Meteli.netin toimitus listaa omat valintansa kuluneen vuoden levytarjonnasta. Nauti ja poimi vaikka lahjatoivelistalle. Huom! Levyt eivät ole paremmuusjärjestyksessä. Top 5:n lisäksi osa toimituksesta tarjoaa kärjelle hieman hävinneitä levyjä erilaisina listauksina.
Eniten ääniä tämän vuoden listauksessa keräsivät Shogun Kunitoki, PMMP ja Asa & Toverit, vaikkakaan toimituksemme ei tänäkään vuonna osoittanut mitään suurta yksimielisyyttä. Edellä mainitut albumit saivat kukin listauksessamme kaksi mainintaa. Useat toimittajamme vetivät tänä vuonna täysin kotimaista linjaa valinnoissaan.
Osa Toimituksen valinnat -artikkelin levyistä ja artisteista löytyvät myös Meteli.net Downloadsin puolelta, kuuntele mistä me olemme pitäneet ja osta suosikkisi omaksi.
Jukka K:n valinnat:
Amorphis
Skyforger
Pitkän taipaleen kulkenut yhtye palasi uutukaisellaan tunnelmissa taaksepäin ja summaa hienosti yhtyeen tähänastisen uran. Vahva kokonaisuus sekä muutama selkeä hitti varmistivat nousun vuoden kärkikaartiin.
Transkaakko
Kulo
Progefolkkia parhaimmillaan. Edellisen levyn vahvuudesta huolimatta, yhtye yllätti yllekirjoittaneen nautinnollisella levyllään.
Ks. Metelin levyarvostelut #43
Petteri Sariola
Phases
Omintakeisen kitaravirtuoosin toinen pitkäsoitto pitää otteessaan. Virtuositeetti pääsee täysin oikeuksiinsa vasta live-tilanteessa, vaikka levylläkin menevä rock vie mukanaan.
Ks. Metelin haastattelu
Spiritus Mortis
The God Behind The God
Doom-veteraanien uusin ja pitkäikäisen bändin kolmas täyspitkä kuulostaa tuoreelta, eikä vähiten uuden vokalistin ansiosta. Bändin saatua kokoonpanoonsa uutta verta siirtyi materiaalikin täysin uudelle tasolle.
PMMP
Veden varaan
Palkitun pop-yhtyeen heittäytyminen veden varaan onnistui ja tuloksena oli erinomainen kokoelma kappaleita, joista osa tullaan nostamaan kotimaisen pop-musiikin klassikoiksi.
Bubbling under
The Devil's Blood: The Time of No Time Evermore
Dark Buddha Rising: Entheomorphosis
Niko Toiskallion kotimaiset valinnat:
Puppa J
Oi Aikoja!
Niin artistin käyttämä kieli, lauluääni kuin instrumenttienkin komentaminen ja käsittely viestittävät sekä syvästä rakkaudesta taiteeseen ja elämään että huolellisesta halveksunnasta kaikkia turhia säännöksiä kohtaan. Biisien tekstisisältöihin ei ensi alkuun ole edes tarpeellista syventyä, niin selkeästi välittyy asia ja asiattomuus jo ensimmäisellä puolihuolimattomalla kuuntelulla.
Ks. Metelin levyarvostelut #40
Solonen
Harmaanaaman kirous
Pitkän linjan MC:n ensimmäinen virallinen albumi täytti sille asetetut odotukset. Rennolla asenteella, mutta selkeän tosissaan tehty levy oli positiivinen poikkeus satiirisen (tai sellaiseksi tarkoitetun) materiaalin ollessa julkaisujen valtatrendi. Tuottaja- ja vierailijalista täydentää päämiehen roolia mainiosti; niin Aksim, Asa kuin Eeteekin loistavat omalla tekemisellään.
Laiska Leppone
Huudiboogie
Turenkilaisartistin levy elää täyteen niin oman, kuin tekijänsäkin nimen. Kaikki on takakenossa, asteen nyrjähtäneenä, kaunistelemattomana suoraan silmillä. Teknisesti toimitus hakee vertaistaan maailmassa; suomen kieli vääristymineen, lainoineen ja murrepainotuksineen kuulostaa liki täydelliseltä. Erityismaininta on annettava Olavi Punasilmän vierailulle Oodi posselle -biisissä. Sitten Olari-nauhoilta tutun Matka-aapelin ei olla kuultu moista flowta ja asennetta.
