Tanssihallikentän pääpeluri debytoi

Vaikka Raappana on jo vuosia nauttinut kotimaisen reggae-yleisön suurta suosiota ja arvostusta, on lahtelaislaulaja pitkäsoittorintamalla vasta debytantti. Päivä on nuori -levy pitää sisällään avaimet vielä paljon nykyistä laajemman suomalaisyleisön sydämiin. Meteli.net tapasi potentiaalisen paahtajan albuminsa julkkarikiertueen Turun osion yhteydessä.

Pitkään suunnitteluasteella ollut albumi alkoi saada lopullista muotoaan viime kesän nauhoitussessioissa tuottaja Tommi Tikkasen, eli Bommitommin kanssa. Levyn lopullista tuottajaa ei niiden alkaessa vielä oltu päätetty.

- Aiemmin oli ollut esimerkiks puhetta, että Ghettoblasterin Nopsajalka ja Svengali olis voineet tuottaa tän, mut sitten me todettiin vaan homman toimivan niin hyvin, että päädyttiin tähän ratkaisuun. Hyvä, että päädyttiin, koska kyllä meikälle on ainakin paras mahdollinen tilanne, että pääsin tekemään Tommin kanssa yhteistyötä. Mä en itse oo mikään varsinainen musikantti, siis etten varsinaisesti hallitse muita instrumentteja kuin oman äänen, laulaa mä osaan ja virittää biisejä.

- Laulupuolessa Tommi puuttui oikeastaan vaan joihinkin mun sanoihin, joita ei kukaan muu ku lahtelainen voi ymmärtää, ja taustalauluja hiottiin. Niitä mä kokeilin nyt studiossa ollessa ekoja kertoja. Levyllä on mun omat taustalaulut parissa biisissä.

Ensialbumin päästäminen ilmoille saattaa olla kovakin paikka. Mitä siitä sanovat levyä pitkään odottaneet fanit, entäpä asiaan suuremmin vihkiytymätön yleisö, kriitikoista puhumattakaan? Raappana suhtautuu tähänkin tilanteeseen luontaisella positiivisuudellaan.

- Kyl se tuntu tosi hyvältä et varsinkin sitä venannut jengi sai sen levyn, ja et mä ite sain sen levyn! Putoshan siinä sellanen kivi olkapäältä, vielä ois toinen olkapää, polvet, kyynärpäät, kyl näit riittää...

Albumilta loistavat poissaolollaan mm. sellaiset reggaetanssien villitsijät kuin Lintsari Anthem ja Sinsemilla. Jouduttiinko levyä tehdessä enemmän karsimaan vai kursimaan?

- Haettiin kyllä tietynlaista kokonaisuutta joo. Siellä oli jotain tosi vanhoja biisejä, joita oon väsäillyt, ne ei vaan oikein menneet tähän muottiin. Ehkä just noikin mainitut biisit olisin sitten halunnut laulaa uudestaan, jos ne oltais haluttu mukaan. Mut ne on kuitenkin julkastu jo aiemmin, en mä nähnyt lopulta tarvetta repii niitä uudelleen auki. Jätettiin rauhaan ja kelailtiin eteenpäin.

Bommitommin vaikutus kuuluu levyllä selkeästi niin sävellyksissä, sovituksissa kuin soundeissakin. Ääneen pääsevät myös Paarma ja Puppa J. Mutta miten on muun kotimaan kaartin laita, uskotko saaneesi joltain tietyiltä artisteilta vaikutteita, jotka kuuluvat omissa tekemisissä?

- Mä oon kumminkin lopulta aika vähän kuunnellu suomireggaeta. Mulla on ollu siitä asti hullu intohimo tehdä omaa reggaeta ku oon sellasta ylipäätään kuullut. Ehkä mä oon enemmän vaan kuunnellu jamaikalaista meininkii. Sizzlaa tuli jossain vaiheessa luukutettua ihan perkeleesti. Se on ollu sellanen, josta oon aina digannu. Ehkä enemmän ennen ku nykyisin kyllä... Mut kyllähän Suomessakin on näit johtohahmoja, on tota Jukkapoikaa esimerkiks tullu kuunneltua ja diggailtua siitä, mut se ei oo koskaan oikeen ollu sitä mitä mä haluan itse tehdä.

