Seinäjoen Rytmikorjaamoa on keikkapaikkana pakko hieman kehaista. Niille, jotka eivät ole käyneet, voisi referenssiksi antaa vaikka Pakkahuoneen tai Teatrian tunnelman, olkoonkin, että kyseessä on paljon matalampi tila. Paitsi, että vanhan postiautovarikon muuttaminen toimivaksi, viihtyisäksi ja aktiiviseksi rock-klubiksi on ollut melkoinen taidonnäyte ja voimanponnistus, elävöittää paikka myös ainutlaatuisella tavalla Pohjanmaan keikkatarjontaa. Viihtyisyys on taattu sekä täys- että alaikäiselle yleisölle toimivalla ratkaisulla, missä kalja-aluetta ei ole rajattu vain perimmäiseen nurkkaan vaan lasi kädessä pääsee kohtalaisen lähelle lavaakin. Monet olivat kerrat kun kuskia haettiin Vaasankin suunnalta keikalle. Vakiinnutettuaan asemansa paikka on toiminut myös usean ulkomaanelävän Suomen kiertueen pysähtymispaikkana. Tällä kertaa luvassa oli sekä kotimaisen että ulkomaisen metallin nimiä kun Korjaamolle saapui Firebox Festival potenssiin kaksi.
Firebox levy-yhtiön kotikaupungissaan järjestämä festivaali on siis ehtinyt jo toiseen osaansa. Vaikka ohjelmistoa käytettiin laajasti hyväksi siihen, että yhtiö saattoi esitellä omia entisiä ja nykyisiä suojattejaan lavalla, oli ohjelma rakennettu erittäin kypsäksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi. Varsin tummasävyiset kaksi päivää oli odotettavissa, kun Meteli.net päätyi kiskoja pitkin Seinäjoelle.
Pitissä ruhjomista ja Jack Daniels
Viikonloppu käynnistettiin niinkin vähäeleisesti kuin tykityksellä, massiivisella pitillä ja wall of deathilla Sotajumalan ollessa lauteilla ensimmäisenä. Tämä ryhmä se onnistuu aina vaan käynnistämään fiilikset ja oli selkeästi houkutellut monia myös korjaamolle etkoilujen sijaan. Olen itse joko tullut vanhuudenhöperöksi jo tai sitten nykypiteissä on oikeasti raaempi ja fyysisempi meno kuin "ennen vanhaan". Lavasta täytyi pysytellä kaukana, ellei halunnut joutua täysin ruhjotuksi, tosin kauemmaksikin tämän tehtävän täytti yhtyeen anti, muun muassa omaa nimeään kantavalla kappaleella.
Australialainen Eternal kärsi miehistönvajauksesta yhtyeen kitaristin päätettyä lähteä takaisin kotiin jo saavuttuaan Suomeen. Kaiken kruunasi, ettei mies ollut kertonut tästä bänditovereilleen mitään, joten mitään ylisanoja ei mies osakseen keikalla saanut. Muulta yhtyeeltä osoitti kuitenkin pelihenkeä jäädä maahan soittamaan sovitusti ja se kannatti. Keikka oli hyvin tasapainoinen ja kaunis, olkoonkin, että se oli monelle varmasti turhan hissutteleva Sotajumalan jälkeen bilehengen noustua kattoon. Itse miellyin Eternalin antiin näin livenä enemmän kuin levyltä, joten nekin pitää kai ottaa kuunteluun uusin korvin.
Rotten Sound keräsi kenties illan suurimman yleisömäärän ja taas näkyivät riveissä samat naamat heilumassa kuin Sotajumalan aikana. Ehkä Eternal toimikin välissä kaivattuna tankkaustaukona ja vaasalaisten tahtiin jaksettiin jälleen painia olan takaa. Kotikaupungissaan Rotten Soundin kohdalla saattoi nähdä jo ennen suurempaa suosiota moista meininkiä ja lienee kotikenttäetua olemassa yhtyeelle hieman Seinäjoellakin, mutta kyllä bändillä selkeästi on jotain, mikä saa heidät nousemaan yli oman genren diggaajien suosiorajojen. Tämä seikka kun on vienyt bändin myös maailmalle, on mukava nähdä yhtye välillä myös kotikulmillaan.
