Kaiken alta hohtaa kromi

Saran tarina alkaa yhdeksänkymmenluvun puolen välin kieppeiltä. Aikoinaan kitaristi-laulaja Jorma Korhonen, kitaristi Tommi Koivikko ja basisti Kristian Udd olivat samalla luokalla ala- asteella ja ylä-asteella astui kuvioon myös kitaristi Antti Tuomivirta. Bändin rumpali on vaihtunut pariin otteeseen ja nyt uusimmalla tuotoksella kannuja kolistelee Niko Leminen.

Sara on tyylillisesti kulkenut musiikissaan pitkän tien, eikä suinkaan ole tarttunut uusiometallivaikutteisiin nykyisen trendin innoittamana. Viime vuoden lopussa bändi julkaisi Tanssiin-singlen, joka singahti yksintein soittolistoille keräten kuulijoita useasta eri musiikkigenrestä. Kuluvan vuoden helmikuussa julkaistiin bändin kakkoslevy Kromi, joka on raskasta, maalailevaa ja samalla koskettavaa kuultavaa. Meteli.netin haastateltaviksi kiertuekiireiden keskellä istuivat Jorma ja Tommi.

Nettisivujenne mukaan aloititte aikanaan soittelemalla Metallicaa ja Guns´N Rosesia, vieläkös näitä bändejä tulee diggailtua?
- Kyllä Guns'N Rosesia tulee vielä kuunneltua, se on edelleen loistava bändi, tulee ihan pikkupoika-olo kun sitä kuuntelee. Mut Metallicasta mä en enää oikein pidä, ehkä ne vanhat tuotannot oli parempia kuin nää uudet.
- Nykyisin varmaan Tool, Nine Inch Nails ja Rammstein ovat kolme Saran suurinta vaikuttajaa, mutta kaikki kuuntelee mielellään tosi erilaista musiikkia. Esimerkiksi Tori Amos on sellainen mistä kaikki tykkää. Mun mielestä pitää hakee vähän muualtakin vaikutteita, ettei vain samantyylisestä musiikista, Jorma kertoo.

Kuinkas aikanaan ajauduitte Toolin pariin, sehän ei ole sitä kaikkein helpoimmin lähestyttävää musiikkia? Viime kesäinen Toolin Provinssi-keikka teki varmaan suuren vaikutuksen.

- Mä olen varmaan isoveljen kautta siihen tutustunut joskus Undertown aikaan (ilmestynyt 1993, toim.huom.), mut ei se silloin vielä oikein avautunut millään lailla. Ehkä Aenima-levy oli se, jonka kautta sitten enemmän on tullut tutuksi ja kyllä siinäkin mulla kesti kauan. Mut musiikissa on hyvää se, että sitä pitää kuunnella ennen kuin se avautuu. Esimerkiksi Aenima on ikuisuuden kestävä. Lateralus ei oo vieläkään kunnolla auennut, Jorma pohtii.
- Kyllä se keikka oli aikamoinen kokemus, ei oo koskaan noin kovasti vaikuttanu minkään bändin live-esiintyminen omaan mielentilaan, kyyneleet vaan valui, Tommi heittää väliin.
- Tuli ihan pikkutyttö-olo. Tommi oli eri paikassa kattomassa keikkaa kuin me ja se oli justiin lopettanu itkemisen ja katto sitten mua päin ja mä olin kyyneleet silmissä niin se oli alkanu itkemään uudestaan. Kyllä se oli jotain ihan uskomatonta. Se, kun ne tekee sen ihan pelkällä musiikilla eikä millään hirveellä showlla. Ihan helvetin taitavia soittajia, fiilistelee Jorma.

Miten te näkisitte sijoittuvanne Suomi-skenessä? Niskalaukaus, Kotiteollisuus ym. ovat kuitenkin aika erilaisia. Sitten on Maj Karman Kauniit Kuvat ja jossain undergroundimmassa osastossa esim. Nicole.

