Maaliskuun 19. - 21. päivä Helsingin valtasi amerikkalaisen Jo Sheldonin alias Mama Trashin järjestämä Trash Fest. Toista kertaa järjestetty tapahtuma kokosi mukavasti väkeä Semifinalin kick off -iltaan sekä varsinaisille festareille Gloriaan. Meteli.net otti osaa rientoihin ja tapasi pääjehu Sheldonin sekä mm. Stereo Junks! -yhtyeen solistin Anzi Destructionin.
Kolmipäiväiseksi paisunut Trash Fest polkaistiin käyntiin jo torstaina kolmen orkesterin voimin. Semifinalin lavalle kiipesivät kotimaiset Cold Cold Ground ja loppukeväästä debyyttialbuminsa julkaiseva Sonic Roots sekä italialainen Hellfire Society. Ensiksi mainittu bändi oli jo esiintynyt kun ehdin paikalle, joten siitä ei valitettavasti ole kuulo- tai näköhavaintoa. The Crow -elokuvasta meikkausvinkkejä ottanut Henry Lee Roots luotsasi Sonic Roots -ryhmänsä lavalle seuraavana. Rokkikukkoilun taitava Henry bändeineen sai runsaslukuisen yleisön hyvin mukaan. Bändi veti settinsä läpi varmuudella ja päihitti selkeästi illan pääbändin eli Hellfire Societyn. Rumpukoneen säestyksellä säksättänyt italialaisryhmä ei allekirjoittanutta hirveästi lämmittänyt, vaan tuntui olevan jotenkin köyhän miehen Marilyn Manson. Näyttävää menoa kieltämättä, mutta itse biiseistä ei jäänyt oikein mitään mieleen.
Itse Mama oli luonnollisesti myös paikalla ja hän tuntui hyvin tyytyväiseltä iltaan. Ja miksi ei olisi ollut, sillä Semifinal oli aivan täynnä.
Kansainvälistä menoa
Festarit siirtyivät viikonlopuksi Semifinalista Gloriaan. Onnistuin taas välttämään muiden kiireiden takia kaksi perjantain ensimmäistä bändiä, eli brittiläisen New Generation Superstarsin sekä ruotsalaisen Violent Divinen. Onneksi suuri joukko muita ihmisiä oli ehtinyt paikalle, joten kummankaan ei tarvinnut soittaa tyhjälle salille.
Tapasin myöhemmin illalla Supertähtien laulaja-kitaristin A.J.:n ja hän oli hyvin tyytyväinen omaan keikkaansa ja yleisön vastaanottoon. Ensimmäistä kertaa Suomessa vieraillut bändi suunnitteli jo kovasti seuraavaa visiittiä. Lupaan olla silloin ajoissa paikalla, sillä bändin rehellinen rock'n'roll ja puhdas energia välittyvät mainiosti jo levyltäkin. Pisteitä voi antaa myös siitä, että bändi jaksoi pyöriä väkijoukossa koko illan ja seurustella faniensa kanssa.
Illan ensimmäinen bändi mitä seurasin oli Dope Stars Inc., Trash Festin toinen italialaiskokoonpano ja toinen pelkän rumpukoneen varassa operoinut. Eikö Italiasta löydy kunnon rumpaleita vai mikä juttu tämä on? Itselleni bändin ulosanti jäi hieman kylmäksi, mutta yleisö tuntui pitävän orkesterista kovasti. Yläparvelta katsottuna alakerran meno näytti mainiolta ja jengiä riitti mukavasti. Italialaiset saivat ehkäpä illan parhaan vastaanoton. Ainakin heistä pidettiin huomattavasti enemmän kuin seuraavana esiintyneestä sveitsiläisestä Stonemanista. Alakerran ihmiset äänestivät jaloillaan ja suuri osa yleisöstä poistui salista sveitsiläisten jynkyttäessä puuduttavaa metalliaan.
Perjantain sai kunnian päättää kotimainen Private Line, joka vetikin perusvarman setin. Hyvältähän bändi kuulosti kuten aina, ja yleisökin löysi tiensä takaisin lavan edustalle. Vaikka keikassa ei mitään moitittavaa ollutkaan, jäi hommasta kuitenkin jotenkin rutiinisuorituksen maku.
Suomi-fani Mama
Lauantai alkoi jo varhain, eli puolilta päivin kun tapasin Jo Sheldonin, tai siis tuttavallisemmin Maman, Glorian takahuonetiloissa. Aina hymyilevä nainen vakuutteli olevansa tyytyväinen festareiden kahteen ensimmäiseen päivään. Pientä väsymystä oli havaittavissa, sillä säätämistä ja edustamista on riittänyt kuluneen viikon aikana lähes tauotta, hyvä jos yössä on ehtinyt muutaman tunnin nukkua.