Swallow The Sun on Rotten Soundin tavoin tullut nähdyksi niin usein, ettei keikoista enää juuri uutta sanottavaa voi löytää ennen kuin mukana on uutta materiaalia. Piristys nykyisessä keikkasetissä on selkeästi viime vuonna julkaistun Plague of Butterflies EP:n annin ottaminen mukaan, vaikka kyse ei olekaan materiaalista, jota olisi helppo festaritunnelmissa olevan yleisön niellä. Riipaisevan kauniin tunnelman onnistuivat jyväskyläläiset jälleen luomaan ja seuraavaa julkaisua odotteleekin suorastaa kieli pitkällä.
Perjantain esiintyjistä odotetuin omalle kohdalle oli kuitenkin Shining. Kyseessä oli yhtyeen ensimmäinen vierailu Suomessa. Koska bändillä on takanaan jo useampia kiiteltyjä albumeita, saattoi pääkaupunkiseudulla ainakin aistia melkoista närkästystä, että tuo vierailu suuntautui Pohjanmaalle pysähtymättä muualla. Vaikken itse ole ollut orkesterin suurkuluttaja, olivat odotukset keikan suhteen silti korkealla.
Aluksi tuntui soundillisesti olevan ilmassa pientä arvontaa, mutta bändin keskittyessä sielukkaampiin osuuksiin tuntui tämäkin seikka parantuvan keikan edetessä. Bändihän tuli lavalle peräti kahdesti, vaikkei toinen intro toiminutkaan minään erityisenä vedenjakajana keikalle. Ensimmäisen puolen huipennus "ylistys naisille" tosin toimi sinällään mainiona välipalana.
Ne, jotka odottivat erityisiä showelkeitä varsin sekopäisenä tunnetulta Kvarforthilta joutuvat kenties hakemaan apua sensaationälkäänsä vaikka 7-päivää -lehdestä yhtyeen keskittyessä musiikkiin pieniä eritteen jakamisia lukuun ottamatta. Tässäkään tapauksessa itse eritteen osuus ei liene kiskotun Jack Danielsin määrään suhteuttaen kovin suuri. Yhtye keskittyi musiikkiinsa tarjoten myös pituudeltaan kunnioitettavan keikan, joten enemmän kuin tyytyväisenä paikalta voi poistua ja kuullut uudet kappaleet lupaavat erittäin hyvää myös tulevaksi. Poistumisen oli tosin moni tehnyt turhan aikaisin, sillä keikan loputtua puoli kolmen tienoilla ei narikkajono ollut kovin pitkä, joskin sitäkin hitaammin etenevä. Keikkajärjestäjät innolla tekemään tarjousta Shiningista niin, että yhtye saataisiin Suomeen pian uudestaankin.
Demonit maan päällä
Noin yleisesti Fireboxia täytyy kiittää siitäkin, että lavalla oli melkoinen määrä yhtyeitä, joita ei vuosien ahkerasta keikoilla käymisestä huolimatta ollut vielä nähnyt sekä niitä, joiden todistamisesta on jo paljon aikaa bändin keikkaillessa harvakseltaan Suomessa. Tämä on harvinaista, koska monet tapahtumat pelaavat kovin varman päälle.
Lauantaina täytyi järjestäjien ja yhtyeiden puolesta hieman valitella, että yleisö taisi nuolla edellisillan haavojaan aika kauan ennen keikalle siirtymistä. Loppuillasta porukkaa oli toki ihan mukavasti, mutta Evokenille ja Spiritus Mortisille olisi mielellään suonut laajemmankin kuulijakunnan.
Myös Evoken laittoi lauantain käyntiin hitaasti. Yhtye tarjosi jylhän ja intensiivisen keikan, mutta siitä ei kovin paljon jäänyt käteen, kun yhtyeen biisit eivät ole niin tuttuja, että niitä osaisi tunnistaa. Siitä yleisömäärästä, joka näin ilta seitsemän jälkeen oli jo eksynyt paikalle, kylläkin taatusti moni itseni lisäksi tulee etsimään käsiinsä myös yhtyeen tuotantoa, sikäli mukavaa näitä amerikkalaisia oli kuunnella. Ensi vuotta ajatellen voisi festivaalin toivoa jopa alkavaksi hieman aiemmin, sillä pitkä päivä vietettynä istuskellen pitkin Seinäjokea alkoi hyvin varhain tuntua jo melkoisena väsymyksenä.
