Aaveet perheen arjessa

Jyväskyläläinen For Selena And Sin on yksi vuoden mielenkiintoisimmista kotimaisista debytanteista. Ryhmän metallisävytteinen tunnelma-ilmaisu on niin väkevää, että monessa kohdassa bändi pakottaa haukkomaan henkeään ja etsimään varjoja huoneen nurkista. Myös rokkivaihdetta silmään iskee yhtyeen esikoislevy Overdosed On You. Meteli.net otti asiakseen selvittää yhtyeen sielunelämää hieman tarkemmin ja siitä kertomaan asettui bändin tummaääninen solisti Annika Jalkanen.

Debyytiksi Overdosed On You on kerännyt todella vakuuttavia meriittejä kriitikoiden osalta. Esimerkiksi Metal Hammer lahjoi levyä täysillä pisteillä. Annika kertoo bändin olevan melko ällikällä lyötyjä moisten arvioiden edessä, mutta toki niiden vastaanottaminen on tuntunut erittäin hyvältä. Onhan joukossa ollut toki soraääniäkin, mutta se yleensä kertoo albumin vahvuudesta etteivät kaikki pelkästään hymistele sen äärellä. Oletteko ehtineet saamaan palautetta muualtakin kuin kriitikkotaholta?

- Olen itsekin ajatellut, että oikeastaan on hyvä, että on tullut palautetta laidasta laitaan. Se olisi pahinta, että palaute olisi sillä "ihan ok" -linjalla. Ihan hyvä, mutta ei sitten kuitenkaan niin hyvä. Hyvä, että herättää siinä mielessä keskustelua puolesta ja vastaan.

- Tietysti palautetta on tullut tuttavilta ja ystäviltä eniten. Kukaan ei ole suoraan tullut sanomaan mitään kauhean negatiivista. Keikoilla on ihan positiivista ja hyvää palautetta saatu myös.

Overdosed On You poikkeaa aika paljon siitä, mitä yhtyeeltä olisi demon perusteella voinut olettaa, levy on paljon rokkaavampi ja sille sisältyvät demobiisit selkeästi albumin tunnelmallisimpia raitoja. Vaikka kysymys olisikin paras esittää biisinkirjoittajille on kysyttävä oliko kehitys rokkaavampaan ilmaisuun päin luonnollista vai haluttiinko tehdä selkeää eroa tunnelmametalliin?

- Ne biisit, mitkä demolla on, ovat levylläkin eniten niitä tunnelma-biisejä. Sitten esimerkiksi Million Miles High on ihan rokkia, tosi suoraviivainen. Tavallaan kun levyllä on niin paljon eri tyyppisiä biisejä niin ei voi sanoa, että se olisi kokonaisuudessaan tunnelmametallia. Kyllä sitä rokkivivahdetta siellä on aika paljon välillä, enkä tiedä onko meikäläisen myötä tullut sitten lauluunkin suoraviivaisuutta, mutta ainakin biiseistä johtuen on suoraviivaisempaa.

- Kyllä mä luulen, että kyllä kehitys on ollut luonnollinen. Tietysti Pasilta ja Mikalta saisi biisintekijöinä parhaimman vastauksen tähän, mutta kyllä mulla sellainen käsitys on, että ei sitä ole haettu. Tietysti studiossa tuli loppusilaus, jossa ne saivat lopullisen muotonsa. Ne ovat olleet yksinkertaisempia kun niitä on ennen studioon menoa tehty ja harjoiteltu. Vähän siinä siis on meidän yhteisnäkemys myös ollut biiseistä. Biisi on vaan kuulostanut, että nyt tähän tarvitaan sellaista ja sellaista meininkiä ja enemmän sitä kautta se rokkaavampi meno on tullut.

Annika itse hyppäsi solistin saappaisiin levyn nauhoituksen kynnyksellä. Ehditkö vaikuttamaan biiseihin lyhyellä aikataululla? Entä miltä tuntui loikata yhtyeeseen mukaan tässä vaiheessa jo pitkälle mietityn levyn äärelle?

