Ajatteleminen on työlästä. Television katsominen on helpompaa

Maj Karman Kauniit Kuvat julkaisi jo menneenä syksynä neljännen ja kenties tähän asti suoraviivaisimman albuminsa Rautaneito. Meteli.net istuutui samaan pizzerian pöytään bändin vokalisti Herra Ylpön ja kitaristi Häiriö Piirisen kanssa ja aterian lomassa puhetta riitti mm. keikkailusta, ajan kokemisesta ja tottakai uudesta ihmissuhdelevystä. Iron Maidenista ei tässä haastattelussa puhuta sanaakaan, mutta Mustasta Paraatista sen sijaan useampikin. Herrojen kommentit voi tunnistaa kirjainten perusteella.

Maj Karman Kauniiden Kuvien musiikista on tavattoman vaikeaa löytää minkäänlaisia vaikutteita. Onko teillä kuitenkin jotain, mikä selkeästi vaikuttaisi musiikkiin ja teksteihin tai inspiroi teitä? Tässä vaiheessa vielä paikalla olleet muut seurueen jäsenet vastaavat kysymykseen; Seksi, huumeet ja naiset, totta kai.
Y: - Nyt me mentiin tälläseen cliché -helvettiin heti alkuus. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ei ole mitään yksittäisiä artisteja, jotka olisivat näyttäneet meille suuntaa. Kysymys on enemmänkin sellaisista peruslähtökohdista, mitkä on nuorena ja lapsena imetty.

Uusi materiaali kuulostaa siltä, että minkä kappaleen tahansa voisi soittaa keikalla. Oliko teillä vaikeuksia valita, mitkä biisit löysivät tiensä settiin?
Y: - Runsauden pula. Jää paljon hyviä biisejä mitä voi soittaa vielä tulevilla keikoilla, Rautaneidon biisejä tullaan soittamaan vielä myöhemminkin.
H: - Se on oikeastaan merkityksetön asia, koska ei meillä ole koskaan ollut yhtään biisiä, mitä ei oltas pystytty soittaan livenä. Pointtina sinänsä.
Y: - Niin, niin, mut ei se merkityksetön asia oo. Hyvä huomio.
H: - Valinnanvaraa on paljon.

Mitkä biisit olivat sellaisia, että ne oli ikään kuin pakko ottaa settiin? Tietysti Romanssi kun se on single, mutta muuten?
Y: - Sekään ei ole meille mikään välttämättömyys, me voidaan tehdä mitä huvittaa. Ei me jouduta tekemään mitään, me ei olla viihdyttäjäbändi. Koska Romanssi on meille tärkee biisi niin me halutaan esittää se. Setti koostuu tietystä tunnelmasta, ne, jotka sopivat siihen tunnelmaan ovat niitä biisejä. Ei voi sanoo, että ne ois meidän suosikkeja tai fanien suosikkeja. Sen tunnelman mukaan ollaan valittu setti.

Onko teillä joitain biisejä, joiden puuttuessa yleisö ei päästä teitä lavalta?
Y: - Sellaiseksi niin kutsutuksi meidän "paska kaupungiksi" on muodostunut Hullu Huutaja. Se tuntuu siltä, että ilman sitä ei voi keikkaa heittää. Ollaan me toki sitäkin jätetty monta kertaa pois. Paljon huudetaan myös Buster Keatonia, mutta sitä me ei soiteta enää koskaan.
Miksi?
Y: - Buster Keaton on kuollut.

Älykäs rock-kukko

Osaatteko sanoa kumpi on mieluisampaa, uusien biisien teko vai sitten niiden esittäminen ja shown rakentaminen?
H: - Ei voi pistää vastakkain.
Y: - Joo, ei voi. Molemmat on hirveen palkitsevia. Se onnistumisen tunne ja jopa se epäonnistumisen tunnekin on erittäin palkitsevaa. Välillä vajoaa sekä biisien tekemisessä että keikoilla täydelliseen riittämättömyyden tilaan, sekin on hyvin antoisa tila, sellainen missä pitää käydä välillä, vaikka se sillä hetkellä tuntuukin pahalle.