Kukapa haluaa kuulla hidasta, soitetaan siis vielä hitaampaa. Spiritus Mortis vastasi päivän parhaasta vedosta. Albert Witchfinderinakin tunnettu Sami Hynninen on kyllä ehdottomasti parasta, mitä yhtyeelle olisi voinut tapahtua laulajarintamalla. Albert on esiintyjänä todella röyhkeä ja nälkäinen ja paikka bändin keulassa on selkeästi omaksuttu heti alkumetreiltä. Uusi materiaali saattaa kohota jopa bändin parhaimmaksi, vaikka klassikoidenkin tulkitseminen oli hyvin ekstaattisissa mitoissa. Kuten Rise From Hell keikan päätteeksi totesi "Satan, sends demons from hell / earth, is under their spell". Näin maagisen esityksen alle on helppo taipua ja tuota demonia on helppo etsiä mikin varresta.
Sparzanzaan viitattiin festarin aikana monen ihmisen suulla "Radio Rock -bändinä" ja bändi valitettavasti vastasi muutenkin kuin radiohittiensä osalta tätä mielikuvaa. Hittimäisesti rakennetuilta kuulostivat kaikki biiseistä ja illan muiden esiintyjien seassa yhtye tuntui olevan tyystin väärässä paikassa. Inhottavasti mieleen hiipi sana "tuotteistaminen", joka ei musiikin kohdalla merkitse hyvää. Saahan sitä fanituotteita olla vessapaperista avaimenperiin jos haluaa, mutta musiikin puolella kaupallinen ajattelu tässä mittakaavassa tekee biiseistä varsin hengittämättömiä.
Rock Models -shown paikallaoloon oli varmasti syynsä, mutta itselleni se vain ikävästi katkaisi ja pidensi iltaa. Ei muotishowta tai muitakaan performansseja kaipaa keikoille, ainakaan tässä muodossa, olisivat ennemmin vaikka kävelleet yleisön seassa asusteineen muiden keikkojen aikana.
Peruuttaneista muusikoista tuntui tulevan viikonlopun trendi kun myös Forgotten Tomb oli ilman yhtä kielisoittajaa, tällä kertaa basistia. Eipä tämä vaikuttanut italialaisia hetkauttavan, vaan huikealla intensiteetillä yhtye hyökkäsi korjailemaan Sparzanzan ja rokkimallien tunnelmaan jättämää aukkoa. Tuota järkkymättömän synkkää tunnelmaa ei onnistunut rikkomaan edes rumpalin turhan innokas lyönti, joka hajotti snare-rummun. Kyllähän Forgotten Tombinkin materiaalista löytyy paljon sellaista kauneutta, joka kuulostaa omiin korviini taontaa mielenkiintoisemmalle näin livetilanteessa ja keikka toimi niiltä osiltaan kuin linkkinä illan pääesiintyjään.
Katatonia päätti festivaalin varmuudella ja ilahdutti soittamalla materiaaliaan hieman laaja-alaisemmin kuin edellisillä todistamillani keikoilla, nyt materiaalia tuli muun muassa Discouraged Ones -levyltä. Itselleni harmiksi etelän yöjuna vaati poistumista tunnin soiton jälkeen, joten en tiedä, mihin bändi loppukeikastaan venyi, mutta tuo ensimmäinen tunti oli melko peruskeikalta vaikuttavaa esiintymistä. Katatonian kohdalla biisimateriaalilla pelkästään pystyy toki saamaan aikaan erittäin tyydyttäviä kokemuksia, mutta parempaakin olen yhtyeeltä todistanut, jopa sen ensimmäisen tunnin aikana. Silti junan madellessa yössä päässä soivat Teargas, Ghost of the Sun ja Soil's Song. Fireboxin äijät ansaitsevat kiitoksen tasapainoisesta kahdesta vuorokaudesta lakeuksilla, tämä festivaali on todellinen suomalaisen metallikentän piristys.
