Helmikuun 15. rysähti suomalaisessa metalliskenessä ja raskaasti. Tuolloin
Diablo -orkesteri julkaisi toisen kokopitkän levynsä Renaissance
ja naulasi samalla kovat teesit tämän vuoden metallialbumeiden
laatuvaatimuksiin. Hartaasti saavat muut yrittää, jotta pääsevät yhtä
takuuvarmasti kuulijansa nurkkaan liiskaavaan lopputulokseen kuin tämä
tamperelaisnelikko. Bändin esikoislevy Elegance in Black ilmestyi
vuonna 2000 jääden kuitenkin tuolloin luvattoman vähälle huomiolle. Uuden levyn
myötä kiinnostus bändiä kohtaan on kasvanut iltapäivälehdistöä myöden.
Diablon soppa koostuu paitsi aivoista, silmistä ja pihvin väliin
ruhjotuista korvista myös äijäilystä, vanhan koulun metallista ja hevisaunan
lämmittämisestä hartaudella. Meteli.net hankki yhtyeen laulajan, Rainer
Nygårdin, langan päähän ja selvitti hiukan mistä tässä piruryhmässä on kyse.
Viime perjantaina (1.3.2002) pidettiin Nosturissa Chuck Shuldinerin,
Death-yhtyeen nokkamiehen, muistokonsertti. Nosturissa Deathin nimeen vannovat
orkesterit kokoontuivat soittamaan bändin materiaalia hyväntekeväisyyskeikan
muodossa. Konsertin tuotto lahjoitettiin Juliana von Wendtin säätiölle. Kuinkas
tuo keikka meni Diablon osalta?
- Ei paremmin vois keikka mennä. Jengi oli täysillä mukana ja bändi
täydessä vireessä. Nappikeikka. Enemmän biisejä olis tietysti voinut soittaa
(heh). Noin yleensäkin se ilta oli kyllä hieno.
Mikä merkitys Deathin musiikilla on ollut Diablon synnyssä?
- Ei niinkään synnyssä, Diablo olisi varmasti olemassa ilman Deathiakin.
Mutta on se tuonut oman leimansa varmaan, jopa musiikkiin. Joidenkin mielestä
enemmän, toisten mielestä vähemmän. Itse aloin Deathia diggailemaan joskus 80-
luvun lopulla ja se potkii niin perkeleesti vieläkin. Oma paikka sillä on
sydämessä, oman neljänneksensä bändi on lohkaissut siitä.
Miten te aikanaan ajauduitte soittamaan yhdessä?
- Utriaisen (Diablon kitaristi, toim.huom.) kanssa ollaan tunnettu
lapsesta asti, 13-14 vuotta sitten, kun asuttiin aikanaan Kalajoella. Eka bändi
perustettiin kun Marko oli jotain 14. Puoli elämäähän tässä on kiinni,
huhhuh. Diablo sai sitten alkunsa joskus -95 kun hommattiin muut kaverit
etelämmästä mukaan.
Mikä on paras Deathin biisi soittaa livenä? Diablo soittaa jokaisella
keikallaan Death -coverin, se on perinne, josta ei tingitä.
- Niitä on niin paljon. Crystal Mountain ehkä tietyssä mielessä. Se
on rockbiisi, vaikka metallia onkin. Se menee mukavasti soittajan jalan alle
livenä soittaessa.
Ovatko uuden Renaissance -levyn saamat ylistysluontoiset arvostelut
yllättäneet bändin? Järjestään on rocklehdistö langennut polvilleen levyn
edessä, tällä kertaa tosin täysin aiheesta.
- Tottakai ite tiedettiin levyä tehdessä, että nyt tulee hyvä paukku, mutta
että Rumbakin rupeaa viittä tähteä antamaan. Ei me nyt sentään
uranuurtajia olla, heviä se vaan on. Sillainkin se on yllättävää, että eihän me
olla mitään genremusiikkia eikä teutoniheviä vaan jotain uutta yhdistettynä
perinteiseen.
Oksat pois omenapiirakasta
Entäs julkisuuspuoli? Nyt uuden levyn ilmestyttyä teistä on ollut juttua
iltapäivälehtiä myöden. Osaatko arvailla mistä se johtuu?