Maj Karman Kauniiden Kuvien live-esiintyminen on mielletty hyvin showkeskeiseksi. Kumpi on hauskempaa, omat keikat -joissa saa rakentaa täysin oman shownsa- vai festari-esiintyminen -jolloin esiinnytään jonkin bändin jälkeen ja jotain toista bändiä ennen?
H: - Mua ihmetyttää, onks se niin showkeskeistä, jos me ollaan järjestetty pari kummaa juttua ja tehty kerran rundi, missä ollaan soitettu levy alusta loppuun, mitä sitten?
Y: - Puhutaan aika paljon erikoisuuden tavoittelusta meidän kohdalla, mut mehän on sanottu suoraan, et me ei tavoitella erikoisuutta. Jos me ollaan erikoisii, me ollaan erikoisii.
H: - Se on sanottu jo moneen kertaan, me tehdään niin kuin huvittaa. Jos kiinnostaa, meen tohon pizzerian nurkkaan soittaan nyt.

Ehkä se on osittain suomalainen perinne esiintyä mahdollisimman vaatimattomasti, hiukan anteeksi, että olen olemassa -mentaliteetilla.
H: - Onneks tilanne ei oo enää ihan toikaan. Meidänkin kaltasta toimintaa jo siedetään.
Y: - Yhteen aikaan ei ollu olemassa sellasta käsitettä kuin älykäs rock-kukko. On rock-kukko eli täysi kusipää ja ylimielinen, mut sil ei voi olla mitään päässä. Kyl nykyään on jo toisin. Mut kauheella raivolla soitetaan vaan, pannaan menemään, ei mitään kikkailua ja konstailua. Se oman maailman luominen on kuitenkin se juttu.

Jokin aika sitten kun bändi oli livenä Jyrkissä kehuskelitte tulevan Rocktähti -videon olevan melkoinen spektaakkeli, joko nyt uskaltaa paljastaa enemmän?
Y: - Joo, ei sen ole tarkoitus olla mikään spektaakkeli vaan Suomen rockmaailmaa ehkä hiukan hämmentäväkin video, mutta koska siinä oli mukana huumoriaspekti se vitsi kului jo meidän omassa käytössä. Me ollaan hylätty koko idea ja lähdetään täysin toiseen suuntaan. Se idea ylittyi. Löydettiin siihen videoon ihan toinen lähestymiskulma, mikä on meistä kuitenkin parempi. Sopii paremmin tällaiseen maaniseen synkistelyyn.

Kuka on tulevan videon ohjaaja?
Y: - Tuukka Temonen.
Kuinka paljon Maj Karman Kauniit Kuvat on mukana suunnittelemassa videoita?
Y: - Hyvin paljon. Me ollaan tehty yks video missä me ei olla oltu mukana suunnittelemassa kovin paljon, mutta muuten ne on aika pitkälti bändin käsikirjottamia. Tietenkin ohjaaja tuo siihen suuren osan itseään.

Rocktähti -biisissä mainitaan mies nimeltä Alain Delon. Kuka on kyseinen herra?
Y: - Se on Melville -elokuvien sankari, hyvin kylmän jätkän vertauskuva, mahdollisimman kylmä ja cool tyyppi, mikä olla voi maailmassa. Katsokaa elokuva, missä Alain Delon kertoo, heti tietää mistä on kyse. Biisissä sanotaan, että kieltää asian kylmästi kuin Alain Delon, ei voi kuvitella kenenkään sanovan asiaa kylmemmin kuin Alain Delon. Se tuli mieleen heti.

Rocktähden teksti perustuu käsittääkseni omaan kokemukseen.
Y: - Niin kuin kaikki biisit.

