Oulun Levykauppa Äx on pullollaan ihmisiä. Osa heistä selailee levyjä, toiset odottavat Epilän keikkaa, jonka pitäisi alkaa liikkeessä hetkenä minä hyvänsä. Mitään äänentoistokamoja ei liikkeeseen ole kuitenkaan asennettu, joten epäilys siitä, olisiko edellinen ilta vierähtänyt bändillä liian pitkäksi, nousee pintaan. Yhtyeellä oli nimittäin puoli vuorokautta takaperin levynjulkistamiskeikka Nuclear Nightclubissa. Epäilyt osoittautuvat kuitenkin turhaksi, sillä pian bändin jäsenistö kiemurtelee akustiset kitarat soiden levyhyllyjen välissä. Laulaja Jarilla roikkuu kaulassaan pieni styrkkari, joka vahvistaa hänen herkkää ääntään. Yhtye on iloisesti läsnä ja näyttää nauttivan soitosta. Tämä bändi pitää ottaa Meteli.netin haastatteluun.
Epilän Avohakkuu on ollut yksi alkuvuoden puhutuimmista albumeista. Tai ainakin bändi on saanut paljon osakseen mediassa huomiota ja sen kappaleet ovat soineet tiiviiseen tahtiin radiossa. Bändin ympärille syntynyt pienimuotoinen ilmiö on saanut aikaa sen, että bändille on tarjottu niin olalle taputuksia kuin puukkojakin, kuten Jari ja bändin kitaristi Maako asian kiteyttävät.
Suomalaisen mielenlaadun pohdintaa
Pidämme juttutuokiota kaksikon kanssa legendaarisessa oululaisessa Ravintola Sarkassa. Muukin bändi on paikalla, mutta tämä parivaljakko on laitettu puhemiehiksi. Eikä ihme, sillä juttua tuntuu riittävän. Jutustelemme niitä ja näitä bändin vastikään julkaistusta albumista ja tästä ilmiöstä, mutta yksi asia nousee keskiöön. Keskustelu ajautuu nimittäin suomalaiseen kulttuuriin ja siihen, miten täällä ei saisi olla ylpeä omista tekemisistään. Kaksikko nimittäin sitä tällä hetkellä on. He ovat vilpittömästi iloisia uudesta levystä ja sen kappaleista.
- Täällä on vähän sellainen meininki, että vaikka on tyytyväinen omaan musiikkiinsa ja siihen että soittaa yhdessä hyvän bändin kanssa, niin sitä ei saisi sanoa ääneen. Tällöin heti on jotenkin leuhka. Ei meidän musiikista tarvitse tykätä, mutta kai me nyt itse siitä saadaan olla mielissään ja hehkuttaa, Maako selittää.
Väitteessä on kyllä perää. Suomalaiselle mielenlaadulle on vierasta se, että jos naapurilla menee hyvin, niin siitä itse jaksettaisiin iloita. Ennemminkin kyräillään selän takana. Maakolta irtoaa asiaan liittyviä vertauksia sellaisella tahdilla, ettei toimittajan kynä pysy perässä, mutta yksi niistä jää mieleen. Vertauksen kohde nimittäin rimmaa hyvin bändin nimen kanssa. Nimittäin se kohdistuu pituushyppääjä Evilään.
- Kun esimerkiksi hyvästä itseluottamuksestaan tuttu Tommi Evilä hyppää MM-kisoissa niin pitkälle kuin se vaan sillä kertaa pääsee ja hyppääkin tosi hyvin, mutta se ei vaan riitä jatkoon, niin Suomen kansa on heti haukkumassa. Vaikka sehän hyppäsi hyvin ja siitä voitaisiin olla tyytyväisiä, mutta kaikki on vaan silleen, että paska jätkä.
Kun kerran näiden vertauksien tielle päästiin, niin kerrotaan vielä toinen, jossa bändi ja levy vertautuu vauvaa odottavaan pariskuntaan.
- Jos on tällainen pariskunta, joka haluaa kovasti vauvaa. Ja kun siihen raskaustestiin tulee ne pari viivaa, niin sitten ollaan hiljaa. Totta kai siinä on se mahdollisuus, että kaikki voi mennä vituiksi, mutta miksei sitä voi olla sillä hetkellä ylpeä ja saada hehkuttaa asiaa, Maako pohtii.
