Candy Cane teki täydellisen suunnan muutoksen pari vuotta sitten. Yli kymmenen vuotta kasassa olleen bändin entiset meiningit jäivät historiaan ja uusista tuulista syntyi hämmentävä, mutta koossa pysyvä sekamelska-albumi Fay-ra-Doowra. Yhtyeen
laulaja-kitaristi Marko Neuman ja basisti Tomi Isoviita istahtivat Ravintola Artturin puisille tuoleille ja kertoivat syksyllä ilmestyneen albumin tekoprosessista sekä bändin radikaalista linjamuutoksesta.
Haastattelupäivän iltana Candy Cane on nousemassa Tampereen Infernon lavalle. Kaupunki kuhisee Musiikki & Media -tapahtumaan saapuneita toimittajia ja musiikki-ihmisiä. Osalle heistä on tänä syksynä kolahtanut postilaatikosta levy, joka on varmasti aiheuttanut hämmennystä, ihastumisen tunteita tai rankemman luokan ärtymystä. Tamperelaisnelikon albumi Fay-ra-Doowra ei ole nimittäin niitä helpoimmin omaksuttavia levyjä, mutta viitseliäällä kuuntelulla albumi alkaa palkita kerta kerran jälkeen. Neuman on ottanut mielenkiinnolla vastaan kriitikoiden ja yleisön
palautetta kuukausi sitten julkaistusta albumista.
- Tietyllä tapaa tämä prosessi on lähtenyt uudelleen käyntiin, kun on saanut albumin ihmisten käsiin. Levy on herättänyt hämmennystä ja ollut varmaan vittumainen tehtävä kriitikoille.
Levyä äänitettiin jo vuoden 2006 puolella ja lopullisesti kiekko oli valmiina alkukesästä. Julkaisuajankohdan venyttäminen syksyyn oli kaksikon mielestä loistava ratkaisu.
- Onhan levy ollut jo pitkään valmis, joten itselle se tuntuu jo vähän vanhalta, kun meillä on tullut jo paljon uusia kappaleita. Julkaisuajankohta on hyvä esimerkiksi ensi kesän festivaaleja ajatellen. Yleensä meidän tuotoksia ollaan julkaistu keväällä, jolloin
festareita on ollut vähän myöhäistä lähestyä, toteaa basisti Isoviita.
- Ei ole parempaa ajankohtaa levylle, sillä eihän tämä mikään kesälevy ole, jatkaa Neuman.
Muutoksen tuulet
Yleensä bändien ura kukoistaa parhaimmillaan debyyttialbumin julkaisun jälkeen, mutta Candy Cane oli henkisesti hukassa. Itsensä etsiskelyn jälkeen pari vuotta sitten löytyi uusi suunta, jota myöten yhtye tällä hetkellä hiihtää. Asenteellinen muutos oli niin raju, että bändi siirsi entiset meininkinsä historiaan. Yhtyeen kotisivujen diskografia-osuudesta voikin lukea kaunistellusti suomennettuna "Yhtye äänitti albumeja ja ep-levyjä vuosina 1995-2005, mutta vähät niistä." Kysyessäni, onko kyseessä periaatteessa uusi bändi, saan lievästi myöntävän vastauksen.
- Näinkin voi ajatella. Muutos on niin huomattava. Mukana on samoja henkilöitä ja nimi on sama, mutta musiikki muuttui radikaalisti. Me oltiin vuosia sitä ennen henkisesti eksyksissä. Kun muutos tuli, opittiin tuntemaan toisiamme paremmin. Uskallettiin treeneissä sanoa toisille asioista kunnolla eikä vaan tupista itseksemme, kertaa
Neuman.
- Kun meille tuli bändiin siinä samalla uusi rumpali Raine Näsi, niin alettiin hänen kanssaan toteuttamaan niitä hulluimpiakin ajatuksia, jotka ennen saattoivat tukahtua, jatkaa Isoviita.
- Vanhoista ajoista on jäljellä se tinkimättömyys, mikä on ollut alusta asti mukana, mutta muuten se on historiaa. Edellisellä levyllä kuulee oikeastaan, että se bändi oli hajoamassa. Kokonaisuus on niin hajanainen, Neuman pohtii.
- Se on kuin kuuntelisi jotain vanhaa bändiä, Isoviita kiteyttää.