Minkälainen on Maj Karman Kauniiden Kuvien suhde faneihinsa? Onko tapanne toimia kiitän sua unohtamalla sut?
Y: - Platoninen seksisuhde (heh). Ristiriitainen lausunto jo itsessään. Sitä tapahtuu tavallaan koko ajan. Se tarkoittaa kun ei millään voi muistaa kaikkia niitä ihmisiä niin ne suhtautuu sitten sinuun, että jaaha, mä oon ostanu teidän levyn ja nähnyt teidät keikalla ja jutellu teidän kanssa.
H: - Meistä onkin tullut kusipäitä.
Y: - Niin, niin, tää on hyvin vanha peruskaava ja sama tarina, minkä kaikki vähänkin julkisuuden kanssa tekemisissä olevat ihmiset.Mutta mielestäni me ollaan löydetty uusi näkökulma kertoo tää asia. Siitähän rockmusiikissa on kyse koko ajan, kaikessa taiteessa. Puhutaan hyvin samoista asioista, puhutaan elämästä yleensä. Nää meidän pienet päät ei kuitenkaan kehitä koskaan mitään, ei osaa laulaa tai kirjottaa mistään avaruusteknologiasta kun ei tiedä siitä mitään.

Pyrkiikö bändi olemaan vuorovaikutuksessa faniensa kanssa, ainakin nettisivuilla on aktiivisesti toimiva kysymys-vastaus -lauta.
H: - Tottakai me pyritään.
Y: - Mielellään joo. Voi olla, et me heittäydytään jossain vaiheessa täysin kylmäksi eikä kommentoida enää mihinkään mitään. Tehdään sellaset nettisivut, mist ei löydä minkäännäköstä informaatiota, pelkkää visuaalista juttua, semmostakin ollaan mietitty. Mutta tällä hetkellä toimitaan noin ja katellaan vähän aikaa, sit tehdään taas jotain muuta.

Kuinka tärkeät kotisivut ovat bändille?
Y: - Meistä kukaan ei ole sen alan ammattilainen, eikä meistä kukaan ole siitä ees hirveen innostunut. Ne on tavallaan bändin suunnittelemat. Uudet sivut on tulossa ja siellä on se kuvamaailma, mitä me halutaan viestittää, mutta se on helvetin laiskaa se niiden uudistaminen. En mä tiedä onks meidän sivut visuaaliselta ilmeeltään samaa tasoa kuin keikat, videot tai levynkannet. Me ei olla ehkä koettu sitä hirveen tärkeeks ja toisekseen meidän bändin kiireisin mies Häiriö pääasiassa päivittää niitä, tekee niiden eteen eniten töitä minkä ehtii. Mut meillä ei ole sellaista aikaa eikä sellaista tekijää. Kaikkee ei ehi ite tekeen ja.
H: - Kehenkään ulkopuoliseen ei tietenkään voi luottaa. Pitää tehä ite.

Uskaltavatko fanit lähestyä teitä esimerkiksi keikan jälkeen tai festarialueella?
Y: - Jotkut, jotkut ei. Kyl siellä osa suhtautuu aika fanaattisesti. On tietenkin paljon ihmisiä, jotka tulee keskustelemaan.

Tullaanko teiltä peräämään paljon oikeita tulkintoja biiseihin?
Y: - Mä luulen, et tota on kaikilla. Kaikkihan ne oikein on. Ei ne välttämättä ole samalla tavalla miten me ehkä ollaan aateltu ne jutut, mutta.
H: - Täs hommassahan on kyse mielikuvien luomisesta ja ei meidän mielikuvat oo välttämättä ne ainoat oikeat.
Y: - Mielikuvat on hyvin voimakkaita johtamaan ihmisen ajatuksia kaikkiin suuntiin. Sehän liittyy just tähän visuaaliseen puoleen, levynkansiin.
H: - Meillähän on paljon keinoja, joilla me voidaan johtaa.
Y: - Johtaa ihmisiä harhaan.
H: - Haluamillemme poluille. Musiikki, tekstit ja visuaalisuus.