- Niskalaukaus ja Kotiteollisuus ovat kuitenkin vielä rankempia. Äijempiä, me ollaan vähän tälläsiä kiltimpiä ja hennompia poikia kuin ne. Jonkun Maj Karman kanssa on kiva heittää keikkoja. Meillä on samaa yleisöä, kummatkin tuo toisilleen kuulijoita. Nyt syksylle on suunnitteilla yhteiskiertue. En mä hirveästi suomalaista musaa seuraa tai kuuntelekaan. Varmaan Karma on ainoo mitä kuuntelee tai Nicolea aina kun pojat saa jotain uutta valmiiks. Helvetin kova bändi, mähän olen itte soittanut siinä. Nicole on mun keksimä nimi, Jorma kertoo.

Silloin kun keikkailitte Karman kanssa Vaasassa ei settiin mahtunut vanhaa matskua Seuraa-kappaletta lukuun ottamatta. Aiotteko ottaa vanhaa materiaalia mukaan keikkasettiin? Vieläkö itse kuuntelette Narupatsaat-albumia?

- Kyllä me nyt ollaan otettu vanhempaakin materiaalia settiin, Silmiin ja sydämiin ollaan otettu mukaan ja kyllä on tarkoitus vielä ottaa joitakin. Ollaan keskitytty nyt niin tähän levyyn ja nykyisin kun on minidisk mukana keikoilla niin ollaan suunniteltu, että tehdään uudestaan vanhoihin biiseihin vähän koneita. Tuo itsellekin jotain uutta keikalle mukaan, yleisö kuitenkin odottaa, että niitä tulee. Meille se on kuitenkin hauskinta soittaa uusia biisejä, tuoreinta itselle.
- Kyllä se Narupatsaat joskus menee levysoittimeen, mut ei niin usein enää. Kyllä se on ihan hauskaa kuunnella. Se kuulostaa ensimmäiseltä levyltä, mutta on se vieläkin hyvä levy. Kromi on todella paljon parempi, soitannollisesti ollaan kaikki kehitytty, miettii Jorma.

Sara voitti pari vuotta sitten Ääni ja Vimma -kilpailun, joka on parhaillaankin menossa. Oliko menestyksestä teille ihan konkreettisestikin hyötyä? Ääni ja Vimma -voittajat ovat ainakin saaneet paljon keikkaa.

- Paljon julkisuutta saatiin lisää. Päästiin Jyrkiin esiintymään ja Provinssiin. Ja sen Jyrki-esiintymisen kautta tuli sitten kyselyitä levy- yhtiöiltä, kiinnostusta enemmän kuin koskaan aiemmin, Tommi kertoo.
- Mun mielestä siinä kisassa oli jotain sellaista, että jos voittaa niin saa keikkojakin. Me oltiin sen jälkeen aika paljon Helsingissä ja pikku festareilla. Se oli kyllä hyvä, että päästiin keikkailemaan.
- Kråklundissa nähtiin Jyrki-esiintyminen. Tykästyivät ja tulivat sitten katsomaan täällä Vaasassa pari livekeikkaa ja sitä kautta saatiin sopimus. Ei siitä haittaa ole ollut missään vaiheessa, eikä siitä ole jäänyt mitään sellaista ikuisesti seuraavaa titteliä, mitä tuollaisista kisoista saattaa jäädä. Mun mielestä Ääni ja Vimma on ihan erilainen kuin joku Rockin SM. Ääni ja Vimma on mun mielestä paljon laadukkaampi, Rockin SM:stä on mun mielestä jäänyt monelle bändille sellainen leima. Ja esimerkiksi joku Pekka ja susi, eihän se lähtenyt siitä mihinkään silloin, Jorma summailee.

