Meteli.netin toimitus on jälleen listannut omat valintansa kuluneen vuoden levytarjonnasta, näin hyvissä ajoin ennen joulua, jotta pukin konttiinkin olisi mahdollista näin halutessaan poimia musiikillisia vinkkejä. Nauti hartaudella. Huom! Ihmisten viisi valitsemaa levyä eivät ole paremmuusjärjestyksessä.
Useamman kerran meteliläiset antoivat maininnat Swallow The Sunille, Mokomalle, Porcupine Treelle, Reverend Bizarrelle, Amorphikselle, Galactickalle, Tuomolle, Sister Flolle, Radioheadille, Lemmenpyssyille, Hanoi Rocksille ja Underwater Sleeping Societylle. Eniten mainintoja keräsi Swallow The Sunin kolmas albumi Hope.
Hannan valinnat:
Swallow The Sun
Hope
Etukäteen täytyi jyväskyläläisten puolesta jo hieman hermoilla voiko kahden loistoteoksen jälkeen vielä pistää paremmaksi vai hajoaako kaikki keskinkertaisuuden krapulaan. Mutta Hope vetää kaikki pelot hiljaiseen häpeään kauneudessaan ja karuudessaan, ahdistavuudessaan ja vapauttavuudessaan. Levy sisältää ehkä tarttuvinta Swallowta sitten debyytin, kuten vaikkapa These Hours of Despair osoittaa ja toisaalta taas monimutkaisinta ja tylyttävintä loppupuolelle päästyään.
Type O Negative
Dead Again
Dead Againin pyörähtäessä soittimessa ensimmäisiä kertoja tuntuu, että kuoleman sijaan olisi Type O Negative saanut aikaiseksi uutta elämää. Levy on kuin uudestisyntynyt Slow, Deep And Hard, mutta maustettuna vuosien kokemusten (lue: sekoilujen) tuomalla lisäuhmalla. Dead Againin vahvuus on Slow, Deep And Hardin tapaan kokonaisuudessa, josta yksittäisten biisien on sinällään vaikea nousta muiden yli. Nimibiisin lisäksi omiksi suosikeikseni ovat nousseet The Profits Of Doom ja September Sun.
Turisas
The Varangian Way
Hämeen ryhmä teki sen taas. Debyytillään Turisas järisytteli levyhyllyä voimallaan, eeppisyydellään ja tarttuvuudellaan ja niistä eväistä ammentaa myös The Varangian Way. Sinfonisuudellaan ja eeppisyydellään levy kelpaisi koska tahansa mahtipontisen sotaelokuvan soundtrackiksi, mutta löytyy yhtyeestä myös aimo annos kauneutta ja koskettavuutta, kuten levyn päättävä Miklagard Overture osoittaa. Livenä kyseinen biisi saa kylmät väreet automaattisesti selkäpiihin ja palan kurkkuun. Voi mielessään nähdä uupuneen soturin pääsevän ikuiseen uneen biisin mukana. Sodanhehkuisemmista raidoista parhaiten toimivat levyn avaavat To Holmgard And Beyond ja A Portage To The Unknown, mutta heikkoutta tästä sodanjulistuksesta on turha hakea.
Deathchain
Cult of Death
Kalmaa, kalmaa, kalmaa ja limaiset luut kurkkutorveen! Deathchainin kaikki kolme turpasaunaa ovat olleet merkkitapauksia suomalaisessa raskaammassa paahdossa eikä uusinkaan tässä tee minkäänlaista poikkeusta. Tuntuu, kuin yhtye olisi uuden solistinsa Kai Jaakkolan myöstä saanut vain entistä enemmän pippurisuihketta peräaukkoonsa, mistä kielii ainakin yhtyeen aggressiivinen livehabitus.
Deathchainin mäiskinnän kestävyydestä kertoo, ettei Kuoleman kultti ole päässyt menettämään tenhoaan hyvin intensiivisessä, koko vuoden jatkuneessa tehosoitossa. Yhtye osoitti uusimmallaan myös valtavaa uudistumiskykyä, mistä kielii mm. levyn paras biisi, Serpent Of The Deep.