Raivoisat ruusut

Bändillä on ollut sekä uuden albumin kansissa, promokuvissa että Romanssi -videolla mukana ruusuja. Ylppö on myös luonut lausuman siitä, että rock- ja pop-musiikin ero on rockmusiikissa olevat piikit. Liittyvätkö ruusut tähän Rautaneito-teemaan, koska ruusuhan on kaunis kukka, mutta siinä on myös petollisia piikkejä?
Y: - Kyllä, se liittyy siihen voimakkaasti. Se on sekin, että mä olen aina inhonnu ruusuja, se on tavallaan niin kulunut ja muovinen kauneuden symboli. Siinä on mukana sen takii pikkusen kieroo meininkiä ottaa se ruusu mukaan, just meidän bändin yhteyteen.
- Tää on taas niitä asioita, mitä on vaikee selittää. Tekee noita juttuja ja haluaa, että omien tekemisten kautta välittyy ne asiat mitä tuntee. Mut ei mitenkään pysty kauheen helposti sanoiks pukemaan sitä.
H: - Ei se välttämättä oo ees tarpeellista, paitsi haastatteluissa.
Y: - Pitää vaan kuunnella se levy. Sieltä löytyy kaikki se. Ei ne kannet ja ruusut ja kaikki mitä siellä on oo missään ristiriidassa sen musiikin kanssa.

Uudella albumilla käsitellään runsaasti rakkauden traagisempaa puolta.
Y: - Siel on paljon sitä kaunistakin puolta, mut se ei ehkä välity niin helposti.

Pystyisikö Ylppö tekemään pelkästään positiivissävytteistä rakkauslaulua?
Y: - Tottakai, ja hyvin positiivisella mielellä. Riippuu biisin tunnelmasta, mut ei meil oo ollu positiivissävytteisii biisejä nyt paljoo tai oikeestaan koskaan. Tottakai se on mahdollista. Esimerkiksi Karl Benz on hyvin positiivinen meidän mielestä.

Inspiroituuko Ylppö Häiriön tulkitsemista melodioista tehdessään tekstejä vai sovitetaanko jo valmiiksi mietityt aiheet melodioihin?
Y: - Sekä että. Joskus oon kirjottanu tärkeen vaiheen elämästäni paperille ja sit huomaa, et se sopii tuohon biisiin täydellisesti.
H: - Tunnelma se tuo musiikin ja tekstin.
Y: - Ja sitten siinä on se, että kyl ne on voimakkaasti omasta elämästä. Missään siel ei oo minkäännäköstä sanahelinää, mä inhoan sanahelinää. Jos on runoa runon vuoksi, et sil ei tarkoteta mitään niin se jää pelkäksi kuoreksi. Edelleenkin kaikki on totta -mentaliteetilla.

Onnistuuko biisien tekeminen kiertueen aikana vai tarvitaanko siihen erillistä aikaa?
Y: - Ei siihen erillistä aikaa tarvita. Ei mihinkään juttuihin, koska ne on tätä elämää just. Musta se kuulostaa tyhmältä, et me väitettäis Häiriön istahtavan säveltämään. Kyllähän se musiikki soi tuolla.
H: - Musiikki soi päässä koko ajan. Kysymys on vaan siitä aktiivisuudesta koska aktivoituu siihen et alkaa muistamaan ja toteuttamaan niitä asioita.
Y: - Ei sitä tekstiäkään tarvitse ees kirjottaa. Mä hyvin harvoin kirjotan niitä ylös paperille missään vaiheessa vaan ne lauletaan suoraan siihen biisien päälle. Sitä jo tietää mist on kysymys, se juttu on muodostunu tuolla päässä. Meil on Häiriön kanssa telepaattinen yhteys. Mennään vaan kämpälle, et nyt täytyy soittaa Karl Benz. Okei. Siitä se sit syntyy.

Jotkut biisintekijät kuten Samuli Putro Zen Cafésta on sanonut varta vasten tekevänsä biisejään sessiossa.
Y: - Mut kyllä hän on eläny ne jutut jo. Hän tarkoittaa varmaan sitä hetkee, jolloin hän viime kädessä toteuttaa sen musiikin oikeasti sellaiseksi olevaiseksi minä me muut se kuullaan. En tiedä miten Samuli Putrolla, ehkä hän tekee sen sillä hetkellä ja sillä siisti.
H: - Onhan niit sellasiikin ihmisiä, sitä ei voi tietää.