- Oma panokseni oli lähinnä laulumelodioihin jonkin verran, vaikka Mika ja Pasi niistäkin pääosin vastaavat ja taustalaulut kehittelin yhdessä tuottajan kanssa. Muuten en ole biisientekovaiheessa ollut mukana.

- Jälkikäteen ajateltuna en silloin ajatellut mihin olen ryhtymässä. En ajatellut sitä niin pitkälle, että levy tulee oikeasti kauppoihin ja ihmiset kuulevat tätä ja rupeavat spekuloimaan ja tulee kritiikkiä suuntaan ja toiseen. Olin vaan tosi onnellinen siitä, että sain unelmani toteen, pääsen laulamaan oikeaan bändiin, koska mulla ei ole aikaisemmin ollut mitään bändiä. Pääsin vielä laulamaan tällaista musiikkia, mikä itsellekin iskee ihan kympillä. Nyt kun jälkikäteen miettii sitä kauhistelee ehkä enemmän, että hyppäsi suoraan studioon.

Vertailuja vaikka väkisin

Monet FSAS:in kappaleista ovat sanoituksiltaan hyvin henkilökohtaisen tuntuisia. Huolimatta siitä, että sanoittaja ei ole solisti itse ja että solisti hyppäsi prosessiin mukaan vasta biisien ollessa hyvin valmiita kertoo Annika tuntevansa sanoitukset omaan suuhunsa sopiviksi. Muulta bändiltä ei tullut ohjeistusta siihen, kuinka kappaleet pitäisi esittää ja sitä Annika arvostaakin suuresti. Annika ei ole myöskään käynyt sanoituksia varsinaisesti läpi niiden tekijän kanssa vaan kertoo peilanneensa niihin omat tunteensa, mitä teksti ja musiikki yhdessä nostattivat.

- En mä Mikalta hirveästi kysellyt eikä me keskusteltu niistä mikä se perimmäinen juttu on. Ehkä se toisaalta oli ihan hyväkin, koska se on kuitenkin minun tulkintani siitä, ettei siinä tullut mitään väkinäistä fiilistä. Täytyy sanoa, että Mikan sanoituksista osa on hyvinkin henkilökohtaisia ja vaikka hän olisi kuinka selittänyt, tuskin olisin kuitenkaan tajunnut. Parempi siis, ettei väkisin alkanut vääntää.

Levyntekoprosessi itsessään otti kauan ja nyt yhtye on nykyisessä kokoonpanossaan ehtinyt myös keikkailla. Annika kertoo hitsautuneensa bändiin hyvin mukaan mitä tarvitaankin, kun naissolisti nostetaan vääjäämättä yhtyeen keulakuvaksi.

- Tämä tosiaan on minulle aivan uutta, opettelua. Nyt se rooli rupeaa jo luonnistumaan, mutta kyllähän sitä oli erilaisia fiiliksiä. Millainen mun pitäisi olla jne, mutta kyllä se tulee nyt niin kuin minä itse haluan sen olevan. Se ei myöskään enää pelota, vaikka kaikkien katseet kohdistuukin lähinnä meikäläiseen.

Uusien yhtyeiden kohdalla vertailukohteita etsitään innokkaasti ja FSAS:in kohdalla vertauksia on kuulunut lähes kaikkiin tunnetumpiin metalliyhtyeisiin, joissa vain on naisvokalisti. Yhtyeen tunnelmallisemmassa puolessa näen itse paljon Katatonian piirteitä, kuten siinäkin, kuinka yhtye yhdistää tunnelmointiin rokkaavampaa materiaalia. Kotimaisittain tulee mieleen Silentium, joskin ehkä siitä syystä, että naisäänissä on paljon samankaltaisia tummempia sävyjä. Mitkä Annika näkee, että yhtyeen todelliset vaikuttajat ovat?

