Pidätkö äidistä vai tyttärestä?

Velcra ei ole helppo pala nieltäväksi. Juuri kun luulet saavasi otteen bändin ulosannista ovat he jo matkalla eri suuntaan. Toisaalta haasteet ovat... krhm, haastavia, joten päätin yrittää ottaa selvää mistä tässä kameleontissa oikein on kyse.

Vuoden 2002 debyyttialbumi Consequences of Disobedience esitteli industrialiin kallellaan olevan rock-yhtyeen, joka ei pelännyt myöskään pop-vaikutteita. Kolme vuotta myöhemmin Velcra oli alkanut väkivaltaiseksi. Between Force And Fate -albumi luotti kitaravalleihin ja huutoon - toki melodioita unohtamatta. Pari vuotta tuosta ja kas, ollaan taas jossain aivan muualla. Yhtyeen kolmas pitkäsoitto Hadal ilmestyi kauppoihin toukokuun lopussa ja sen jälkeen on yksi jos toinenkin leuka loksahtanut.

Hadalia tehtiin tiiviisti kaksi vuotta. Jos suljetaan Def Leppard pois kuvioista, on tuo melko pitkä aika orkesterille kuin orkesterille. Päävastuun Velcrasta veljensä O.D.:n ohella kantava Jessi Frey kertoo, että hommaan meni tosiaankin tuo kaksi vuotta ja syy on kuultavissa lopputuloksessa.
- Biisit elivät ja kehittyivät pitkään ennen kuin löysivät lopullisen muotonsa. Siinä välissä teimme radikaalejakin päätöksiä, eivätkä sellaiset päätökset synny yhdessä yössä.

Hadalilla on edellisen levyn väkivalta ja uho vaihtunut kuolemaksi ja kauneudeksi. Jessi selittää, että Between Force And Fate -albumilla brutaali ilmaisu vietiin niin pitkälle kuin heille oli mahdollista. Saman toistaminen tuntui kuitenkin merkityksettömältä. Uuden levyn kuolemaviittaukset symbolisoivat luopumista, eroa ja surua - toisin sanoen tunteita, joita käytiin läpi levyn teon aikana.
- Näitä teemoja ei voinut käsitellä väkivaltaisesti, ja lopulta niiden kautta löytyi ilmaisu, joka antoi mahdollisuuden tehdä jotain kaunista ja melodista.

Pieni muutos, iso muutos

Kauneus ja melodiat toivat mukanaan kokeellisemman soundin, enemmän vivahteita ja yksityiskohtia. Jessi kertoo, että edellisen levyn ryskyvämpi linja oli kuljettu loppuun. Aina vain rujommin ja kovemmin soittaminen ei tuonut enää samanlaisia kiksejä kuin aiemmin.
- Tehojen maksimoinnin sijasta halusimme antaa tilaa jollekin ihan muulle; herkkyydelle ja monipuolisuudelle.

Between Force And Faten tiimoilta tehdyissä haastatteluissa Jessi painotti, että Velcra ei koskaan tyydy turvallisiin ratkaisuihin tai toistamaan samaa kaavaa. Vaikka tuo lause olisikin mielessä, on muutos Hadalin ja sitä edeltävän levyn välillä silti yllättävän iso. Jessiä huvittaa se miten järkyttyneitä ihmiset ovat tästä muutoksesta olleet ja toteaa, että olihan ensimmäisen ja toisenkin levyn välillä paljon eroa - rujouteen siirtyminen tuntuu vain olevan vähemmän shokeeraavaa kuin siitä poispäin siirtyminen.
- Jossain lehdessäkin juuri luki, että heavy on nykypäivän iskelmää, kun Vanhanenkin vetää tuolla hevimerkki pystyssä ja Lordi voittaa Euroviisut. Eli se ettemme ole niin heavy olikin kaikkein radikaaleinta mitä saatoimme tehdä!

Haastattelija tahtoo edelleen ihmetellä muutosta ja tarttuu vielä levyn saatekirjeeseen ja siinä olevaan O.D.:n lauseeseen, jossa mies toteaa, että pienenkin muutoksen hyväksyminen on uskomattoman iso työ. Jessi myöntää, että onhan se vaikea välillä luottaa omiin korviinsa ja oman sydämensä ääneen. Lopulta kuitenkin kun biisejä oli tarpeeksi pyöritelty niin uskalsi uskoa, että uudet kappaleet ovat hyviä ja toimivia sellaisina kuin ne nyt ovat.
- Nyt voimme sanoa, että näistä piti tulla juuri tällaisia, eikä sivuille tarvitse vilkuilla.

Jessi jatkaa, että moni asia työnsi Velcraa nykyiseen popimpaan ja toisaalta kokeellisempaan ja koneellisempaan suuntaan. Yksi suurimmista syistä oli kuitenkin se, että O.D. rakensi itselleen kunnon kotistudion. Velcrahan on aina tehnyt biisit ensin koneilla, jonka jälkeen ne on sovitettu bändille, mutta nyt kappaleet tehtiin entistä valmiimmiksi koneiden avulla. Tähän taas iso syy oli se, että rumpali Herranen päätti keskittyä muihin projekteihinsa kakkosalbumin jälkeen.