- Puhdas rocklehdistöhän kiinnostuu, koska levy on sellainen kuin on. Nämä
iltapäivälehdet tuli sitten sen myötä kun Paleface on mukana, vaikkei
sitä alun perin biisillä haettu. Sitä olen painottanut joka haastattelussa ja
painotan nytkin. Sitä ei tullu ajateltua sekuntiakaan. Ei olisi uskonut, että
tämmöisellä kokeilulla mennään radiosoittoon ja iltapäivälehtiin.
- Kun tiedetään, että Paleface ei huoraa eikä sen puoleen meidänkään ryhmä,
niin sen tajuaa. Meikäläisen brutaalit vokaalit on kuitenkin jotain muuta kuin
radiosoittoainesta.
Mitäs mieltä Nygård noin yleensä on radioiden rotaatiossa pyörivästä
musiikista?
- Siis formaattiradiothan ovat täysin perseestä. Olen itse töissä
sellaisessa paikassa missä on radio auki päivät pitkät ja kyllä rupee riittään
jo anssikelat. Ei mitään kevyttä musiikkia vastaan tietenkään, mutta eikö se
voi jo loppua, liika on aina liikaa. On tullu monesti mietittyä, että eikö
tosiaankaan löydy toimittajia, joita kiinnostaisi soittaa vähän haastavampaa ja
vaihtelevampaa musiikkia, joka iskee ihan yhtälailla. Hirveän vähän tulee
radiota noin yleensä kuunneltua, mutta kyllä se undergroundimman musiikin
soittaminen taitaa olla tyystin joidenkin Radiomafian ohjelmien
harteilla.
- Puhumattakaan TV:stä. Ei videonteossa kyllä nykyisellään ole mitään
järkeä jos ajattelee kustannuksia ja sitten näkyvyyttä mitä sillä saa. On vaan
MoonTV, eikä sekään näy kaikkialla.
Niinpä. Antakaa muutama miljoona niin perustan radion, jonka ei tarvitse
voitoista välittää vaan voi kulkea omaa linjaansa. Antakaa muutama miljoona
lisää niin tehdään TV -kanavakin.
Onkos Intomesee -biisistä tullut kovinkin paljon noottia bändin suuntaan
kaikenmaailman truueevil -irvistelijöiltä?
- Ei ole tullut, yllättävää kyllä. Joidenkin ihmisten pahat puheet on
toiset tyrmänneet heti. Jotkut ovat pelänneet, että onko se koko levy
tuollaista, mutta pelkkä kuriositeettihan se on. Tai sitten me ollaan vaan niin
pelottavia, ettei kukaan uskalla tulla aukomaan. Pelätään varmaan, että taas
menee sormia poikki ja silmät mustaksi jos mulle tulee valittamaan.
- Kyllähän sen Nosturissa huomas miten matsku toimii. Oli sellainen meno,
että oksat pois omenapiirakasta. Saattaa se olla meidän moni-ilmeisyydestäkin
kiinni, kun on melodiaa ja on junttausta. Eri asia jos oltais tehty
teutoniheviä tai yksi HIMiltä kuulostava biisi sinne.
Mitenkäs Intomeseen toteutus keikoilla? Aiotteko jättää sen kokonaan pois
vai lähteekö Karri Kalpeanaama mukaan keikkabussiin? Kyseessähän on kuitenkin
tapporiffejä sisältävä loistobiisi. Epäilisin 7 -päivää lehden toimittajalla
menevän muutama lusikallinen lahkeeseenkin jos herrat Nygård ja Miettinen
ilmestyisivät jokin päivä oven taakse vaatimaan yksityisyyttä biisin mukaisella
pieteetillä.
- Semmonen hiljanen sopimus on bändin kanssa tehty, että sitä ei soiteta
livenä, paitsi jos Karri sattuu olemaan maisemissa, jos päästään yhdessä
lavalle. Ehkä jossain kesäfestareilla jos aikataulut sattuvat yksiin tai sitten
täällä Tampereella. Ei sitä lähdetä taustanauhojen kanssa tekemään enkä minä
taas missään tapauksessa pysty räpättämään niin nopeasti kuin Karri.
Kuinka äijäillä oikein?
Teidän musiikistanne voi löytää yhtymäkohtia mm. sellaisiin orkestereihin
Deathin lisäksi kuin Pestilence, Slayer, Testament, Meshuggah ja itse kuulen
voimakkaasti In Flamesin tapaisia melodiakulkuja.
- Joo. Joskus on tullu sellaista palautetta, että onks tää suomalainen.
