Paholainen eli Saatana on Jumalan vastustaja, pahuuden henkilöitymä, joka viekoittelee ihmisiä syntiin. Tarina kertoo, että Vanha Kehno oli alun perin hyvä enkeli, joka kääntyi isäntäänsä eli Jumalaa vastaan. Musiikin pariin Saatana siirtyi keskiajalla kehittäen tritonuksen, eli paholaisen intervallin, mutta menestystä ei vielä tuolloin tullut kirkon kieltäessä moisten sävelten käytön. Beelzebub ei tästä masentunut ja jo 1700-luvulla hän alkoi ujuttaa riitasointuista intervalliaan sävelteoksiin.

Varsinainen läpimurto koettiin kuitenkin vasta 1900-luvun alkupuolella, kun Paholainen löysi omaksi kanavakseen populaarimusiikin, ja ennen kaikkea bluesin. Vihtahousu tarjosi nuorille soittajille mainetta ja mammonaa pientä korvausta vastaan; nuorukaisten oli luovuttava vain sielustaan. Ensimmäisenä tilaisuuteen tarttui tuntematon maankiertäjä Robert Johnson, joka laahusti kitara kainalossaan tien risteykseen osoitteessa 61/49 Clarksdale. Paikalle saapui myös itse Piru, joka viritti Johnsonin kitaran ja opetti kuinka sitä soitetaan. Loppu on historiaa.

Tämän jälkeen Paholainen on juhlinut popmusiikin parissa ja kerännyt sieluja enemmän kuin tarpeeksi. Aina näihin päiviin asti. Nykyajan musiikkiteollisuus on niin tasapäistävää ja latistavaa, että jopa itse Saatana on painunut maan alle ja tyytynyt viekoittelemaan underground-artisteja. Viitisen vuotta sitten tämä langennut enkeli käänsi katseensa kohti Kallion Heinähattua ja siellä istuvaa kahta hampuusia, joiden sielut makasivat pyöreällä pöydällä valmiina poimittaviksi. Alun perin jäseniä piti olla enemmänkin, mutta Perkele oli sitä mieltä, että kaksi riittää. Kaverit saivat nimekseen J-Tan sekä Lew Siffer ja orkesterista tuli Black Magic Six. Ura alkoi Saksan-kiertueella, jonka jälkeen yhtye palasi kotimaahan nauhoittamaan debyyttialbuminsa. Evil Acupunction ilmestyi 2008, sen seuraaja Doomsday Bound 2010 ja pari viikkoa sitten julkaistiin kolmas pahuuden ruumiillistuma Brutal Blues.

Meteli.net houkutteli J-Tanin ja Lew Sifferin samaan risteykseen, eli pyöreän pöydän ääreen, mistä kaikki sai alkunsa ja pyysi kaksikkoa laatimaan Metelin lukijoille oppaan Paholaisen musiikkiin. Näitä herroja kannattaa kuunnella, sillä he tietävät mistä puhuvat.

Black Magic Sixin opas Paholaisen musiikkiin

1. Robert Johnson: Me and the Devil

Pikkusormi. Kakkonen ja nelonen. Rytmi. Valkoinenkin mies uskoi lopulta, ettei marssilla ja virsillä saa muijia tanssimaan. Tämä kappale on ydin, lähestulkoon alku, mutta ei todellakaan vielä loppu.

2. Howlin' Wolf: Evil

Tämä kappale kiteyttää pahuuden: petturuus heiluttaa jossain lannetta ja sinä et ole kotona. Epäilys, epätieto ja omistaminen. Jotain tapahtuu kotona selkäsi takana. Jotain tapahtuu. Pahuus on ehkä kallossasi. Se on ehkä vastaamaton puhelinsoitto. Näiden asioiden takia murhataan, juonitellaan ja kärsitään. Onko Jessestä ja sen rakkaudesta korjaamaan tätä asiaa? Ei muuten ole.

Wolf vetää vielä vanhana ukkonakin paremmin kuin sinä koskaan. Ja kuuntele huuliharppua. Just sinä kusipää, joka kuvittelet, että joku tuore bläkkisbändi on rajumpaa. Ei ole.

3. The Rolling Stones: Sympathy for the Devil

Kappale on paha jo itsessään. Jean-Luc Godardin samanniminen leffa on tarina siitä, miten saadaan biisi tehtyä, jos pikkusormi on jo myyty. Alkuun valkoiset velliperseet soittaa jotain tylsää poppia, mutta kun laitetaan vähän paholaisen mustaa rytmiikkaa mukaan niin paha nostaa päätään.