Loppuun pureskeltu

Melkein jokaisessa Maj Karman Kauniista Kuvista tehdyssä arviossa ja haastattelussa muistetaan mainita bändin ns. vaikeus. Tuleeko sitä itse mietittyä, tuleeko eteen jopa hetkiä, jolloin ei itsekään kestä omien ajatustensa mukana?
Y: - Joissakin arvosteluissa on sanottu, et noi tekstit on esimerkiksi todella hämäriä. Must se on täysin käsittämätön väite. Puhuttu, et on hämäriä tai jotain kryptisiä tekstejä, mikä ei pidä lainkaan paikkaansa. Tuo on hyvin suoraa suomenkieltä, hyvin yksinkertaista. Me ei tunnettu toisiamme ennen tätä kesää, mut me oltiin lähekkäin monta päivää. Ton tyylistä tekstii. Voiko tuota selvempää tekstii enää olla ja tehdä? Tottakai siel on vaikeita ja monitulkintaisii tekstejä joukossa, mut ei siel oo mukana mitään sanahelinää, kryptistä.
- Ja se bändin vaikeudesta puhuminen on muodostunut pieneksi ristiksi. Ei ihmisten kannata pelästyy meidän bändiä tai miettiä et onpa vaikeeta, koska eihän se oikeesti oo. Pitää avoimin mielin vaan kuunnella, tajuu sen et täähän on helvetin suoraviivasta, okei, tää on rankkaa, mut suoraviivaista rokkia.

Mutta onhan se toki vaikeampaa kuin yleensä radiokanavien voimasoitossa pyörivä musiikki.
Y: - Vaikeampaa kuin Anssi Kela.

Onko teillä kenties angsteja Anssi Kelaa kohtaan, koska häntä on käytetty esimerkkihenkilönä myös kysymys-vastaus -foorumissa teidän nettisivuillanne?
Y: - Ei missään tapauksessa, mutta se on hyvä vertauskuva siihen mitä me ei olla.
H: - Ei haluta päästää itseämme helpolla. Näinkin vois ehkä sanoa, et vähän ehkä enemmän kunnianhimoa.

Y: - En tiedä onko Anssi Kelalla, onko hänelläkin kunnianhimoo omalla tavallaan, mut mä koen hyvin voimakkaasti, et ne on hirveen valmiiksi pureskeltuja ne asiat. Meidän mielestä se ei vaan yksinkertasesti oo kiinnostavaa. Tietenkään se ei oo mikään väärä tapa tehdä mitä Anssi Kela tekee tai että tää ois oikea tapa. Meidän mielestä se on vaan tylsää tehdä ne asiat niin, et kaikki on valmiiks pureskeltua tai ennen kuultua.
- Se oman ilmasun kehittäminen on alust lähtien ollu meidän peruslähtökohta. Me halutaan tehdä jotain kivaa, jotain omaa, tai siis se on meidän mielestä kivaa se oman maailman luominen. Verraten esimerkiksi elokuvaohjaajana David Lynchiin, mikä luo aina sen oman maailmansa. Meist on joskus sanottu, et me ollaan suomirockin David Lynch ja se on mun mielestä ehkä maailman imartelevimpii lauseita. Se on semmonen maailma, mikä imaisee sisäänsä ja meillä se on toi kruunuvaltakunta. Jotkut on sen tajunnu ja ne on niit fanaattisii faneja. Ja sit sellasta suurta yleisöä ehkä helposti ärsyttää tuo meidän maailma tai meidän lausunnot tai mun naama. En mä tiedä. Ei kiinnosta.

Romanssi -biisissä pohditaan dilemmaa pysyäkö täällä vai kadota hyvällä säällä. Kumman te valitsisitte jos tällaiseen tilanteeseen päädytään?
Y: - Sitähän tässä koko ajan ihmiset miettii. Se on sellanen ristiriita ja kertoo siitä onko hyvin vai huonosti. Ei näitä viittis pureskella ihan loppuun. Mut kyl siinäkin tekstissä on kaikki hyvin selvää. Ton voi kokee varmaan monella tavalla. Tää on tällasten ristiriitasten lausuntojen soppa tää haastattelu ja niinhän se on koko pääkin ja koko toi musiikki, hyvin inhimillisiä sellaset ristiriidat. Kiinnostavia aiheita kun niit pikkasen miettii pitemmälle. Se ristiriita on hyvin nopeesti purettavissa osiks, se ei ookaan enää ristiriita.