Mistä tämä Göteborg -vertaus sitten tulee, en tiedä. En minä sen päälle sylje,
diggailen itsekin In Flamesia, 3 viimeistä levyä on aivan loistavia. Mutta me
ollaan enemmän vanhan liiton jynkytystä.
Mielestäni Hollow Point on hyvin samantapainen biisi kuin mitä In
Flamesin levyiltä voi löytää.
- Niinpä muuten onkin. Hollow Point eroaa tosin In Flamesin materiaalista
siten, että meillä on paljon äkäsempää, ei silleen dynaamisia osuuksia niin
kuin In Flamesilla. Me runnotaan biisit läpi. Ehkä pitäisi alkaa tekemään
niille riffejä (heh). Ei, ajatukset on jo seuraavassa levyssä.
- Nimiä ja teemoja on tullut ideoitua. Parin biisin ydin on olemassa, se,
mitä haluaa seuraavalta levyltä. Ehkä se johtuu myös tästä palautteesta mitä on
saatu. Ei se ainakaan kevene, sen voin sanoa.
Te olette voimakkaasti sanoutuneet irti asennemetallista. Tehdäänkö eroa
siksi, että asenne- ja nu-metalli mielletään nyt niin trendikkääksi vai onko
siihen muita perimmäisiä syitä?
- Perimmäinen syy on se, että asennemetallius on musiikkisuuntauksena niin
rajoittava. Ykssilmästä, monotonista huudatusta ja uhoa. Tämä on äijämetallia.
Torvinen levy-yhtiöstä on joskus sanonut, että kun tarpeeksi kauan lyö
päätä seinään niin jossain vaiheessa musiikin määreeksi tulee vain se bändi.
Onhan sitä nyt kaikenlaista sähköpostia tullut, että miten tullaan äijäksi,
mitä pitäs kuunnella. Missä vaiheessa se näin vakavaksi meni (heh)?
Milloinkas sinä itse huomasit olevasi äijä ja että sellaisia liikkuu myös
ympärilläsi? Diablon nettisivujen mukaan äijäilyyn ja etenkään äijämetallin
soittamiseen ei riitä laaja kirosanavalikoima, viinanjuontikestävyys tai pitkä
tukka, tarvitaan asennetta.
- Niin kauan kuin muistan. Ehkä se liittyy siihen pohjalaiseen
periksiantamattomuuteen, ollaan oltu niin jääräpäisiä, aina. Se mistä oot
kotosin, mitä tehny ja kenen kanssa ollu, kaikki vaikuttaa. En minä oo mikään
Esa Saarinen, mutta...
Ehkä tuolla voisi alkaa tekemään rahaa.
- Ehkä. Alettaisiin kiertää Bjurnströmin ja Enäkosken
tavoin saleilla puhumassa aiheesta; Kuinka äijäillä oikein? En tiedä kuka siitä
sitten haluaisi maksaa. Voisi tehdä aikamoista tuhoa työyhteisössä jos kaikki
rupeaisivat äijäilemään. Parempi varmaan pitää pienemmän piirin juttuna.
Osaatko arvioida vaikuttaisiko nykyinen asennemetallibuumi myös teidän
suosioonne nostattavasti?
- Paha kysymys. Ehkä jossain määrin. Tämä Nu-metalli on minun mielestäni
musiikkia, missä kaikki kuulostaa samalle, ei kiinnosta yhtään. Niin
hyvännäkösiäkin ovat kaikki. Tulee mieleen, et ei niin hyvännäköset ja kuitenki
soittotaitoiset kaverit ole voineet ominpäin toisiaan löytää. Et olisko ne
samaan tapaan tuotettuja kuin tällaiset poikabändit? Nu-metallissa pitää
sentään kiertämisen vuoksi osata soittaa, mutta se, että on sellaista
mukarankkaa soittoa yhdistettynä niiden mukarankkaan ulkonäköön ja tuotettu
kuitenkin viimesen päälle ne levyt. Tuhannen dollarin soundit joka levyllä. Jos
tämä buumi vaikuttaa niin OK, mutta ei se buumi minua kiinnosta.
Koston enkeli ja pikku enkeli
Monista vanhan koulukunnan ja toisaalta uuden asenneaallon bändeistä
poiketen teidän sanoituksenne eivät kuitenkaan ole raiskaa, tapa, tuhoa -
osastoa. Mistä löydät aiheet sanoituksiin? Ne ovat aika voimakkaasti
päänsisäisiä asioita käsitteleviä, ei ole ihme, että uuden albumin kanteen on
kuvattu aivot.
