Kirjurinluodon tanssit

Pori Jazzin perinteeksi muodostunut, nuorempaa yleisöä kosiskeleva pop-lauantai oli tänäkin vuonna ohjemistoltaan laadukas. Niin musiikki, yleisö kuin säätilakin vaihtelivat lähes ääripäästä toiseen. UMO feat. Lenny Pickett, Tower Of Power, Shaggy ja Mary J Blige vieraineen ja orkestereineen loihtivat jokainen oman osastonsa mestariteoksia kansalle.

Santanan ja kumppaneiden edellisenä päivänä loppuunmyymä Kirjurinluoto areena sai hieman kevyemmän, mutta silti kattavan ja monenkirjavan yleisöpeitteen lauantaina 19. heinäkuuta. Alkuperäisen suunnitelman mukaiset pääesiintyjät, Akon ja Toni Braxton peruivat tulonsa jo hyvissä ajoin. Loppujen lopuksi tämä oli onni, sillä on vaikea kuvitella, mitä nämä kaksi olisivat tehneet paremmin kuin ns. kakkosvaihtoehtoina nyt koetut, tarkemmin ajatellen omissa genreissään paljon laajempaa suosiota nauttivat nimet, Shaggy ja Mary J Blige.

Päivä aloitettiin tavan mukaan ihan oikeasti jazzilla. Rich Shemarian johtama UMO Lenny Pickettin ja tämänvuotisen porijazz-taiteilija Sami Pitkämön toimesta suoritettuine solistivierailuineen sai eteensä vielä melko hiljaisen areenan. Avausesityksen aikana tuli myös käytyä läpi lähes kaikki mahdolliset sääolosuhteet lumimyrskyä lukuunottamatta. Säänhaltija näytti mahtiaan pitkin päivää, ja yleisön joukossa monivuotiset jazz-kävijät erottuivat noviiseista kekseliäillä sadevarustuksillaan. Allekirjoittaneenkin enimmäkseen pressun alla istuen havainnoima musiikillinen tarjonta oli päivän startiksi sopivaa, laadukkaan viihdyttävää, virtuosieettia päivähermoille sopivina annoksina tarjoillutta groovea.

Neljäkymmenvuotista taivaltaan juhlistanut Tower Of Power sai sekin tuta niin sään, kuin ehkä sen johdosta ongelmiin ajautuneen tekniikankin voiman. Oaklandin stroke keskeytyi hetkeksi PA:n irtisanouduttua tilapäisesti rankkasateen kourissa. Juuri kunnolla vauhtiin päässyt funkkaus kuitenkin saatiin startattua hienosti uudelleen, ja tanssit käynnistyivät toden teolla. Osa yleisöstä unohti sään jo setin alussa, ja laulaja Larry Braggsin välispiikissä mainostama yhteydenotto yläkertaan ilmeisesti tehosi, sillä hetkellisesti The Man piti lupauksensa siitä, ettei anna suosikki-funkbandinsa soittaa sateessa. Funkin ja soulin parempia puolia esitelleen, pitkähkön setin lopussa kuultiin Emilio Castillon siunaama potpurinomainen James Brown -omistus, jonka aikana yleisö vannoi uskovansa soul poweriin, sekä myös omaavansa sitä. Hyvä niin.

Lähestulkoon kliseenomaisesti auringon alueelle pysyvästi tuonut Shaggy sai kansan todella liikkeelle. Hyvin säästeliäästi tuoreempaa dancehall-tuotantoaan esitellyt, historiallisella Boombastic -hitillään settinsä avannut jamaikalaistähti joko ironisoi tai sitten ei, spiikatessaan I heard this is summer in Finland, ja komensi sitten reggaeloverien ruhot ylös ja kädet heilumaan. Kovin kuuliaisesti kansa tottelikin, eikä ihme. Omaan muistiin ei edes mahtunut niiden mainstream-hittien paljous, joilla Shaggy on suomalaisiakin diskoteekkejä rytmittänyt.