Asa & Toverit
Via Karelia
Aseistakieltäytyjäliiton julkaisemalla albumilla kuullaan päämiestä, joka räppää selkeämmin kuin vuosiin. Ei niin, että artikulaatio olisi edellisilläkään lätyillä ollut hukassa; nyt on kyse toisella tapaa viestinviennin välineestä, tyylistä ja tavasta. Näille taustoille räppääminen toki onkin luontevin esitystapa, tekijöinä kun on lähialueiden hiphop-osaajiston hienoimpia nimiä. Lähialueiden siksi, että Suomen ulkopuolelta kuullaan kovaa tuotantoa heti ensimmäisellä varsinaisella biisillä Suomi Prkl. Tuon nimisen raidan selkärangan onkin pakko tulla Ruotsista; biitti on Ken Ringin käsialaa.
Ks. Metelin levyarvostelut #42
Hannibal & Joku Roti Mafia
Streets Of Nekala
Monen muun suomalaisen rap-tekijän tavoin myös Hannibal Stark löysi itsestään jotain selkeästi omaa vuonna 2009. Funkinkatkuinen, lainoja ja viitteitä vilisevä Streets Of Nekala oli alun perin tarkoitettu epäviralliseksi mixtapeksi, mutta kasvoi äkkiä kokonaiseksi albumiksi. Härmälän Tyyli & Streets Of Nekala, Nyt ammutaan pankkiiri, ja Suoraan 70-luvulta ovat toisistaan poikkeavilla tavoilla vuoden kärkipään rapkappaleita Suomessa.
Jukka Hätisen valinnat:
Koska jälleen on vierähtänyt vuosi lähinnä heavy-levyjä arvostellessa, en kelpuuttanut Top 5 albumeihini yhtäkään raskaan musiikin julkaisua.
Shogun Kunitoki
Vinonaamakasio
Shogun Kunitokin elektropsykedelia iski takavasemmalta suoraan tajuntaan Vinonaamakasion muodossa. Metelin toinen Jukka oksensi tuijottaessamme hämmentyneenä pyörivää kuvavinyyliä strobovalon välkkeessä. Vuoden paras kotimainen albumi, laskettiin heavyt mukaan tai ei.
Ks. Metelin levyarvostelut #39
Ks. Metelin haastattelu
Plain Ride
House on the Hill
Janne Westerlundin luotsaaman orkesterin kolmas studioalbumi on tyylikäs kokonaisuus, jossa vaihtoehtorock, folk-vivahteet, räme-blues ja hypnoottiset krautrock-junnaukset yhdistyvät saumattomasti. Ensimmäisen vuosipuoliskon kuunnelluin levy tässä osoitteessa.
Them Bird Things
Fly, Them Bird Things, Fly
Folkrockia, rautalankaa, The Beatlesia, The Zombiesia, 13th Floor Elevatorsia, ajatonta tunnelmointia, joka kuitenkin vie savuisiin 60-luvun yökerhoihin. Vuoden debyyttialbumi.
Astrid Swan & The Drunk Lovers
Better Than Wages
Astrid Swanin bändilevy rokkailee kepeästi, energisesti ja malttautuu himmailemaan sopivassa suhteessa. Hyvien biisien lisäksi hattua täytyy nostaa bändille ja tuottajalle, joiden luoma soundi on tuore ja samalla mukavan rosoinen.
Ks. Metelin haastattelu
Niko & Tapsa
Parhaita päiviä
Metelin levyarvosteluista #41 Nikon sanoin "Levyn biiseissä vallitsee koko matkan ajan positiivinen ilmapiiri, joka käy välillä naiiviuden rajoilla." Tuossa lauseessa kiteytyy tämän albumin vetovoima, naiiviuskaan ei tässä tapauksessa ole negatiivinen asia ainakaan itselle. Letkeää kesäpäivän chilailluräppiä.
Ks.
Metelin levyarvostelut #41
Henri Turusen kotimaiset valinnat:
Hassisen Kone
Jurot nuorisojulkkikset - koko tuotanto, koko tarina
Hieno kuuden levyn kokonaisuus kunnioittaa Hassisen Koneen uraa. Levyiltä paljastuu bändin innovatiivisuus ja monipuolisuus upealla tavalla.