Huuto on hapanta

Aiemmin Jessi on kokenut, että hänen on pitänyt huutaa sanottavansa biiseissä. Nyt kuitenkin hän kertoo, että tällä kertaa ei ollut tarvetta huutaa. Ihmettelen mihin tuo tarve on kadonnut ja vitsaillen kyselen onko ikä seestyttänyt entisen vihaisen nuoren naisen. Jessi kertoo, että hänen laulussaan on tapahtunut yllättävää kehitystä jossain matkan varrella, ja nyt he halusivat käyttää hänen ääntään ja sen sävyjä enemmän hyväksi.
- Huutaminen alkoi tuntua happamalta ja uho päälle liimatulta. Tottakai kypsymistäkin on tapahtunut, eikä se ole mun mielestä mikään huono asia. Päinvastoin, nyt ilmaisussa on paljon sellaista, johon en olisi aiemmin pystynyt.

Rohkeat ratkaisut ja muutokset innostavat ihmisiä aina monenlaiseen palautteeseen, eikä Hadal tee poikkeusta tämän suhteen. Levyyn on suhtauduttu varsin ristiriitaisesti, ylistävien kommenttien vastapainona ovat jyrkät tuomiot. Jessi nauraa, että niinhän se aina menee, että toiset tykkää äidistä ja toiset tyttärestä. Leuat ovat loksuneet monellakin, jotka odottivat jotain edellisen kaltaista meuhkaamista.
- Mielestäni olemme aina kuitenkin pyörineet industrialin ympärillä, välillä metallisemmassa, välillä popimmassa laidassa. Soundissa on ollut aina vahvoja kone-elementtejä ja synkkä meininki. Hadal on sieltä elokuvallisemmasta ja koneellisemmasta laidasta, kuten vaikkapa Nine Inch Nailsin Fragile tai Depeche Moden 80-luvun tuotanto.

Uuden levyn tiimoilta on kaivettu taas esiin Madonna-vertaukset, joita kuultiin jo debyyttialbumin aikohin. Jessiä ei moinen huolestuta saati haittaa, vaan hän myöntää olleensa pikkutyttönä kova ko. artistin fani.
- Ehkä ne kaikkein herkimpien nuoruusvuosien idolit jostain puskevat läpi.

Hyvää settiä!

Aiemmin keikkailu muovasi Velcran soundia bändimaisempaan suuntaan. Kakkoslevyn aikaan meininki oli pohjalta "mitä raskaampaa sen parempaa". Jessi palaa uudestaan puhumaan entisestä rumpalista Herrasesta, joka muokkasi suurelta osin bändin soundia. Jessi on edelleen sitä mieltä, että keikoilla rähinä toimii hyvin - ja toisella levyllä haettiinkin juuri tätä livemeininkiä ja bändisoittoa.
- Hadalilla haemme tehoja ja tunnelmaa ihan muista asioista kun hiestä, verestä ja peräsuolen pätkistä, joten uusi keikkasetti rakennetaan ihan eri pohjalta. Voin tosin luvata, että hyvää ja mielenkiintoista settiä on luvassa!

Yleisöä pidetään vielä jännityksessä, sillä Velcra aikoo keikoille vasta syksyllä. Kesä treenaillaan ja keikoista ilmoitellaan sitten aikanaan - ja täältä Meteli.netistähän ne on hyvä tarkistaa...

Aika alkaa loppua, mutta vielä täytyy tiedustella miksi bändi päätti julkaista Hadalin oman Underarts-yhtiönsä kautta. Aiemmissa haastatteluissa Jessi on painottanut, että he haluavat pitää kaikki langat tiukasti omissa käsissään - lieneekö tässä syy, että muita levy-yhtiöitä ei haluttu edes kosiskella? Jessi myöntää arveluni oikeaksi ja sanoo, että haave omasta lafkasta on ollut mielessä jo pitkään ja nyt kun edellinen sopimus päättyi oli oiva tilaisuus sellainen perustaa.

Vaikka O.D. ja Jessi ovatkin päävastuun kantajat kaikessa Velcraan liittyvässä, eivät hekään täysin ilman apua selviä. Aiemmat levyt tuottanut Jyrki Tuovinen on edelleen mukana taustajoukoissa, vaikka hänen roolinsa Hadalilla onkin hieman pienempi kuin aiemmin. Jessi selittää tätä sillä, että he tekivät tällä kertaa biisit jo lähes valmiiksi O.D.:n kotistudiossa, joten tuotannolliset linjat olivat jo pitkälle vedetty siihen mennessä kun Jyrki astui kuvioihin mukaan. Vielä ennen kuin lopetamme, haluaa Jessi välittää kiitokset myös Arttu Peljolle, joka kantoi suurimman miksausvastuun Hadalilla.
- Siinä on kerrassaan taidokas nupin vääntäjä!