- Kyllä se on ihan oikein sanottu kun puhutaan Katatoniasta ja kyllä Gatheringkin on ollut osittain ja Theatre Of Tragedy varsinkin biisintekijöillä. Kyllä ne näitä bändejä on kuunnelleet ja varmasti sieltä sitten tullut vaikutteitakin. Jos mä itse taas ajattelen laulullisesti niin mä vaan annoin tulla, en ole tuon tyyppistä musiikkia kuunnellut aikaisemmin ja mun laulajaidolit on vähän muunlaiset. On ollut Alanis Morissetteä ja Jon Bon Jovia. Esimerkiksi Anneke van Giersbergenin laulua kuulin vasta sitten kun tulin bändiin. Se on hauska sattuma, että laulullisesti on paljon vertailtu kuitenkin The Gatheringiin.

- Hirveen moneen on kyllä verrattu, on tullut Lacuna Coilit ja Evanescencet. Se on ollut tosi hauskaa, kun harvaa niistä kuitenkaan itse on kuunnellut. Kukin tietysti kuulee sen omalla tavallaan. Kertooko se sitten siitä, että on vaikea luokitella, koska meillä on niin paljon eri vivahteita musiikissa. Ei olla tunnelmaa ihan täysin, mutta ei olla rokkiakaan eikä mitään teatraalista.

Vertailut moniin naissolisteihin eivät tee Jalkasen äänelle läheskään aina oikeutta, sillä Annikan ääni on monessa mielessä varsin ainutlaatuisen kuuloinen, tumma ja vahva. Annika kertoo harrastaneensa laulua aina koulun kuoroista lähtien ja viimeisen kymmenen vuoden aikana käyneensä myös laulutunneilla pätkissä yhteensä noin kolmen vuoden ajan. Nyt bändiin liittymisen myötä laulutunneilla käyminen on taas alkanut ja Annika haaveileekin, että ääntä voisi kehittää niin pitkälle, että bänditouhujen jälkeen voisi toimia esimerkiksi laulunopettajana.

Herätyssoitto keikoilla

Debyyttiä tehdessä bändiltä vierähti paljon aikaa ja vielä enemmän siihen, että se saatiin viimein markkinoille saakka. Nyt bändillä on kuitenkin mukavasti keikkoja tiedossa Suomessa ja Annika kertoo suunnitelmissa olevan myös Euroopan kiertämistä, kunhan aikataulut saadaan loksahtamaan kohdilleen. Monilla suomalaisilla yhtyeillä on FSAS:n tavoin ulkomainen levy-yhtiö ja kokemuksia bändeillä on siltä saralta sekä hyviä että huonoja. Miltä yhteistyö on tähän asti vaikuttanut teidän osaltanne?

- Hyvältä ja huonolta. Aluksi levy-yhtiöstä annettiin monia päivämääriä siihen koska levy ilmestyy ja siihen tavallaan kyllästyi. Onko ne sitten kulttuurieroja, kun Suomessa ollaan täsmällisiä ja jämptejä ja siellä suurpiirteisempiä, en tiedä. Ehkä sen takia ainakin mulla henkilökohtaisesti tuli olo, että uskonko mä enää niihin päivämäärälupauksiin. En sitten tiedä mikä käytäntö noin yleensä on, mutta eipä niitä siirtoja hirveästi seliteltykään. Mutta se nyt vaan riitti meille, että se viimein tuli pihalle.
- Promootio on levy-yhtiön puolesta ollut ihan minimaalista Suomessa ja sehän on ihan ymmärrettävää, että niitä ei varmaan Suomen markkinat hirveästi kiinnosta. Ne panostavat sitten Euroopan puolelle ja se on hoitunut ihan mukavasti. Onneksi ollaan itse aktiivisella promoamisella saatu keikkoja ja meillä on myös Kuusiston Jari keikkamyyjänä ja hän on myös saanut mukavasti keikkoja meille. Sitä kauttahan promoaminen tietysti täällä päässä hoituu.

Ghost In The Family -kappaleesta on FSAS tehnyt myös videon. Vaikkei sellaista pitäisi automaattisesti ajatellakaan, mielletään videobiisit usein albumin "ykkösbiiseiksi" ja Ghost In The Familyn tapauksessa kyse on yhdestä levyn vaikeimmin lähestyttävästä biisistä. Kuinka päädyttiin siihen, että juuri siitä tehdään videobiisi?