Pikkubändi Kaskisesta

Haastattelua edeltävällä viikolla Sara on soittanut kolme keikkaa eri puolilla Suomea. Minkälainen on tunnelma bändin keikoilla? Minusta Sara on aika voimakkaasti Toolin tavoin päänsisäinen, fiiliksiä aikaansaava bändi. Tulevatko ihmiset teidän keikoillenne enemmän fiilistelemään silmät kiinni vai hakkaamaan päätä seinään? Entä onko yleisöltä tullut suoraa palautetta materiaalista?

- Se riippuu vähän paikasta. Esimerkiksi viime viikolla On The Rocksissa Helsingissä kaikki lähinnä kuunteli kun siellä oli vähän vanhempaa porukkaa. Mut kyllä siellä jotkut sitten Tanssiin -biisin aikana sekos oikein kunnolla ja rupes pogoamaan. Sitten taas esimerkiksi Kauhajoen Urheilutalolla, kun oli vähän nuorempaa porukkaa niin kyl ne enemmän sit hillu siellä. Eikä siinä mitään, kyllä porukka saa tanssia jos huvittaa, kyllä siitä tulee itsellekin vielä parempi fiilis. Ja just vanhemmat tulee kuuntelemaan sen keikan ja lähtee sitten pois eikä tuu mitään kehumaan. Nuoremmat tulee sitten pyytään nimmareita ja sellasta. Enimmäkseen palautetta tulee nuoremmilta.

- Mediassa Tanssiin-single otettiin hyvin vastaan, Mafialla se meni rautaisannokseksi. Nyt tälle levylle ollaan vaihdettu keikkamyyjää ja sitten on pr-mies vaihtunut ja nyt ollaan oltu joka paikassa esillä. Ovat hoitaneet hommansa loistavasti ja samoin Kråklund. Ei lähdetä varmaan Kråklundilta mihinkään, mulla on nyt laput taskussa seuraavaan levyyn, että tehdään sopimus, Jorma kertoo.

Ehkäpä Sarasta tulee myös ensimmäinen Kråklundin bändi, jota lähdetään viemään tosissaan ulkomaille. (Klamydian Saksan keikkoja mitenkään väheksymättä).

- Toivottavasti, Tommi kommentoi.
- Se ois kyllä, kun omalla kielellä pääsis, ettei tarvitse tehdä neljääruusua ja yrittää hirveällä yrittämisellä vääntää englantia, kun sitä ei osaa. Ja muutenkin ois mukavaa päästä ulkomaille soittamaan, se olisi kokemus, Jorma miettii.

Onko Tanssiin -biisistä muodostunut Saralle keikkahitti? Käsittääkseni sitä ei heti suunniteltu ensimmäiseksi singleksi.

- Kyllä se on tavallaan sellainen, Tommi sanoo.
- Meillä on varmaan Tanssiin, KSK ja Seuraa, jatkaa Jorma. Siinä mielessä ne on kaikki sellaisia, että silloin porukka herää. Ihmeellisesti porukka on ottanu uuden levyn sanat omakseen nyt keikoilla. Varsinkin Kauhajoella kaikki lauloi melkein joka biisin mukana. Sai itte pysytellä tarkkana, että laulaa oikein kun kaikki lauloi niin hienosti yleisössä (naurua). Kyllä mäkin sitten lauloin vähän nuotilleen. On kivaa kun porukka laulaa mukana.
- Se, joka nauhoitti meidän levyn oli heti sitä mieltä, että Tanssiin on sinkku. Heti kun oltiin saatu se purkkiin, rummut ja vähän kitaroita. Mut me vielä vähän mietittiin. Kyllä sitten kun oltiin saatu kaikki valmiiksi niin oli ihan selvä valinta.

Yllättikö Kromin hyppäys suoraan Topkymppiin heti julkaisuviikolla?
- Mä en ole oikein tajunnu sitä vielä. Tuntuu, että vaikka levy on Topkympissä me ollaan vielä pikkubändi. Kyllähän se, että levy sinne meni oli hirveä yllätys. Senkin takia porukka varmaan ostaa sitä, että se on siellä listalla. On sellaisia ihmisiä, jotka ostaa listan takia.