Mokoma
Luihin ja ytimiin
Mokoman kuudes on siinä mielessä hankala tapaus, että se esittelee yhtyeen monitahoisempana kuin aikaisemmilla levyillä ja myöhäisestä ilmestymisajankohdasta johtuen ei sulatteluprosessi ole päässyt vielä kovin pitkälle. Toisaalla levy viljelee hyvinkin humaaneja ajatuksia, toisaalla iskee syytteitä kivireellisen verran ja kymmenen kirvestä kalloon pystyyn. Tässä vaiheessa on vaikea sanoa, millaisen paikan levy pidemmällä juoksulla kuuntelulistalta löytää, mutta biiseistä varsinkin Nujerra ihminen, Kolmannen asteen kuulustelu, Sahalaita sekä Ammu, hautaa ja vaikene nostavat sen ehdottomasti vuoden vakuuttavimpien joukkoon.
Bubbling Under
Täpärästi viiden kärjen ulkopuolelle jäivät eeppinen Moonsorrow ja utuinen Porcupine Tree, lisäksi kärkipäähän mahtuu myös peikonverta ja aimo annos kalevalaisuutta.
Finntroll: Ur Jordens Djup
Peikkotanssikin maittaa jälleen ryhmän löydettyä aggressiivisemman vaihteen päälle.
ks. Meteli.netin levyarvostelut #19
Moonsorrow: Viides luku - Hävitetty
Henkeäsalpaavaa maisemaa kuvaava Hävitetty ei todellakaan päästä helpolla, mutta soveltuu loistavasti hiljaisen ajatustyön innoittajaksi.
ks. Meteli.netin levyarvostelut #17
Porcupine Tree: Fear of a Blank Planet
Maisemointia tarjoaa tämäkin levy ja millä intensiteetillä. Keikkaa odotellessa.
ks. Meteli.netin levyarvostelut #22
Amorphis: Silent Waters
Vaikkei Amorphis tällä kertaa niin loistavaa kokonaisuutta tuottanutkaan kuin edellisvuonna, on tämä tarina jälleen edistysaskel yhtyeen vahvassa uudelleensyntymisessä. Kullervo-teemaa ei ehkä koskaan ole käsitelty yhtä vakuuttavasti.
Jugin valinnat:
Reverend Bizarre
III - So Long Suckers
Eepos, joka jättää jälkensä doom metalin taistelutantereelle. Tinkimätön, haastava ja painostava päätös Reverend Bizarren uralle. 130-minuuttinen teos jättää paatuneimmatkin doom-fanaatikot haukkomaan henkeään.
ks. Meteli.netin levyarvostelut #23
Minotauri
II
Viimeiset albuminsa julkaisseet, perinteistä doom metalia soittavat orkesterit valtasivat kärkikaksikon, mutta mistään säälipisteistä ei puhuta. Honkosen luotsaaman joukkion tuomionpäivänjulistus on riffipainotteisempaa ja karumpaa, mutta periaatteistaan yhtä tinkimätöntä, kuin yllä mainittu. Ilmavia jamitteluita tai Pro Tools -hinkkausta tältä levyltä on turha odottaa, Honkosen riffipanssarivaunun jyrätessä alleen kaiken.
ks. Meteli.netin levyarvostelut #21
Fleshpress
Pillars
Vuoden yllättäjän tittelin vie Fleshpress uusimmalla levyllään. Pillars on hurja matka mutaista sludgea, joka poikkeaa vieraissa black metalin, stoner sekä kraut rockin puolella, pitäen kuuntelijan otteessaan alkutahdeista loppuun saakka.
Galacticka
Apocalypse Psychedelicka
Tampereen space rockareiden ensimmäinen levy-yhtiön kautta tullut julkaisu ansaitsee ehdottomasti paikan viisikossa. Instrumentaalia, vaarallisen psykedeelistä avaruusjamittelua omaperäisellä lähestymistavalla. Ehdottoman koukuttavaa!
