siksi niitä on ilo mennä katsomaan.

Jos lasketaan Deathchainin alkusysäys vuoteen 1997, jolloin sen esiaste Winterwolf sai alkunsa, on yhtyeellä tänä vuonna kymmenen vuoden taival takana. Onko suunnitteilla tämän tiimoilta jotain erityistä?
- Deathchainilla ei ole, mutta Winterwolfin nimellä on suunnitteilla julkaista ensimmäinen ja viimeinen levy, jos vaan ehtisi tehdä. Se tulisi vain vinyylinä ja olisi alusta loppuun teemalevy. Se olisi kymmenvuotisjuhla, jota aloin viime vuonna suunnittelemaan. Kaksi biisiä olisi valmiina ja niitä pitäisi tehdä kahdeksan. Mitä nettiin kirjoitin siitä alustavasti, niin mailiin tuli heti paljon kyselyä siitä ja julkaisijakin löytyi heti. Se oli mukava yllätys, mutta se mitä ollaan suunniteltu, on todella rajoitettu painos, maksimissaan 500 vinyyliä eikä cd:itä ollenkaan. Deathchainin kanssa varmaan joku ilta juodaan juhlan kunniaksi, Corpse päättää.