Bändin kotikaupungista Kaskisesta kertova voimabiisi KSK on soinut myös kiitettävästi radiossa. Biisi on kieltämättä Kromin parhaimmistoa, väkevä ja koskettavan kaunis. Alun perin biisi oli tarkoitus julkaista ainoastaan radiosinglenä, mutta nyt on bändin mukaan puhuttu myös myyntisinglen julkaisemisesta, ei tosin aivan heti albumin kanssa päällekkäin. Jokos Kaskisen kaupunki on lahjoittanut teille tontteja ja mattolaitureita kiitokseksi promootiosta?

- Kyllä me joskus ollaan saatu joku tonni rahaa kun ollaan mainostettu, että ollaan Kaskisesta, mut en mä tiedä tarviiko sitä mitään sellaista kuitenkaan. Ois se silti ihan hienoo, jos ne sanois, että hyvä pojat, mutta en mä odota mitään venelaituripaikkaa tai vastaavaa, Tommi naureskelee.
- Älä nyt vielä (naurua), Jorma toppuuttelee. Treenikämppä meidän pitäis saada sieltä. Mehän ollaan kauan oltu etsimässä uutta ja toivottavasti saadaan. Basisti on ainoa, joka asuu siellä ja toinen kitaristi on Raumalla ja loput täällä Vaasassa.

Kromi peittää haavat

Saran uuden levyn kannet on suunnitellut Maj Karman Kauniiden Kuvien Herra Ylppö. Myös bändin videot ovat olleet kovatasoisia ja uuden albumin myötä uudistuneet nettisivut ovat harmoniset ja pikkutarkasti suunnitellut, tosin musiikin tavoin melko raskaat, eivätkä tahdo avautua hitaammilla yhteyksillä. Kuinka tärkeää visuaalisuus on Saralle? Entä kuinka paljon olette vaikuttaneet nettisivujen konseptiin?

- Kyllä visuaalisuus on iso osa juttua, varsinkin levynkannet. Narupatsailla me tehtiin ne itse ja ne nyt ei ehkä ole maailman hienoimmat kannet. Tosi hyvä, että saatiin Ylppö tekemään nämä. Mä soitin sille ja ohimennen kysäisin haluaisiko se tehdä ne ja ensimmäinen kommentti siltä oli, että tietty kun ei mikään junttibändi oo. Aluksi sillä oli vähän tiukka aikataulu, mutta kerkes kuitenkin. Oli hyvä, että kerkes kerta noi on niin kalliin näköset, ei raaskis luopua niistä, myydä niitä millään hinnalla, Jorma naureskelee. Ylppö ei ole sanonut mikä rakennus kuvassa on, se on jostain isommasta kuvasta pieni osa.
- Muutenkin visuaalisuus on tärkeää, kun lavalle mennään niin ei sinne tartte missään verkkareissa mennä. En mä usko, että yleisöäkään kiinnostaa tulla kattomaan sellasta, vähän edes laittaa jotain hienompaa päälle. Videoissa me ollaan aina annettu ohjaaja Rami Kalliolle vapaat kädet, luotetaan siihen kun se on edellisilläkin videoilla saanut hyvää jälkeä. Nytkin näytti hyvältä.

- Kotisivuissa ei olla vaikutettu muuten kuin vähän sisältöön. Kyllä me jätettiin graafinen puoli ihan sivun tekijän huoleksi ja se onnistuikin siinä ihan mukavasti, Tommi kertoo.
- Kaikki tekstit mitä siellä on, jotain ollaan kirjotettu ja pr-mies Janne Airon kanssa yhdessä katottu sitten. Ja meidän edelliset sivut, oli ne kyllä, ne ollaan itte silloin tehty, oli hyvä, että nyt saatiin ammattimies tekemään. Ja muutenkin uuden levyn myötä pitää uudistua, Jorma jatkaa. Tuleehan niillä sivuilla aina käytyä. Ollaan käyty aina tarkistamassa uudet keikat ja kyllä mä uskon, että kun foorumi avataan tulee käytyä vastailemassa.