Vuotta myöhemmin kappale toimi vedenjakajana hippeyden ja todellisen maailman, eli pahuuden välillä. Surullisen kuuluisa Altamontin keikka toi meille backstagepassit, mellakka-aidat, järjestysmiehet ja kaiken muunkin.

4. Venom: In League with Satan

Venom forever! Eihän sitä tarvitse osata soittaa, jos on asiaa. Haistakaa kaikki vittu, jos ei maistu. Harmilliset paljastukset yhtyeestä koskevat lähinnä sitä, että kitaristi Mantas on kunto-ohjaaja ja yhtye ei koskaan syönyt kuolleiden pappien oksennusta. Jos huhut ovat totta, emme usko enää mihinkään.

5. Slayer: Evil Has No Boundaries

Slayer on bändi, jonka materiaalia kopioitiin VHS:ltä toiselle. Silloin 30 vuotta sitten. Tämän bändin tuotannosta olisi voinut ottaa minkä biisin hyvänsä, mutta aiheessa täytyy pysyä: Black Magic, Hell Awaits... Pelkkiä klassikkoja. Tämä oli vapautta ja pahuutta.

6. Mana Mana: Ilmestyskirjan peto

Totuus palaa -levy on ahdistuksen ja siihen liittyvän pahuuden ruumillistuma. Tämä levy on todellinen Doomsday Bound. Me emme ole mitään Mana Manan rinnalla. Mömmö ja Otra ovat neroja. Piste. Otep. Otep. Otep...

7. Danzig: Long Way Back from Hell

Vaikka Glenn Danzigille on mahaa tullut ja tukka karannut takaraivolle, niin silti kannattaisi ennemmin leikkiä lavalla Paholaista, kuin jotain suurta rokkitähteä. Tämä video kertoo totuuden. Danzigin kahdelta ensimmäiseltä levyltä löytyy vaaraa ja musiikkia, joka janottaa. Aina.

8.Joe Buck Yourself: Devil Is on His Way

Joe Buck Yourself on paras yhden miehen hillbilly-bluegrass-blues-orkesteri. Ei tarvita kuin kitara, bassorumpu ja mies. BM6 ei mahda tälle vaaralle mitään. Tämä yksi mies on paljon vaarallisempi kuin me kaksi. Livenä todistettu. Ziljoona kertaa tylympi kuin joku Tuska-festivaali ja siellä olevat bändit yleisöineen.

9. Rytmihäiriö: Koska Saatana sanoo niin

Sanoma kunnossa. Diggailua orkesterin suuntaan jo vuodesta 1988. Tämä on paras video mitä Suomessa on ikinä tehty. Paholainen läsnä. Kiitos.

10. Kivesveto Go-Go: Äiti hei

Eihän tämä vaaralliselta kuulosta, mutta Kouvola on saatanasta ja kyllä se koskee bändiäkin. Sanoma. Se se on. Sanoma. Been there, done that.

Lopun bonus - Mamba: Talven ihmemaa

Vastoin yleistä käsitystä, rock ei ole yksinoikeudella Paholaisen musiikkia. Beelzebub valjastaa kevyen musiikin muutkin alalajit käyttöönsä, ja karmaisevin esimerkki nähdään Mamban jouluvideolla. Heti alussa valkoiseen pukuun pukeutunut, Tero Vaaraksi naamioutunut Vanha Kehno heiluttelee pilkallisesti pientä kirvestä, kunnes ympärillä tanssivat Babylonin portot tuovat järeämpää teurastusasetta kehiin.

Leikkaamattomalla videolla saisimme nähdä, kuinka Baby Boom -nukelta irtoaa pää ja tekoveri lentää Saatana-Teron kirveen heiluessa. Puolessa välissä biisiä tuomiopäivän torvet posottavat Sodoman sanomaa helvetin päästessä valloilleen. Loppuhuipennuksena Beelzebub-Tero vielä pöllii joulukuusen mukaansa. Satan moves in mysterious ways.

Siinä oli Black Magic Six -kaksikko J-Tanin ja Lew Sifferin näkemys Paholaisen musiikista. Kuten edellä käy ilmi, on Sarvipää ollut monessa mukana, ja on edelleen. Tästä tuorein esimerkki on Black Magic Sixin tuore albumi Brutal Blues, jolla palataan (ainakin henkisesti) tuohon Clarksdalen tienhaaraan. Levy muistuttaa, että pahuus asuu meidän jokaisen naapurissa. Ja meissä itsessämme. Ympyrä on sulkeutunut, mutta vain hetkeksi. Saatana punoo koko ajan uusia juonia ja Black Magic Six on yksi sen airueista.