Yhä löytyy ihmisiä, jotka valittavat, että näillä leveyspiireillä ei tapahdu mitään. Pelkästään lokakuun keikkatarjontaa tarkastelemalla herää kysymys, missä koloissa nämä ihmiset elämäänsä viettävät? Niissä koloissa, missä viime aikoina on tullut rampattua, on tapahtunut vaikka mitä. Turun Amplifier Worship, Helsingin Black Flames of Blasphemy ja samalle viikonlopulle osuneet Metal Warning Festival sekä Space Force 1 ovat kaikki luovuttaneet mustelmia ja muistikuvia raskaan underground-musiikin kuuntelijoille lokakuun aikana. Lokakuun viimeisenä viikonloppuna Meteli.net oli päivän psykedelian parissa ja toisen metallin pauloissa.
Artikkeli käynnistää Meteli.netissä myös uuden "Testaa keikkapaikkasi" -sarjan, jossa pureudumme maan livepaikkojen kuntoon ja tunnelmaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Tällä kertaa arviointia suoritetaan myös esiintyvien artistien suulla. Näiden keikkojen myötä mukana siis Torvi ja Donington.
Tunnelmallinen avaruusmatka
Kaksipäiväinen Space Force 1 sai alkunsa, kun Jussi Lehtisalo oli ilmaissut alan tapahtumia Lahdessa järjestävälle Jussi Pajuselle mielenkiintonsa päästä Circlen kanssa Torveen soittamaan. Circlen lämmittelijää miettiessä lumipalloefekti laajensi tapahtuman kaksipäiväiseksi. Perjantaina legendaarisen lahtelaisravintolan lauteille kapusivat helsinkiläinen Temples, kotikenttäedun omaava This is Sirius sekä kahdella suomalaisvahvistuksella keikkaillut yhdysvaltalais-tanskalais-ruotsalainen kollektiivi Øresund Space Collective.
Vasta reilun vuoden ikäinen Temples on noussut nopeasti doom- ja stonerfanien tietouteen. Vaikka kvartetin tuorein demo onkin jo vakuuttavaa kuultavaa, on livesoitto ja rönsyilevät jamiosuudet paras tutustumisvaihtoehto bändin musiikkiin. Kitarahihnan ja piuhan kanssa lieviä ongelmia kokenut orkesteri suoriutui jälleen mallikkaasti Sleepin suuntaan kumartavan materiaalin soitosta, eikä psykedeelisten fiilistelyosuuksien merkitystä voi tarpeeksi korostaa tästä bändistä puhuttaessa.
- Torvessa on hyvät soundit ja lavalla treenikämppäfiilis, että sen kuin jamittelee. Yleisö lähellä, kalja halpaa ja yleistunnelma hyvä, Templesin laulaja-kitaristi Ville Pekkarinen summaa mielipiteensä keikkapaikasta. Muutaman demoilta tutun kappaleen ja muutaman improvisoidun osuuden lisäksi keikalla kuultiin uusi Temples-kappale.
Templesin jälkeen lavalle astellut This is Sirius on täysin oma lukunsa. Höyryveturin lailla puksuttavaa stoner rockia, johon syntikat tuovat avaruusmausteita ja runoilija Visa Kuhan karhealla äänellä töksäytetyt suomenkieliset sanoitukset niin paljon särmää, ettei joka iikka varmasti pysty orkesteria purematta nieleskelemään. Allekirjoittaneella kesti useamman livekeikan, että viimein This is Siriuksen omaperäiseen maailmaan pääsi sisälle.
Lavalta baarin puolelle suuren kokoonpanon ja kaluston johdosta ulottunut Øresund Space Collective päätti perjantain villeihin space rock jameihin. Rumpali Jukka Teerisaarella vain ja ainoastaan tätä keikkaa varten vahvistettu kollektiivi oli huikeata kuunneltavaa. Scott "Dr. Space" Heller johdatti joukkionsa Hawkwind-henkisten rokkailuiden ja ozrictentaclesmaisesti tanssahtelevien osuuksien sekä värikkäiden ambient-maalailuiden siivittäminä avaruuteen.