- En itse tekstejä tehdessäni mieti niitä tulkintoja sen tarkemmin.
Mielleyhtymät saa tulla ihan vapaasti, niin kuin kuulija itse haluaa. Edellisen
levyn aikaan joku haukkui fasistiksi kun oli ymmärtänyt lyriikat väärin, itse
yritän kuitenkin laittaa mahdollisimman vähän mitään provokatiivista
sanoituksiin. Kun niitä aikas mulkkaat ja viilaat niin eihän sitä alkuperäistä
ideaa niistä enää tunnista. Esimerkiksi In Flames, Meshuggah ja Death ovat
loistoesimerkkejä siitä kuinka saat ajatella ne sanoitukset ihan niin kuin itse
haluat.
- Se on periaatteena, että kiroilut pois sieltä. Turha kiroileminen ja
öykkääminen helvettiin sieltä! Taannoin eräässä haastattelussa ei ollut
toimittaja vaivautunut tutustumaan meidän sanoituksiin yhtään tarkemmin vaan
oli laulutyylin perusteella leimannut meidät juuri tuolle osastolle. Jos
uhotaan niin uhotaan keikalla, ne ovat sitä varten, muttei sielläkään kiroilla
tarvitse.
Eihän Diablon sanoituksissa edes kuolla. Ainoastaan albumin nelosraita,
C22, voi jättää sellaisen mielikuvan.
- Ja siinäkin on pilke silmäkulmassa. C22 tarkoittaa tilannetta, mistä et
pääse ulos haluamallasi tavalla, tai et mitenkään.
Taitaa meillä Suomessa ollakin ihan riittävästi hirttoköysistä ja
partateristä laulavia yhtyeitä.
- Niin, on HIM, Sentenced ja Charon. Esimerkiksi Charonin
JP:n tekstejä kun katselee, niin aika surullista meininkiä on.
Sentenced taas tekee helvetin hienoa musiikkia ja sellaiset sanat vaan kuuluu
siihen. Se on varmaan tässä suomalaisessa, melankolisessa musiikissa, oli se
sitten goottimetallia tai mitä hyvänsä, eipä siihen oikein kedonkukat sovi.
Vähän sama kuin me alettais laulamaan korkealta ja kovaa, eihän edes meidän
ulkonäöstä johtuen voisi soittaa sellaista musiikkia.
Samettipaidat päällä.
- Siinä naurais jo aidanseipäätkin.
Teidän enkelinnekin on Angel of Revenge siinä missä Slayerilla
on Angel of Death ja Charonilla Little Angel.
- Kuriositeettina muuten tuohon; Sillon kun Charon oli kuvaamassa Little
Angel -videota Tampereella Ewo Spineltä soitti minulle ja tarvitsi
rekvisiittaa siihen videoon. Menin sitten viemään, enkä edes tiennyt, että
Raahen pojat ovat siellä. Törmäsin sitten niihin ja rupesin kuuntelemaan, että
ei saatana -samanniminen biisi (hehheh). Mutta kyllä musiikilliset ja
ulkomusiikilliset seikat ovat ihan erilaiset. Pitää tässä muuten mainostaa,
että on tämä Charonin uusin mainio levy. Sain sen silloin julkaisun aikaan
Ewolta ja kyllä se sitten vietti kolme viikkoa soittimessa yhteen menoon.
King Diamondin uusimman kuuntelin kerran välissä ja vaihdoin takaisin.
- Kyllä sen niille suo, kolme levyä ovat jo kuitenkin tehneet.
Julkisuuspuoli on vaan mennyt totaalisen metsään, mutta Spine satsaa kyllä
helvetisti tuohon juttuun, katteeks käy, voin sanoa (hehheh). Onhan se sääli,
että teitpä miten erinomaisen levyn tahansa niin ei auta jos julkaisupuoli
kusee. Tai jos julkaisupuoli vielä meneekin, saat julkaisun aikaan näkyvyyttä,
mutta jos keikkamyynti kusee sen jälkeen niin sama tulos. Jos ei bändiä
julkaisun jälkeen missään näy niin helposti se sitten unohtuu.
Hatunnosto jääräpäille
Sitten edellisen levyn on teillä tapahtunut myös rumpalinvaihdos,
patteriston taakse on astunut uusi tuttavuus, Heikki Malmberg. Nyt
Renaissancella kuullaan parhaita kannuja suomalaisella levyllä pitkään aikaan.