Boombasticia seurasivat nopeasti Mungo Jerry -kertsillä kulkeva Summertime, muutaman vuoden takainen Sexy Lady, It Wasn't Me, ja monet muut. Ironista ja kuvaavaa kyllä, niin Shaggyn kuin Mary J Bligenkin seteissä parhaiten yleisöön tuntuivat vetoavan esittäjiensä muuten kunniakkaiden urien pohjanoteeraukset. Shaggyn kohdalla yksi sellainen on ilman muuta nytkin mukana olleen Rayvonin kanssa esitetty juustoinen Angel, jonka laulukertosäettä koko luoto tuntui hoilaavan mukana. Päämiehen itsensä rupattama patois, joka on monien muiden jamaikalaistähtien käyttämään aksenttiin verraten melko selkeää, taisi mennä suurelta osalta yleisöä täysin sivu korvien. Saattaa tietysti toisaalta myös olla, että ne kaikki n. 5000 ihmistä, jotka vastasivat kutsuun kaikille collie weed smokereille, todella käyttävät kyseistä yrttituotetta.

Yhtä kaikki, loistavaan juhlatunnelmaan jamaikalaistähti Kirjurinluodon ruoski. Tässä kaikkein vähäisin kunnia ei suinkaan kuulu tanakasti soittaneelle bändille, eikä varsinkaan mukana olleille muille vokalisteille, joista jo mainitun Rayvonin lisäksi vaikutuksen teki upea Natasha Watkins. Naisen upea soolo keikan loppupuolella tasoitti tietä seuraavaksi lavalle odotellulle hiphop-soulin kuningattarelle.

Mary J Blige on sen luokan tähti, ja kantaa sellaisen uran tuomaa taustahehkua, ettei oikein tiennyt mitä hänen esiintymiseltään Porissa pitäisi odottaa. Kun itse odotin yleisöään ylhäältä tarkastelevaa souldiivaa, joka saapuu lavalle pitkien introjen perään fanfaarien soidessa, oli todellisuus jotain täysin muuta. Mary juoksi estradille suurin piirtein samaan aikaan soittajiensa, ja kahden tanssijansa kanssa. Ensimmäiseksi kuultiin potpuri alkuaikojen MJB -klassikoista kuten Be Happy, hiphop-remix-biittiin enimmäkseen vetäisty Real Love, ja sekä You Bring Me Joy. Näiden perään ällistyttävissä koroissaan kaikkia fysiikan lakeja uhmaten riehunut tähti esitti jazz-festivaalin kunniaksi sävykkäämpiä tulkintoja mustan musiikin klassikkohistoriasta, ja kertoi mm. Anita Bakerin, Aretha Franklinin ja Chaka Khanin olevan osa hänen DNA:taan.

Kuin mainostamansa perimän varmemmaksi vakuudeksi oman elämänsä usein levyillä heijastelluista kärsimyksistä tunnettu laulaja piti puheen yleisön naisille. Take Me As I Am -hittiä ennakoinut itsekunnioitusmanifesti muuntui timanttiupotteisen mikrofonin kautta itse biisiksi hurmioituineen yleisön suosionosoitusten kaikuessa. Todella vakuuttavalla, revittelyjen ja suvantokohtien kontrasteista muotoutuneella tavalla esitetty biisi ei ole ikinä kuulostanut levyllä lähellekään tältä. Äärimmäisen teatraalisella otteellaan, itseään säälimättä Mary siirtyi biisistä suoraan yhteen uransa monista kohokohdista, No More Drama -hittiin. Pelkästään tämän biisiparin esityksen kuuleminen olisi ollut useamman kympin väärti.

Loppupäässä settiä kuultiin vielä mm. hieno Enough Cryin', yleisön villiin tanssiin piiskannut akuutti Just Fine -hitti, sekä päivän ohjelmiston Kirjurinluodolla päättänyt Dr Dre -tuotanto Family Affair. Thank You Mary -huudot takanani olleella penkkirivillä alkukeikan ajan Korn-yhtyeen tuotantoa pohtineiden poikasten suista kuulostivat vilpittömiltä.