Viikate
Marraskuun lauluja
Viikatteen albumikaksikko on taattua Viikatetta. Heikkoja lenkkejä ei 19 kappaleen joukosta löydy. Kärkiviisikkoon se formaatti, missä tätä orkesteria tulee kuunnella, eli tietenkin vinyyli.
ks. Meteli.netin levyarvostelut #17
ks. Meteli.netin levyarvostelut #25
Bubbling Under
Listan tekeminen kotimaisista levyistä ei tuottanut vaikeuksia ja alla vielä muutama suomalainen, mainitsemisen arvoinen julkaisu.
Hebosagil
Cosmic
Omakustanne EP, jossa yhdistyy räkäinen death metal -rouhinta juuri sopivassa määrin väkivaltaiseen sludgeen ja kauas haiskahtava kakku kuorrutetaan vielä rokki-leadeilla. Kaos Kontrolin julkaisema debyyttialbumi on yksi allekirjoittaneen odotetuimmista levyistä.
GranG
GranG
Raakaa, ääriraskasta, nihilististä sludgea. Aiheuttaa inhotusta, kuvotusta ja ahdistusta, joten miten tätä ei voisi rakastaa?
Jukan valinnat:
Reverend Bizarre
III - So Long Suckers
Kotimaisen doom metalin kärkinimi lopetti ja viimeiseksi täyspitkäksi tuotokseksi jäi faneilleen virnuilevasti nimetty So Long Suckers. Omalla kohdallani levyn ainoiksi miinuksiksi jäi se, että kyseessä on viimeinen levy ja levyn lopettava Mallorca, joka ei ole muun materiaalin tasoinen esitys. Vaikka ihan kelpo "outroksi" sen voi laskea, sekä yhtyeen viimeiselle levylle että koko uralle.
ks. Meteli.netin levyarvostelut #23
Electric Wizard
Witchcult Today
Listani ainoa ulkomainen, vaikkei niistäkään olisi puutetta ollut (painotin listani kotimaiseen tuotantoon), joka iskeytyi heti vuoden kärkikahinoihin. Levyn odotus oli kärsimystä jo sinänsä ja siten sen niskoilla oli aikamoiset odotukset. Kun nuo odotukset vielä ylitettiin, on se pakko nostaa kärkiviisikon joukkoon.
Galacticka
Apocalypse Psychedelicka
Kotimaisen uuden psykedeelisen musiikin kärkikastia. Vaikka meininki on välillä ulkoavaruudessa tai ulkoavaruudesta, ei rokkaavuudesta olla tingitty ja koukkuja riittaa vaikka useammalle levylle. Yhtyeen ensimmäinen virallinen julkaisu (aiemmat julkaisut ovat siis olleet yhtyeen itse julkaisemia ja myymiä) ottaa väistämättä paikkansa vuoden kärkilevyjen joukosta.
Swallow the Sun
Hope
Toinen kotimaisen doom metalin kärkinimi, joka kallistuu edemmän niin sanotun death/doom -genren puoleen ja sekoittaa pakkaa useilla muillakin tyylilajeilla. Ensimmäisten levyjen viitoittamalla tiellä edetään selkeässä suunnassa. Matkalla mukaan on otettu uusia kikkoja, joilla äänimaailmaa syvennetään entisestään. Näytöt on jo annettu ja nyt bändi hioo ulosantiaan vieläkin enemmän itsensä näköiseksi.
Petteri Sariola
Silence!
Kotimainen kitarataituri, joka soittaa kitaraa kuin se olisi lyömä- eikä kielisoitin. Kaunista musiikkia, joka onnistuu olemaan teknisyydestään ja omalaatuisesta soittotyylistä huolimatta (tai ehkä sen takia) todella menevää.
Bubbling Under
eli muita mainitsemisen arvoisia levyjä, joita olisi useammankin sivun verran, mutta tiivistin listan ainoastaan kotimaisiin julkaisuihin, jotka ovat tavalla tai toisella tehneet vaikutuksen.
