Meteli.netin toimitus listaa omat valintansa kuluneen vuoden levytarjonnasta. Mukana on niin toimittajia, ylläpitoa kuin hallinnon edustajaakin. Nauti tai yllätä joku taatusti mieluisella lahjalla. Huom! Levyt eivät ole paremmuusjärjestyksessä.

Eniten ääniä tämän vuoden listauksessa keräsivät Ghost Brigade, Mirel Wagner, Insomnium ja Yona, äänten hajotessa jälleen suuresti. Edellä mainitut albumit saivat kukin listauksessamme kaksi mainintaa.

Suuri osa Toimituksen valinnat -artikkelin levyistä ja artisteista löytyvät myös Meteli.net Downloadsin puolelta, kuuntele mistä me olemme pitäneet.

Miki Peltolan valinnat:

MICHAEL MONROE
Sensory Overdrive

Michael Monroe löi hynttyyt yhteen The Wildhearts -nokkamiehen Gingerin kanssa ja tuloksena oli miehen uran paras levy. Ginger on sittemmin jo lähtenyt omille teilleen, mutta Monroen ura elää uutta kevättä.

GHOST BRIGADE
Until Fear No Longer Defines Us

Seesteinen ja rankka. Tyylikäs ja uhkaava. Pidättyväinen ja vapaa. Levy levyltä Ghost Brigade nostaa rimaa korkeammalle ja onnistuu aina ylittämään itsensä.

THE DEATH OF GAGARIN
Nro 9

Muistaako joku vielä ajan jolloin rock oli vaarallista eikä bändiä kuunnellessa osannut aavistaa mitä seuraavaksi tapahtuu? The Death of Gagarin pääsee hyvin lähelle noita rock'n'rollin kulta-aikoja onnistuen silti kuulostamaan vain itseltään.

MEDEIA
Abandon All

Medeia on onnistunut sekoitus meininkiä ja tekniikkaa. Bändi myös tajuaa, ettei kaikkea tarvi ottaa niin vakavasti ja muistaa siinä sivussa tehdä loistavia biisejäkin. Suomimetallin parasta A-ryhmää.

SVART RECORDS

Vuoden kulttuuriteko -palkinnon pokkaa tänä vuonna kotimainen levy-yhtiö Svart Records, joka tunnetaan hienoista vinyylijulkaisuistaan. Kiitän ja kumarran mm. Ratsiasta, Lamasta, Killing Jokesta, Pentagramista, My Dying Bridesta, Solstafirista, Xysmasta...

Patriqin valinnat:

Tämä vuosi meni aika vahvasti minulle ennestään tuntemattomien artistien merkeissä. Hyvä musiikkivuosi kaiken kaikkiaan.

FOO FIGHTERS
Wasting Light

Nirvana ja grunge-aikakausi ei innostanut minua ylipäätään, ja tämäkin bändi on aiemmin jäänyt kiinnostustani paitsi. Kuitenkin Wasting Light tuntui heti mahtavalta. Persettä potkitaan alusta loppuun ja muutaman biisin lyriikat sopivat henkilökohtaiseen tilanteeseen kuin nyrkki silmään. Foo Fightersin keikka Kalasatamassa oli yksi vuoden parhaimpia.

MIREL WAGNER
Mirel Wagner

Hieno yllätys saapui heti vuoden alussa. Minimalistinen tuotanto nainen ja kitara -akselilla. Hyvät biisit vahvalla, tummasävyisellä tulkinnalla, eikä muuta oikeastaan tarvita.

JERRY LINDQVIST
Rivertown

Länsirannikolta kotoisin olevalle Jerrylle on ilmeisesti syötetty isän countrylevyjä päivittäin vauvaiästä lähtien kuvittelisin. Se kuuluu, koska tyylitaju on loistava, biisit hyviä ja kokonaisuus toimii. Suomen paras countryalbumi 70-luvun Country Expressin jälkeen.