Vuonna 2006 Tampereella perustetun Epilän soittajilla on kertynyt kokemusta jo aiemmista bändeistä. Listalla on ainakin yhtyeet Guava, Aknestik ja Cartoon Tree. Tätä taustaakin vasten ei ole yllätys, että bändi on herättänyt huomiota. Sekä bändi ja levy-yhtiö on hoitanut promootion siinä mielessä hyvin, että bändin nimi on ainakin jäänyt monien mieleen. Jari ja Maako kuitenkin korostavat, että tärkeimmässä roolissa ovat kuitenkin itse biisit.
- Me työstettiin ja treenattiin niitä biisejä monta vuotta meidän treenikämpällä. Nyt ne vasta tuotiin esiin, kun ne oli oikeasti valmiita. On tässä bändissä semmoisia setiä, jotka ovat jaksaneet heilua pitkään. Nyt ollaan tehty kaikki sillä mielellä, ettei jäädä sinne treenikämpälle ikuisuuksiksi jauhamaan, Jari kertoo.
- Tosin sillä mielellähän pitäisi olla aina soittamisen kanssa, että kaikki tai ei mitään, Maako jatkaa.
Alienaatiota ja viisivuotissuunnitelmia
Yhtyeen musiikki tukeutuu moderniin pop-kitarointiin, jossa on myös kaikuja 80-luvulle. Se on tarttuvaa ja melodista. Kappalerakenteet ehkä noudattelevat paikoin vähän turhankin orjallisesti hittien teon oppikirjan säännönmukaisuuksia, mutta ne biisit jäävät päähän pyörimään. Ne ovat kuitenkin sen verran miellyttäviä, että se ei edes tässä tapauksessa ärsytä.
Kuten monille debyyttilevyille on tyypillistä, myös Avohakkuulle on valikoitunut niitä ensimmäisiä parhaita biisejä, joten kokonaisuudessa on enemmän kokoelmallisuutta kuin tiukkaa temaattista linjaa. Jotain yhtenevää linjaa on toki löydettävissä. Itse löydän albumilta jonkinlaista pienen ihmisen pohdintaa arkisissa tilanteissa. Sanoitukset tekevällä Jarilla itselläänkään ei ole antaa mitään yhtä otsikkoa, jonka alle teemat voisi kiteyttää. Alamme kuitenkin maistella eri termejä suussamme.
- Vieraantuneisuus voisi olla hyvä, Jari tuumaa.
- Joo, joo. Alienaatio. Siinä se on, Maako naurahtaa.
Elokuussa äänitetty albumi on nyt vihdoin myös kansan kuultavissa ja ostettavissa. Ensimmäisiä palautteitakin on alkanut levystä tulla ja sitä on tullut sopivassa suhteessa sekä positiivista että negatiivista.
- Yleensä ottaen suullisesti on tullut taputuksia ja kirjoitetussa muodossa puukkoja, Jari toteaa.
Vaikka jotain juttuja levyltä voisi tehdäkin toisin, kaksikko on tyytyväinen siihen sellaisenaan. Muutoksia on turha haikailla.
- Se on kuin päiväkirjamerkintä tai valokuva siitä Epilästä, joka on sillä hetkellä ollut. Eihän omaa päiväkirjaakaan voi mennä jälkikäteen muuttelemaan, Maako pohtii.
Turhaapa valmiita ja toimivia kappaleita on enää mennä ronkkimaan. Etenkin, kun bändillä on uusia biisejä vielä kosolti tulematta. Kaikki kortit eivät vielä ole pöydässä, kuten Jari asian kiteyttää. Vaikka bändillä riittää varmasti kunnianhimoa, tahtoa ja taitoa mennä nykyisten ja uusien biisien voimalla ties kuinka pitkälle, on bändin suurin tavoite tiivistää hienosti, mistä tässä bändissä on kyse.
- Jos jotain sellaista viisivuotistavoitetta lähtee miettimään, niin kyllähän se on se, että tämä bändi on vielä silloin kasassa, Maako toteaa.