Oletteko panneet merkille että myös Musta Paraati orkesterilla oli Romanssi niminen single (Ylppö on monesti tunnustautunut Musta Paraati -faniksi ja on ollut solistina bändin kunniaksi järjestetyillä tribuuttikeikoilla)?
Y: - Tottakai ollaan huomattu se. Ja niillä biiseillähän ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
H: - Kyllähän me sitä sillon mietittiin. Se meinas aiheuttaa jopa jonkinlaisen kynnyskysymyksen.
Y: - Joo, mietittiin lähinnä voiko sitä biisin nimeks antaa, mutta koska se biisi oli alust lähtien jo Romanssi, se kertoo siitä ja sillä siisti. Olisi ollut epärehellistä laittaa sen biisin nimeks joku muu.
H: - Ja vaan sen takii, et sä osallistuit siihen.

Y: - Toisaalta me koettiin oikeutukseksi, et me voidaan ainakin laittaa se, koska mä olen tavallaan mukana tässä Mustassa Paraatissa ja elänyt sitä elämää. Meillä jos joillain on oikeus laittaa vaikka Musta Paraati levyn nimeksi jos meitä huvittaa. Sitä paitsi Paraatin äijiltä on tullut täys hyväksyntä siihen, nehän piti siit ajatuksesta, että meil on samanniminen biisi. Musta Paraati on aikoinaan ollut samalla levylafkalla silloin kun bändi oli vielä kasassa ja oli meidän levy-yhtiön pomon Atte Blomin lempibändi. Attehan haluais, että me soitettais jotain Mustaa Paraatia coverina, koska hänestä se yhteys toimis hienosti. Se on varmaan ainoa pyyntö, mikä levy-yhtiöstä on tullut meidän historian aikana ja siitäkin me ollaan pelkästään otettuja. Atte on niin hyvä tyyppi, et jo pelkästään sen takia täytys varmaan veivata. Kyllä Häiriö osaa soittaa niit Paraatin biisejä ja mä osaan laulaa ne kaikki, mutta ei olla vielä bändin kanssa ajauduttu siihen. Saa nähdä, ehkä joskus.
H: - Toisen biisin soittaminen vaatii kuitenkin aikamoista paneutumista, ainakin me paneudutaan.
Y: - Uppoamista siihen Musta Paraati -maailmaan.
H: - On kaksi tapaa tehdä coveri. Joko tehdään just alkuperäsen mukaan tai kunnioitetaan sitä alkuperäistä omalla tavallaan. Eihän sitä voi tehdä tosta vaan. Varsinkin kun kyseessä on Musta Paraati.
Y: - Mutta kyllä meidän maailmat on sikäli samanlaiset, että on täysin mahdollista yhdistää nää kaksi maailmaa.

Kaksitoista rakkauslaulua

Minkä vuoksi Rautaneito -biisi putosi lopulta pois albumilta?
H: - Minä rakastan sinua sopi kokonaisuuteen paremmin. Toi oli vähän kilpailevassa asemassa noin fyysisessä mielessä.
Y: - Rautaneito on meidän synkin ja raskain biisi. Se tulee singlelle. Ja mun mielestä singlen pitää olla arvokas ja sille pitää jättää jotain arvokasta, mikä kiinnostaa ihmisiä. Ja täähän oli ihan puhtaasti kaupallinen lausunto. Se biisi toimii ihan helvetin hyvin, mut ei me haluttu, et siitä levystä jäis niin saatanan synkkä, raskas, ahdistava maku. Se johtaisi viel lisää harhaan, kun meidät koetaan jo muutenkin niin hirveen synkkinä, noi tekstit. Vaikka siel on paljon myös positiivisuutta ja kauneutta mukana niissä ajatuksissa niin se Rautaneito ois jättäny sellasen kidutuksen olon. Ei haluttu sellasta piinaa jättää siihen viimeseks biisiks.