- Meillä oli idea videolle, on se kotivideo, oikea kotivideo 70-luvulta ja sitten Ghost In The Family -biisi. Mika ja Pasi olivat yhtaikaa sitä mieltä, että tästä tehdään video, koska se sopii niin hyvin biisiin. Ei ajateltu sitten sitä onko tämä meidän ykkösbiisi. Se tehtiin myös ihan pikkubudjetilla.

Niin, kyllähän musiikkivideon kanssa olisi aiheellistakin joskus lähteä liikkeelle siitä, millaisen videon ennen kaikkea haluaisi tehdä. Ghost In The Family on yksi omia suosikkejani albumilla, siinä kun yhdistyy kauneus, eteerisyys ja tarttuvuus. Mitkä ovat Annikan omat suosikit?

- Se vaihtelee, toki tykkään niistä kaikista, mutta ihan ykkösbiisinä on Satellites. Sitä saa laulaa sydämensä kyllyydestä, antaa tulla sellaisia erilaisia fiiliksiä mitä siinä biisissä on. Draining on kyllä alusta asti ollut top kolmosessa mulla ja Million Miles High sen takia kun se on menevämmästä päästä. Sitä on keikoillakin tosi mukava laulaa, kun saa porukan mukaan helposti.

Tuosta tuli mieleeni, että vauhdikkaammat biisit toimivat varmasti myös bändille jonkinlaisena peilinä keikoilla, tunnelmallisessa metallissa voi helposti käydä niin, että yleisö vain huojuu musiikin mukana silmät kiinni.
- Totta. Million Miles High:ssa näkee jos saa porukan oikeasti mukaan ja että ne ovat vielä hereillä ja tykkäävät keikasta.

FSAS esiintyi myös ensimmäisellä suomalaisella heviristeilyllä lokakuun alussa. Ruotsissahan Metalbåten on jo vanhempi idea, mutta Suomessa ottaa vasta ensiaskeliaan, joten pitää kysyä kuinka reissu meni?
- Joo, akustinen keikka meillä oli. Se oli oikein mukava, avattiin tapahtuma, ensimmäisenä soitettiin pubissa ja loppu olikin sitten vapaa-aikaa. Oli ihan mukavaa aloittaa kun sai sitten keskittyä muihin bändeihin ja drinkkilippujen käyttöön. Oli oikein kiva risteily, rauhallisesti siellä minusta kaikki sujui ja hyvää oli kun mikään bändi ei ollut päällekkäin.

Näin loppuun on vuoden lopussa kysyttävä toimittajien jokavuotista painajaista eli mitkä asiat olivat musiikin saralta parhaita vuonna 2007?

- Kauheaa, toi on paha, Annika huokaa. Ekana tulee mieleen Timo Rautiaisen soolokeikka täällä Jyväskylässä Sataman yössä. Olen kuunnellut Timo Rautiainen & Trio Niskalaukausta monta vuotta ja jopa idoliksi voisi sanoa niin kun pitkästä aikaa näin niin se oli kyllä erittäin mukava ja hyvä keikka ja sitä oli odottanut. Soilworkin uusin levy Sworn To A Great Divide on myös ehdottomasti kärkisijoilla. Myös Profane Omenin keikka Pellavarockissa oli loistava, aikaisemmin en ollut heitä nähnytkään livenä. Oli tosi positiivinen - ei nyt yllätys, koska olin kuullut, että he ovat hyviä livenä -, mutta kokemus, kun itse nyt pääsi näkemään.

Alkuvuonna For Selena And Sin:in voi tarkastaa useampaankin otteeseen livenä ympäri Suomen ja tätä voi estottomasti suositella, mikäli tunnelmallinen ja kaihoisa metalli on sinun lajisi. Ei kuitenkaan kannata pelkkää fiilistelyvaihdetta jättää silmään näiden jyväskyläläisten kohtaamiseen vaan kannattaa valmistautua myös rokkaamaan, takaan, että pysyt kuitenkin hereillä ilmankin.