Mistäs te näin uskomattoman kaverin löysitte?
- Edellisen levyn aikaan oli henkilökohtaisia kärhämiä liittyen asioiden
tärkeysjärjestykseen. Studiolla kun oltiin ekan levyn aikoihin niin Heikin nimi
tuli ilmi. Ei oltu siitä koskaan kuultukaan, mutta kuulin pätkän sen silloisen
Whitesnake-heviä soittavan bändin demosta ja järjestettiin sitten koesoitto ja
loppu on historiaa. On se niin tasasen varmaa työskentelyä, se oli jotain 17-
18 -vuotias silloin. Siitä tullaan varmasti kuulemaan myös myöhemmin, vaikka
meistä muista ei mitään kuultaisikaan. Samanlainen on sen veli Juhani,
joka soittaa TunnelVisionissa. Ne jätkät on olemassa vaan omia
instrumenttejaan varten. Kova äijä.
- On niin tanakkaa soittoa ja jatkossa varmaan paranee kun saa enemmän omaa
näkemystään kehiin. Tällä kertaa oli soitolle niin tiukat raamit. Kunhan ei
lähdetä ihan proge-osastolle, ei ole tarkoitus, että jokainen esittelisi omia
soittajanlahjojaan levyllä, biisintekijäkaksikon rajoissa tietysti.
Diablon nettisivujen biossa hehkutetaan bändin syntyneen uudestaan
toisella kokopitkällään. Onko asia näin? Mitä tarkoittaa levyn nimi
Renaissance?
- Niin, se bio on levy-yhtiön laatima. Itse käyttäisin termiä uudelleen
elpyminen. Se on myös hatunnosto niille jääräpäille, jotka jaksaa painaa
vuodesta toiseen. Se on revanssi edellisestä levystä. Revanssin maku siitä jäi
kun oli niin hiljaista pitkän aikaa, vaikka omasta mielestä se levy oli ihan OK.
Onko uudelta levyltä ehtinyt muodostumaan omia suosikkibiisejä?
- Montako haluat? Kyllähän niitä on, varsinkin livesetissä tai sitä
ajatellen. Angel, Icon of Flesh, Tunnel of Pain, C22, Creatures of
Deception, Enemy. Mutta kun livesetissä haluaa soittaa vanhojakin, ei niitä
ole meidän keikkatahdilla loppuun kulutettu.
Edellisen levyn jälkeen ei tainnut keikkoja kovin paljon olla.
- Joo ei, kourallinen ehkä. Toisaalta sen ymmärtää, että vaikka
metallipiirit onkin pienet niin silti voi olla vaikeaa saada myytyäkin. Kyllä
nyt tuntuu varmemmalta. Ensi kesän osalta neuvotteluja on käyty ainakin
DBTL:n, Nummirockin, Tuskan, Ilosaaren, Pellavarockin ja Tammerfestin keikoista. Saa sitten nähdä mihin loppupeleissä lähdetään.
Vieläkös vanhaa materiaalia tulee itse kuunneltua?
- Ei, eikä uuttakaan. Kun niitä treenaa, studiossa ja livesettiin, kahlaa
varmaan 150 kertaa läpi, tulee kyllä maha täyteen. Ainoastaan jos joskus
tarvitsee muistella jotain. Tai, joskus hevisaunassa ehkä, kun on otettu
kaljaa, voi laittaa levyn soimaan, että tehtiinpä pojat joskus tällainenkin.
Ja sitten saunaan
Diablon nettisivuilla on maaliskuun ajan meneillään vähintäänkin
mielenkiintoinen kilpailu, jonka voittaja pääsee löylyttelemään jo hyvää
vauhtia kulttistatusta hankkivaan Diablon hevisaunaan. Tämän hyvän lisäksi on
tuona huhtikuisena iltana tarkoitus myös nauttia Timo Rautiainen & Trio
Niskalaukauksen keikasta Valkeakoskella. Kilpailuun osallistujan on tulkittava
Creatures of Deception -biisin sanoja. Millaista asennetta vaaditaan, jotta
pääsee hevisaunan löylyihin puhumaan, mistäs muusta kuin hevistä? (Muita
puheenaiheita ei nimittäin suvaita).
- Paljon on tullut hyviä vastauksia. Luonne tulee varmaan aika hyvin esille
niistä vastauksista, saadaan sellainen kaveri, jonka kanssa tullaan juttuun.