Uudet ja vanhat, genret ja rajoitukset

Raappana sanoo seuraavansa nyky-dancehallia mielellään, korvilla kuunnellen. Minkään tietyn soundin mukana miestä ei kuitenkaan keikoilla nähdä, eikä näkyvissä ole myöskään osallistumista kotimaiseen soundclashiin. Levyn julkkarikiertue tehtiin huippuvireessä olevan Sound Explosion-livebändin kanssa.

- Mä oon aina ollu vähän sellainen ihme lisämauste, joka heitetään soppaan. Mä olen pyörinyt vähän kaikkien soundien kanssa, mut oon kuitenkin enemmän sellainen itsenäinen tyyppi. Poutasoundin ja Black Bearin kanssa on tullut vedettyä. Kyllä mä jotain vakituisempaa deejiitäki oon koittanut etsiä, mut niillä on kaikilla kans omat juttunsa.

Suomalainen reggaekenttä on elänyt jo vuosia noususuhdanteessa. Raappanankin albumi myi listalukemia heti alkuunsa, tansseissa riittää väkeä, ja tuntuu siltä että uusiutumistakin on tapahtunut. Mikä meikäläisissä kuvioissa on se voimavara, joka saa aina uudet joukot liittymään mukaansa?

- Ehkä se menee niin, että mitä pidemmälle tollast suomimusaa viedään, ni se kieli kehittyy. Sehän siinä nyt joka tapauksessa on tärkeetä, et se menee mahdollisimman paljon kuulijoiden pääkoppaan, mistä puhutaan. Onhan tää nyt edelleen tietty aika lastenkengissä, et ei tätä oikein voi mihinkään Jamaikan dancehall-meininkeihin ryhtyä vertaamaan. Mut kyllä kaikki kehittyy eteenpäin koko ajan, kun tietää, että tänkin homman kanssa voi tehdä kaikkia eri juttuja, eikä mitkään turhat jutut rajoita sitä.

Uusia joukkoja ei kuitenkaan olla hetkeen nähty artistien eturivissä, vaan Raappana itse asiassa edustaa samanaikaisesti sekä nuorta voimaa että rutinoituneempaa esiintyjäkaartia, johon tanssikansa on tottunut luottamaan.

- En oo kyllä kuullut uusia tekijöitä oikeastaan yhtään. Toisaalta tosiaan en mäkään mikään vanha tekijä ole, ehkä sit voi sanoa että olen, ku mä oon tehnyt vaikka viis albumia. Ehkä niit tyyppejä pomppaa tuolta jostain, uusia ääniä kyllä kaivattaisiin.

Kuka sitten on uusi tekijä ja kenelle? Raappana on jo pitkään keikkaillut viikoittain hyvällä menestyksellä, mutta nyt keikkatarjouksiin saatiin järjestäjiltä epäileviä vastauksia. Uusien areenoiden isännät eivät tienneet laulajasta, ja hänen kulttisuosiota lähentelevästä seurannastaan mitään. Ihmetellä pitää myös niitä musiikkipäälliköiden korvia, jotka eivät tunnista hittipotentiaalia edes Kasvonpiirteet-sinkussa. Uusi on kuitenkin ilmeisesti sitä pelottavampaa, mitä suuremmasta mediasta on kyse.

- Joo, kyllä noita juttuja tuli vastaan, ettei järkkärit uskaltaneet ottaa meitä keikalle; oltiin kuulemma niin suuri riski. Nyt sitten kun levy on ollut vähän aikaa ulkona ja lehdet on kirjoitelleet, on samat järkkärit soitelleet takaisin. On se tietysti myös ymmärrettävää, että jollei ole levyä ulkona niin vaikea on vakuuttaa entuudestaan tuntemattomia tahoja.