Hämärien visioiden toteuttamista isolla joukolla
Fay-ra-Doowra on ehdottomasti syksyn mielenkiintoisimpia albumeita. Se on hehkuu yhtä aikaa valoa ja kylpee synkän likaisissa vesissä. Se antaa energiaa, mutta samalla raivostuttaa hektisyydellään. Ärsyttävistä piirteistään huolimatta levyn äärelle
palaa kerta toisensa jälkeen. Paketti pysyy ihmeellisellä tavalla kasassa koko ajan, vaikka ääripäistä mennään toiseen paikoin todella rajulla vauhdilla. Yhtenä piirteenä albumissa on sen yllätyksellisyys ja sattumanvaraisuus, joka herättää ajatuksen, että kappaleet olisi tehty samalla hetkellä kuin ne on äänitetty. Ajatuksessani on himpun verran perääkin, mutta pitkälti biisit ovat rankan harjoittelun tuloksia.
- Albumista oli koko ajan tarkka visio, joten pohjat treenattiin kuntoon huolellisesti ennen studiosessioita, Neuman paljastaa.
- Sessioissa silti tuli paljon uusia kohtia, jotka muuttivat kappaleita aika paljon. Se oli hyvä homma, sillä muuten albumista olisi tullut tylsempi, Isoviita jatkaa.
- Visioon kuului myös selkeästi se, että albumille tarvitaan paljon vierailijoita toteuttamaan sellaisia juttuja, joita me emme itse pysty soittamaan, Neuman kertoo.
Albumilla todentotta on varsin kirjava vierailijajoukko. Talkoissa olivat mukana muun muassa Ristosta ja Astro Can Caravanista tuttu Tuomas Eriksson pasuunan ja mandoliinin taitajana sekä Plain Faden riveistä Jussi Lehtinen
koskettimissa ja Juho Koivuaho soittamassa kellopeliä.
- Osalle vierailijoista kirjoitin ihan nuotit. Toisille taas hyräilin, mitä halusin heidän soittavan. Muutamat taas saivat vapauksia toteuttaa omia ideoitaan, kuten esimerkiksi Tuomas Eriksson. Kaikessa tekemisessä oli kuitenkin takana se isompi visio, Neuman toteaa.
Fay-ra-Doowran pohjat purkitettiin varsin nopeasti studiossa, mutta akustisia soittimia, sellaisia joita nyt pystyy kerrostaloasunnossa soittamaan, äänitettiin Neumanin olohuoneessa. Kokonaisuudessaan äänitysprosessi kesti neljä kuukautta, mutta pääidea
ei rönsyillyt missään vaiheessa.
- Konsepti pysyi samana koko prosessin ajan, mutta muuttui noiden kuukausien aikana muutamia juttuja. Tajusin esimerkiksi, että laulujuttuja kannattaa koristella vähän eri tavalla, Neuman muistelee.
Livenä punkjuuria kunnioittaen nelikkona
Albumia kuunnellessa tulee mieleen, kuinka ihmeessä bändi toteuttaa kappaleet elävänä keikoilla. Jo pitkäsoiton suuri vierailijoiden määrä herättää erilaisia kysymyksiä siitä, nouseeko lavalle todellinen big band.
Keikalla nousemme lavalle ihan nelikkona. Sen verran bändimme ponnistaa tuolta punkjuurista, että livenä meininki on vielä likaisempaa eikä levyä tuoda sellaisenaan keikalle. Eli levyä voi kuunnella kotona ja sitten keikalla kuulla erilaista meininkiä.
Setissämme onkin jo nyt paljon uuttakin materiaalia, Neuman kertoo.
Livesetin uudet kappaleet nostavat mieleen tässäkin tapauksessa esimerkin bändin tinkimättömyydestä. Useinhan bändit lähtevät albumin ilmestymisen jälkeisille keikoille esittämään juuri uusimman tuotoksen biisejä. Neuman kuitenkin kumoaa minun ja varmaan monien muidenkin kuulijoiden olettamuksen.
Älkää odottako meiltä koskaan mitään. Meillä on kuuntelijoille aina jotain uutta tarjottavaa ja jos on vanhaa, niin sitä sitten esitetään uusin keinoin.
Katsellessa yhtyeen keikkakalenteria huomaa, että bändi on eniten pyörinyt Helsinki-Tampere-Turku-akselilla. Bändi kuitenkin janoaa keikoille, joten koko Suomi on seuraava valloituskohde ja sen jälkeen yhtye voisi suunnata jo ulkomaita kohti.
- Kyllä me halutaan tehdä keikkoja mahdollisimman paljon. Yllättävän hyvin tuntuu meille faneja löytyvän, Isoviita toteaa.
- Seuraavan levyn kohdalla ulkomaille voisi suunnata enemmän. Siellä on kuitenkin enemmän kuulijoita tällaiselle musiikille, Neuman maalailee.
Uusi albumi nostaa heti kiinnostuksen, millaisia metkuja bändi suunnittelee jo kriitikoiden pään menoksi.
- Osa konseptista on jo valmiina. Siitä levystä on tulossa synkempi, likaisempi ja hitusen vielä kokeellisempi, Neuman toteaa mystinen virne kasvoillaan.
