Moonsorrow - On hanget korkeat nietokset vaan pakanajuhla on meillä

Moonsorrow on vuoden 1995 aikoihin alkurääkäisynsä esittänyt suomenkielinen pakanametallibändi, jonka suosio on voimakkaasti nousemassa alan harrastajien keskuudessa. Bändin musiikki on kansanmusiikkivaikutteista, synkkää, mutta samalla omalla tavallaan hyvin iloluontoista. Nyt joulukuun alussa bändin toinen kokopitkä levy Voimasta ja kunniasta näki päivänvalon Spikefarmin julkaisemana. Moonsorrown perustivat serkukset Henri ja Ville Sorvali, joista ensimmäinen operoi kitaralla ja levyllä myös koskettimilla, jälkimmäisen toimiessa vokaalitaiteilijana ja basson varressa.

Virallisen ensidemonsa Metsän jälkeen orkesteri on siirtynyt kokonaan suomenkieleen ja saanut lisää jäseniä, julkaisujakin on kertynyt kiitettävästi. Edellisellä Suden uni pitkäsoitollaan bändi lauloi mm. siitä, kuinka Piispa Henrik kohtasi suomalaista käsityötä olevan kirveen kappaleessa Köyliöjärven jäällä. Jo ennen uutukaisen julkaisupäivää Meteli.net hankki langan päähän Ville Sorvalin ja juttua riitti.

On varmaan syytä selventää hieman bändin alkutaipaletta. Mistä teillä lähti Henrin kanssa aikoinaan idea perustaa juuri tällaista musiikkia veivaava orkesteri?
-Siinä joskus vuoden -95 paikkeilla alkoi Henrin ja mun mielessä kiteytyä konsepti pakanallisesta metalliyhtyeestä. Se oli Moonsorrow mikä siitä syntyi, vaikka eihän se ihan tällaista ollut aluksi. Moonsorrow säilyi, kun monet muut projektit, mitä siihen aikaan oli vireillä, kuolivat ympäriltä ja Moonsorrowsta muotoutui ihan oikea bändi.

Oliko suomen kieli jo alusta alkaen mukana?
-Ei, aluksi oli luonnollisempaa kirjoittaa englanniksi. Sit jotain -97 Tämän ikuisen talven aikoihin Henri sanoi, et jos Ville tekisit tästlähin sanoitukset ja minä siihen, että kirjotetaampa suomeksi.

Onko joskus tullut mieleen tehdä Moonsorrown nimiin materiaalia myös englanniksi?
-Onhan sitä joskus ajateltu, ans kattoo ny. Itse olen tykästynyt koko ajan enemmän suomenkieleen. Ei siitä ole kertaakaan tullut huonoa palautetta, että lauletaan suomeksi. Suomalaista pakanamusiikkiahan tämä on ja mä pystyn ilmaisemaan itseäni monipuolisemmin suomeksi.

Parhaillaan on ollut menossa voimakas noususuhdanne nimenomaan suomeksi lauletulla metallilla. Näetkö, että Niskalaukaus, Kotiteollisuus ynnä muut olisivat kasvattaneet myös kiinnostusta teitä kohtaan, vaikka ovatkin kovin erilaisia bändejä?
-Onhan sellainen aalto nyt menossa ja saattaahan se meidätkin ottaa mukaansa. Hienoa tämä on kun bändit taas alkoivat laulaa suomeksi. Ajatellaan vaikka aikaa kun Suomi itsenäistyi. Silloin tuli tärkeäksi oma kieli ja kulttuuri. Voidaan ajatella, että nyt on meneillään samanlainen vastarinta Euroopan yhdentymisen ja yhteisen rahan vuoksi ja sen, että eurooppalaisia kulttuureja yritetään sulattaa yhteen. Sellainen alitajuinen vastareaktio.
-Olin tuossa juuri kuuntelemassa Viikatetta livenä ja sehän on aivan helvetin hyvää musiikkia. Niin syvää masennusta, angstia ja ahdistusta ei yksinkertaisesti voi ilmaista muulla kielellä kuin suomeksi.