Improvisoidusta psykedeliasta koostuvaa, asianmukaisilla visuaaleilla höystettyä reilun puolentoista tunnin settiä voi kuvata vain kahdella sanalla: pään räjäyttävä. Scott Heller kertoo omista kokemuksistaan:
- Lähes kaksituntinen keikkamme kuuluisassa Torvessa oli mitä mahtavin, todellakin lensimme ja yleisö tanssi mukanamme. Paikasta aisti, että tämä on aito rock-klubi ja tänne on hyvä tulla katsomaan bändejä. Seitsenhenkisestä miehistöstämme ja kalustosta ei ole helpoin huolehtia, mutta kädet täynnä töitä tehnyt äänimies teki loistavaa jälkeä kanssamme.
Jo vuonna 1966 perustetun Torven yhteydessä voidaan hyvällä omallatunnolla käyttää sanaa legendaarinen. Baari ei todellakaan ole mikään hienohelmojen trendiravintola, vaan hämyinen rock-baari henkeen ja vereen, joka lukeutuu ehdottomasti omiin suosikkikuppiloihini. Halpaa olutta tyhjentämään mennessä lisäjännitteen tuo vessakäytävän kettingit, jääkö hippi tällä kertaa tukastaan roikkumaan niihin? Torvesta puhuttaessa on pakko ottaa esille 80-luvulta saakka talon kalustoon kuulunut Jarttu Mustonen, joka vastaa bändeistä ja jööstä. Tämän lahtelaislegendan sanaa kannattaa kuunnella, oli oma päihtymystila millainen tahansa, ja "litkut lärviin" huudon jälkeen oli jälleen viisainta poistua pikaisesti pizzerian kautta unille.
Lauantain aamiainen nautittiin nestemäisenä Space Breakfast DJ-sessioissa. Intiimissä Pitkä Pubissa kuultiin levymusiikkia Club Planet Caravan tiskijukkien sekä paikallisen DJ Vänäcondan tarjoilemana. Mukavahenkisen nelituntisen jälkeen muiden pikku hiljaa siirtyessä jälleen Torveen, oli hieman haikein mielin lähdettävä kohti Kouvolaa.
Heavy metalin riemujuhlaa
Circlen ja Mr. Peter Haydenin missaamisesta generoitunut harmitus kaikkosi automatkalla Doningtoniin, kun sisäisti sen, että totta tosiaan, Manilla Road. Kouvolassa. Siis ihan oikeasti.
L-kirjaimen mallinen Donington Rock Club avattiin hieman alle kaksi vuotta sitten Kouvolan maineikkaan Rytmi-Katin alakertaan, eli Ala-Katin tiloihin. Rock-henkisesti sisustetussa Doningtonissa on hyvä esiintymislava, joka helpottaa bändin näkemistä täydempinäkin iltoina. Muotonsa puolesta pari sataa henkeä vetävä paikka mahdollistaa sen, että bändiäkin pääsee pakoon, mikäli tahtoo hetkisen esimerkiksi keskustella kavereiden kanssa. Ahtaat rappuset yläkertaan on oikeastaan ainoa negatiivinen mieleen tuleva asia kuppilasta.
Paikalle saapuessani Doningtonissa oli Metal Warning festarin toinen päiväkin jo polkaistu Armourin ja Spiritus Mortisin toimesta käyntiin. Helvetets Port aloitteli juuri energisen heavynsa piiskaamista. Spandexeihin ja niitteihin verhoutunut ruotsalaisnelikko vei habituksensa sekä musiikkinsa puolesta aikamatkalle 80-luvun alkupuoliskolle. Tuplakitarahevin ilosanomaa julistanut bändi sai unohtamaan Lahden psykedeliat, tämä ilta on pyhitetty heavy metalille.
