Funky Elephant -festarin käynnistävä torstai mielletään usein kierroksia keräileväksi lämmittelyrundiksi. Tällä kertaa asetelma kääntyi ainakin ohjelmiston kannalta jokseenkin ylösalaisin, avausillan tarjotessa tukevaa tykitystä siinä, missä perjantaina liikuttiin paikoin eteerisemmillä vesillä.
Fullsteamin isännöimässä avausillassa kuultiin hiphoppia livepainotteisesti. Ensimmäisenä lavalla tapahtumaa aikaansaanut akti Michael Black Electro ei uudenkarheasta nimestään ja konseptistaan huolimatta ollut ensi kertaa fanttia kyydissä. MBE nimittäin tottelee myös nimeä Janne Hyttinen alias Pijall, ollen tuttu mm. Ceebrolistics-ryhmästä samoin kuin tulkintatavasta riippuen joko nimikkeen alle suoraan, tai sen taustaorkesteriksi miellettävä Roope K. Serkusten yhteistyö on toista vuosikymmentä jatkuttuaan hioutunut sellaiselle tasolle, ettei projektin niin väliä. Siinä missä Pijallin tulkinta vaihtelee vapaankin oloisesti rapista lauluun ja siitä edelleen nokkahuilun lurautuksiin, pysyy Roopen konesoundi äärimmäisen jykevänä, ja solistin miksaaminen tapahtuu lennossa. Michael Black Electro on hahmona yhtaikaa koominen ja vakava. Tyylejä haetaan yhtä lailla Kool Keithiltä kuin Pirkka-Pekka Peteliuksen sketsihahmoilta.
Jontti & Shaka-duo operoi nykyisin Koivuniemen Herrat -bändin taustoittamana. Kaksikon kadunkatkuiset, kyllästyneisyydessään ja katkeroituneisuudessaankin jonkinlaista toivoa henkivät riimit saivat myös Tavastian elefanttitorstaissa hyvää rosoa peltien paukkeesta, kitaranräimeestä ja eritoten Speakeasyn fonista. Uuttakin materiaalia kuultiin, eikä sen taso ainakaan Rata-äänitteestä ole heikentynyt. Ennakkohehku nousi tälläkin keikalla myös Jontin ja Jodarokin tulevan projektin suhteen.
Giant Räbät -kavalkadi oli ehtinyt ennen Funky Elephant-esiintymistään koluta jonkin verran esiintymislavoja. Meininki olikin rundin Turussa koettuun avauskeikkaan verrattuna tiukentunut, tosin vierailevien artistien määräkin oli nyt melko lailla suurempi. Tono Slono suoritui osuudestaan veteraanin varmuudella, samoin kuin yhdeksi session dynaamisimmista esiintyjistä noussut Särre, jo melko kokenut tekijä hänkin. Jodarok hostasi koko showta, ja osoitti edelleen olevansa suvereeni freestyle-taitaja, samoin kuin kelpo seremoniamestari sanan monipuolisemmassa merkityksessä.
Puppa J: n energisyyttä sessiosta sessioon ei voi kuin ihmetellä. 1. Erä -levyn Sarjamurhasarja-raitansa lisäksi paljon muutakin materiaalia esittänyt reggaetaituri sointui uskomattoman hyvin yhteen mm. Saurus-mies Kesken:in kanssa. Pääosin Puppa J:n ja Kasperi Laineen voimin vedetyssä lopun vapaatyyliosiossa tunnelma oli ns. koukusta karannutta.
Tungosta, eteerisyyttä ja liekkiä
Perjantaita vaivasi pitkän aikaa jonkinlainen sekaannuksen ja hämmentyneisyyden ilmapiiri. Petteri Sariolan Jyri-veljellä ja hyperaktiivisella Superjannella vahvistettu esitys olisi mitä ilmeisimmin pitänyt järjestää ahdistavan Semifinalin sijasta Tavastian päälavalla. Nyt pahasti tukkeutunut kellariosasto söi suurimman osan tunnelmasta. Toisaalta taas yhdeksi illan kohokohdista odotettu Aaron Jeromen seitsikon setti sai odottaa yleisönsä könyämistä paikalle pitkään. Yungunin ja upean Sabira Jaden mikrofonimestaroima sessio oli kenties odotettua seesteisempi, eikä korkealaatuisuudestaan huolimatta ikävä kyllä sytyttänyt suurempaa roihua. 
Toinen illan brittiakteista, DJ Mex:in eli Black Grass:in ja MC Koasten setti tuntui etukäteen mielenkiintoiselta, muttei hikisessä Semifinalissa päässyt liikuttamaan kovin suurta massaa. Funk tässä toki oli läsnä kaikin puolin.
Lämpöä, kuumuutta ja liekkiä piisasi perjantain päätösaktin, Raappanan ja Sound Explosion Bandin setissä.
Verrattain lyhyessä ajassa pienempien tanssihallitapausten takuumiehestä lähes stadiontason viihdyttäjäksi kouliintunut Raappana otti yleisönsä pienin elein, suurin sydämin. Sound Explosionin taituruus ja varmuus on jo tuttua tavaraa, eikä rytmiryhmän esitykseen tarvinnut tälläkään kertaa pettyä. Bändin vakiomiehistöön kuuluvan Paarman läsnäolo teki Raappanan elämästä helpompaa niin taustalaulujen, kuin yhteisbiisienkin osalta. Vaikka suomireggaen kärkinimen debyyttialbumi onkin jo ehtinyt olla aikansa liikenteessä, ei tuoreuden puutetta liene tulevaisuudessakaan odotettavissa, siksi omassa elementissään Raappana lähes lavalla kuin lavalla näyttäisi olevan.
yle.fi/pop 