Nuorena tyttönä Kissiä diggaillut Mama ajautui musiikkipiireihin veljensä kautta, joka soitti Yhdysvalloissa hetkellistä kuuluisuutta saaneessa Freakshow-metallibändissä.
- He soittivat mm. Cinderellan, Lizzy Bordenin ja muiden sen kaltaisten bändien kanssa. Hänen kauttaan tutustuin moniin muusikkoihin, kuten Anthraxin Charlie Benanteen.
Vuonna 2003 Mama laittoi pystyyn oman nettisivun ja alkoi ottaa vuosien varrella keräämistään kontakteista hyötyä irti. Hän teki sivuille haastatteluja, levyarvioita ja muuta vastaavaa.
- Sitten tapasin Murderdollsin Acey Sladen 2004. Hän oli silloin bändissä nimeltä Trashlight Vision ja aloin heidän promoottorikseen. Sen jälkeen perustin oman yrityksen. Samoihin aikoihin tapasin The 69 Eyesin Jyrkin ja innostuin heistä.
Mama ystävystyi Jyrkin ja samassa orkesterissa vaikuttavan Jussin kanssa, ja alkoi hoitaa heidän asioitaan Yhdysvalloissa. Kaksikon kautta hän sai tietoa myös muista suomalaisista bändeistä ja huomasi, että tässä piskuisessa maassa tehdään aivan loistavaa rock-musiikkia.
- He kertoivat minulle hyvistä bändeistä kuten mm. Stereo Junks! sekä Private Line.
Suomesta löytyy kuitenkin muutakin miellyttävää kuin vain rock. Mama kehuu erityisesti ihmisten ystävällisyyttä ja Suomen puhtautta.
- Kaupungilla kulkiessa on ihana hengittää puhdasta ilmaa! Amerikka ei ole niin puhdas. Siellä on likaa joka puolella ja maan tila tuntuu huononevan koko ajan. Ei USA nyt aivan toivoton paikka ole, mutta kyllä minä täällä viihdyn paljon paremmin! Minulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa Suomesta.
Ensimmäisiä perheenjäseniä: Stereo Junks!
Lauantai-illan avasivat Ruotsista saapuneet Amy's Ashes sekä Defueld, mutta kummankaan veto ei juurikaan sykähdyttänyt. Bändien raskaahko perusmeno katosi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jälkiä juurikaan jättämättä. Illan kolmas bändi oli kotimainen Stereo Junks!, joka on juuri saanut kauppoihin uuden EP:n nimeltä Chemistry. Bändi tuntuu lukuisten miehistönvaihdosten jälkeen vihdoin saaneen lauteille hieman pysyvämmän kokoonpanon - ja se näkyi ja kuului bändin ulosannista. Anzi Destructionin johtama viisikko veti selkeästi illan pisimmän korren ja sai innostettua yleisönkin mukaan. Pääjehu itse heilui tapansa mukaan ympäri lavaa kuin heikkopäinen. Jututin keikan jälkeen Anzia, joka oli selkeästi itsekin innoissaan illan vedosta.
- Nyt tuntuu helvetin hyvältä kaiken tän vitun säätämisen jälkeen, kertoo herra viitaten jatkuviin miehistönvaihdoksiin.
Kun ihmettelen miksi ihmisiä on tullut ja mennyt niin Anzi selventää, että jos haluat olla bändissä niin täytyy olla "stereo päästä varpaisiin". Suomessa on paljon muusikoita, mutta soittotaito ja asenne ei aina kulje käsi kädessä.
- Ketään on turha opettaa puhumaan, kävelemään taikka soittamaan, ne vaan pitää tulla luonnostaan. Ja fakta on, että hyvät soittajat ovat varattuja. Stereo Junks!:issa on ollut soittajia mm. Private Linesta, Hybrid Chidrenistä, Ajattarasta, Bloodpitistä sekä Vanity Inkistä, mutta kun bändin jäsenet soittaa niinkin monessa aktiivisessa ryhmässä ei homma käytännön tasolla toimi lainkaan, vaikka olisi kuinka hauskaa! Esim. keikkojen sopiminen yhteen on yhtä palapelin pelaamista.
Homma on nyt kuitenkin saatu oikeille raiteille ja nykyään Stereo Junks!:in rivejä koristaa varsin kansainvälinen, mutta todellakin "stereo", joukko. Ydinryhmän muodostavat Anzi ja lähes alusta lähtien mukana ollut kitaristi Deville, joita täydentävät vuonna 2007 joukkoon liittynyt espanjalainen kitaristi CharlyB sekä viime vuonna bändin kelkkaan hypänneet japanilainen basisti Sohei Murakami sekä rumpali Ronnie Loco, josta ei oikein kukaan tiedä mistä mies on kotoisin. Anzi naureskelee muistellessaan kuinka tapasi Sohein:
- Se pölähti basso kädessä meidän viime syksyn Semifinalin keikalle ja sano haluavansa koesoittoon. Sit se tuli treenikselle seuraavana päivänä ja puhumatta sanaakaan kaveri vetäs meidän kaikki biisit kerrasta läpi! Katottiin siinä monttu auki vähän aikaa, että kukas sälli toi on ja toivotettiin mukaan remmiin!