Mitä mieltä muuten olet Pasi Koskisen Ajattara -bändistä (Ajattara soittaa kuolonmetallia suomenkielellä ammentaen teksteihinsä Kalevalasta ja muinaissuomalaisuudesta)?
-Kovasti olen kuunnellut ja tykännyt, samalla lafkallahan tässä ollaan. Ei voi sanoa, että se olisi uutta musiikkia, kun se ammentaa tosi vanhasta musiikista, mutta tosi piristävä poikkeus suomalaisessa musakentässä.

Te olette käsittääkseni irtisanoutuneet voimakkaasti blackmetallista ja määritelleet bändinne sen sijaan pakanametalliksi, annapa siis kuulua tarkempaa määritelmää pakanametallille.
-Eeppistä eli kertovaa, siihen lisätään pakanalliset ajatusmaailmat ja metalli. Raskasta, mahtipontista, eeppistä, kansanmusiikkivaikutteista hevimetallia, joka ei soi radioissa, eihän noin pitkät biisit soi radioissa.

Voimasta ja kunniasta

Moonsorrown edellinen albumi Suden uni ilmestyi vasta viime keväänä, mistä tuli tarve tehdä näin pian uusi levy? Johtuiko se edellisen albumin julkaisun venymisestä vai mikäs on tarina?
-Uutta matskua oli tehtynä jo ennen Suden unen ilmestymistä. Meillä oli vahva fiilis siitä, että pitää tehdä uutta. Matsku oli valmiina jo kesän lopulla, mutta vielä kahta viikkoa ennen nauhoitusten alkua meillä ei ollut levy-yhtiötä. Me työskennellään varmaankin parhaiten hermopaineen alaisuudessa, studioaikaahan ei ollut mitenkään runsaasti, vain pari viikkoa.

Onkos levyn ilmestymisajankohdalla (3. joulukuuta) mitään tekemistä perikristillisen valon juhlan lähestymisen kanssa?
-Ei (heh). Hyvähän se on, että ilmestyy juuri nyt, mutta kyllä se aika pitkälti oli levy-yhtiön toivomus, että saataisiin se ulos jo tämän vuoden puolella.

Nyt uuden levyn myötä vaihtui siis myös bändin levy-yhtiö. Kuinkas te päädyitte Spikefarm Recordsille?
-Kesällä metsästettiin levy-yhtiötä ulkomailta, läheteltiin demoja sinne tänne ulkomaisiin yhtiöihin. Jostain syystä sitten tajuttiin, että lähintä vaihtoehtoa ei oltu ees tsekattu. Että onhan täällä Helsingissäkin levy-yhtiö. Sopimuksenteossa ei kauan nokka tuhissut. Itse olen oikein tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen.

Mistä kertoo uuden albumin otsikko Voimasta ja kunniasta?
-Voimasta ja kunniasta (heh).Teksteiltään se on fiktiivisempi kuin Suden uni, tarkoitus on välittää pakanallista maailmankuvaa. Tämä on sellainen majesteettinen paketti.

Onko jokin levyn biiseistä muodostunut erityisen läheiseksi jo tässä vaiheessa?
-Erityisesti nyt kuunnellessa on noussu esiin tuo viimeinen biisi, Sankaritarina, se aiheuttaa mukavia kylmiä väreitä selkäpiihin. Se on sellanen vajaa 14 minuuttinen, eeppinen veto.

Onko olo nyt täysin tyhjentynyt ja tyytyväinen uuden levyn osalta?
-Ei koskaan täysin tyytyväinen, eihän jatkamisessa muuten olisi mitään mieltä, mutta totta helvetissä tuosta tuli hyvä levy ja olen todella tyytyväinen siihen. Miksauksessa vedettiin hirveellä rytinällä biisit läpi eikä siitä oikeen kerenny muodostumaan mitään kuvaa. Nyt kun sitä on uskaltanu kuunnella niin kyllä se on helvetin hyvä lopputulos mikä saatiin aikaan.

Onko Voimasta ja kunniasta -levyllä jotain erityistä teemaa esimerkiksi sanoituksellisesti?
-Tavallaan se on sellainen fiktiivinen konsepti. Rakensin siihen tarinan voimasta ja kunniasta, hirveen sankarillista meininkiä.

Suden unella soitinvalikoimaan kuului myös studiolta löydetty haitari. Onko se mukana tällä kertaa?
-Totta helvetissä! Haitari on ja pysyy niin kauan kuin se Tico-Ticolta löytyy.