Tuomo (Prättälä)
My Thing
Tuomo onnistui yllättämään niin kulman takaa, että kiinnostuin jatsaavasta soulista ihan toden teolla. Nyt pitäisi enää löytää ne muut vastavaa musiikkia soittavat artistit.
ks. Meteli.netin levyarvostelut #18
Transkaakko
Sato
Toinen yllättäjä, jonka folk/pop/progehtavaa crossoveria kuuntelee erittäin mielellään. Levyn leppoisa meininki voitti minut heti puolelleen ja herätti mennessään tunteita tavalla, jolla musiikin pitäisi niitä herättääkin.
ks. Meteli.netin levyarvostelut #23
Amorphis
Silent Waters
Levy jatkaa yhtyeen selkeällä kehityskaarella eteenpäin. On ollut hienoa seurata yhtyeen uraa kuudentoista vuoden ajan ja nähdä kuinka bändi kasvaa musiikillisesti samaa tahtia kuin oma makuni laajenee. Alkuvuosien death metal -tuuttaus on kehittynyt hienovaraisesti levy levyltä ja ottanut vaikutteita monesta suunnasta, kuitenkaan unohtamatta, mikä on homman nimi.
Ilkan valinnat:
Damn Seagulls
Soul Politics
Vuoden sielukkain kotimainen.
ks. Meteli.netin levyarvostelut #17
Sur-rur
Uurnapölyjen paluu
Kotimaisen noise-punk-rock-särömelodia -hybridin turhan vähälle huomiolle jäänyt kiteytys.
ks. Meteli.netin levyarvostelut #18
Sister Flo
The Healer
Suomalaisen pehmeän ja kauniin kitarapopin mestariyhtyeen yhtenäisin ja vauhdikkain kaunokainen.
ks. Meteli.netin levyarvostelut #20
Amy Winehouse
Back To Black
Brittiläisen tuittupään huumeilu ja muu lööppikama on melkein tuhonnut sen kauniin totuuden, että nuoren neidon kakkoslevy on yksi kuluneen vuoden ehdottomasti parhaita levyjä. Ääni on upea ja biisitkin timanttia.
ks. Meteli.netin levyarvostelut #20
Alamaailman vasarat
Maahan!
Omaa vaskimaanista kääpiökävelyään harrastava kebab-sellohevi -herraseurue pisteli punakantisella lätyllään sen verran hurmioituneesti, että vuoden levyjen joukkoon nostaminen on selviö.
Henrin valinnat:
Rubik
Bad Conscience Patrol
Ensimmäisillä kuuntelukerroilla Rubikin debyytti oli pienoinen pettymys, mutta hiljalleen yhtyeen rohkeat soundiratkaisut alkoivat temmata mukaansa. Paranee jokaisella kuuntelulla ja on lunastanut paikkansa vuoden parhaiden julkaisujen joukossa.
Regina
Oi miten suuria voimia!
Mainion naiivistinen kokonaisuus, jonka tahdissa ei voi kuin hymyillen naputtaa jalkaa lattiaan. Todellinen piristysruiske harmaisiin päiviin.
ks. Meteli.netin levyarvostelut #20
Underwater Sleeping Society
All Other Lights Go Out
Alkuvuodesta asti levylautasella viihtynyt albumi on kestänyt hyvin kulutusta. Bändi onnistuu kakkosalbumillaan yhdistämään loistavasti mukaansatempaavia pop-melodioita kokeellisiin elementteihin.
ks. Meteli.netin levyarvostelut #17
Rinneradio
On
Rinneradio on jälleen löytänyt uusia polkuja kuljettavakseen. Toinen toistaan ihmeellisemmät surinat ja pöhinät rakentuvat hiljalleen mitä miellyttävämmäksi äänimaisemaksi.