Jossakin meidät määriteltiin ajattelevan miehen hevimetalliksi, joten jospa me
saataisiin normaalilla aivotoiminnalla varustettu yksilö saunomaan (hehheh).
Kunhan on vastauksessa rento meininki, ei välttämättä valtavaa filosofiaa vaadi.
- On tullu monesti mieleen, että ai sen biisin voi noinkin käsittää noita
vastauksia lukiessa. Me mietittiin, että jonkin verran täytyy nähdä vaivaa
vastauksen eteen, tuntea bändiä ja tykätä meiningistä. Katotaan miten runosuoni
sykkii. Voipi olla, että mielenkiintoiset ja hauskat sessiot on luvassa.
Millaisessa tilanteessa ihmisyksilö on hevisaunan tarpeessa?
- Kaikenlaisessa tilanteessa. Kavereiden kanssa kun puhuu hevistä niin
armotonta juntturameininkiä siellä on. Toiset käy juoksemassa tai
avantouinnilla, meillä on hevisauna.
Olettekos aikoneet kutsua sinne Timo Rautiaisen Niskalaukauksineen?
Paitsi, että kohtsillään ilmestyvän Rajaportti -levyn kansikuvissa on
legendaarinen sauna niin Rautiainenhan myös keräilee saunamittareita.
- Hyvä pointti. Jos vaan on aikaa. Kun näin etukäteen Rajaportti -levyn
kannet niin kattelin vaan, että onpa noillakin hevisauna. Nähtiin tuossa
taannoin Helsingissä ja satuttiin samoille jatkoille, kyllä ne äijät ainakin
hevistä mielellään puhuvat.
Uuden levyn kansissa on paitsi aivot, myös herkullinen
ruoka/ruumishuoneteema. Mistäs tämä idea on lähtöisin? Onko tässä kyseessä
pahemmanlaatuinen ruokamyrkytys vai onko ruokalajien loihtimiseen käytetty
hieman perinteisestä poikkeavia aineksia?
- Se oli puhtaasti kansien tekijän, Miikan, idea, sellainen
Kokkisota-meininki. Aluksi kun itse mietittiin kansia ideana oli, että
jätkät ois uinu talven Pohjanlahdessa ja sitten ne vedetään keväällä jäistä.
Voi sanoa, että nyt toimii. Jos me myytäs kymmeniä tuhansia enemmän niin minä
ja Utriainen voitais mennä Kokkisotaan näyttämään taitojamme. Jälkikäteen tuli
mieleen, että video ois ollu hemmetin hieno tehdä sillä meiningillä, ei mitään
verta ja suolenpätkiä, mutta jättää sellanen loppu, että nyt pojista tulee
kyllä soppaa. Mutta alkuperäinen kysymys jääköön arvoitukseksi.
Ruokateema jatkuu myös Diablon kekseliäillä nettisivuilla, joilta löytää
tietoja mm. hevisaunasta, äijäilyn olemuksesta ja vanhan koulun hevistä. Kuinkas paljon bändi itse
on ollut mukana sivuja rakenneltaessa?
- Hirveän vähän, melkein pitää häpeillä. Ollaan oltu päältäkatsojina, mutta
kyllä se kunnia kuuluu meidän webmistressillemme Marja Konttiselle sekä
Isoahon Timolle. Itsekin tykkään kyllä konseptista, eivät ole sellaiset
perinteiset bändisivut. Toimii.
Entäpä Diablon lähitulevaisuus. Onko tarkoituksena nyt suunnistaa
keikoille tai kenties julkaista sinkkua?
- Sinkkua ei, mutta keikkailua kyllä, toivotaan, että niistä
kesäfestareista jotkut toteutuu. Varmaan ensi syksynä aletaan miettimään uutta
materiaalia. Tai, ei kiirehditä, saa nähdä tuleeko meiltä kolmatta levyä.
Meillä menee levytyssopimus umpeen, Pokon kanssa on ollut käsipäivää -
sopimus kahdesta levystä. Levy-yhtiötäkin täytyy miettiä, heittääkö Torvinen
meidät helvettiin Pokolta (räkätystä). Torvisen hermot on kyllä ollu niin
kireellä meidän takia, joten saa nähdä pistääkö se meidät pihalle. Toivotaan
parasta ja pelätään helvetin pahhaa.
yle.fi/pop 