Saran teksteistä vastaa Jorman lisäksi myös kitaristi Antti, tyyli on molemmilla tosin hyvin samanlainen. Saran tekstit ovat melko poikkeavia, lähinnä ajatusviivoja tarinoiden sijaan. Jorman mukaan tyyli on syntynyt, koska hän itse ei ole koskaan pitänyt kertovista teksteistä. Istuvatko Antin tekstit mutkattomasti Jorman suuhun laulaessa?

- Kyllä ne istuu, mut en mä niitä sillä lailla pysty ajattelemaan kuin Antti ne ajattelee. Muutenkaan mä en keikoilla ajattele omiakaan sanojani, mitä mä oon tarkottanu vaan ainoastaan laulan. Ei niihin sillä lailla paneudu. Ehkä se olo on silloin kun ne tekee, mutta sitten se unohtuu aika nopeasti. Kyllä mä haluan kirjoittaa asiat niin kaukaa kuin mahdollista. En halua päästää kuulijaa niin lähelle. Kumminkin kaikki tajuaa sitten omalla tavallaan, se on mun mielestä rikkaus. Joskus kun kysytään, mitä sanat tarkottaa tuntuu tyhmältä ruveta selittämään. Sitä ei edes välttämättä muista itsekään kun ne on niin hetkellisiä olotiloja kun kirjoittaa, Jorma kertoo.

Valaise kadut kromisateella

Kromin myötä Sara on tehnyt paljon haastatteluja ja joka ikisessä on puhuttu Jorman laulutyylistä. Joko siitä puhuminen on käynyt ärsyttämään?
- Jotkut sanoo ihmettelevänsä sitä kun sanotaan, että mä äännän mukamas jotenkin kummallisesti. Meidän musiikissa sanat ja muutenkin laulu on maalailua vähän silleen musiikin mukaan, ei mitenkään hallitsevana osana. Se on kokonaisuus, mikä tekee musiikin.

Meteli.netin sivuilla on kyselty kovasti Velvetcut-orkesterista, jonka juuret kietoutuvat käsittääkseni myös Saran ympärille. Osaatteko kertoa mitä tälle bändille kuuluu?
- Niin, en mä tiedä kun Paulus soittaa siinä kitaraa, Jorma kommentoi hymyillen. Kyllä Pauluksen kanssa on monesti juteltu, kiva, että se pääsee soittamaan tollasta musaa. Velvetcut oli meillä nyt Kauhajoella lämppärinä ja hyvin toimi. Kummatkin ovat ehkä vähän samantyylistä musaa.

Entäpä Saran lähitulevaisuus. Onko suunnitteilla kenties uutta videota? Tekeekö Sara ensi kesänä paljon keikkaa?
- Meidän oli tarkoitus nyt tehdä uusi video, mutta kun Jyrkiäkään ei enää ole niin ei ole paikkaa missä sitä näyttää. Jotain suunnitelmaa on, että vielä tehtäisiin toinen, pitää kattoo kuinka käy. Ensi kesältä Karmarock ja Tuska ovat varmistuneet. Täällä Vaasassa on Rockperry, Provinssista on käyty jotain neuvotteluita. Kyllä mä uskon, että niitä tulee aika paljon. Olisi kiva päästä soittamaan isommille festareille esim. Nummirockiin tai Ilosaareen, Jorma sanoo.

Tulevana kesänä Saraan voi siis törmätä festarilla jos toisellakin ja Meteli.net suosittelee pitämään silmät ja korvat puhtaana hetken koittaessa. Parhaimmillaan Kaskisen oma pikkubändi tarjoilee maanisen ja maalailevan liveshown, joka pistää takuulla liikettä jäykempiinkin jäseniin.