Radiohead
In Rainbows
Radiohead kohautti julkaisemalla internetissä albumin, josta ei halutessaan tarvitse pulittaa sentin senttiä. Kokonaisuus on kuitenkin tällä kertaa niin hyvin kohdallaan, että sen kuullakseen voisi maksaa hieman isommankin summan. Parasta antia bändiltä moniin vuosiin.
Ernon valinnat:
Sybreed
Antares
Antares tuli täysin puun takaa ja iski täysillä. Sveitsiläisen Sybreedin konemusiikkia ja metallia yhdistelevä ryminä jättää Turmion Kätilöt ja muut huumoripläjäykset niin kauas taakseen, että on pieni synti edes mainita ne samassa lauseessa.
Porcupine Tree
Fear of a Blank Planet
Fear of a Blank Planetin tunnelma on käsin kosketeltavissa ja tuotanto huippuluokkaa.
ks. Meteli.netin levyarvostelut #22
Pedestrian's Motor
III
Loppuvuoden pelastaja ja hieno päätös trilogialle.
Nicole
Sivu Syyttömistä
Jäyhien pohjalaisten tahti senkun kiihtyy, hyvä jos ehtii huikan Tasavaltaa välissä ottaa.
Mokoma
Luihin ja ytimiin
Tälle levylle pitää antautua täysillä. Ihminen on vain eläin.
Bubbling Under
Swallow The Sun: Hope
Skindred: Roots Rock Riot
D'espairsRay: MIRROR
Toiskallion valinnat:
Saurus
Son Dynyy
Saurus onnistui jollain ihmeen konstilla ohittamaan lähes kaikki ne ansat, joihin varsinkin suomalaisella rap-viritelmällä on tapana langeta. Son Dynyy on omaperäinen, moderni, hyvältä soundaava, ja kuulostaa silti vaivattomasti synnytetyltä. Kesken ja Pik3 ovat molemmat osastoillaan huippuluokkaa, ja tämä levy koko genrelle erittäin tärkeä.
ks. Meteli.netin levyarvostelut #25
Raappana
Päivä on nuori
Varmasti kaikkien aikojen odotetuin kotimainen reggaelevy oli genrensä edustajana pitkästä aikaa lähellä jopa pinnan puhkaisua. Kasvonpiirteet -sinkku soi radiossa silloin tällöin edelleen, ja Raappana on esiintyjänä yhtä haluttu kuin on ollut jo vuosia. Albumi sai alkuun jopa huolestuttavan yksimielisen hyväksynnän kriittisinäkin tunnetuilta reggaepiireiltä. Edelleenkään suurta moitetta ei olla asiantuntijoilta kuultu, ja valtamedian reggae-puujalkavitsit ovat osuneet lähinnä niiden kertojiin itseensä. Ajassa kiinni oleva levy, jonka tekijä on perinnetietoinen ja riittävän karismaattinen viedäkseen asiansa vielä tätäkin pidemmälle.
Pyhimys
Salainen maailma
Monen jo pitkään odottama Pyhimyksen nousu suomiriimittelijöiden korkeimpaan kastiin. Syvä levy.
ks. Meteli.netin levyarvostelut #24
Hannibal & Soppa ja Pahat Viinit
Meiän asia
Pitkäjänteisen työn hedelmä omalla labelilla. Tämän ryhmän työmyyrissä on potentiaalia vielä useampaan täysosuma-albumiin.
ks. Meteli.netin levyarvostelut #21
Mikin valinnat:
Lemmenpyssyt
II
Hervanta Rock Cityn kasvatit pistävät kakkoslevyllään vielä pykälän paremmaksi
kuin parin vuoden takaisella debyytillä. Idioottirokkiahan tämä on, mutta niin
pitelemättömästi vedettyä, että oluet ovat rinnuksilla jo ennen ensimmäistä
kertosäettä - ja siitähän ne bileet vasta alkaa!