Suden unen jälkeen bändi on saanut kaksi uutta jäsentä, kitaraan Mitja Harvilahden ja livekokoonpanoon kosketinten taakse Lord Eurénin. Mitä uutta nämä kaksi herraa ovat tuoneet mukanaan?
-Kyllä uudet jäsenet ovat Moonsorrown soundiin vaikuttaneet, varsinkin Mitja on mielettömän lahjakas kitaristi ja on tuonut uutta särmää sovituksiin. Meillä on nyt ekaa kertaa mukana myös kitarasooloja varsinaisella kokopitkällä levyllä. Eurén vaikuttaa siihen, että me kuulostetaan livenä joltakin. Eurén mielletään kyllä vakituiseksi jäseneksi. Studiossa Henri on koskettimien takana, koska se toimii niin suvereenisti.

Kuunteleeko kukaan enää Bathorya?

Kotisivujenne mukaan teillä on hyvin erilaisia bändejä suosikkilistoillanne, löytyy Pink Floydia, Iron Maidenia, Entombedia, Bal-Sagothia, Slayeria, Nordmania, King Crimsonia ja Hedningarnaa. Kuinkas on, vieläkö se Bathory on kaikkein kovin suosikki, onhan Moonsorrow jopa soittanut tribuuttikeikan Bathorylle.
-Eiköhän se oo kollektiivinen suosikki. Ei Moonsorrow kuitenkaan ole mikään Bathory-kopio vaan meidän musassa on enemmänkin sellainen tribuutti-elementti Bathoryn viikinki-levyille. Niitä on tullut paljon kuunneltua eikä vaikutteita tietysti voi täysin välttää.

Moonsorrown jäsenillä on monta rautaa tulessa sekä musiikillisesti että muussa elämässä. Varsinkin jos ajattelee Henriä, bändin pääasiallista säveltäjää (Henri soittaa Finntrollissa, Larharyhmässä ja Luokkasodassa ja on myös vieraillut Ensiferumin levyllä). Kuinkas teillä aika riittää erilaisille projekteille?
-Henri ei tee nykyisin juuri muuta kuin musiikkia, koska se on myös sen työ. Baron Tarwonen (rummut, toim.huom.), jolla on toiseksi eniten projekteja tekee muutakin kuin musaa. Itselläni ei ole toistaiseksi ollut ongelmia aikataulun kanssa (Ville soittaa Moonsorrown lisäksi rock-kokoonpanossa nimeltä May Withers, toim.huom.). Jos muu elämä alkaa kusta niin sitten pitää kyllä miettiä uudestaan, mutta täytyy pyrkiä siihen, että voisi aina vaikuttaa Moonsorrowssa täysipainoisesti.

Finntrollista tulee mieleen kaikkien rakastamat bändivertailut. Moonsorrowta ollaan jostain syystä verrattu juuri Finntrolliin, vieläkös sitä kuulee?
-Mun mielestä tää vertailu on aika käsittämätöntä. Henrin takia sitä kai tehdään, mutta minusta me ei kuulosteta Finntrollilta. Musta on yllättävää, ettei kovinkaan moni toimittaja vertaa meitä Bathoryyn. Onko se niin, ettei kukaan enää kuuntele Bathorya?

Majesteettiset legendat

Seuraavaksi Moonsorrown biisinteosta. Mistä te ammennatte inspiraatiota tällaisen musan tekemiseen? Ilmeisesti olette kiinnostuneita kansanmusiikista ja historiasta, kuinka näiden aiheiden ääreen on nuori mies ajautunut?
-Omasta puolestani voin sanoa, että myytit, legendat ja kaikenlaiset tarinat on kiinnostanu lapsesta saakka, ja pakanallinen ajatusmaailma, vaikkei sitä tietenkään vielä lapsena tajunnu. Koulun pakkopullan jälkeen alkoi kiinnostua historiastakin. Nää aiheet istuu tosi luontevasti meille ja niistä sitten inspiroidutaan. Majesteettiset legendat ovat pääosassa.