Ks. Metelin levyarvostelut #45
Shogun Kunitoki
Vinonaamakasio
Minimalistinen jumitus jäi kaihertamaan niin voimakkaasti mieleen, että levyä on pakko pyörittää yhä uudestaan ja uudestaan.
Ks. Metelin levyarvostelut #39
Ks. Metelin haastattelu
Murmansk
Eleven Eyes to Shade
Kriitikoiden rakastama helsinkiläisyhtye osoittaa kakkosalbumillaan, miksi se on tuon rakkauden myös ansainnut. Verevää ja energistä vaihtoehtorokkia nostattamaan tunnelmaa tilanteessa kuin tilanteessa.
Ks. Metelin levyarvostelut #41
Vuk
The Plains
Vuk tuo musiikillaan mieleen Björkin kekseliäisyyden, mutta lisää noihin vaikutteisiin kotikutoista lämpöä. Tämä albumi on kuin temppeli, jonka rauhaan on puhdistavaa syventyä.
Ks. Metelin levyarvostelut #41
Heroin and Your Veins
Nausea
Janne Perttulan sooloprojektin toinen albumi on tinkimätön kokonaisuus, jonka sielun maisemassa on jotain hyvin kaurimäkeläistä mentaliteettia. Pako maailmaan, jossa kontrastit ovat selkeitä: musta on mustaa ja valkoinen valkoista.
Ks. Metelin levyarvostelut #41
Ilmari Ivaskan kotimaiset valinnat:
PMMP
Veden varaan
Paula Vesalan, Mira Luodin ja Jori Sjöroosin tähti ei tunnu hiipuvan. Koko kansan instituutioksi pikku hiljaa muuttunut PMMP ei ole jäänyt lehdelle soittelemaan, vaan keväällä julkaistu Veden varaan voi seistä häpeämättä kaikkien bändin edellisten teosten vierellä. PMMP osoitti jälleen, että erottuvaan soundiin ei tarvita ihmeitä tai poppakonsteja. Tärkeätä on tekstuaalisesti ja musiikillisesti rikas sisältö, joka esitetään tekijöidensä näköisenä: anteeksi pyytelemättä ja ilman pienintäkään väkinäisyyttä.
Samae Koskinen
Elossa
Toisella soololevyllään Samae Koskinen onnistui löytämään oman soundinsa kohdilleen. Samalla myös Kauko Röyhkän kanssa tehty tekstiyhteistyö on entistä luontevampaa. Näistä aineksista syntyi raikkaan kuuloinen kokonaisuus, joka tuntuu kestävän aikaa ja kuuntelua.
Ks. Metelin levyarvostelut #38
Asa & Toverit
Via Karelia
Asa vei Tovereineen jalat alta menneenä kesänä. Slaavilaissävytteinen agitaatio-hop huokuu niin livenä kuin levyltäkin sellaista tunteiden paloa, yhteiskunnallista kuohuntaa ja musiikillista avarakatseisuutta, että sen edessä on helppo jäädä sanattomaksi. Suomalainen unelma voi olla täydellinen tasuri, mutta Asa vie ottelun uusimman levynsä pelinavauksilla 6-0.
Ks. Metelin levyarvostelut #42
Agent Kooper
Head + Heart
Agent Kooper onnistui Head + Heart -levyllään siinä, mihin niin monet bändit pyrkivät ja missä ne epäonnistuvat surullisesti. Bändi kykeni vangitsemaan vallattomasti poukkoilevan live-energian eheäksi ja alusta loppuun asti mielenkiintoiseksi albumiksi. Bändin sanoin: Tonight we will celebrate life! / The king is dead. Mitäpä siihen lisäämään.
Ks. Metelin levyarvostelut #41
Janne Laurila
Kultaisia pisteitä
Janne Laurilan kieli vaihtui suomeksi, ja timantista hioutui kokonaisuus, joka ei jätä paljon arvailun varaan. Kultaisia pisteitä taipuu Heilin rempseästä poljennosta Tauti ilman hoitoo -kappaleen tunnelmointiin, mutta yleisvire on yksinkertaisen erinomainen.
Ks. Metelin haastattelu
Mikin valinnat:
The Black League
Ghost Brothel
The Black Leaguen viides pitkäsoitto on sitä äijäilyä parhaimmillaan, mutta ilman teennäistä uhoa ja pullistelua. Homma hoidetaan alusta loppuun asti äärimmäisen tyylikkäästi ja viileästi.
