Viihteen ja kulttuurin moniottelija Reino Nordin tunkeutui Rhinos -bändeineen viime keväänä kansalaisten tajuntaan kappaleella Kuulut mun unelmiin. Se ennakoi sittemmin julkaistua uutta albumia, ja soundasi selkeästi viihdereggaelta. Ollaanko tyyliä hivuttamassa laajemminkin kohti jamaikalaisen perinteen ja slaavilaisen melankolia-iskelmän kultaista leikkausta?

-Tää on albumin ainoa reggaekipale ja siihen ne kategoriat sitten jääkin. Loppulevyllä on vaikutteita soulista, funkista, folkista ja bluesista. Lyriikan puolella seilataan kevyestä syvällisempään. Taattua Rhinos -laatua. Suomalaista nykymusiikkia.

Sekä reggae että iskelmä ovat Nordinille luontevan oloisia temmellyskenttiä ja ilmeisen rakkaita musiikin alueita. Kovin monia yhtäläisyyksiä hän ei näissä kuitenkaan koe olevan.

-No enemmän kyllä reggaeta tunnen kuin iskelmää. Reggaessa on tuhdisti enemmän bassoa ja paremmat tanssimuuvit ja lauluäänet. Esimerkiksi sellaiset nimet kuin Alton Ellis, Cornell Campbell, John Holt, Slim Smith, Johnny Osbourne ja Sugar Minott iskevät syvemmälle kuin laulajat tangomarkkinoilla. En mä mitenkään tietoisesti yritä naittaa tyylejä, mutta jos ne toisistaan dikkaa mitä niitä erottelemaan.

Sun teksteissä kuuluu kaipuu relaamiseen, maailman pyörittämiseen vähän pienemmällä stressillä ja hälinällä. Itse kuitenkin tunnut ehtivän joka paikkaan, musaa ja muuta taidetta tuppaa joka suunnalta. Onko tässä paradoksissa joku voima, joka pitää sua käynnissä? Löydätkö kiireisen puurtamisen kautta rauhan, tai tekeekö rauhan hakeminen susta kiireisen?

-Olen aina ollut aika ns. aktiivinen lapsi, ja kohtalainen työnarkomaanikin. Tärkeää on että hommat etenee ja se vaatii paljon duunia yleensä. Lapset on sitten taas hyvä ankkuri elämässä joka pysäyttää ihan arjen keskelläkin. Välillä on toki pakko lähteä metsään mietiskelemään. Kun vaan kerkeis.

Yksi mielenkiintoisista projekteista on Bongo Rock, jota Reino pyörittää yhdessä Henrik Herra Herkules Suhosen kanssa. Duo toimi yhdessä jo aiemmin, osana reggaesoundi Kompostia.

-Bongo Rock alkoi bailukonseptina, kun Komposti-soundi alkoi olla tyylillisesti vähän ahdas mulle ja Henrikille. Sen keskittyessä enemmän hardcore-dancehall -meininkiin, me päätimme perustaa sivujaoston joka sitten kehittyi testilaboratorioksi ja siitä ihan omaksi tuotantotiimiksi ja keikkasoundiksi. Olemme edelleen Kompostin jätkiä 4 life, ja kyse on enemmänkin laajentumisesta. Bongo Rockin suunnitelmiin kuuluu vahvasti julkaisuja syksyllä/keväällä 2013, sekä monipuolista musiikin tuotantoa reggaesta elekroniseen klubimusaan.

Jos kelaat aikaa jonnekin kymmenisen vuotta taakse päin, olisitko silloin uskonut että olet itse artistina nyt siinä missä olet, ja että myös monesta muista noiden aikojen tutuista on tullut ns. koko kansan tähtiä?

-On mahtavaa että Jukalla (Jukka Poika), Nopsalla (Nopsajalka) sekä Raappanalla on näin hyvä pössis nykyään, ja on ilo nähdä kuinka suomalainen mainstream-musamaku kehittyy hiljalleen muutakin kuin rokkia diggailevaksi. Itse en kymmenen vuotta sitten osannut edes laulaa, joten olen suunnattoman iloinen ja kiitollinen myös omasta kohtalaisesta suosiostani. Kohti huomista mennään ja joskus jotain opitaankin!