Minkälainen teema kappaleessa on?
Y: - Se on myöskin ihmissuhde, niin kuin nää kaikki tekstit.

Tuliko Rautaneito -levystä vahingossa ihmissuhde -teemalevy?
Y: - Joo, se tuli kyllä täysin vahingossa (heh). Huomattiin vasta miksauksessa, että näähän kertoo kaikki ihmissuhteista.
H: - Se on muuten jännää miten se paljastu vasta siellä. Kun aattelee, et mä oon äänittänytkin kaikki laulut. En mä kiinnittäny siihen asiaan mitään huomiota.
Y: - Niin. Me ollaan eletty siinä omassa maailmassamme ja ei oo tarvinnu sen kummemmin ajatella.
H: - Sehän ois ollu kaupallista jos oltas ruvettu puhumaan jo huhtikuussa, et nyt me tehdään teemalevy, huomatkaa tämä asia.
Y: - Se tuli ilmi hyvin käytännöllisesti. Rupes miettimään mistä nämä kertoo ja kirjotti ydinsanan biisin nimen perään ja sit jokasessa luki ihmissuhde, ahah, okei.
- Sitähän kaikki tavallaan on, et sitä teemallisuutta ei nostettu mitenkään esille, koska koko rockmusiikki pyörii tollasten teemojen ympärillä. Ei siinä ole mitään erikoista. On eri asia, jos me tehdään seuraavaksi levy, jonka nimi on Kaksitoista rakkauslaulua. Ne ois kaikki rakkaudentunnustuksia jollekin ihmiselle tai asialle. Sit siit ois hienookin puhuu jo etukäteen.

Ja loppujen lopuksi elämähän pyörii aika pitkälti saan vai en saa - lauseen ympärillä.
Y: - Siinä on hirveen paljon muutakin kuin fyysisyyttä siinä lauseessa. Ja siinäkin on kyse ristiriidasta, et haluaako vai eikö halua, mitä haluaa.

Siitä tulikin mieleeni, tulevatko naissukupuolen edustajat ehdottelemaan orkesterin jäsenille kaikenlaista, koska te esiinnytte hameet päällä?
Y: - Ne on kaavut. Tottakai tulee, se on elämän yks suola. Niistä kirjotetaan sit ens levyllä.

Helppouden pikatie

Haavat-kappale kertoo koulukiusaamisesta. Kuinka bändi eksyi tällaisen vakavan asian äärelle?
Y: - Se on kans niitä peruskysymyksii, sellainen syrjäytyminen ja halveksittuna eläminen. Itte en oo joutunu kokemaan tollasta, muuta kuin jotain pientä joskus. Tää on kauheeta jeesustelua, mut se on asia, johon puututaan aivan liian vähän. Se on helvettiä elää sellaisessa kiusaamisessa, pelko, kun tietää saavansa seuraavana päivänä koulussa turpaan. Ei pysty nukkumaan edellisenä yönä, makaa sängyssä ja aattelee, että saa seuraavana päivänä turpaan. Se on sellasta kauhua, vaikka siitä pääsee ehkä jossain elämänvaiheessa yli.

- Se tuli siitä biisin tunnelmasta, Häiriö oli tehnyt kitarariffin siihen, säveltänyt kappaleen. Se tunnelma oli sellanen, et se tuli vaan se asia päälle ja oli ajatellut näitä asioita. Tuli visio ihmisestä, jossa on jotain mitä toiset ei voi hyväksyä, eivät nää sen ihmisen läpi. Se on hieno ihminen ja siitä kertoo se, että olen biisissä käyttänyt vertauksena karitsan päätä. Siinä ihmisessä on jotain poikkeuksellista, et siinä on tavallaan motiivi. Monesti ei tosta asiasta edes löydä mitään motiivia.