Ks. Metelin levyarvostelut #40
Turku Romantic Movement
Turku Romantic Movement
Helsinkiläistyneiden turkulaisten toinen englanninkielinen albumi tarjoaa konstailematonta ja vastustamatonta rokettirollia.
Täyttä asiaa niin sävellysten kuin sanoitustenkin puolesta. Harmi vain, että levy taitaa jäädä bändin viimeiseksi.
White Flame
Tour Bus Diaries
Tampereen kukkoilijat näyttävät, että taipuu se rock'n'roll hitailta hämäläisiltäkin. Biiseissä on tarttuvuutta ja koukkua "niimmaanperusteellisesti".
Hanoi Rocks
Buried Alive
Loistavan bändin loistava testamentti. Yhtyeen uran viimeinen keikka koko komeudessaan. Reilusti yli kaksi tuntia kestävä konsertti ei väsähdä missään vaiheessa, ja mainio fiilis välittyy kotisohvalle asti.
Ks. Metelin levyarvostelut #45
Hannan valinnat:
Tänä vuonna parhaissa levyissä on havaittavissa "hienoista" samankaltaisuutta, koska niin moni mahtipontisen, hitaan ja masentavan musiikin mestari julkaisi uuden tuotoksen. Mukana on kuitenkin myös positiivisesti uusia tuttavuuksia.
Insomnium
Across The Dark
Neljännellä pitkäsoitollaan Insomnium yhdistää kolmannella kiekollaan löytämäänsä hittien kultasuonta uusiin lähestymistapoihin itselleen uskollisesti samalla kauniina ja tarttuvana. Puhtaiden laulujen määrän osalta minulla on edelleen paljon sulattelemista, mutta muutoin levy vei kyllä jalat alta ja kokemus vain vahvistui livenä.
Swallow The Sun
New Moon
Swallow The Sun uudistuu neljännellä kokopitkällään runsaasti. Ilmiselvimmin näkyvät uudet black-vaikutteiset tuulet, ja tämä muutos tekee yhtyeelle todella hyvää, vaikka kappaleista onkin silti tunnistettavissa myös yhtyeen aiempi linja. Kaunista, raakaa ja tarttuvaa... Jälleen on ihmeteltävä sekä yhtyeen biisintekokykyä, että toteutuksen linjakkuutta, soundikin on sopivasti mahtipontistunut entisestään.
My Dying Bride
For Lies I Sire
Keskellä kuuminta kesää My Dying Bride teki Tuska festivaalille painostavan ja ahdistavan tunnelman. Uusin levy on kaiken painostavuuden keskellä myös oudolla tapaa vapauttava. Kaunista ja kuulasta ja käsinkosketeltavaa uutta linjakkuutta. Klubikeikalle nämä tosin olisi saatava ja pian.
Black Sun Aeon
Darkness Walks Beside Me
Jälleen yksi Tuomas Saukkosen projekti iskee kultasuoneen minun korvissani. Kyseessä on erittäin hyvin henkilökohtaista tunnelmaa ja surua kuvaava albumi, joka ei kuitenkaan jätä tekijäänsä paljaaksi vaan pitää tietyn etäisyyden, jonka turvin kuulija voi suorittaa myös oman tulkintansa. Melodiakylläisyys on se juttu, silloinkin kun paahdetaan.
Ks. Metelin levyarvostelut #40
Torture Killer
Sewers
Pään takomista seinään on lisätty entisestään ja viety omaehtoisemmille maille, tässä tapauksessa kunnallistekniikkaosastolle. Biisimateriaali on kauttaaltaan selväksi tekevää, hyvin hyökkäävää, eikä moitteen sijaa juuri ole. Ne melodiaosuudet, jotka nakkelevat tarttuvuuskoukkuja, ovat takomiselle äärimmäisen alisteisia ja uskon, että yhtyeen ystävä järkyttyy tämän levyn äärellä ainoastaan sen kovuudesta.
Ks. Metelin levyarvostelut #39
Bubbling under
Eternal Tears of Sorrow: Children of the Dark Waters
Slayer: World painted blood
Katatonia: Night Is The New Day
Soulfallen: Grave New World
Ks. Metelin levyarvostelut #40
Plutonium Orange: Volume
Ks. Metelin levyarvostelut #44