No Shame
White Of Hope - Turning Black
Jo vuosikaudet kansaa loistavilla keikoillaan kaatanut No Shame osui vihdoin
kultasuoneen myös studio-olosuhteissa. Jo tämän vuoden tammikuussa ilmestynyt
levy punkkaa ja rokkaa niin soitollisesti kuin myös biisimateriaalinsa puolesta.
ks. Meteli.netin levyarvostelut #17
The Wildhearts
The Wildhearts
Aina kun brittiläinen katastrofiryhmä The Wildhearts julkaisee levyn on se
omalla listallani vuoden parhaiden joukossa, eikä tämän vuotinen bändin omaa
nimeä kantava albumi tee poikkeusta. Parin vuoden takaiset pop-vaikutteet on
korvattu tuhdeilla soundeilla ja riffeillä, joiden puolesta on valmis kuolemaan.
Ja kun tämän kaiken päälle lisätään kuningasmelodiat niin ei voi muuta kuin taas
kerran antautua tämän bändin nerouden edessä.
Hanoi Rocks
Street Poetry
Olin yksi niistä monista, jotka eivät jaksaneet uskoa Hanoi Rocksin
uudelleensyntymään. Nyt voin ilokseni myöntää olleeni väärässä. "Uuden" Hanoi
Rocksin kolmas levy kohoaa yhtyeen parhaiden tekeleiden tasolle.
Entombed
Serpent Saints: The Ten Amendments
Vanhan koulukunnan metallipäät näyttävät nuoremmille miten homma hoidetaan.
Vuoden kovin metallilevy, joka myös rokkaa - ja jopa groovaa. Hell yeah!
ks. Meteli.netin levyarvostelut #23
Patriqin valinnat:
Tuomo
My Thing
Suomen tämän vuoden kuumin funk-master, joka hallitsee myös soulin
salaisuuksia. Tämä on käytännössä pysynyt kännykässäni kestosuosikkina
toukokuusta lähtien.
ks. Meteli.netin levyarvostelut #18
Sister Flo
The Healer
Samae Koskisen johtama Sister Flo pyrkii poptaivaan
täydellisyyteen kolmannella levyllä. Hyvät ja monipuoliset kappaleet,
hyvät melodiat, miltei täydellinen. Tämän syksyn henkilökohtainen ykkönen.
ks. Meteli.netin levyarvostelut #20
Underwater Sleeping Society
All Other Lights Go Out
Erittäin hyvä, melodinen vaihtoehtorocklevy tilanteeseen kuin
tilanteeseen. Ihme nimi, mutta hyvä bändi.
ks. Meteli.netin levyarvostelut #17
Radiohead
In Rainbows
Yllättävä ja rohkea veto tunnetulle yhtyeelle ilmoittaa ennen levyn
julkaisu, että kahden viikon päästä uusi albumi löytyy ladattavana
yhtyeen kotisivulta. Ja maksaakin saa oman mieleen mukaan. Eikä bändi
julkaissut mitään ylijäämäbiisejä vaan täysverisen ja erittäin hyvän
albumin. Syksyn toinen kestosuosikkini.
Lapko
Young Desire
Raikasta rokkia tarjoava Lapko on tuonut tiukan levyn kansalle. Trio
kuulostaa yllättävän isolta ja samalla bändi näyttää, ettei tarvitse
tyytyä varmoihin taikka helppoihin ratkaisuihin. Välillä Ville Maljan
tapa laulaa tuo mieleen Rushin. Virkistävää, nuorta intohimoa.
ks. Meteli.netin levyarvostelut #22
Bubbling Under
Ja lopuksi Bubbling under -osasto dedikoidaan rock'n'rollin
ystäville: helsinkiläisen Nakedin 3. levy Superstate,
tamperelaisen Lemmenpyssyjen II -albumi, turkulaisen
Sweatmasterin Animal sekä koko maailman Hanoi Rocksin
Street Poetry. Ja kaikki nämä bändit rokkaavat vielä paremmin livenä
kuin levyllä, mikä ei ole mikään pieni saavutus. Kannattaa seurata
paikallisen rock-klubin tarjontaa.
ks. Sweatmaster Meteli.netin levyarvostelut #21
yle.fi/pop 