Anzi tutustui Mamaan yhteisen tutun kautta vuonna 2005 ja vähän sen jälkeen kuultuaan bändin Suicide Angels -EP:n pyysi rouva Stereoita liittymään perheeseen. Mama suunnitteli tuolloin ensimmäistä Trash Festiä ja Anzi ehdotti tapahtuman järjestämistä Helsingissä.
Näinhän siinä sitten kävikin ja nyt parin bändin voimin aloittaneeseen Mama Trash Familyyn kuuluu jo yli 30 bändiä yhdeksästä eri maasta. Osaksi perhettä voi pyrkiä periaatteessa mikä tahansa bändi, mutta valintakriteeri on kuitenkin tiukka. Mama toteaa, että hänen on henkilökohtaisesti rakastettava jokaista perheeseen kuuluvaa orkesteria. Lisäksi ketään ongelmalapsia ei oteta vastaan.
- Tärkeää on, että bändissä on hyviä tyyppejä ja heidän kanssaan tulee mainiosti toimeen. Ei tätä yhteisöä turhaan kutsua Mama Trash Familyksi! Jos on jotain ongelmia jonkin bändin kanssa, he saavat kenkää. Ihan sama oletko pääesiintyjä vai illan ensimmäinen bändi, kaikkien tulee kunnioittaa toisiaan.
Ja ensi vuonna uudestaan!
Mutta palataan vielä hetkeksi lauantai-iltaan ja Gloriaan. Tapahtuman kaksi viimeistä bändiä, eli kotimainen Iconcrash ja norjalainen Mortiis, menivät hieman itseltäni ohi. Molemmat kuitenkin herättivät kiinnostusta yleisössä ja vetivät varmastikin kelpo setit. Itsellä vain alkoi bändikiintiö olla jo täynnä, eikä Iconcrashin fiilistelyyn tai Mortiisiin peikkoiluun jaksanut oikein keskittyä. Illan ja koko festarin kruunasi viime vuoden tapaan Mama Trash All Star Band, joka koostui viikonlopun aikana esiintyneistä artisteista ja muista vieraista. Viimeisenä vedetty Ramonesin I Wanna Be Sedated kokosi lavalle suuren joukon porukkaa ja oli kaikessa kaoottisuudessaan hieno päätös hienolle tapahtumalle.
Oli tämän vuoden bändeistä sitten mitä mieltä tahansa niin sitä ei voi kieltää, etteikö festari olisi ollut onnistunut. Kenties viime vuonna oli hieman enemmän yleisöä paikalla, mutta Mama itse ainakin vakuuttelee olevansa erittäin tyytyväinen tähänkin vuoteen.
- Trash Festit ovat onnistuneet siinäkin suhteessa hyvin, että vaikka kukaan ei ole rikastunut, on kulut saatu katettua. Toki yritän pitää huolen, että jokainen bändikin saa jotain - ainakin alkoholia! No ei, se oli vain vitsi!
Jatkoa on myös luvassa. Vastaava tapahtuma on suunnitelmissa myös Maman kotimaahan eli Yhdysvaltoihin ja ensi vuonna on Suomen ohella tarkoitus juhlia myös ainakin Ruotsissa ja Saksassa. Mama kuitenkin haluaa edetä varovasti ja pikkuhiljaa, liian suuria kakunpaloja on turha yrittää ahmia. Koko konsepti on kuitenkin hyvässä noususuhdanteessa ja sen huomasi myös viikonlopun yleisöstä. Suomalaisten lisäksi paikalla oli hämmästyttävän paljon ulkomailta tulleita ihmisiä. Kaukaisimmat vieraat olivat aina Uudesta-Seelannista asti. Mama itsekin on iloisesti yllättynyt tapahtuman saamasta kansainvälisestä suosiosta.
- Olen todella ihmeissäni kuinka suuri määrä ihmisiä matkusti Suomeen tämän tapahtuman takia! Lisäksi sain paljon meilejä, joissa ihmiset valittelivat, koska eivät pääse tulemaan. En tiedä miksi tästä on tullut niin suosittu. Ehkä syy on minussa! Olen puhelias ja ystävällinen ja kierrän ympäriinsä hölöttämässä ihmisille. Ehkä minä sitten olen sellainen äitihahmo, jonka luokse on helppo tulla!