JUSTICE
Audio, Video, Disco

Ranskalaisduo yhdistää 70-luvun classic rockia, pelien äänimaailmat ja hyvät melodiat hienoksi kokonaisuudeksi vahvoilla Daft Punk -viboilla.

VERONICA MAGGIO
Satan i gatan

Hieno poplevy, missä kokeillaan tyylilajin rajoja hienoilla äänillä ja sovituksilla. Kipeitä, ja välillä mukaviakin tunnetiloja käsitellään, eikä säästetä parisuhteen toista osapuolta sättimisestä rankalla kädellä. Joko Maggio on henkilönä läpirehellinen ja äärimmäisen avoin tai sitten täysin anteeksiantamaton.

Freeman (4: Hieno nelosalbumi vanhalta konkarilta), Mogwai (Hardcore Will Never Die, But You Will: Maalailevien äänimaisemien mestari) Kate Bush (50 Words for Snow: Hyvää ja kaunista), Adele (21: Vasta 21 ja laulaa sellaisella intensiteetillä, että päätä huimaa), Oddarrang (Cathedral: Tunnelmallista jazzia, jossa liikutaan ambientin puolella).

Hannan valinnat:

INSOMNIUM
One For Sorrow

Edellisen albumin jälkeen oli hieman epäselvää, mihin suuntaan Insomniun voisi laivaansa olla viemässä. Tietyt piirteet musiikissaan olivat muuttuneet siihen suuntaan, että voisi olla mahdollista uuden albumin kohdalla oman kiinnostuksen hiipuminen. Pelko oli kuitenkin turha ja bändi on onnistunut jälleen luomaan kohtalokkaan, kauniin, surullisen ja iskevän kokonaisuuden, kuten sillä aina on ollut tapana. Unsungin kaltaiset tunnelmoinnit kiinnittävät yhtyeen varsin tiukkaan omaan historiaansa, Inertian viedessä albumin maailmaan häkellyttävän sitovasti ja nimibiisi One For Sorrow on uusia uria hyvin eri tavalla aukova mahtiteos. Jälleen kerran ei voi kuin kiittää.

PRIMORDIAL
Redemption At The Puritan's Hand

Vahvat kielikuvat vahvalla tulkinnan palolla yhdistettynä mahtipontisuuteen syvästä minimalistisuudesta kehräytyvällä kierteellä... suursuosikkini on taas täällä! Primordialin uusimmainen on vaatinut pitkän kypsymisajan ja sen, että kappaleet ovat saaneet todistaa toimivansa myös livenä. Tällä kertaa levyä hallitsee selittämättömän keskiaikainen tunnelma ja käsitellyt teemat lyriikoissa ovat jälleen vahvoja. Bloodied Yet Unbowed, Lain With The Wolf ja The Puritan's Hand ovat ajan kuluessa nousseet kattauksen komeimmiksi.

OPETH
Heritage

Yhtyeestä pitävissä tuttavapiireissäni levy on aiheuttanut paljon ristiriitaisia tunteita ja pakko tunnustaa, että Åkerfeldtin murinat ovat jotakin mitä kaipaan myös itse. Ennakkomainostuksen perusteella olisi kuitenkin voinut odottaa vielä kauemmaksi totutusta mennyttä toteutusta, tässähän on jopa kitaroita. En panisi pahakseni, jos herrat vielä joskus päättäisivät lisätä metallista soundiaankin takaisin, mutta jos jatkossakin on tarjolla The Devil's Orchardin, Folkloren tai Heritage-nimibiisin kaltaisia teoksia voi tulosta kutsua vain bändin kypsäksi kehityskaareksi. Vaikka kovin moni suosikkini Opethin lailla julkaisi levyn tänä vuonna ja näiden listojen laatiminen voisi näi ollen olla todella helppoa juuri tämän kaltaiset irtiotot laittavat yhtyeen lunastamaan paikkansa uudelleen. Se on tehty!

