Hyvää synttäriä, Dave!

Pääsiäissunnuntaina 31.3. täyttää 50 vuotta Dave Lindholm, yksi suomalaisen rockmusiikin suurimmista. Ja toisin kuin useimmat ikätoverinsa, on Isokynä edelleen täydessä iskussa, sen todisti "nestoreiden" klubikiertue tai useakin viime aikojen levy.

Mitä miehelle lahjaksi? Kokeilkaapa tutustua äijän uraan. Kolmeenkymmeneen vuoteen levyttävänä artistina mahtuu liki neljäkymmentä albumia, joten ensikertalaiselle riittää pohtimista mistä aloittaa. Sen takia tässä...

"Dave Lindholm for idiots":

Helpoimmalla selviää kun jakaa tuotannon kahtia: suomenkieliseen ja englanniksi laulettuun. Mikäli haluaa kuunnella olennaisen osan Daven englanninkielisestä tuotannosta, kannattaa hankkiutua Bluesounds-yhtyeen Black-albumin pariin. Tästä tulee tietysti puristeilta turpaan, mutta siinä tiivistyy kaikki: Daven suuri(n) rakkaus blues, täysin omintakeinen ote siihen ja lisäksi vielä se salaperäinen "jokin", joka tekee levyistä mestariteoksia. Varsinkin hiljattain julkaistu remasteroitu cd-versio ilahduttaa - mukana on todella kovatasoinen livetaltionti aikanaan Suomen parhaalta livebändiltä. Hienoja ryhmiä olivat monet muutkin Daven ulkomaankieliset; Rock´n´roll Band, Pen Lee, jopa kauhealla nimellä siunattu Canpaza Gypsyskin... Silti absoluuttinen mielipiteeni on, että Black on se paras englanninkielinen levy ja se siitä.

Suomenkielellä

Albumi Iso 'Kynä' Lindholm julkaistiin melkein tasan kolmekymmentä vuotta sitten. Lindholm itse sanoi samoihin aikoihin julkaistussa Iltasanomien haastattelussa: "Tavallaan en laula suomen kieltä. Laulan meikäläisiä sanoja englantilaisittain ääntäen... Suomen kieli on liian usein sivuutettu pophommissa. Silti se on sangen käyttökelpoinen." Aikamoinen understatement tuo "sangen käyttökelpoinen" - en taatusti ole ainoa, joka on sitä mieltä, että tuosta se suomenkielinen rockmusiikki monessakin mielessä lähti liikkeelle. Ennen Davea tekstit tehtiin vähän samaan malliin kuin iskelmätekstitkin. Laulettiinpa sitten poika kohtaa tytön -tarinoita tai jotakin muuta, pidettiin tiukasti huolta muodollisesta pätevyydestä. Dave toi vaikkapa sodanjälkeisestä runoudesta tai Dylanilta tutun tavan tehdä tekstejä rockmusiikkiin: Yksityinen havainto jalostui yhteiseksi kokemukseksi, ja se muoto... se sai olla mikä tahansa, kunhan se vain sopi tunnelmaan.

Lähes 50

Koska niitä hyviä suomenkielisiä levyjä on runsaasti, kannattaa davenoviisin kääntyä juuri julkaistun kokoelman puoleen. Nimen Lähes 50 saanut laatutupla kertoo Daven suomenkielisestä tuotannosta koko kolmenkymmenen vuoden ajalta kaiken olennaisen, niin hyvin kuin neljäänkymmeneen biisiin mahtuu. Homma lähtee liikkeelle ennenjulkaisemattomasta, lapsuusmuistoihin keskittyvästä Menneisyys-biisistä ja päättyy samoin ennenkuulemattomaan Kävellään-kappaleeseen. Väliin mahtuu musiikkia kaikilta niiltä levyiltä, jotka ovat tehneet Davesta legendan: Iso 'Kynä' Lindholm, Sirkus, Musiikkia, Lillan, Fandjango, Vanha & uusi romanssi... sekä monelta sellaiselta levyltä, jotka ovat pitäneet mainetta yllä kovalla tasollaan: Kuutamolla, Sisar, Kissatanssit, LLL. Koska kokoelma on Spinefarmin Ranka-alamerkin kasaama, löytyy siltä myös Daven todella tutustumisen arvoista myöhäisempääkin tuotantoa. Jos et ollut hereillä levyjen Punainen, Valkoinen tai Dave Lindholm ja Pitkät Kiinalaiset ilmestyessä, voit nyt paikata virheen ja tsekata tältä levyltä niiden parhaat biisit.

Sitähän se kaikki on

Samaan hengenvetoon on toki kehuttava ansaitusti uudelleen julkaistua Sitähän se kaikki on -boksiakin. Jos tähän todella ammattitaidolla kasattuun ja erittäin hyvän bookletin mukaansa saaneeseen neljän ceedeen boksiin on varaa, niin suosittelen lämpimästi.

Jari Mäkäräinen