Millaiset tarinat tai teemat nousevat biiseissä ylitse muiden?
-Suden unelle saakka aika pitkälti valtauskonnon yleinen kritisointi ja pakanoiden historiassa käymät taistelut tätä vastaan. Uudella levyllä olemme siirtyneet enemmän tarinapuolelle. Aiheina ovat myytit, uskomukset, kotiinpaluu...sellaiset kansallisromanttiset aiheet.

Moonsorrow on myös hyvin visuaalinen bändi. Skrymer Finntrollista on suunnitellut kansikuvan uuteen levyyn. Kuinka paljon bändi itse oli suunnittelemassa levynkansia?
-Annettiin löyhä konsepti siitä, mitä siinä voisi olla ja levy. Skrymer on helvetin lahjakas maalari ja kannesta tuli vähän sitä mitä ajateltiin, mutta tietysti Skrymerin oma visio ja parempi näin. Myös edellisen levyn kansikuvan alkuperäistaulun maalannutta herraa mietittiin. Suden unen kannessa olevan kuvan alkuperäisteoksen on maalannut mies nimeltä Hannu Suuronen. Hän oli luonut kuvan vain ajankulukseen töissä ollessaan. Me löydettiin kuva sattumalta ja pyydettiin saako sitä käyttää.

Kukas on Moonsorrown bändilogon takana, sehän on harvinaisen sovelias ja tyylikäs.
-Logo on Henrin käsialaa, vuosien saatossa sitä on paranneltu, aiemmin se on ollut...hmm, käyrä, vielä viime levylläkin, mutta nyt se on saatu korjailtua.

Bändin uudet promokuvat jatkavat taistelu- ja soturiteemaa. Pyrittekö te luomaan bändille vahvaa imagoa ja kuinka tärkeää on visuaalisuus Moonsorrowlle?
-Jos jotain alottaa niin paras tehdä loppuun asti kunnolla. Kuvat ovat kyllä vakuuttavia. Visuaalisuudella on aina oma merkityksensä, ensin tulee tottakai musa, mutta imago ja visuaalisuus tukee musaa. Ei tuo ole teeskentelyä. Ei me tosin yleensä kuljeta ympäriinsä verta naamallamme eikä meillä ole siviilissä sellaisia rautapaitojakaan sattuneesta syystä.

Visuaalisuus näkyy myös bändin teemaa jatkavista kotisivuista. Kuinka paljon bändi on vaikuttanut sivuihinsa?
-Kotisivun tyyli lähti Henrin laatimasta framesta. Mä rakentelin sivut mielessäni ja meinasin jo ruveta koodiakin vääntämään, mutta sitten yksi ruotsalainen fani otti meihin yhteyttä ja pyysi saako tehdä meille epäviralliset kotisivut. Mä mietin noin kaksi sekuntia ja sanoin, että teepä viralliset.

Entäpä Moonsorrown fanit. Osaatko kuvitella millainen on ihminen, joka kuuntelee teidän musiikkianne? Bändin nettisivujen Pagan Forumissa ainakin käydään kiivasta keskustelua.
-Periaatteessa kuka tahansa metallin kuuntelija. Jos henkilön oma ajatusmaailma viittaa lähelle meidän musaa, jos henkilöllä on pakanallinen aatemaailma ja pitää mahtipontisesta nostatuksesta.

Sitten vielä loppuun Moonsorrown livesetistä. Onko tarkoitus kiertää Suomea enemmänkin nyt uuden levyn saavuttua?
-Ideanahan oli tehdä laajempaa kiertuetta. Nyt päästään niinkin pohjoiseen kuin Hämeenlinnaan asti. Meidän pitäs saada oma keikkamyyjä. Ei tule oikein mitään siitä, että itse soittelee keikkojen perään.

Onko bändinne enemmän live vai levybändi?
-Levystä saa irti kaiken ja liven on oltava parempi kuin levy. Ei ole mitään mieltä siinä, jos kuulostaa levyllä paremmalta kuin livenä tai sitten samalle.

Millainen on Moonsorrow livenä? Onko teillä erityinen viikinkishow vai kuinka?
-Ei meillä sen kummempaa showta ole. Tukat vaan heiluu ja soitetaan kovaa ja nopeasti.

Sehän riittääkin aivan mainiosti. Kiitokset Villelle haastatteluun vaivautumisesta. Toivottavasti itsekin saan todistaa pakanametallin voimaa viimeistään tulevan kesän festareilla.