GHOST BRIGADE
Until Fear No Longer Defines Us

Metelin levyarvosteluiden numerossa 62 lupailin Ghost Brigadelle mahdollisuutta täyteen viiteen tähteen mikäli lisäkuuntelu antaa siihen rahkeet. Ja antoihan se. Albumin vahvuus on sen monitahoisuus ja raikkaus, vaikkei pyörää ollakaan keksimässä uudelleen.
Lue lisää: http://meteli.net/uutiset/4922

KYPCK
Nizhe

Nizhen kieroon maailmaan uppoutuminen ottaa aikansa, mutta kärsivällisen kiekko palkitsee. Levyn venäjänkielisiä nimiä en tähän ala vääntämään, muttan englanniksi levyn parhaimmistoa edustavat Brothel, The Alley Of Stalin ja Burlaks On The Volga. Keikat todistivat yhtyeen leuhuttelevan lahkeitaan nykyisin aiempaa suuremmalla itsevarmuudella ja levy antaa sille täyden tukensa. Kieroa, melankolista, ah niin slaavilaista.

Jukka Hätisen valinnat:

PJ HARVEY
Let England Shake

Aluksi hieman mitäänsanomattomalta tuntunut albumi kietoi pauloihinsa ajan kanssa, eikä enää sen jälkeen päästänyt otteestaan. Vuoden ainoa viiden tähden levy ja takuuvarmasti vuoden kuunnelluin omissa kirjoissa. Yhtenäinen, koskettava, kaunis ja ennen kaikkea nolla hutia sisältävä albumi, joka livenä kuultuna irrotti muutaman kyyneleenkin.

WOODEN SHJIPS
West

Ripley Johnsonin junnaava psych rock -bändi on vilautellut hampaitaan aiemmilla pitkäsoitoillaan, mutta vasta West lunastaa lupaukset. Huuruista San Francisco -soundia, happoisia sooloja, robottimainen rytmisektio ja vuoden paras yksittäinen kappale, Home.

WHITE HILLS
H-p1

70-minuuttinen H-p1 ei ole ehein kokonaisuus, mutta sisältää vuoden parhaat space rockit. No Other Way on hypnoottinen ja psykedeelinen trippi, 17-minuuttinen nimikkokappale puolestaan hawkwindmaisesti tykittelevä tyylipuhdas space rock -eepos, jossa kitaristi Dave W päästelee sielunsa kyllyydestä.

KURT VILE
Smoke Ring For My Halo

Vaikka Kurt Vilen neljäs albumi on synkän kuuloinen tarina jostain jumalan selän takaa, on se samalla lämmin ja intiimi folk-albumi, joka valottaa laulaja-lauluntekijän sielunmaisemaa.

HEXVESSEL
Dawnbearer

Vitossijalle oli tunkua muun muassa Circlen ja Fleshpressin tahoilta, mutta Hexvesselin debyytti kiilasi konkarien edelle. Hitaasti auenneessa kokonaisuudessa on kotikutoista viehätystä, nuotion tuoksua ja okkultistista käsityötä aina kansitaidetta myöden.

Henri Turusen kotimaiset valinnat:

RUBIK
Solar

Kirjoitin maaliskuussa levyarviossani Solarin olevan parasta, mitä levyvuosi 2011 on tarjonnut. Tätä levyä peittoavaa teosta ei löytynyt koko vuonna. Albumi on kestänyt kuuntelua ja pysynyt tuoreena ahkerasta käytöstä huolimatta.

YONA
Vaikenen laulaen

Pehmein sävyin etenevä Vaikenen laulaen on yhtä aikaa valoisa ja haikea. Tällainen tunteiden ristituli on uponnut aina meikäläiseen. Albumi on sekä sävellyksellisesti että soitollisesti niin kovaa luokkaa, ettei siitä voi olla pitämättä.