Ylpön raastava ja repivä laulutyyli tuntuu taas uudella levyllä menneen tavallaan rankempaan suuntaan.
Y: - Aijaa. Mä luulin, että toi uus on paljon softimpi. Mun mielestä mä oon huutanu Kaakaolla ja Äärellä paljon enemmän ja nyt tällä.
H: - Nyt se on sellasta rääkymistä.
Y: - Levyllä on ruvennu olemaan enemmän laulua. Ei noit oikein ite kuule.

Oletko ottanut laulutunteja, vai miten äänesi kestää huutamista kiertueella illasta toiseen?
Y: - Kyl se ääni kestää, se on vaan asennekysymys. Hyvinhän se kestää, paremmin vuosi vuodelta. Kestää se Slayerillakin.

Eipä siis ole Ylppöä turhaan sanottu Suomen Tom Arayaksi. Nyt on ollut meneillään noususuhdanne suomenkielisessä raskaassa musiikissa, on Niskalaukaus, Kotiteollisuus, Viikate, Mokoma jne. Onko se kenties lisännyt kiinnostusta myös teitä kohtaan, bändin urahan on ollut nousujohteinen.
Y: - Kyllä se varmaan on vaikuttanut.
H: - Ainakin välillisesti.

Y: - Me ollaan tavallaan myös näit pioneereja. Me ollaan tehty tätä jo kauan, mutta meil on varmaan ollut ongelmana se, että bändin nimi on niin vaikee tai se johtaa harhaan. Meidän mielestä siinä ei ollut mitään harhaanjohtavaa alunperinkään, mut ollaan huomattu se vaan, et ihmiset saa siitä mielikuvan aivan toisenlaisesta musiikista. Nyt ollaan tavallaan voittamassa se, ihmiset rupee tajuamaan, ettei tää ookaan niin vaikeeta, tää on pelkästään omaperäistä.
- Omaperäinen ei aina ole vaikeaa. Kaiken omaperäisen ja uuden oppiminen on paljon vaikeampaa kuin vanhan kertaaminen. Tää on jo vanha lause, mitä me ollaan sanottu jo kauan sitten. Ihmiset, jotka kohtaa meidän musiikin joutuu ehkä omaksumaan jotain uutta ja opettelemaan jotain uutta näkökulmaa.
H: - Ajatteleminen on työlästä. Television katsominen on helpompaa.

Niin, näin perjantai-iltana on toki helpompaa jäädä katsomaan Joonas Hytönen Showta TV:stä kuin tulla keikalle.
Y: - Mutta ei takuulla yhtä antoisaa, sori vaan Joonas. Nykyään kaikki menee silleen, et kaiken pitäs olla helppoo. Me ei haluta musiikissa mitään asioiden tahallista vaikeuttamista, mutta ihmiset tekee asiat nykyään tietyllä tavalla, koska se on paljon helpompaa. Mä ajan autolla tätä kautta, koska se on paljon helpompaa, se vie vähemmän aikaa. Mun mielest siin ei oo mitään järkee, koska aika esimerkiks ei oo kellolla mitattavissa.
- Siihen on hyvin pieni esimerkki se, että sä ajat autolla jotain hyvin kiinnostavaa tietä - tää pätee myös musiikkiin - , mikä on mutkainen ja hirveen mukava sun mielestä tai sit sä ajat saman matkan jotain suoraa, tylsää pikatietä. Se kiva matka saattaa tuntua paljon lyhyemmältä. Totahan on tiedemiehet tutkinu myös, et miten ihminen kokee ajan, sil ei oo mitään tekemistä kellonajan kulumisen kanssa.
- Jos tuntuu et jokin on helppo, nopea ja hyvä tapa niin se voi olla näennäisesti helppo tapa, se ei oo palkitseva tai antoisa.

Palkitseva ja antoisa sen sijaan on Maj Karman Kauniiden Kuvien uusi Rautaneito. Näihin filosofisiin pohdintoihin onkin hyvä päättää haastattelu ja päästää bändi valmistautumaan Vaasan keikkaan, jonka livearvion voi myös lukea Meteli.netistä.