Toimiston tehosoitossa #1: Cthulhu-kauhua, kauniita unia ja Hessun hatseja

Tässä artikkelisarjassa käydään pikaisesti läpi Meteli.netin toimistolla tehosoitossa olleita mielenkiintoisia tuoreita julkaisuita. Tällä viikolla jalustalle nostetaan uudet albumit marraskuussa Helsinkiin saapuvalta Wild Nothingilta, Flow:ssa telttaa tutisuttaneelta Swansilta, tuottajakollektiivi HKI Cratesilta ja monista muista kuvioista tuttuja naamoja viliseviltä Seremonialta sekä Arkhamin Kirjastolta.

Wild Nothingin kakkoslevyä kuunnellessa mieli lepää. Jack Tatum on varmasti kuunnellut New Orderit, The Curet ja The Churchit puhki, ja Nocturnea voisikin suositella heille, jotka jakavat tämän kohtalon. Shadow, Nocturne ja Only Heather ovat albumin kauneimmat kappaleet, mutta myös kokonaisuutena Wild Nothingin dream pop kantaa ilman unilääkkeitä. Kliseisesti voisi todeta, että pyörää ei keksitä uudelleen, mutta lainailu on tyylitajuista ja onnistunutta.

Pyöristä puheen ollen HKI Cratesin sinkkulohkaisu Spessujopo ei taida niinkään liittyä teemoiltaan Helkamaan vaan pään pyörälle laittamiseen. Solonen ja Kosola toimittavat levyn hauskimmat räpit, biitiltäänkin Spessujopo on levyn parhaimmistoa. Gracias ja Staffro on toinen erinomaisesti onnistunut räppärin ja tuottajan paritus. Kemmurun ja Puppa J:n Lelu on jo niin imelä, ettei mene edes huumorilla. Hieman laidasta laitaan mennään, kuten tuottajalevyltä voikin olettaa. Monelta tällä levyllä esiintyvältä räppäriltä voisi kysyä, että onko pakko laulaa?

Laulutaidoilla ei päästä brassailemaan Seremonian debyytillä. Lähinnä kuvataiteilijana kannuksensa ansainneen Noora Federleyn ulosanti on monotonisen köpöä, mutta Seremonian suomenkielisen okkultismijytän estetiikkaan sopivaa. Vuoden kovimpiin videoihin lukeutuva singlebiisi Rock'n'rollin maailma ratsastaa yksinkertaisella riffillä ja nerokkailla sanoituksilla. Viihdyttävä puolen tunnin paketti tuhnuista soundia, Black Sabbathia ja Juice Leskistä. Epäilen kuitenkin kantavatko Seremonian siivet ikinä toiseen albumiin asti.

Samae Koskinen ja Jussi Lehtisalo esittämässä hard rockia death metal vaikutteilla ja H.P. Lovecraftin teemoilla. Tätä on Arkhamin Kirjasto. Välillä kuulostetaan vanhalta Sentencediltä, välillä Hurriganesilta, välillä Twisted Sisteriltä. Albumin anti tiivistettynä Speed, Yog Sothoth -kappaleen sanoin: You're looking for trouble? So you're looking for me, Yog Sothoth!

Syksy lienee jo iskeneen kyntensä lihaan, sen verran synkältä vaikuttaa tämän artikkelin loppupää. Flow:n Nokia Blue Tentissä äänenpaineella tuhoja tehneen Swansin kahdestoista pitkäsoitto on armoton pläjäys. The Seer tarjoaa 120 minuuttia ahdistavaa murskausta Michael Giran johdolla. Levyltä löytyy vierailevia muusikoita ex-Swans Jarboen, Yeah Yeah Yeah:sin Karen O:n ja Low-pariskunta Alan Sparhawkin ja Mimi Parkerin lisäksi toista kymmentä. Drone-surinoista kappaleita nostatellaan ja paisutellaan sietokyvyn rajoille. Välillä Gira tarjoaa kaunista kuvaa, jonka nappaa saman tien kuin tikkarin lapselta. Hengästyttävä, ahdistava, pelottava, kaoottinen... Listaa voisi jatkaa, mutta päällimmäinen pointti on, että Swans ei leiki.