REGINA
Soita mulle

Regina keksi itsensä uudelleen uutukaisellaan. Harva bändi onnistuu tekemään näin radikaalia suunnanmuutosta, mutta tämä voimatrio siitä suoriutui kunnialla. Täytyy nostaa hattua rohkealle päätökselle, jonka lopputulema on näinkin hieno.

WEDDING CRASHERS
This Is What You Wanted

Wedding Crashers on mitä mainioin livebändi. Kauniisti elävänä helisevät stemmat ovat tallentuneet mukavan rosoisesti levylle. Vaikka bändi kannattaa ehdottomasti kokea ennen kaikkea livenä, tämän albumin siivillä pääsee hyvin selville, mistä tässä yhtyeessä on kyse.

ODDARRANG
Cathedral

Meditatiivinen levy tuo valoa talviseen pimeyteen. Musiikkia kauneimmillaan.

Timin valinnat:

ASA MASA
Jou jou

Asan riimittely on aina aivan huippua ja niin myös tälläkin kertaa. Vuoden paras räppilevy.

MATTI JOHANNES KOIVU
Toisen maailman nimi

Levy minkä tunnelma on erittäin vahva ja hyvin hengittävä. Tarinankertojan havainnointikyky on ihailtava.

YONA
Vaikenen laulaen

Vain Yonalla on näin tyylikäs bändi ja hieno saundi kaikin puolin. Levy on vielä vähän ihanampi kuin Yonan edellinen.

ANE BRUN
It all starts with one

Todella upeita kappaleita, akustista, mahtipontista.

MIREL WAGNER
Mirel Wagner

Vain kitara ja laulu, joissa lämmin, synkkä ja hypnoottinen tunnelma. Minimalistisuus on kaunista.

Ernon valinnat:

DEVIN TOWNSEND PROJECT
Deconstruction

Devin townsend Projectin Deconstruction on juuri niin koukeroinen ja lähtökohtaisesti sekava, mutta lopulta ah, niin saumattomasti yhteen soljuva kokonaisuus kuin Deviniltä on tututtu odottamaan.

SE, JOSTA EI PUHUTA
Musta, Kylmä, Syvä ja Samea

Musta, Kylmä, Syvä ja Samea on edeltäjäänsä mustempi, kylmempi, syvempi ja sameampi. Thrash-vaikutteet on siirretty taka-alalle ja bändin suunta on selkiytynyt. Uuden levyn kuultuani kismittää yhä enemmän, että päästin kavereiden taannoisen keikan lipsahtamaan sivu suun.

MICHAEL MCCANN
Deus Ex: Human Revolution OST

Olen aiemminkin hehkuttanut pelien soundtrackejä ja nyt siihen on taas aihetta. Deus Ex: Human Revolution OST siirtää kuuntelijansa välittömästi takaisin pelin cyberpunk-renesanssi -maailmaan industrial-ambiantia sekä orkestrointia ja mantramaisia vokaaleja yhdistelevällä tunnelmoinnillaan. Michael McCannin panostus vetää vertoja parhaille elokuvasoundtrackeille.

MOKOMA
Varjopuoli

Mokoma välttää Varjopuolella akustisen hevilevyn syvimmän sudenkuopan mallikkaasti. Levy ei siis ole täynnä pelkästään karsittuja, balladeiksi muutettuja kappaleita, vaan mukaan on saatu kiitettävästi myös muita tyylisuuntia, joista päällimmäisinä kuuluvat folk ja rhythm'n'blues.

INSOMNIUM
One for Sorrow

Suomalaista melodeathiä sieltä tiukimmasta päästä. Paketti on välillä niinkin tiukasti kasassa, että pientä yllätyksellisyyttä olisi kaivannut lisää, mutta kai niitä Kinder-munia myydään näin joulunkin alla jos ennalta-arvattavuus alkaa liikaa ahdistaa.