Tempoa hidastettiin hieman seuraavan esiintyjän toimesta. Hikisen ja täyteen ängetyn Doningtonin estradille astelivat useissa liemissä uitetut Lord Vicarin herrasmiehet. Kyseinen keikka oli kolmas ja kovin tältä ryhmältä näkemäni. Vaikka Peter Inverted kärsikin teknisistä ongelmista kitaransa mikin hajoamisen myötä, doom metal raikasi ja riffit takoivat täsmäosumaa toisensa jälkeen. Herra itse muistelee Kouvolaa seuraavin sanankääntein:
- Ne pari kertaa, kun olen Doningtonissa soittanut, ovat olleet aivan sairaita ja hikisiä. Reverend Bizarren lopun ajan keikalta marraskuusta 2006 jäi päällimmäisenä mieleen Fleshpressin vokalisti, joka huusi kesken keikkamme suoraa ja katarttista huutoa mikrofoniin usean minuutin ajan. En vielä tänä päivänäkään tiedä, liikuttuiko hän soitostamme vai saiko puhelun sisäavaruudesta, mutta homma sopi sen aikaiseen meininkiin.
- Tämänkertaisilla Metal Warning festareilla kohokohdat olivat Speden Saluunan sauna, Sami Hynnisen Somnium-stipendi, riehakas ja raaka oma keikka sekä tietysti Manilla Road. Tosin Kansasin ylpeyden keikan neljän ensimmäisen biisin jälkeen menin hetkeksi hengähtämään takahuoneen sohvalle... ja heräsin katsomaan illan viimeisen kappaleen, joka oli jumalainen The Veils of Negative Existence.
Vaikka Lord Vicarin kitaristi väsähtikin kesken kesken keikan, jaksoi ääriään myöten täysi Donington laulaa Manilla Road -hittejä nyrkit kohti kattoa koko kahden tunnin keikan keston ajan. Yleisön hurmostila oli suorastaan käsin kosketeltavissa. Eeppisen heavyn pioneerin katalogista kuultiin muun muassa Necropolis, Flaming Metal System, Crystal Logic, The Riddle Master ja Open The Gates. Käheä-ääninen riffikone Mark "The Shark" Shelton osallistui lauluihin Cage of Mirrorsissa, jättäen päävastuun Bryan "Hellroadie" Patrickille.
Kaksituntinen vierähti yllättävän nopeasti Manilla Roadia seurassa, vaikka allekirjoittanutkin joutui muutamaan otteeseen käydä haukkaamassa happea alakerran tungoksen johdosta. Pitkä settilista takasi sen kattavan katselmuksen bändin katalogiin ja takasi sen, että fanit saivat kuulla suosikkibiisinsä sen kerran, kun Manilla Road Suomessa käväisee.
Vaikka muuten ilta oli mitä onnistunein, vakavaa noottia järjestäjätaho Metal Warningille joutuu antamaan ennakkolippusekoilun johdosta. Lauantain osalta Donington oli myyty loppuun jo ennakoilla ja ilmeisesti ovelta myytiin edelleen lippuja, kunnes järjestyksenvalvojat pistivät touhulle stopin kuppilan ollessa reilusti ylibuukattu. Osa ennakkolipun ostaneista ei siis päässyt lauantaina sisälle. Pitäisi olla sanomattakin selvää, että ennakkolipun ostaneiden pitäisi keikalle päästä, eivätkä kaikki ehdi paikalle heti alkuillasta, vaikka järjestäjä niin toivoisi. Toivottavasti ongelma on tiedostettu ja asiaan tulee muutos seuraaviin juhliin mennessä.
Harmi, että tapahtumat osuivat samalle viikonlopulle. Nyt tuli nautittua yksi päivä kumpaakin, vaikka olisin viihtynyt kaksi päivää molemmissa. Psykedeeliselle, onnistuneelle ja letkeätunnelmaiselle Space Force 1:lle tervetuloa Suomen festarikartalle! Metal Warningille kiitokset Manilla Roadin tuomisesta Suomeen, toivottavasti jaksatte jatkaa työtänne underground-metalin parissa ja ottaa negatiivisetkin palautteet rakentavana kritiikkinä.
